koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

maanantai 31. joulukuuta 2012

2012

 

Mä ajattelin kerrankin tehdä jotain tilastoa (en ole ennen tehnyt) ja katella mitä viime vuonna tapahtui koirarintamalla.

Suvi kisasi Suomessa 72 starttia, lisäksi kolme Tallinnassa ja EO-kisat Ruotsissa. Nollaprosentti 37,5. Näistä voittoja 16 kpl (nollia 27). Tilastoon vaa agi.fi otetut tulokset, kun muista ei mitään ylhäällä ja muisti pätkii. EO:ssa pääsi finaaliin, minkä mä taas tyrin itse kaatamalla esteen. Mutta oli siellä karsintaradalla 360 koirasta 9. ja ei ollut nappirata, eli olin tyytyväinen. Eestistä sai valioon oikeuttavan tuloksen, mutta en ole saanut haetuksi (myös Ruotsin hyppy ja agivaliotitteli edelleen hakematta). Ensi vuonna päätavoite on EO ja kontaktien saaminen vielä varmemmaksi ilman, että nopeus kärsii. Ja mun radanlukutaidon parantaminen, niin että osaan valita nopeimmat vaihtoehdot meille.


Håp aloitti tokouransa 10 kk ikäisenä. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä, mutta sai se parin kisan jälkeen ALO 1 tuloksen, sitten myös muutaman kisan jälkeen AVO1 tuloksen. VOI korkattiin marraskuussa ilman sanottavaa menestystä, mutta nyt alkoi kuitenkin yhteistyö toimia ja koira ei ollut ahdistunut kehässä. Reteesti vuoden 2013 tavoitteeksi tokorintamalla laitetaan valiotitteli (ja valiojuhlat).

Agilityura alkoi paremmin. Eka startti 6.10 ja heti nollavoitto! Seuraavana viikonloppuna nousi kakkosiin, ja 3.11 kolmosiin. En ole laittanut ylös starttien määrää, mutta oisko tuo tehyt alemmissa luokissa noin puolissa starteissa nollan? Håp väläyttelee kisoissakin jo vauhtia, mutta ei ole äitinsä kaltainen "haluan itse olla ekana maalissa ja käännyn pennin päällä". Mun pitää siis oppia kääntämään se, videolta näkee hyvin kuinka koira osaa kyllä kääntyä pienellä kaartella, mutta vauhdin kasvaessa minä en muista, että tämä yksilö pitää kääntää. Olen edelleen päässyt liian helpolla Suvin kanssa. Kolmoskisan startteja en nyt sitten löydä mistään lukumäärää, mutta nollia on saatu kasaan kolme kappaletta.  (arvaus starttimäärästä 12-15). Vieläkin radoilla tulee silti turhan usein helppoja virheitä, kun minä oletan liikaa enkä muista, ettei lapsikoira vielä kaikkea osaa.

Ja Håpin kanssa tavoitteena on saada karsintanollat kasaan ainakin SM-kisoihin. Ja saada ekat sertit. Tavoitteena on myös nipistää ajoista nelisen sekuntia. Ja tämä tehdään käännöksillä, nopeimmilla kontakteilla ja keppien haun nopeutuksella. Ja eteen käskyn opettamisella. Aikatavoite on kova, mutta mä onneksi tykkään treenaamisesta.

Ja siitä aasinsiltaa siihen treenaamiseen. Mä olen nyt käynyt syksyn lähinnä ohjatuissa treeneissä. Maanantaisin Anun ryhmässä Håpin kanssa, tiistaisin Niinun luona KKK treeneissä joko Håpin tai Suvin kanssa, ke ollut vapaaharkkaryhmätreenit (näihin osallistunut satunnaisesti) ennen omaa koulutusvuoroa ja to on lapset treenanneet Sepon treeneissä Suvin ja Rosson. Lisäksi olen käynyt hakemassa Janitan luota lisäoppia n. kuusi kertaa syksyn aikana. Jotenkin mä kaipaan ehkä sitä omaa treeniaikaa kerta viikkoon (viime vuonna meillä oli Juhan kanssa yksi kerta sporttiksella ja se oli musta toimiva), mutta en nyt oikein haluaisin luopua ma tai ti ajoistakaan... Ryhmätreeneissä vaan aika per koira on aika vähäinen niihin kuluvaan kokonaisaikaan nähden, toisaalta nissä on joku aina puuttumassa heti ohjaajan virheisiin. Täytyy vielä miettiä. Tokoa treenaan Lentsun ohjeilla ja varmaan mulle tekisi hyvää joku ryhmäpaikkakin ja lisäoppi, kun omat taidot on mitä on, mutta tässä en aio muuttaa mitään. Menköön teemalla vähän, mutta laadukasta (se oppi nääs, treenaamisessa luotan määrän korvaavan laadun).




Me ammuimme yhden raketin. Hertta tapansa mukaan edelleen pelkää paukkuja. Håp oli mun kanssa hetken pihalla tekemässä lumitöitä. Paukkeisiin ei sanonut kertakaikkiaan mitään (edes pää ei noussut, kun haisteli jotain). Raketteja katseli sen verta, että pää nousi, mutta ei onneksi mitään pelkäämiseen viittaavaakaan. Ja sisällä nukkui kuten Rosso ja Suvikin.

Ja jotta ei unohtuisi, on meillä ne kaksi muutakin koiraa. Rosson vuosi on käsittänyt temppukoulua ja muutaman agikisan. Idan kanssa tuplanolla oli paras saavutus. Temppukoulussa on opittu give me five, aloitettu pupua, osataan kieriä ja tanssia. Eilen Ida opetti Rossolle (8v!) sivulletulon. Siitä kuulemma voi jatkaa askel kerrallaan ja tulee seuraaminen. Sitten voi opettaa pysähtymiset. Ja kun osaa ne, saa aloittaa kaukojen opettelun. Tämä siis kaikki Idan eilen Rossolle kertomaa :). Minä en ole tehnyt Rosson kanssa muuta kuin lenkkeillyt, on siirtynyt vallan lasten harrastuskoiraksi.
Ja Hertan suurin saavutus vuodelta 2012 on, että se on edelleen hengissä!
 pupu ilman pupuetutassuja ja aavistuksen tukea ottaen
 give me five- tän mä osaan!
 Ei hullumpi sivu yhden kerran treenauksen jälkeen. Ja Rosso tulee sivulle asenteella ja kovvaa!
Tämä koira ei todnäk opi sitä pupua ikinä... Kun ei vaan pysy!


Ja ihan loppuun Sirpalta lainattu uusi agilitytermi. Hän harrastaisi mieluiten "love&peace-agilityä". Siinä olisi minusta tavoitetta meille kaikille vuodelle 2013!!!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Elämystreenausta

Laitetaan nyt linkki ratoihin, vaikka ei niitä hienoja nollia ole esitelläkään. Pikkukoiralta pitää saada kaarroksia pienemmäksi, hakemaan kepit ilman ennakointia ja opettaa eteen käsky.
http://www.youtube.com/watch?v=8NZQDiU6hJI&feature=youtube_gdata

Lainasin Sirpalta tuon elämys sanan, kun jotenkin tuntui kivalta ja sopivalta.

Aamusta jo ennen seiskaa starttattu Ojangon agikisoihin. Isot kisat (85 osallistujaa/luokka). Ei mitään mainittavia tuloksia, mutta paljon ajateltavaa ja opittua. Suvi teki ok ekan radan, yksi rima alas, kun nykäisin koiran ollessa riman päällä. Tein paljon valsseja paikkoihin, missä moni ohjasi vetämällä/leijeröimällä/takaaleikkaamalla. Jäi sekunnin kärjestä, taisi mennä niihin valsseihin. Toka radalta Suville nolla, mutta tässä oli sanomista. Keinulla jäi ekaa kertaa ylös odottamaan, ennenkuin sain sen kontaktipinnalle!! ja puomilta en kääntänyt ja ajautui lähes vikalle hypylle ja sieltä suvittaen oikeasti suoritusvuorossa olevalle... Eli huono aika. Vika rata oli hyvä, jäin itse jumittaan pakkovalssiin ja ehti puomille niin paljon ennen mua, että otti kiellon seuraavasta esteestä. Silti taisi jäädä tosi vähän kärjen ajoista- mulla hyvä mieli, ei se olekaan hidas:). Mutta pitää mun osata kääntää ja linjata myös Suvi...

Håp haki lähinnä kokemusta. Ekalla radalla kulmaan tyhjään meneviltä kepeiltä tokavikavälistä pois. Sitten etupulpetin kiltti tyttö meni ihan sekaisin, kun yritin laittaa lopusta sisään. Koitti aloittaa nurinpäin alusta, katseli mua ja kyseli, että miksi ei tehdä koko keppejä niinkuin treeneissä? Tämän seurauksena jäin yllättäen taas jälkeen ja otti vielä muurinkin alas.  Tokaradalla Håp teki hienoa rataa kolmanneksi vikalle esteelle (puomi) asti. Loikkasi, mä jäin miettimään mitä tehdä ja seuraava rima alas. Mutta osasi tällä radalla kontakti/putki erottelut, meni seinään olevat kepit ok ja tuntui mukavalta. Vika radalla minä törppäsin nollan. En sitten osannut saksalaista ja koira tuli mun väärälle puolelle kakkoshypyn jälkeen ja pomppasi sieltä ihan sivusta puominkontaktille. Minusta kyllä osui siihen ylösmenoon, mutta olihan se törppö ohjaus silti. Loppurata en ehkä saanut pieniä kaarteita, mutta sain oikeille esteille oikeassa järjestyksessä. Loppusuora (suora putki-pussi-hyppy keinun jälkeen) meni suoraan (tämähän ei suvita), mutta kysäisi kyllä kun oli niin paljon mua edellä, että oikeastiko saa jatkaa eteenpäin?



Ja niitä elämyksiä kun tässä haetaan, on treenattua tokoakin joka välissä. Kiltti Pirjo tänään sanoi, että mä laitan kapulat tunnarissa aivan liian lähelle toisiaan. Ei ihme, ettei ihan joka kerta tuo omaa. Ruutua ei ehditty eilen tai tänään tekemään, muuten hyppynoutoa lukuunottamatta kaikki liikkeet tehty, tosin pätkissä. Useimmat liikkeet vielä monta kertaa. Ja nyt on pysynyt joka kerta paikallaanmakuussa, myös Ojangon agihallihäiriöissä.
Kuvat otettu eilen, kun taivaalla ihmeellinen valoilniö. Tänään onkin satanut vettä. Leo ja Saaga debytoi agikisoissa hienosti, molemmilta radoilta kielto ja tuliko se kieltorimakin sitten, mutta hyvältä näytti. Ja Rotilla edelleen etenemät kohillaan.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

kisat lähestyy

ja pieni paniikki kasvaa. Ei tosin agikisoista, ne on sunnuntaina ja ei agi stressaa. Ei, vaikka Hoop ei osannutkaan puomilla persjättöä tänään. Meni muuten taas jonku päivän agitauon jälkeen senverta reippaasti, että pikkukontaktivirheet saa anteeksi!

Aamulla eteistunnari. Taas ekalla hösäsi ja toi mitä sattuu. Päivällä ihana lumihankimetsäreki, hepan ratsastus pellolla (superihanaa tämäkin). Illalla hallilla rahvaan ruutu (tehty pikkutötsistä ja erikokoisista narunpätkistä), putken kautta stopit (seis ihan super, maahan ei mennyt ihan kunnolla ennenkuin lopuksi), hyppynouto metallilla (Håp sanoo viuviu ja ottaa metallin kylmänä etuhampaiden väliin kalisutellen), seuraamista, pikku paikallaanolo. Oli ihanan innokas! Ja se rahvaan ruutu oli hieno sekä merkiltä lähettämällä että suoraan. Kertaalleen erikseen myös loppuosa.



tiistai 25. joulukuuta 2012

joulutokot

Lähinnä Håp keskittynyt leikkimään Neron kanssa ja juoksemaan lenkeillä, mutta jokapäiväinen ruutu ja tunnari tehty. Kuin myös kierroista stopit ja maahan. Ja iikki. Ja kaukoja. Tunnari on vähän arpomista, tänään osasi ja tehtiin vain kerran. Eilen otti ekalla mitä sattuu. Ruudussa stoppasi eilen matkalla olleelle tötterölle ekalla yrityksellä.
Suvi on vain kerjännyt kinkkua ja palanpainikkeeksi hakenut tyhjiä kokistölkkejä ja koittanut nuolla niiden sisältä vähän janojuomaa :).


lauantai 22. joulukuuta 2012

tokoo

Hallille en ehtinyt, niin päätin sitten antaa viikon agivapaan. Mutta tänään tehty luoksetuloa kiertojen kautta (eka stoppi huono, muut ok), paikallaanmakuu, tunnari kotipihalla, ruutu kotipihalla, kaukoja.

Ja juostu hevosten tarhoihin taas ilman lupaa, juostu lumessa ja juostu tallilla uuden ystävän kanssa (Håp). Basenji, joka ei viiteen vuoteen ole Suvin kanssa edes nuuskinut, innostui Hoppaleenan kanssa kirmaamaan. Lisäksi juostu kotipihalla. Nyt jaksavat maata autossa Kokkolanmatkan aja...

Ja joulumieli hiipii hiljalleen. Koti on semisiisti. Mun ikisuosikki joulukuusi ollut jo viikon olkkarissa uusine ja vanhoine koristeineen. Lahjatkin on paketoitu ja en sitten malttanut olla avaamatta sitä kaikkein isointa pakettia (hyi mua!). Kyllä kelpaa matkustella Fazerin sinisen siivittämänä. Katsotaan riittääkö sulkaata Pieksämäelle asti... Kiitos Lentsu!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulu tulee, en ehdi olemaan valmis, eikä ehkä tarvikaan..

Joten melkein iltaan asti siivottu, ommeltu vimeisiä joululahjoja, käyty hyvin vähän sorvin ääressä (huomenna vika työpäivä) ja paketoitu... Meinasi jo tulla ihan treenivapaapäivä,  mutta tallilta tullessani (mun lempparikelit, Hurraa menee vaan hankiratsastusta niin kauan kuin kelit sallii) tein ekaksi metsälenkin ja innostuin laittamaan taas sinne kalmanlehdon viereen ruudun ja tunnarin. Ruutua oikein haki! Hämärässä lelu erottui huonosti, mutta Håp se sihtasi silti ihan keskelle naruja. Tunnari ei sitten ollutkaan niin vahva. Taas ekaksi väärä. Sanoin nohoh ja lähetin uudestaan. Tokalla haisteli oikein keskittyneesti ja toi oman. Ruutu tehtiin myös leikkimerkiltä (en tiedä mihin hankeen olen jättänyt sen viidennen pinksun kartion). Luoksetuloja frisbeestopein (ei ollut mitään mitä kiertää). Kaukoja tosi kaukaa, palkkasin ekasta vaihdosta taas sillä frisbeellä.

Mun tekisi niin mieli ehtiä vielä hallille vähän niitä käännöksiä treenaan...


torstai 20. joulukuuta 2012

käännä, käännä KÄÄNNÄ, katso, katso KATSO

Otsikossa se tuli. Eli Janitan luona.
Håp tulee kääntää hypyille. Sihise. ÄLÄ HUUDA! Vastakäännökset, vekit ja se sama mitä Satu yritti mulle opettaa, merkkaa alhaalla olevalla kädellä ja katso samalla koiraa. Ei pysty (agi.fi lehdessä on kuva missä mun käsi käy 65 sentissä, paljoa alemmaksi ei pääse....). Janitan idea oli laittaa tarralappu lahkeeseen ja koskea sitä. Täytyy testata.

Suvin kanssa katso sen koiran menoa. Esim. putkesta tullessa katso koiraa, lähetä se jalalla hypylle, käsi voi olla apuna- EI TAIVAASSA. Älä anna oikoa kontakteilla treeneissä.

Mä olen tainnut saada aika paljon ilmaiseksi Suvin kanssa. Nyt se loppu ja aion opetella ohjaamaan.

Samaan aikaan Rosso Piiralla (Rosson joululahja). Rintaranka jäykkä, ei lukkoja. Olivat namin avulla jumpanneet ja pikkuherra oli päässyt uloskn pisulle. Tyytyväiseltä vaikutti.

Toko-osastossa jäi ruutu väliin. Tunnaria Sporttiksella. Eka kerta hyvin, sitten kaksi arpomalla väärä. Sitten oli enää viisi kapulaa jäljellä ja niistä osasi tuoda oman. Hohhoijaa. Oiskohan muuten tekonurmi Håpille vaikea? Tai sitten mä vaan luulen. Aamulla metallin nostelua, iikki ja seuraamista kotona sisällä. Paikallaanmakuuta Sporttiksella ja jossain muuallakin.

Ja matkalla Turusta Espooseen pysähdyin motarin varrella lenkittämässä koirat, kun aurinkokin melkein paistoi. Autolle tullessa mua epäiltiin kuusivarkaaksi- oli kyllä lopulta ihan mukava metsänomistaja joka toivotti tervetulleeksi koiria ulkoiluttamaan jokamiehenoikeuden nojalla, kunhan en kuusia vie :). Kerroin meillä olevan jo ostettu kuusi ihan koristeltunakin kotona!

Kääpiösnautserin elämä ei paljoa hetkahda paimenkoirien touihuista.


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

hukkuu, kaikki tunnarit hukkuu,Håp nukkuu...

Håp unohti tunnarin. Sekä eilen että tänään toi ihan mitä sattuu ja monta kertaa. Ehdin jo ahdistua. Illalla tallilla käydessäni tein sitten hautausmaan parkkipaikalle (tuntui jotenkin sopivalta paikalta just tänään ja on valaistu) sekä ruudun että tunnarin valmiiksi. Ruutu frisbeelle suoraan, ruutu tyhjään suoraan, ruutu merkiltä lelulle. Ja kaikki hurjan hienosti. Tunnaria ei yhtään nähnyt ja lähti hakemaan ensin taas sitä ruutua, huusin Håp, korjasi, haisteli hyvin ja toi ekalla oman. Ei haudattukaan meidän tokouraa sinne hautuumaalle.

Agiura saattaa joutua hautausmaalle. Katsoin Håpin viikonlopun radan videolta, jäi kärjestä KUUSI sekuntia ja on kokonaisuudessaan hidas. Ja on hidas ihan joka kohdassa. Tekee pitkät kaarteet hitauden lisäksi.  Eilen ei vieläkään osannut Niinun treeneissä putkijarrua. Kokeilin taas huutamista. Ei auta. Kun palkkasimme käännöksestä, kääntyi, tässä vaiheessa toki vauhtikin oli lähinnä koottua laukkaa.

Sinille annettu uhkaus (kun oli just voittanut koiratanssin pohjoismaiden mestaruudenkin), että saatamme valloittaa seuraavaksi koiratanssiareenan. Eilen yritin opettaa antamaan vasemman tassun. Ei tosiaankaan oppinut. Lapset ovat opettaneet sen oikean tassun, ehkä ne asentaa vasemmankin.

Huomenna Janita päivä. Kivaa. Taidan laittaa Rosson Piiralle ja ottaa sittenkin molemmat "oikeat" koirat Purinalle.

maanantai 17. joulukuuta 2012

kiirettä pukkaa

Siis tämän kilpailukalenterin kanssa. Kun pitäisi saada kaikki tokokisat, näytelmät, agikisat ja jokunen työkurssikin tuleviin viikonloppuihin...

Viikonloppuna kolme starttia Håpilla ja Suvilla. Ei paljoa jälkipolville kerrottavaa. Håp teki lapsikoiravirheitä (kaksi kertaa keppivirhe, kaksi kertaa rima, yksi kerta mennään ohi esteiden rata). Oli siellä hyvääkin, ei nyt vaan muistu mieleen mitä. Suvilla sain yhden nollan, mutta oli vasta neljäs. Oli vielä kohtuu hyvä ratakin, ei vaan menty kovempaa :(.
Sunnuntain mieltä lämmittävästä osuudesta vastasi Ida ja Rosso. Muksu ohjasti kuten suunnitelmassa oli ja tekaisi tuplanollan. Muistaen, että tähän asti on tuloksina pelkkiä hyllyjä, oli edistys huimaa!
http://www.youtube.com/watch?v=uSnXRZBkjjg 
Radat oli aika helppoja (tosin en saanut toiselta radalta, joka makseilla sama itse nollaa ollenkaan...) ja ihanneaika löysähkö, mutta hieno suoritus silti.

Håp sai paikan Lempäälään. Tokokaravaani starttaa 5.1 Lempäälään, yöpyy varmaan jossain siellä, miettii ehtiskö yön aikana opettaa EVL liikkeet, jotta voisi P-mäellä startata (huom, ykköstuloshan on jo melkein varma voittajasta..????) siinä luokassa (ja sanokaa nyt, että tokossa ei saa vaihtaa luokkaa halutessaan, onneksi ei vielä tarvi selvittää sitä). Vai otettaisiinko Sadun kanssa sittenkin sunnuntaina ekaksi jokunen startti agissa ja mentäisiin vasta sitten P-mäelle. Viikonloppu on vaan mahdollisuuksia täynnä! Ja kumma kyllä Lempäälä ei ihan ollut Espoo-Pieksämäki matkan varrella, vaikka sinnekin on Espoosta pitkä matka.

Tänään heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen viiden jälkeen. Seiskalta olin jo tallilla treenaamassa sekä hepan että tokoa. Ruutua namikipolle kaksi kertaa. Ekaksi sen merkin kautta (laitoin merkille valmiiksi ja kävelin lähettämään). Toinen kerta suoraan. Ja kerran kaikista kielloista huolimatta tyhjään. (Pakko kokeilla, sorry Lentsu). Osasi. Seuraamista. Kuikuili Hurraata, joka tepasteli irti maneesissa ja otti vähän häiriötä. Ei silti huono. Kaukoja, en muista tekikö kaikki oikein. Heittelin lelua palkaksi. Kiertoja ja niistä maahan ja seis ja sivulle. Työpäivän lomassa (olimme Lauran kanssa molemmat tosi väsyneitä iltapäivällä) yhdellä tallilla kaksi kertaa tunnari. Laura laittoi palikat. Nosti ekalla kerralla oman ja vaihtoi väärään. Tokalla nosti kerran väärän, mutta toi oman. Pitääkin tehdä tunnareita muuallakin kuin kotipihalla, täällä tulee harvoin virheitä. Lisäksi jotain pientä sisätreeniä ruoan eteen.

Niin ja tänään ois vika ilmo näytelmiin. Lahteen siis. Ja kahden päivän päästä Turkuun. Valtavan suurella innolla odottelen sitä Turkua, Lahteen en jaksa. Menköön Leo. Ja Turunkin aion ulkoistaa. Kuka haluaa?
Näytelmätähteni.
Onhan sillä kuitenkin väritys tuolleen kivasti symmetrisen epäsymmetrinen... Ja ehkä karva kasvaa ennen tammikuuta. Ja korvista tulee ruusunnuput. Ja silmiin älykäs katse. Ja se ei piippaa innoissaan tuomarisedälle tai tädille. Eikä heittäydy selälleen rapsutettavaksi kehässä. Tai hypi ihmisiä vasten. Voisko sielläkin esittää hyrrän? Siinä Håp on hyvä. Ja on Håp hyvä pulkkamäessäkin.



perjantai 14. joulukuuta 2012

ruutu

Lentsu oili huolissaan, etten tee ruutua, kun blogissa ei lue. No tänään tein hallilla. Ja Hoop juoksee namikipolle. Juoksi sinne (tyhjälle namikipolle) myös oikea tunnarikapula suussaan, tiputti kapulan, totesi kupin tyhjäksi, nosti kapulan ja toi ilman eri käskyä sivulle. Söpöä. Roti meni ruutu käskyllä keinulle ja teki hienon alastulon. Söpöä sekin. P-mäellä voidaan valmistautua hyvin innovatiiviseen VOI näytökseen.
Hyppynoutoa metallilla, hyvin. Seuraamista, iikkiä. Kaukoja useampaan otteeseen. Siellä alkaa välissä olla jo sellaisia hienoja pomppaisuvaihtoja (siis minusta hienoja). Suurin osa edelleen sellaisia rauhallisia (ei minusta niin hienoja). Paikallaanmakuu Rotin kanssa. Pysyivät kyllä, mutt Håp rupesi haistelemaan (kurkin pressun takaa), sanoin krhm ja tokeni heti.Namikippo oli edessä, mutta ei tajunnut (koska vapautettaessa ei osannut sille mennä).

Agisetissä hallilla valmiina ollut rata. Olkapäät vei monesti kontakteille Håpin vaikka ei olisi saanut. Suvin kanssa taas en saanut poispäinkäännöstä putkelta hypylle ollenkaan. Paras sen kanssa oli lähettää edellisille niin kaukaa, että ehti persjättöön. Håp luki poispäinkäännön.

Olin mä ke Janitan ja Lentsunkin luona. Janitalla huusin koko ajan kovempaa ja koirat meni koko ajan huonommin. Kun otin liikkeen rytmityksen mukaan, Håpkin osasi putkijarrun. Muuten ampuu kuin kelpie tai lyhytkarvainen laholatva putkelta kymmenen metriä eteenpäin, korvat kerrankin päässä kiinni ja ei kuule, VAIKKA HUUDAN!!! Suvi taas on lukenut agioppaan ja kääntyy putkelta ohjaajaa kohti.

Lentsulassa piti tehdä EVL muka koemaisesti. Ihan ei olisi täysiä pisteitä siitäkään tullut. Menikö neljästi ihan muualle tekemään hypyn ruutu käskyllä. Luoksetulossa ei stopannut, zetassa ei mennyt maahan, tunnari oli hyvä. Lisäksi minä lähdin aina liikkeelle Lentsun sanoessa liike alkaa. Ei saisi. Luoksetuloja niin, että lapset heittää pallon ekasta stopista (mä en osaa heittää niin kauas).
Ruutua namikipolle. Seuraaminen ei ollut huonoa. Ja varmasti vaikka mitä muuta, ja en muista....
Sen muistan, että kaukoissa taas lapset voi palkata ekan vaihdon (niin voin tehdä kaukaa). Ja palkkaa paljon siitä ekasta vaihdosta. Ja kaukoissa ei saanut sanoa samaan vaihtoon montaa käskyä. J apitää odottaa lupaa lähteä liikkelle kaikissa liikkeissä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

ihana vapaapäivä

Kello ei ole edes kahtatoista ja mä olen jo ehtinyt vaikka mitä. Kävin hallilla treenaamassa koirat. Håp teki ruutua, ensin lelulle ja sitten tyhjään muutamaan kertaan. Vieressä ollut muovipussi hämäsi vähän, mutta saatiin se menemään hyvällä vauhdilla. Ja tokosta myös seuruuta ja hyppynouto pihalla.

Håpille kontaktien nopeutustreeniä. Kokeilin taas eri systeemeillä. Håpille toimii hetsaus. Menee kovempaa, jos lelu edessä palkkana. Ja ehkä kaikkein nopeimmin, jos vien lelua sen edeltä ja heitän vapautettaessa. Tein puomilla pelkkää paikkaakin alastulolla, tiiä sitten auttaako?. A:lta samanlainen keppikulma kuin eilen. Kokeilin leijeröinnillä, Håpille sopi hyvin, Suvi meni VIISI kertaa kakkosväliin leijeröinnillä (saattoi? olla, että mun pakkovalssi oli Suvin kanssa huonompi, mutta silti).. Håpille lisäksi välistävetoja/takaakiertoja. Sille on takaakierrot helpompia, mutta alkaa se tulla välistävetoonkin, Mun vaan pitää olla edellä, muuten jää seuraava hyppy tekemättä... Kepeiltä vinohypylle, Håpille tee niistolla, Suvi ei OSAA niistoja, se pitää hakea sieltä kepeiltä ja tehdä kauempaa sellainen valssin tapainen (mulla oli keppien heti edessäsivussa houkutuseste, jolle ei menty. Paitsi Suvi, jos menin sille esteelle valmiiksi, mikä piti hypätä)
Tein myös pituudelta takaakiertohypylle, jolta 90 asteen kulmassa seuraavalle esteelle. Håp teki ilman ongelmaa, Suville tämä perusharjoitus on kyllä vaikea. Ja rouva turhautuu, kun matka ei jatku. Ja sitten kun saatiin onnistumaan ja esteeltä kolme olisi pitänyt kääntyä ohi putkenpään, meni sinne putkeen ja ei millään olisi halunnut tulla hypylle (taas takaakiertohyppy). Håp teki tämän vain kerran, kun treenasi ekana ja en edes tajunnut treenin olevan hankala. Kerrassaan kummallista, että junnukoira oli oikeasti tänään taitavamman oloinen????? No, Suvin kontaktit on kyllä paljon nopeampia, samoin kepit. Treeneissähän Suppanakin pysähtyy ja saa tehdä persjättöjä ja vaikka mitä. Kumpikaan ei mennyt puomin edessä olevaan putkiansaan. Ai niin, tehtiinhän me vielä suoralta putkelta keinulle, kun putken edessä oli puomi ja keinulle piti kääntyä vähän. Molemmat ampuivat ekalla kerralla puomille... Putkijarrulla ja Suville lisäksi puolivalssi, toimi ok.

Oli ihan hirmukivaa, näillä fiiliksillä voi nauttia loppupäivästä :).

lauantai 8. joulukuuta 2012

Synttäripäivä

Mulla ja Mikalla. Aamupalaksi lasten ostamaa irtokarkkia, lounaaksi lasten tekemää meksikolaista ruokaa ja iltapalaksi Idan ja Elsan tekemää kakkua. Ja meinasi unohtua, kisojen jälkeen ABC:llä Liuhtojen tarjoama iltapala.Ei paha! Ihana teknispsykolooginen hupapri Sadulta- käsivarsissa lukee "skyhandling" ja toisessa "raise your hands"- ei jää menestys tekstiileistä kiinni!!! (lisäksi motivointisalmiakkia ja jeesusteippiä suun ja käsien teippamiseksi). (Mikan lahja Liverpool yöasu- itepähän joutuu sitä katselemaan :)).


Håp vastasi heti uuden paidan teeseihin. Teki Riksussa kaksi nollaa agiradoilta. Välissä toki hyppis, jossa sain sen ohi neljännen esteen (muuri). Uudestaan, meni muurin ja ohitti seuraavan esteen putkeen. Sitten monta ok, takaakierrosta ohi, niistohypy nurinpäin, putken väärään päähän ja ohi vikan... Mutta tuli maaliin ihan yhtä onnellisena, kuin nollaradan jälkeen naamallaan kukkaishattuilme ja kysymys, että mihin maksapallerot on piilotettu? Håp saa kyllä mut hyvälle tuulelle vaan elämää syleilevällä katseellaan. Vika rataa ei ole videolla, meni kivasti. Jää kärjestä aika tarkkaan kaksi sekuntia (pikkaisen alle toisella ja oisko ollut kymmenys yli 2s toisella). Mitään kauhean pitkiä kaarteita ei tullut, mutta ainakin videolla tekee ekalla radalla A:n hitaasti. Samoin keppien haku oli hidas. Hienosti kuitenkin päästyään sisään kepeille, pisti vauhtia töppösiin. Kyllä mä luulen, että saan Håpin ajoista aika helposti nuo puuttuvat sekunnit pois. Se vaan haluaa ensin osata ja sitten vasta mennä kovaa.

Suvikin teki ekalla radalla nollan ollen kolmas (muutama kymennys voittajasta). Tokalla ohajsin kolmannen ohi ja vikalla otti yhden hypyn nurinpäin, kun en ohjannut hypyn taakse. Vikalla radalla liian vilakkaat kontaktit. Täytyy katsoa, jos huomenna ehtisi vähän treenaan. Håpille putkien ohituksia hypyille ja Suville niitä poikittaisia hyppyjä, missä muut niistää. Me ei niistetä, mutta voisin reenata niitä suvivalsseja niihin ja pyörityksiä...

Mun tunnarikapulat on loppuneet tai menneet hukkaan. Ärsytys. Aika innokkaasti olen nyt tokoakin treenannut. Ruutua aamulla ruokakipolle, seuraamista ja vähän puiden kiertoja. Ja metallinoutoa. Ja metallinostelua. Alla eka agirata. Sitä hyllyrataa en laita, ja muuta ei tullut nauhalle tänään.
http://www.youtube.com/watch?v=qtpOf3nwr-E&feature=youtube_gdata

tiistai 4. joulukuuta 2012

miesmaku

Yllä kuva Suvin miesihanteesta. Nalle on reilu vuoden ikäinen komistus tallimäeltä. Edellisen juoksun aikana Suvi kiukutteli kaikille muille  paitsi Nallelle. Taitaa olla puumanaisen vikaa Suppanalla. Arkielämässä Nalle ja Håp kyllä leikkivät paljon enemmän, mutta sillä ei olekaan mitään tekemistä tyttöpoikajuttujen kanssa.

Håp ollut treenattavana. Tokokertauksia eilen ja tänään, ei tosin ruutua tai hyppyä, mutta muuta. Metallin nostelua, makuuta paikoillaan aamuruoalla, kaukoja (tänään hyppäsi kerran hienosti taakse ilman rimaakin seis-istu vaihdossa). Tunnarikin tehtiin eilen, nosti ekan minkä näki, sitten muisti, ainiinjoo ja haisteli ja toi oman. Nollaksi kai olisi kokeissa mennyt. Ei mahduttu Lempäälään, saapa nähdä kuink kauas sitä VOI koetta pitää lähteä hakemaan.

Håp myös illan Niinutreeneissä. Suviparan ainoat treenit on kohta Sepon junnutreenit Elsan kanssa. Ja Suvihan ei tykkää ollenkaan. Håpille paljon opeteltavaa, irtoaa kyllä ja sen voi jättää kauas, mutta pitää sitä ohjailla niille esteille ja itse pitää miettiä, mikä olisi paras reitti milloinkin rynniä eteenpäin ja jarruttaa. Rytmitys ei ihan ole mun juttu. Sini opetti Håpille käskystä eri suuntiin pyörimistä. Håp tuntui nauttivan.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Seinäjoella

Lauantaina ensin pikkupuuhastelut kotona, jouluostoksia Ideaparkissa ja parahiksi Seinäjoelle todistamaan Sirpam ja Pörjen hienoa kakkosten agirataa. Hups vaan ja nollavoittoa juhlistamaan!

Sunnuntaina liian aikaisin kisapaikalle, takaisin hotelliin ja sitten Rosso ja Elsa vauhtiin.Tosin ei mitään vauhtia, Rosso haeskeli mua ja ei liikkunut mihinkään... Seuraavaksi Håpin hyppis. Lähti ihan luokan alkupäässä ja pikkukoirahan tempaisi nollan! Vähän piti putkijarruja treenata ja yksi hups kaarre. Mutta aika kiva rata, jäi kärjestä pari sekuntia- seliseleillä saadaan ne helposti pois. Oli 4/56 ja jäi niukasti sertistä. Joskin Seinäjoella päättivät jakaa kaksi sertiä :). Kävin huomattuani kisan lopuksi palauttamassa.
Rosso meni Idan kanssa toisen radan. Nyt mä olin lähtöalueella ettei nausterin tarvi miettiä, missä rakas mamma on. Meni paljon paremmin. Tokavika hyppy takaisin ja hyl, aika kiva muuten. Suville ekaltra radalta toka este palasiksi, ei muuta. Tokalta radalta keppien kakkosväliin!! ja vikalta suvitusnolla Mikan termein "ilmavalla" puomin kontaktilla.Håpin kakkosrata sekoilua, vikalla Håpin radalla keppivirhe (huono ohjaus)+ puomi. Ja hyl, kun tiputin lelun sinne radalle....

Mika analysoinut agilityä Nuoria tyttöjä, vanhoja miehiä. Pikkukoiria ei lämmitellä (tämä oli kyllä paljolti totta). Täällähän on paljon tosi hyviä koirakoita. Agility on kuin olisi armeijassa- kauhean paljon odottelua... Taitaa mennä taas muutama vuosi ennenkuin lähtee uudestaan.

Håpille omien ratojen jälkeen tokottelua (iik, seuraaminen, kaukot).
Tässä linkki Håpin ratoihin.
http://www.youtube.com/watch?v=-WIBtNaHHFI&feature=youtube_gdata


hotellikuolema?