koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

lauantai 30. kesäkuuta 2012

itkeäkö vai nauraa

Itkeä tekisi mieli enemmän. Neljä rataa, ei yhtään nollaa. Huonoja kontakteja, täällä on ollut sellainen vaihteleva kontaktituomarointi, mutta meidän osalta fakta pysyy- tällä hetkellä kontaktit ovat huonot. Nopeat kyllä, mutta en edes saanut sitä vikalla radalla pysähtymään, vaikka olin pääättänyt sen tehdä. Tai A oli ok, ja keinu yrityksellä kaksi... Positiivisella puolella sanottakoon, että pyöritykset sujuu nyt hyvin ja varsin kivasti Suvi liikkui tämän päivän kv-radalla. Aamulla oli maahan sidottu, ohjasin yhden esteen ohi ihan idioottimaisuuttani sen radan.

Muuten menee kivasti... Håppia ikävä, mutta onneksi Roti ilahduttaa samanlaisella katseella :).

torstai 28. kesäkuuta 2012

piiraa

Uskonasiaa tai ei, ajelin Halikkoon vain osteopatiaa korille saamaan. Ja lopputuloksena oli letkeä Suvi, jolla jotain pikkujumia rintarangassa (suoristuikin kuulemma) ja ihan vinkuralanteinen Håp. Otj vamma edelleen turvoksissa  ja oli tosi arka ristiselästään. Ehkä pikkaisen parempi hoidon jälkeen, mutta sai jo ensi viikon Suvin ajan itselleen.

Huomenna Kuoppioon.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

kiirettä pukkaa

Paljon kaikenlaista tällä viikolla. Maanantaina aamutallilta tullessa Håp hyppäsi kolmijalkaisena autosta ulos. Oli ollut tarhassa hevosen kanssa härkkimässä, mutta kukaan ei kyllä nähnyt koiran loukkaantuvan. Ihana Anu suostui ottamaan ylimääräisenä ja vielä ylimääräisen ylimääräisenä läpivalaisemaan koko koiran samalla. Iso kiitos siitä. Aristi vähän kintereen alapuolta, illalla oli jo (ilman kipulääkettä, kun en ehtinyt antaa) lähes ok. Viralliset lonkka ja kyynärkuvat olivat ok. Toinen reisiluun pää ei ehkä aivan yhtä tasainen kuin toinen, mutta ihan käyttökelpoiset lonkat aktiivikäyttöön. Selkä ja olka sekä se aristava kohta ok. Kintereessä sillä on molemmissa jaloissa hassu "koukku". Lienee joku rakenteellinen juttu, mutta ei siis tämän ontuman syy. Maanantain jälkeen Håp ei ole ontunut, ollut kyllä melkein levossa ti ja tänään.Mitään se ei kyllä ole oppinut, oli ihan mahdoton päivällä töissä. Kahdella tallilla yritti useampaan kertaan tarhaan hevosia puremaan. Lisäbonuksena sillä todettiin siellä Mevetissä juoksu. Olisin sen kyllä havainnut eilen jo itsekin. Päinvastoin kuin äitinsä, tämä versio kyllä vuotaa ja Håppia ei haittaa yhtään, että perästä valuu. Ei se kyllä tunnu kiinnostavan poikiakaan, hassu koira. Mutta voisi se siivota itsensä pikkaisen paremmin. No saan kohta sen Jyväskylästä tarjouskorista ostetun namipussukan (joka paljastuikin avatessa juoksuhousuiksi) käyttöön.

Ja silloin maanantaina käytiin Elsan ja Idan kanssa eka kertaa epiksissä. Molemmat muistivat radan ja Elsa onnistui tekemään Suvilla nollan, voittaen openin toka radan. Hyvä tytöt! Kisat venyivät myöhään, onneksi mulla ei ole medikoiraa, oltaisiin oltu kotona vasta puoliltaöin. Nytkin meni lähelle.

Tänään kävin Suvin kanssa kaksi rataa tekemässä samoissa kisoissa. Eka radalla (tosi helppo rata) ohajsin väärään päähän putkea. Muuten hyvä. Toka rata oli hyvä, mutta sai keinulta vitosen. Harvoin mua ärsyttää virhe vielä tunteja radan jälkeenkin- nyt ärsyttää, mutta tänään en kyllä itse sitä virhettä huomannut ja kerrankin katsoin koiran suoritusta. No kai se domare näki vielä tarkemmin. Kiva on, että Suvi kulkee taas kovaa. Ja on itse niin kovin innoissaan radalle menemään. Ja toimii siis hienosti lastenkin käsissä (jopa äidin ohajusta paremmin???). On se vain hieno koira!

Håppa tekee niitä tokojuttuja joka päivä. Jo se on kumma, jos ei ensi kerralla kaukot onnistu. En ole saanut niissä virhettä aikaiseksi, vaikka ollaan tehty kaikissa mahdollisissa paikoissa. Kunhan nyt juoksisi juoksunsa normiajassa, muuten jää seuraavat kisat väliin. Ja olen mä saanut sen jo aika villiksi vetolelun perään (tämä on mun oma projekti). Ei vielä Suvin veroinen, mutta paranee. Ja kepit alkoivat olla kohtuu hyvällä mallilla. Nyt olen sitten antanut olla ilman keppiharkkoja ma jälkeen.

Perjantaina pitäisi sinne Kuopioonkin taas lähteä. Illan kisaärsytyksen takia ei yhtään huvita just nyt.

Ai niin, päivät täyttyvät (olen siis vielä tämän viikon töissäkin) myös Hurraan ridaleiristä. Hitsi se meni paremmin tänään piruetin alkuja Jannen avustuksella. Jospa jatkossa katoisi siellä rattastuksessakin niitä linjoja ja keskittyisi joka treeniin. Lyhyeenkin.

Ja vaikka ärsyttää, tulin pikkaisen paremmalle tuulelle, kun treenasin Håpin kanssa tokoa siellä Purinalla :).




sunnuntai 24. kesäkuuta 2012









Mökillä touhuilua. Jaksoin ekaa kertaa juosta kaksi kilometriä putkeen. Aika säälittävää, mutta jostain se pitää aloittaa.
Sadun kanssa kotimatkalla agia treenaamassa. Håp ei vain niitä kontakteja osaa. Tänään sitten aloitin juoksuaA:n (eli sanoinkin läpi ja annoin mennä läpi). Ihan ei tajunnut mitä haluttiin. Puomilla yritettiin hetsata ja supernopea vapautus. Oli sitten pari kertaa niin nopea, ettei edes pysähtynyt... Paljon tarvii toivoa, että noista joskus hyvät tulee. Ja ehkä jonkun systemaattisen tavan opettaa?
Suvi teki puomia niin, että Satu palkkasi. Ehkä tässä joku idea? Tai siis ehkä se tajusi, että focusoi eteen eikä minuun? Taas saamme toivoa. Ja Suvilla kaksi vierekkäistä estettä kovasta vauhdista niin, että putki takana houkuttimena ja olisi pitänyt kääntyä 180 astetta. Kääntyihän se, mutta ei niin tiukkaan kuin haluaisin.
Kokeilin vähän Rotiakin. Saatan hakea senkin itselleni. Menee niin paljon Håpia kovempaa. Ottakoon Satu Håpin. Håphan tykkää, kun sille jutellaan pitkin rataa. Roti taas haluaa mennä niitä eikä esteitä, eikä höpötellä jonninjoutavia matkalla.
Parhaiten onnistui peltolenkki, mistä kuvat. Huomenna epiksiin koko sakilla (Ida Rossolla, Elsa Suvilla, minä Håpilla). Lapset eivät treenanneet, kun olivat jo kotona ja mitä sitä nyt turhaan reenimään (eivät ole koskaan menneet 18 esteen rataa putkeen). Kisoista voivat aloittaa. Koirathan osaavat.


lauantai 23. kesäkuuta 2012

juhannusrientoja

..ja hyvin rauhallisia sellaisia. Metsälenkkejä (Håpille yksi ajohaukulla suoritettu metsästysretki, en nähnyt minkä perään lähti. Ääni vain kuului, kun yritin huudella takas. Suvi tuli ja Rossokin pienellä viiveellä), lasten kanssa leikkimistä, jalkapallopeliä (Håp ei jostain syystä innostunut tästä, Hertta ja Suvi senkin edestä), uimisen harjoittelua (hidasta sekä Håpilla että Suvilla) ja vapaudesta nauttimista.


Håp sai aamuruoalle tokotreenit. Hieno nouto- meni munkin standardien mukaan kovaa. Seuraamisessa saisi vieläkin olla pikkaisen tiiviimpi, ei ehkä ihan sitä paikkaa osaa? Mutta ei sitten muistanut ollenkaan ruutua. Ei oikein edes mennyt lelulle, lopuksi laitoin ruokakupin ja tälle nyt sentäs juoksi. Täytyis muistaa tehdä enempi ruutua (ja tunnari on unohtunut ihan kokonaan). Maahan menoja tehty lelulla niin, että mä juoksen ja huudan maahan jatkaen juoksuani (ja heitän samalla lelun)- toimii hyvin. Luoksetulon stoppeja tehty metsässä palloa heittämällä. Tosin hukkasin taas yhden pallon, eli tänään ei sitten sitä tehty.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Viettien viemä


Se Håpkin. Sen vietit ei vain vie agilitykentille, vaan tänään kävi peurajahdissa. Viiden minuutin kuluttua kyllä palasi (ilman peuraa) aivan yltäpäältä kurassa. Mutta onnellisen näköisenä. Olin pitkällä metsälenkillä ja menimme aika reippaasti, kun ratsastin samalla, päälle peurajahti ja laitumille vesien vienti (ja kerran ilman lupaa Hurraan paimennusjahtaus tarhassa+ työpäivä talleilla). Kunhan saan kodin siivottua, lähden vielä agitreenien kautta mökille. Jaakko jää talonvahdiksi. Luultavasti mulla on tosi väsyneitä koiria illalla :).

Håp sai aamulla myös tokotreenit (+ keppitreenit, kun nyt on kahdessa paikassa keppejä pihalla. Toisessa on kuusi normikeppiä ja toisessa 8 Janitalta lainassa olevaa). Tein niitä avon liikkeitä pilkottuna ja aika kivasti tänään stoppasi. Ja kepit haki eka kerran, kun lähetin pikkuportailta vain sanomalla kepit. Matkaa kepeille siitä noin 8 metriä, mutta lähti hyvin päämäärätietoisesti niitä haeskelemaan. Eikä tehnyt yhtään virhettä! Ida teki sitten iltapäivästä vielä vähän, sanoi, että jos lähettää niin, että itse seisoo keskellä keppejä, ei osaa hakea... En (ehkä onneksi) nähnyt tätä harjoitusta.

Saatan ottaa nuo kepit ehkä mökille, nyt olisi agilityinnostus (ja ehkä ne agirodun kisatkin jo aika lähellä). Kuvassa Saijan Voltti. Meni kurssilla hurjaa vauhtia ja kääntyy pennin päällä. Onneksi on mustavalkoinen ja lyhytkarvainen, niin en ole ihan niin kade! (vähän vaan).

Lisäys: illalla lapsitreenit. Eli Elsa meni Suvilla, Ida Rossolla ja minä lapsikoiralla. Ida melkein itkua väänsi, ettei voi kisata, kun ei ole mennyt numeroilla. Ei ole mennyt numeroilla vieläkään, kun ne numerot oli lukkojen takana. Too bad. Hyvin tosin osasi ilman numeroita. Tai putki/puomi yhdistelmä meni monta kertaa puomille putken sijaan. Mutta muuten. Elsa meni Suvin kanssa ja sai sen kääntymään hyvin. Yksi hyppy kaksi kertaa nurinpäin, kun puolivalssi unohtui. Pikkaisen pedagogista huutamista (on se kumma, jos ei kertasanominen riitä, et sä nyt voi pilata koiraa jne jne) ja hienosti sujui. Loppuun vähän puomihetsaamista Suville. Ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin eilen keinulla (karkasi etupalkalle muutaman kerran, Elsa oli onneksi aika nopea palkan poistamisessa).

Håp teki kepit 90 asteen avokulmasta lähettämällä!!!! Ei sitten suljetusta kulmasta osannutkaan hakea, paitsi auttamalla. Mutta hyvin se pujotteli loppuun asti. Muisti renkaan. Yksi tokohyppy (avotyyliin)johonkin väliin hienosti. Kontakteilla tehtiin keinua ja sitten lopuksi hetsattiin puomin paikkaa. Nostelin sitä sinne tasaisen osan loppuun, pidin kiinni ja Elsalla oli etupalkkana namia. Meni jopa kovaa...

Nyt mökillä ja täällä on kivaa. Ja hyttysiä.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kabai jatkuu

Lisää persjättöjä. Noin miljoona. Ja masokistina otin radanpätkän Suviannen kanssa lounastauolla. Itkuhan siinä meinasi päästä, kun olin Håpin kanssa kuitenkin ehtinyt ja Supsukan kanssa en ehtinyt ollenkaan. Eli ehdin Håpin kanssa, kun se on niin hidas ja Suvin kanssa en saisi onnistumaan mitenkään, kun minä olen niin hidas?
Lopputuloksena, kun hoppaleena väsähti kovasti kolmannen pätkän jälkeen, tein sitten vika pätkän Suvilla. Hyvä idea, sain mä sen suvittamaan, mutta persjätöt toimi!
Itselle muistiin muutama kultainen blind cross sääntö. Tee niitä vain, jos hypyt aika suorassa linjassa. Valitse oma juoksulinja läheltä esteitä ja pisteestä pisteeseen, EI siksakkia oma juoksu. Merkkaa koiralle ja kutsu sitä, mutta luota siihen, että koira tulee. Ja run faster... Nyt on aika väsähtänyt olo.

Suvi teki hetsaamalla keinua ja hitsi, kun se oli hyvä. Pääsi mun pitelystä rimpuilemalla miljoonaa keinulle ja toka kerralla (kun pidin tiukemmin), oikein repi päästäkseen keinulle ja lelulle. Täytyykin tehdä tuota myös puomilla. Håpkin teki, mutta se ei ole niin viettien viemä, että viitsisi rimpuilla.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kabai

Eilen Hertta eksyi metsälenkillä. Puolentunnin sisällä löytyi (kiitos). Löytäjät olivat ulkonäön perusteella epäilleet vanhuskoiran asuneen ainakin viikon metsässä. Rosso taasen viettää ensi yön Viikin löytöeläintalossa. Oli ilmeisesti hypännyt ikkunasta ulos tai Hertta avannut oven päivän aikana. Snautserit eivät ole suosiossa (mutta ovat onneksi hengissä).



Ja Håp on treenannut (ja minä) persjättöjä ja kääntämistä whatever ohjauksella (jaakotus, vekki, sylivekki, vippaus =kunhan kääntyy ohjaus). Håp on kiltti, sehän tulee, kunhan tajuaa. Tosin, jos tarjolla on putki, menee sinne kaikkein mieluimmin. Ja verrattuna esim. Milan Unin kontakteihin, Håpin on kamalan hitaat. Kristinan mukaan on thinking type, vauhti tulee myöhemmin, mutta se kuulemma tulee. Upea paikka Paimiossa oli. Koirien ja agilityohjaajien paratiisi.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

paluu arkeen

Paljon töitä ainakin.
Illalla lähdin koirien ja Hurraan kanssa metsälenkille. Ajattelin ottaa Hertankin mukaan ja poimia sen takaisintullessa messiin (menin ehkä vajaa pari kilsaa suuntaan ja palasin samaa reittiä).No enhän mä sitä löytänyt. Puolen tunnin kuluttua tuli kahden ratsastajan kanssa. Olivat ensin ajatelleet, että on mun koira, mutta sitten todenneet, että koira näyttää siltä, että on asunut metsässä ainakin viikon. Korisikin niin...Hertta oli sitten päättänyt tehdä juurakkolenkin (meidän normilenkki, mutta menee raunioradan läpi ja siellä oli treenit ja ajattelin etteivät tykkäisi neljästä irti olevasta koirasta). Onneksi löytyi ja kiitos löytäjille. Nyt taidan jatkossa jättää kaikki vähääkään pidemmät lenkit väliin :(. (Ja taitaa tuo koira olla jo aika kamalan näköinen, itse on siihen vaan niin tottunut). Kuva vanha ja Idalla silmät kiinni, mutta tästä saa käsityksen miltä meidän touhu näyttää pikkutiepätkällä ennenkuin päästän koirat vapaaksi ;D).

Tänään ei treenattu, Tai Håp tehnyt minitokoja. Käyn ehkä virittämässä kepit tai sitten en. Ja en jaksa raportoida sm-kisoista enää, mutta tuloksista sen verta, että Suvi otti joukkueradalla riman alas. Yksilösm-kisoissa hyppikseltä rima (olisi voinut antaa lisäksi kosketuksen), yksilöagiradalta hyl, kun en koiraani katsonut.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

AgiSM

Ihan ekaksi onnea mitalisteille, erityisesti nyt niile maksisellaisille eli Elinalle, Jaakolle ja Johannalle. Kivoja ratoja makseilla koko viikonlopun, mitaliin tarvittiin nollat molemmilla kierroksilla- sekin minusta arvokisoihin just oikein!

Me emme Suvin kanssa oikein tuloksilla juhlineet. Radat nyt eivät kuitenkaan perjantaita lukuunottamatta (ja ehkä finaalirataakin) olleet ihan kauheita. Rimoja tuli alas normaalia enempi. Onneksi Suvi ei saa päivitysoikeutta. Sen blogissa lukisi varmaan: Kyllä on kamalaa mennä kivan oloiselle radalle, kun ohjaaja ei pääse esteiden alta pois. Lisäksi mun ohjaaja lähetti mut ainakin kerran suoraan putkeen eikä ollenkaan kertonut, että sen jälkeen tulee tiukka vasen. Toisella radalla se yritti ehtiä mun edelle putken jälkeen, mutta ei mitään toivoa. Koska ohjaajaltani pääsi niin kauhea ääni, päätin jäädä pyörimään sen ympärille. En sitten ihan joka puomin kontaktille viitsinyt jäädä, kun ei mun ohjaaja selvästi halunnut itsekään vauhtiaan hillitä. Kivaahan tuota agilityä on tehdä, vielä mukavampaa olisi, jos saisi ne ratakuviot edes yhtä estettä aikaisemmin selville. Ps. siellä oli sellaisia lampia, mihin mut heitettiin monta kertaa. En tykännyt. Enkä tykännyt, kun mun ohjustaja raastoi pöksykarvojani ja häntääni.

Mutta koska Suvi ei saa päivitysoikeutta, mä jatkan. Omasta mielestäni keskityin hyvin joka radalle. Ja musta Suvin kanssa nyt vaan oli kiva mennä. Radatkaan eivät olleet mahdottomia tehdä, vielä vaan tarvitaan taitoa ja pikkaisen ehkä välillä tuuriakin lisää. Joskin uskon siihen vanhaan sanontaa, että tuuri kasvaa taitojen lisääntyessä (joku golfari sen kait ekaksi totesi). Eli treenit jatkuu. Puomin kontaktia tarvii nyt vahvistaa, se on taas kerran päässyt turhan epävarmaksi. Keinu ja A on aika hyvät viikonlopun perusteella. Osa radoista on videolla, saatan laitella jossain välissä.

Håp on mukava seuralainen. Ei stressaa mistään ja pysyy pehmohäkeissä ja hotellihuoneessa kirsu hiljaa. Saattoi tehdä jotain pikkutokotteluja jossain välissä. Lähinnä oli seuraneitinä.

torstai 14. kesäkuuta 2012

valmiina

Hyvänmielen viimeistelytreenit. Pikkuisen putkenpään ohikuljetusta, puomi/putki erottelua, kontakteja, takaakiertoja, välistävetoja ja pyörityksiä. Kunhan pidän käden alhaalla ja katseen koirassa niissä pyörityksissä kaikki sujuu. Ja putkenpään ohi ei vetämällä, jos ei ole pakko... Suvi oli superinnoissaan!

Ja Håp teki keppejä (hienosti, teimme ihan normikeppejä, mutta helpoilla sisäänmenoilla ja en irtoillut kovin kauas). Vauhtikin kasvoi varmuuden kasvaessa. Puomia ja erikseen puomin paikkaa. Keinulla ekaksi paikkaa pamauttamalla ja sitten kolme kertaa koko keinu (kerran näistä juoksi läpi, kaksi super). Välistävetoja, nämä olivat vaikeita. Takaakiertoja hyvin. Mulla on ehkä tyhmästi sama kierrä käsky sekä takaakiertoon että puiden kiertoon. Tänään ekalla yrityksellä kiersi koko esteen. Ja pakkohan mun oli kokeilla puomi/putki erottelukin. Ehkä vahingossa meni kerran putkeen oikein ja kerran puomille oikein. En toistanut.

Kotia ajoi onnellinen ohjaaja. Tänään oli sellainen agilityn kaikki onnistuu-päivätreenit! Nyt siivoamaan auto ja pakkaamaan huomista varten.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ennen agiässämmiä

Ollaan treenattu kovasti tokoa Håpin kanssa asenteella, että treenataan vaan,jos ohjastaja hyvällä tuulella ja pitää olla innostettavissa oleva koira. Namilla ja lelulla palkkaillaan, mutta olen vähän lisännyt repimislelujen osuutta... Epistolassa on ollut niitä kaukoja, lisäsin nyt seisomisenkin sinne joukkoon (sitä tehdään vasta ihan läheltä). Koska en ihan muistanut, millä sanoilla Håpin pitikään mistäkin asennosta nousta, olen käyttänyt kaikkiin vaihtoihin seisomiseen NOU sanaa. Ei se silleen sinkaise ylös, mutta tekee aika hyvin maasta seisomaan läheltä ilman, että tassut liikkuu yhtään. Ja ne istumiset sujuu jo tosi kaukaa... Ruutuakin kokeiltiin, ei muistanut mitään. Meni joka tötterön taakse merkkiä tarjoamaan. lelulle hyvin. Ja kiva merkki. Seuraamista tehdään nyt vähän joka paikassa ja paljon täyskäännöksiä. Tulee välillä jo tarjoamaankin sitä:). Maahan liikkeestä tehty vain leikkimällä, tämä ei ole yhtäkivan näköistä kuin siellä viime viikonloppuna mun mielestä hyvinmenevillä. Jotain vikaa mussa varmaan on, kun olen niin tohkeissani tästä muka tylsästä lajista.

 Tässä kuva meidän jalkapallosta. Koska mulla on näin hieno kotona, en raaskinut ostaa narunpäässä roikkuvaa palloa tokoässämmistä.
 Myös lapset valjastettu innostustreeneihin.
 Ja kun Lentsu tykkäs, että mut muistetaan sieltä Kuopiosta ohjaajan kaukohypyistä- tässä todiste, että olen vahva periyttäjä.
 Koirien jälleennäkeminen viikonlopun eron jälkeen oli liikkis.
 Håp ui!!! Siis pyytämällä tai keppiä heittämällä, mutta silti. Hieno juttu minusta.
 Näin elämäni ehkä ensimmäiset kurjet mökkipellolla.
 Mökkimerkki.
 Narulelulla leikkivät myös äitee ja kakara.
 Suvi treenaa viikonloppua varten. Aika tasaväkistä kisailua jo.
 Äidin selän takaa voin ja uskallan näyttää kieltä sille. T. Håp
 Lisää treeniä.
 Olen vielä(kin) hengissä. T. Hertta
 Loput kuvat Sorlammilta.


Ja kuten ylläolevasta on helppo huomata, agia tehty paljon vähemmän. Suvilla piti olla viimeistelytreenit ja olikin, mutta innostuttiin Sadun kanssa tekemään rata ensin jälkikasvulla. Vaikea 18 esteen rata, joka mm. edellytti koiran osaavan itsenäisen puomin, poispäinkäännöksen puomilta jne. ei ehkä ihan ollut lasten kauraa. Menihän se jotenkin, ei ehkä ihan mitä just nyt Håpilla pitäisi treenata. Kotipihatreenissä on kepit, nyt menee 8 keppiä aika kivasti. Suvi teki viimeistelytreenit ekalla yrityksellä nollalla, vaan ei ollut sujuva nolla. Seuraavilla sain sitten jo virheitäkin ja aion mennä huomenna vielä viimeistelemään viimeistelyt. Suvi periaatteessa kyllä osaa tosi hyvin, mun pitää vain osata tehdä meille sopiva suunnitelma. Silti haluan tehdä vielä vähän kontakteja ja pari pyöritystä eri kulmissa olevilla esteillä. Musta on  ihan sairaan kivaa lähteä Jyväskylään! Aamutouhuajana mulla on vielä sekä joukkue että yksilöradat aamusta-kivaa sekin. Finaaliin, jos päästään jaksan varmasti odottella!

Muuten tehty lähinnä metsälenkkejä, talleiltu ja oltiin yksi yö mökillä. Töissä mulla on ollut lähinnä Håp (ja välillä Rosso) mukana. Håp saa näpsäkästi monet pikkutreenit työpäivän lomaan.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

TokoSM

 Linkki Pörjen videoon:
http://www.youtube.com/watch?v=co49tRjkF5A&feature=youtube_gdata

Linkki Suvin videoon
http://www.youtube.com/watch?v=M6_PCVx7X1o&feature=youtube_gdata

ja kun niin innostuin linkittään, laitetaan koutsinkin video. Lupaa en ole keneltäkään kysynyt...

 http://www.youtube.com/watch?v=WvVZeaszSg4&feature=youtube_gdata&fb_source=message
Mukava päivä. Meidän joukkue Jessicaa lukuunottamatta starttasi aamupäivästä kaikki.
Håp pysyi maassa kovin kuikuillen. Ekassa setissä kauhean tuntuista seuraamista. Huonoa se oli videollakin, mutta ei ehkä ihan niin kamalaa kuin miltä tuntui. Maahanmenossa katteli naapurikehää ja stoppasi jonkun muun käskyllä. Nouto ok ja hypyssä stoppasi takaisintullessa ja kivasti paikaltaan yli kakkoskäskyllä... Toka setissä kaukot nollille, muuten meidän perustouhua. Kivasti toinen tuomari kommentoi yhteistyötä, jäi hyvä mieli. 135,5p. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta opittiin paljon. Lisää intoa yhteiseen tekemiseen, häiriöharkkaa ja treeniä. Kyllä se tästä.
Paras Suvinlapsen suoritus oli Pörjellä, joka Sirpa kartturina sai 178,5p ja oli lopputuloksissa 9. Laitetaan tästä illemmalla linkki myös. Olipa mukava nähdä, kuinka hienosti Pörje kulki!!!
 Tässä joukkueemme tähti Tiina ja Miilu. Huomaa ohjaajan iloinen ilme.
 Ja kuten kuvasta näkyy, tokokisoissa on ihanaa. Superketyni Hansku. Pieni tarkennus eiliseen, Suvinlapsia oli kaksi joukkueissa. Spes ei ollutkaan ja Leo oli varakoirana.
Hippi ja Nadja.
Vuokko ja Sinda nautiskelevat. Aavistuksen hyytynyt hymy (ihan turhaan).

Håp saisi pysähtyä napakammin. Sirpalla oli kokeiltu (ei tosin kuulemma kovin onnistunut?) idea. Minusta ihan lyömätön. Sidotaan koira pitkällä narulla maitohinkkiin kiinni. Kutsutaan ja narun loppuessa ajoitetaan se stoppi siihen... Jostain syystä ei kuulemma tuottanut toivottua lopputulosta (vuonna kivi ja kanto kokeiltu, Pörje opetettu modernein tekniikoin eli mihin lienee kiinnitetty se naru;D).
Treeni-into kasvoi taas ja kotona on väsynyt pentu. Hyviä matkakumppaneita Leo ja Håp olivat.
Ainiin. Ida osti Flown kolmen tonnin sopuhintaan (sopi kaupasta ihan itse...). Kun ehdotin, että koira jäisi Nadjalle temppukouluun (jotta lapsi saa rahat kasaan ja Flow oppisi temppuja), Ida sanoi haluavansa kouluttaa koiransa itse. Näin meillä :).

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Jee!

 Aika makeeta. Suvin kuudesta hengissä olevasta pennusta kolme on mukana Kuopiossa. Ja kaikki kuusi ovat startanneet tokokilpailuissa. Ei siinä ihan näin pitänyt käydä :). Håp odottaa huomista ylläolevan kuvan kertoman ilmeen mukaan. Ja alla poseeravat sisarukset majapaikan rannalla. Jännää on ohjustajienkin mielestä!

torstai 7. kesäkuuta 2012

pikkaisen kiirusta pukkaa

Mutta viimeistelyt osa x tehty. Suvi teki mun koulutusrataa ja saatiin kolmannella? yrityksellä nolllalla läpi. Mutta otti kerran kaksi rimaa alas. Oli kyllä lopuksi niin makee, että en jaksa ahdistua niistä rimoista.

Håp teki pari stoppia putkesta pallonheittoon. Ja kaukot (ihanat, vaikka hypähtikin muutaman sentin istumaanmenossa eteenpäin. Ainakin oli innokas). Ja hypyn (koira hyvä, minä kuulemma venkuroin). Luoksetulokin Håpiksi kiva. Oli siis oikeasti aika super ja mä olen onnessani. Aion nyt olla jännittämättä ja iloita koko lauantaipäivästä ihan täysillä. Onnistuu, jos onnistuu.

Ja tärkein: Eino korkkasi tokouransa luokkavoitolla 183p ja menolippu avoon. Hyvä Jenni ja Eino!!!
Ja Leokin korkkasi tokouransa. Paljon hyvää, ja paljon kokemusta. Paikallaanmakuu nollille, muuten kaikista jotain pisteitä. Jotenkin hupaista, että agikoiran KAIKKI! pennut ovat nyt käyneet tokokilpailussa :D. Ylpeä äiti (tai ainakin sen äidin omistaja) onnittelee!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

viimeistelyt

Metsälenkillä (osittain juosten, koska uusi vaakani on kertonut mun olevan kolmasosalta pelkkää rasvaa) Håp teki stoppeja. Eipä tehnyt montaakaan hyvin (pallo lensi joka stopin tapaisesta).
Muu liikunta käsitti russelin juoksuttamista töissä ja aamulla touhuilua tallilla. Illalla tein liikejärkässä. En sitten jaksanut lähteä hallille ja hypyn virkaa teki pituuden palikoista kasattu hökötys (toimi). Metsässä oli puskissa joku eläin, joka toimi luomuhäiriönä. Seuraamisessa pientä kuikuilua sinne mettään ja sivuirtoamista, mutta pysyi se siinä suht lähellä. Maahan hienosti. Noudossa heitin palikan ihan sivuun, haki hyvin, toi metrin päähän ja pysähtyi palikka suussa tuijottamaan metsäpuskaa. Siitä kakkoskäskyllä edelleen palikka suussa sivulle :). Hypylle meinasi karata ilman lupaa, hoksasin ajoissa ja sain pidettyä sivulla. Sitten tarvikin kaksi käskyä, mutta muuten hieno hyppy ja takaisinpaluu.

Palkkaus namein ja hihkumisin. Ja hyrrää joka väliin.

Tokasetissä hieno liikkeestä seis, hyvät kaukot tosi kaukaa (ei pompannut istumaan, mutta nousi ja malttoi odottaa maahan käskyäkin), luoksetulon stoppi vähän valuva, mutta kivasta vauhdista ja pysähtyi! Pikkasen petrausta ja ei tarvi lauantaina hävetä.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

agikaukot


Jaakon mukaan Suvi "stick around" vain, koska se tykkää agilitystä ja mä annan sille siihen mahdollisuuden. Muuten olisi varmaan jo lähtenyt hakemaan jotain muuta...Siinä päivän analyysit.
 Mökillä yö episten jälkeen ja ruohonleikkurin kanssa neuvottelua. Pystyi leikkaamaan vajaa neliön. Sitten sammui ja piti putsata ja käynnistää uudelleen. Sain ehkä 200 neliötä 1000 tarjolla olleesta leikkaamattomasta nurmesta leikattua. Koirat tykkäsi, kun saivat touhuilla mitä halusivat.
Håp ei tänään osannut luoksetulon stoppia. Tulivat Suvin kanssa vieretysten ja ilmeisesti Håp oli päättänyt olla mun luona eka. Äitinsä stoppasi hienosti kädenheilautuksella (myöhemmin kävi ilmi, että Iris on joskus heitellyt sille palloa...). Mutta olipa vauhdikkaita ne luoksetulot! Pysähtymistä vahvisteltiin sitten metsälenkillä, puidenkierroilla ja vaikka missä. Pallonheitolla puunkierrosta on hieno, ilmeisesti siellä ässämmissä ei saa kierrättää matkalla?
Seuraamista. Tämä ei ole edes treeneissä kympin arvoista. Tänään osasi noutaa, osasi pysyä seisten paikallaan mun vaeltaessa taakse, osasi mennä maahan ja osaa edelleen ne kaukot eri variaatioilla. Oikeastaan musta alkaa olla aika kiva mennä sinne Kuopioon. Huomenna ajattelin ottaa liikejärkässä ja käydä siis hallilla illalla. To jotain pientä ja pe ei ehkä mitään...(no varmaan otan pikkukaukoja).
Kun olen touhuillut kaikenlaista, mulla taitaa kyllä olla pari tosi pitkää työpäivääkin (oli niitä hommia tänäänkin, osui vaan monta kivaa työtä tälle päivälle).

Alla kuva pihan pensaasta. Ei ole koskaan kukkinut yhtä hienosti.

 

Oli jäänyt julkaisematta eilen kirjoitettu osuus, laitetaan se kanssa.

Ex tempore päädyinkin Lohjalle epiksiin paimenien kanssa, kun alunalkaen piti mennä Rosson kanssa KKK:n kisoihin.
Håp on kultainen, ei se oikein toisella kierroksella muistanut missä siellä kontaktilla pitää pysähtyä (jäi ylös), ekalla yrityksellä kohtuulliset kontaktit. Loppusuora oli vaikea ohjata sekä Suvilla että Håpilla, Håpilla kokeilin kahta eri versiota- molemmat huonoja. Ekalla radalla Håpille yksi kielto, kun en ohjannut A:n jälkeistä hyppyä. Ja vähän sellaista mennään nuorella koiralla hopsansaa menoa. Tokalla hyppäsi vikan nurinpäin. Rimat näyttäis pysyvän hyvin?
Suvi kirmasi hienoilla kontakteilla irroten väärään putkeen ja suvittaen loppusuoran. Kyseessä siis möllirata :).
Mutta se päivän hienoin asia on, että ne Hopsukan kaukot pelittää edelleen. Teki kahteen otteeseen kisapaikalla hyvästi!. Ja ollaan niitä tehty kotijuttuinakin (lähinnä pupuhyppäämällä). Sitä hyppyä en vielä väsännyt kotiin, tarttee käydä hallin pihalla kokeilemassa muutama kerta ennen lauantaita.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

yo


Lisäys: Illalla Håp treenasi tokoässämmiin. Muistisäännöllä ässämmänhyppy ( seuraa, maahan liikkeestä, nouto ja hyppy) sarja ekaksi ja sitten suomen kennelliitto (skl) eli seis, kaukot ja luoksetulo. Ei oikein häiriöitä, mutta meni aika hyvin. Ensimmäinen setti keskeytyi, kun en löytänytkään hyppyä ja kapula oli autossa. Hyppy löytyi pikkuetsimisellä ja kapula haettiin. Seuraaminen oli tässä uusitussa setissä parempaa, ekassa edisti ja oli vähän irti jalasta. Maahan tarvi kaksi käskyä? oho. Ensimmäisen yrityksen maahan oli hyvä (huomasin siis siinä vaiheessa kapulan olevan autossa...) Hieno nouto ja lähes täydellinen hyppy. Maksakakkua ja frsibeetä (oikean väristäkin frisbeetä vielä). Sitten tehtiin toinen setti. Kääntyi mun mennessä seissistä taakse. Hienot kaukot!!!!!! ja ok luoksetulo, ei kaarrattanut, mutta saisi pysähtyä napakammin. Olin aika tyytyväinen? Lopuksi vielä hyppyä frisbeelle ja istumaan mihin sattuu esteen taakse ja siitä overilla sivulle. Hallin sisällä kaukojen esittely Sallalle, taas aikas hieno. Sitten vähän istumisen tarjoilua, pupuhyppyistumaahanmenoja. Sisällä olevaa hyppyä frisbeelle. Pääsi ekalla kerralla karkaamaan yli ilman lupaa, täytyy olla tarkempi. Keppejä.... (eiks nekin kuulu tokoon).

Ja Suvilla Anun Tienhaaratreenit. Vielä pitää mun laihtua, että ehdin paremmin niihin kilometrin päässä oleviin takakiertoihin. Ja ehkä Suvi ei saakaan laihtua, kun en pysy edes läskipallerokoirani vauhdissa. Kivat treenit, hyvin irtoo Suvi, mutta tulee myös kovastakin vauhdista esteeltä pois, jos sanon Suvi (älä siis sano mitään, jos ei ole pakko). Ei kylläkään sitä nolla tehty, eli vähän jäi hampaankoloon. Ihan lopuksi tein Rossolla ja pääsin nollalla esteelle 18. 36 estettä oli tarjolla.


Ylioppilasta juhlittu, koirat saivat olla autossa lähes koko päivän ja Håpilla riitti virtaa illalla. Suvi oli syönyt meidän ollessa koulussa kilon kaksi pikkuleipiä (äitini tekemiä). Hyvin olivat maistuneet. On taas pyöreä kuin tynnyri ja ripulilla yön. Jätin sitten agikisat väliin, osittain ripulin takia ja osittain siksi, että vanhempani ja siskon perhe oli vielä meillä.
 Mutta juhlat olivat kivat, mukava tavata sukulaisia ja ystäviä.


Tallilla aamulla Håp teki tokotreenit no2 tälle päivälle. Aamulla teki kaukoja ruokansa eteen. Tallitokoissa luoksetulo kaukaa ilman stoppia, kierrosta stoppeja useita kertoja (hyvät, kunhan lähti kiertämään), innostusmaahanmenoja (ei ihan vielä tipu), seis liikkeestä kerran pallopalkalla, seuraamista.Sai kehuja tallikavereilta (kaheliksi pennuksi se on tosi taitava ja tottelevainen). Parhaiten osasi hyrrän.
Eilen ehkä kaunein Håpin elämän kommentti oli Millalta, joka totesi että Håpin nähtyään haluaa kysyä mitä rotuja siinä on, jotta saisi itsekin samanlaisen :)
Alla olevassa kuvassa lapset ja Rosso katsovat barbivideota. Taitaa olla mielenkiintoinen.
Vielä olisi päivän epistolassa agitreenit illalla (ainakin Suvilla, jos ei enää kuirulla silloin). Lenkillekin pitäisi lähtä.