koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Agia ja aurinkoa

Ai että on kaunis päivä! Aamusta iltapäivään Purinalla agikisoissa. Eka rata Håpilla hyvä esteelle 14, 15 tippui rima ja multa meni fiilis. Lähetin sitten takaakiertohypyn sijasta kuuhun (putkeen). Toka rata Håpilla (helppo rata oli) tosi kiva. Mä alan ihan uskoa, että siitä saadaan hieno agilitykoira. Vaikka oikeasti pysähtyy kontakteille meni reippaasti, jäi voittajasta vajaa kaksi sekkaa mutta Suvista (joka ei pysähtele kontakteille :)) reippaasti alle sekunnin... Håpille tosin vika rima alas.Vika rata oli aika vaikea. Håpille aivan liian vaikea vielä. Tosin osasi edelleen ne kontaktit, osasi takaaleikkauksen kepeille ja osasi jaakotuksen. Eli aika monta asiaa osasi. Yli 50 koiraaja viisi nollaa ja olikohan 12 tulosta ylipäätään.
Suvin eka rata hyvä, mutta vika rima alas (tämän päivän opetus siis kahteen kertaan). Rata loppuu vasta, kun viimeinen rima ohitettu. Seuraava rata oli ok, yksi kaarre ja jäi yli sekunnin kärjestä, vaikka rata oli muuten hyvä. Sijoitus kuudes. Rata oli kyllä enemmän Håpin kaltaisia pitkälaukkaisia koiria suosiva. Vika rata meni pitkään hyvin, lopun olin päättänyt saada onnistumaan. Onnistuihan se suvittaen. Nolla ja sijoitus kolmas.

Päivän mukava osuus jatkui vajaa parin tunnin metsälenkillä Idan ja Hurraan ja koirien kanssa. Ja on musta aika mukavaa, että Suvi kulkee kuin ajatus. Kärjessä on senverta monta superkoiraa, ettei hyvälläkään radalla aina pärjää, mutta menee mammakoira tosi lähellä kärjen aikoja edelleen. Ja melkein onnellisin olen Håpista. Radoissa alkaa olla monta hyvää pätkää, vauhti on parantunut sekuntitolkulla (jäi kärjestä tammikuussa 4-6 sekuntia, nyt enää 1-2 sekuntia.).Ja Håpilla alkaa olla asenne kohdillaan. Tulee halliin häntä pystyssä ja ekalla radalla odottaessa meinasi ihan pompata Repon ja Raisan mukaan radalle. Yes!

Nyt hiljenee koirapäivitykset. Varattu koepaikkakin piti perua, kun olin buukannut sen meidän pentutreffipäivään :(


 Piirii pieni pyörii...




torstai 28. maaliskuuta 2013

tuumailua

Ja toki treenejäkin. Tiistaina tajusin, ettei Håp käänny vauhdista tarpeeksi tiukasti valssiin tai takaaleikkaukseen.
No eilen sitten kävin ennen vuosikokousta tekemässä hallilla olleen Saviojan Annen radan. Ensiksi Suvilla heti nollalla! Hitsi, kun ei sen kanssa päästä Annen radoille :). Suville vähän "käsi"ohjauksen kokeilua ja hyvin osaa. Eli kun huudan "käsi" menee putkenpään ohi siihen seuraavaan. Sitten Håp. Rata kosahti yhteen takaakiertoon (este 15?). Suvin sain siitä "ei sinne vaan kierrä" huudolla takaakiertoon, Håp oli jo samalla ohjauksella hypännyt nurinpäin. Kokeilin sitten takaakiertoa toiselta puolelta sekä persjätöllä että sylkkärillä. Kumpikin toimi. Vaan huutaminen ei toimi. Håp harjoitteli erikseen kääntymistä jaakotuksella, valssilla ja muistaaksen takaaleikkauksellakin. Unohdin tehdä sen kanssa putkensuun ohituksia, kokeilin sitten tänään Sporttiksella. Ei osaaa "käsi" sanaa, mutta menee aika hyvin ihan vetämällä? Takaaleikkausten vahvistusta, suoralta putkelta käännöksiä, keppien hakua (tehtiin eilenkin). Jyrkkä avokulma on Håpille vaikea, ei osaa vielä.
Näitten lisäksi tokorintamalla aloitetti istutreenit ruoalle. Tänään joutui istumaan Suvi ja Rossokin samassa rivissä. Seuraamisen haluaisin tiiviimmäksi (miten mä luulen, että tämä on kirjoitettu miljoona kertaa ennenkin). Ruutu aamulla maneesissa (sikahieno). Tänään se vasemmalle. Merkkiä siellätäällä. Ohjattu eilen oikealle (leluilla, kun ei ollut kapuloita, mutta oli kolme narulelua). Ja taas on uusi koepaikka saatu...
Ja tuumausosiossa mennään sillä linjalla, että tokossa pitäisi harjoitella palkattomuutta (millään en raaskisi, kun aamullakin juoksi ihan miljoonaa merkille ja ruutuun- tekee niin mieli heittää lelu semmoisesta...). Ja aksassa taas tehdä lyhyitä pätkiä ja palkata paljon, Hooppaa siis. Suvi on just nyt taas aika paksu ja menee kyllä ainakin treeneissä ihan älyhienosti. Kiloista huolimatta.
Huomenna kisat. Ja noin sata tekemätöntä asiaa. La aamulla Englantiin. Hansku ja Saara jäävät koiravastaaviksi. Ida haluaa Hamleysin lelukauppaan, Elsa safaripuistoon ja nähdä Big Benin, Mika haluaa nähdä Liverpoolin jalkapallomatsin, Jaakko menee mihin vaan viedään ja minä haluan nähdä englannin ystävät (ja ehkä käydä heppakaupassa ja askartelukaupassa). Kaikille jotain:)
Ja mulla on tietty kova pentukuume. Olen jo miettinyt Håpille uroksen (omistaja ei tietenkään tiedä asiasta). Suvinkin voisi ensi keväänä astuttaa (Tuuri ei taida olla tarpeeksi vanha vielä silloin?) ja tutuillakin olisi kivoja yhdistelmiä ehkä tulossa. Ja SuvinsiskoSulalla olisi jo pennut.... Montako voisi ottaa? (ei yhtään Mikan mukaan). Näin söpö oli Håp korvat liimattuina!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

aksaa

Luennot jäi mun osalta aika kevyiksi viikonlopun aikana. Mutta kannatti käydä agikisoissa. Ekalla radalla mun pari ohjausvirhettä ja kymppi (rima ja melkein ohi keinun ja hyppäsi sinne lähes keskeltä). Toka rata meidän suoritukseksi hieno. Sai nollan ja oli kolmas. Huomioitavaa, että kontaktit pelittää jo toista viikonloppua peräjälkeen :). Vika rata ok esteelle 9, siitä eteenpäin lähes joka esteelle hyl. Eli ei makiaa mahan täydeltä, ja voisi sitä ohjata kaksi rataa peräkkäinkin hyvin?

Kotimatkalla kävimme Hopsun kanssa järven jäällä. Oli aivan innoissaan löytäessään heinän! Kuvat eivät tulleet järjestyksessä but who cares.






Alimmassa kuvassa on vähän Einon näköinen? (paitsi korvat ei ole)

videot

Tosi kiva kun Tiina ja hänen ystävänsä kuvasivat. Videolta näyttää erilaiselta. Hyppynouto olikin tosi hidas, eka stoppihan valuikin ihan kauhiasti, seuraaminen taisi olla aika normia Håpille, kaukot ei ollutkaan niin vino kun muistelin, ruutu (jos ei lasketa että on vinosti siellä) parempi kuin muistin (tosin pisteet taisi mennä kahdesta merkkikäskystä), ohjattu olikin hitaampi kuin mun mielikuvissa jne. Pitäisi ottaa aina videolle, niin oppisi vielä enemmän.
toka osio

eka osio

lauantai 23. maaliskuuta 2013

EVL

Eka sellainen sekä mulle että Håpille. Ja senhän huomasi.
Istumisessa virittelin kyllä pupukäteen, mutta jo jättäessäni tuntui, ettei taida istua. Lisäksi vilkaisin koiraani mennessä piiloon ja kanssakilpailija kiltisti huomautti, että se voisi nollata liikkeen. No nollalle muutenkin, koska Håp makasi piilosta pois tullessa. Opetus yksi ja kaksi: harjoittele liikkeet ennen koetta ja älä käänny katsomaan koiraasi.
Makuu ok, joskin meinasi mennä naapurin käskystä maahan. Eli aloitti hinautumisen, mutta korjasi itse takas ylös ennenkuin ehdin sanoa mitään. Tästä 9. Opetus kolme: jos koira menee maahan. älä pyydä ylös ja uudestaan alas, koska sekin olisi nolla...
Seuraaminen oli kuulemma väljää, mutta hidas käynti paras osuus tuomarin milestä siis. Mä unohdin, että täyskäännöksissä pitäisi kääntyä oikealle. Ja kerran ei istunut. 6.
Z jätti vikan asennon (istuminen) tekemättä ja annoin puolikkaan lisäkäskyn siihen. Pisteitä kuusi ja opetus neljä: älä anna lisäkäskyä. Mutta muistin kävellä vasemmalta puolen tötteröitä!!
Luoksetulo. Tarvi kaksi käskyä maahanmenoon, jäi mutka-asentoon, eka stoppi taisi valua, muuten ok. Pisteitä 7. Näitä maahanmenoja kesken liikkeiden sivulta pitää harjoitella. Opetus viisi tämä.
Ohjattu nouto oikealta 9. Päästin kapulalle ennen liikkurin lupaa. Siitä piste. Oli ehkä hienoin ohjattu mitä ollaan ikinä tehty muuten. Opetus kuusi: KUUNTELE liikkuria.
Metallinouto 9. Yökkäili kapulalle, mutta toi ja hyppäsi ok.
Tunnari 7. En ole ihan varma mistä meni pisteet. Teki ehkä vähän hitaasti, mutta toi oman. Saattoi pyöräyttää kapulaa suussa? Liikkuri kommentoi koirassa olevan sellaista vikaa, että osaa tämän liikkeen :)
Kaukot 5. Tarvi taas kaksi käskyä maahanmenoon. Silti oli noussut seisomaan mun kävellessä ja kääntynyt haistelemaan peppu muhun päin. Siitä sitten teki kaikki vaihdot (oisko tarvinnut yhden lisäkäskynkin vielä, en ole ihan varma). Ei nyt ihan nurinpäin niitä vaihtoja tehnyt, mutta ihan poikittain kyllä. Tuomaria hymyilytti ja sanoi antavansa mulle kannustuspisteet!

Eli ei olisi ollut ykköstulos edes istumisen onnistumisella. Mutta tekipä muuten kaikki likkeet edes sinnepäin. Ja mä opin taas huisisti uutta. Hitaasti ei ehkä tule hyvää, mutta eiköhän ne ykköset  kuitenkin... Ja vielä tarttis saada Hooppa innokkaammaksi. Nyt tekee, mutta palkattomuus vähän ahdistaa.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Håpin "hotellikuolema"

Hopsusta on varmaan ollut aika tylsä päivä. Aamulla pääsi kyllä Lutakon jäälle, tehtiin viimeistelytreenit eilisillä Lentsun ohjeilla.
Eli luoksetulo ennen ruutua (otin tosin ilman pysähdyksiä, mutta oli ne tötteröt). Heti perään ruutu merkin kautta. Pysähtyi ekalla ihan hetkeksi yhden ruudun kulmatötterön kohdalle, mutta korjasi itse ilman eri käskyä. Kaksi kertaa tyhjään hyvin. Sitten teimme jotain muuta, oisko ollut seuraamista ja kaukot. Ihan lopuksi pääsi aamuruoalle ruutuun ja vauhti oli ainakin siinä kohillaan! Ennen ruututreenejä z ja ohjattu. Istumisessa tarvi kaksi käskyä, ohjattu meidän tekemäksi hieno!
Kokopäivän Håp hotellihuoneessa, tai päsi lounastauolla pikapisulle. Illalla kävimme jäällä kävelemässä. Håp on kyllä vähän hukassa ilman äitiänsä. Ei uskalla hypätä noin metrin pudotushyppyä jäälle, eikä tietenkään takaisinkaan rannalle. Kiertää mieluummin sadanmetrin päästä... Jäällä kyllä menee kovaa ja onnessaan. Illalla kävimme vielä Jyväskylän kaupungin keskustassa kävelemässä (ostin irtokarkkeja ja sapuskaa itselleni). Ei kai tuo koira mitään pelkää., mutta ei näytä oikein onnelliselta kaupunkikoiraltakaan.

Lenstulassa eilen tosi mukavaa. EVL:ssä mulle uusia asioita, Håp tuntui osaavan nekin :). Lentsu taisi kommentoidakin, että koira saattaisi pikkuhiljaa olla jopa ykköstuloksen tasoa- ohjaaja ei ihan vielä... Kauhiastihan mua huominen jännittää, mutta minkäs teet.

Matka Turusta Jyväskylään kesti kauan, koska pysähdyin vaikka missä ja teimme Hopsun kanssa pari lenkkiäkin.

 Tässä tehdään lumikasakierrosta stoppeja. Osasi stopin eilen Lentsulassa kivasti. On niitä harvoja asioita, missä en ole sooloillut ollenkaan, vaan noudattanut orjallisesti koutsin ohjeita. Kannattaisi ehkä noudattaa muissakin asioissa?
 Haeskelemme molemmat oudosta metsästä kävelykelpoisia reittejä.
Ilta-auringon aikaan löysimme kivan peltoreitin.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Lennetään...

Aikamoista matalalentoa taas yksi päivä. Ja muutaman tunnin kuluttua Turkkusen kautta Jyväskylään, matkalla vielä vähän töitä treenien lisäksi...
Kuuntelin kouluttamisesta/treeneistä tullessani radiota ja sieltä tuli viikonlopuksi biisimotto. Sanat meni jotenkin
"lennetään ja mennään sinne minne tuuli vie, lennetään kun jaloille ei enää riitä tie, siksi mennä antaa,  kyllä haaveet kantaa ja vaikkei aina kantaiskaan, mitä siinä voittaa jos piiloutua koittaa se päivä kuluu hukkaan vaan..." Anne Mattila? lauloi, luulen.

Eli tervetuloa EVL :). Ihan sama vaikka ei kaikkea osatakaan, mennään silti!


Tänään tosin osattiinkin monta asiaa. Ohjattu aamulla ja illalla, tunnari illalla, ruutu aamulla. Agitreeneissä ei päätä eikä häntää, kunhan laitoin Håpin hyppelemään edessä olevia esteitä ja treenattiin ennen putkensuuta olevalta hypyltä kääntymistä. Koulutettaville sentäs vähän mietin enempi ajatuksella...


 Håp lentää kans. Pääsee mun kanssa kait ekaa kertaa yksin koko viikonlopuksi reissuun.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

hyvänmielen treenipäivä

Aamupäivästä Tessin kanssa Veikkolassa. Ja Håphan osasi!!
Ohjattu vasemmalla. Ensin yksi kapula, sitten kolme. Aina oikein ja aina merkin kauttakin :)
Tunnari oikein kiva.
Z ehkä liian lyhyillä väleillä, mutta luultavasti kaikki oikein.
Ruutu: meni ensin hakemaan sitä tosi kaukana ollutta ruutua aidan takaa. Sieltä oikeaan ruutuun uusintakäskyllä.
Hyvä seuraaminen.
Ok kaukot (ei ok sellaisen pilkunviilaajan mielestä, mutta pysyi paikoillaan vähän teputtaen).
Metallihyppynouto yökkäillen suuhun, mutta kivasti kapulalle ja yökin jälkeen kivasti palautti.
Mitä muuta siellä EVL:ssä on?
Ai niin istuminen: katsoin ikkunan takaa. Kaksi kertaa haisteli, mutta kun paukautin lasia, lopetti.
Meni alkuun Tessin häiriöihin mukaan, mutta aika pian hoksasi, että vain mun käskyjä kuunnellaan.
Paikallaanmakuu hyvä.
Voisi vaikka tehdä samalla tavalla lauantaina!

Illan agitreeneissä molemmat. Suvi menee edelleen just mihin ohjataan ja hyvin menee. Ihan ei toki aina ohjata radalla oleville esteille oikeassa järjestyksessä. Kesti keppien päällejuoksun ja osasi takaaleikkauksen. Håp pelittää hyvin takaaleikkauksilla. Oli aika pätevä kepeillä, vaikka oli pikkukoiralle haasteellinen melkein 180 asteen sulkukulma.. Puomi aika kiva, samoin keinukin pari kertaa oikein kiva. Idakin sai kokeilla Rosson kanssa ja meni eka radanpätkän yllättävän hienosti (mä olin sanonut, että ei kannata opetella sitä toista, lopulta olisi hyvin voinut mennä molemmat:)).

Ja aika meinaa loppua ennen Jyväskyläretkeä. Ja hitsi, sunnuntai ei olekaan ilmoitetun järjestyksen mukainen. Meneekin ma-me-mi, ma-me-mi jne.eli kestää pikkuluokatkin ihan koko päivän :( . (Sivuilla sanoivat maksien menevän peräkkäin, pöh. En ehdi yhtään luennoille).
Kesää, lomaa ja auringonlaskuja odotellessa.



maanantai 18. maaliskuuta 2013

sekalaista

 No nämä kuvat ei tavallaan liity tähän päivään, mutta vanhasta kamerasta oli hukkunut akkukotelon kansi. Toisella yrittämällä eBaysta saatiin tilattua uusi, joka tuli tänään ja kantta asennettaessa löytyi kamerasta hukassa ollut muistikortti (yksi niistä). Yllä olevasta kuvasta piti tehdä Jaakon ylppärikuva, mutta ei silloin löydetty sitä. Ja alla olevassa Hertta haahuilee meidän pihalla. Pihallahan se tapasi kesäisin nukkua, kun tulimme töistä. Avasi aurinkoisina päivinä itse ovet ja siirtyi päivätorkuille nurmikolle. Ovien aukoilu oli yksi syy, miksi mulla oli/on aina muut koirat töissä mukana.
Ja koska Håpin tokokoe lähestyy, treenitkin muistetaan tehdä. Aamulla sekä ohjattu että ruutu oikealla. Ekaksi yhdellä kapulalla, meni ensimmäisellä yrityksellä ohi merkin, mutta senjälkeen kaikki ok. Laitoin lopuksi keskikapulankin ja ei ollut ongelma. Ruutu oli hyvä, meni kovaa. Jäävät maneesitreeneissä ok, tallinpihalla tarjosi seisomista istumisen sijaan kahdesti. Kävelin sen Z maneesissa koiran kanssa ja ilman. Tunnari on mun ymmärtääkseni hieno. Menee kapuloille rauhallisessa laukassa, haistelee huolella, nostaa oman (ei koske muihin) ja tuo kootussa laukassa. Ei pure. Voisko se pysyä tällaisena lauantaihin? Kaukoja aika läheltä niin, että pysyy ihan paikoillaan.

Agitreenit jätettiin väliin, Anu oli pois ja rupesin laskemaan, että Håp on mennyt agia 9 päivää (ainakin) putkeen. Mentiin sensijasta metsälenkille ja juoksivat siellä varmasti yhden agitreenin edestä.

Viikonlopun koulutuspäivät lähestyvät. Mulla on sihteerinakki ja jos jotain, se ei tule tälle lahopäälle luonnostaan. Asenteella "tätä en ole koskaan tehnyt, se onnistuu varmasti" aion suoriutua sihteerikön hommista ja EVL:stä. (Karkaan luennoilta sekä tokoon että agikisoihin). Agikisoihin keksin jonkun muun moton. Sitä kun olen aiemmin tehnyt. Harjoitus tekee mestarin?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

toinen(kin) kisapäivä

Ojangossa. Hyppiksellä hyllytin molemmat, Håpin päästin selän takaa putkeen ja Suvi ehkä hyppäsi hypyn nurinpäin. Kun en katso koiraa, ei voi tietää.
Ekalla agiradalla ohjasin Håpin putkeen A:n sijasta-hyl. Suville ihan hirveä pelastelunolla, kiljumalla EEEIIII kiersi esteen taakse (oli jo hyppäämässä nurinpäin). Kiljumalla senjälkeen EEEIII SINNEKÄÄN, valitsi oikean putkenpään. Tuli kolmanneksi, eli ei ollut kovin nollarikas rata Ojangossakaan. Vikalla radalla Håpille useampi "käymme kuussa kaarre", yksi kielto sen lisäksi... Suvin kanssa en uskaltanut juosta ja kääntyi mun "takaaleikkauksella" nurinpäin ennen estettä ja peruutti sen rikki-hyl. Suvi oli kyllä tosi kultainen :).
Tokotreenit lähes nollassa tänään. Metallia ruoalle Elsan toimesta, kaukot ja jäävät Ojangossa ja mulle näytettiin z törppöjen paikat sekä ostin niitä törppöjä.

Viikonlopun parasta antia olivat kontaktit. Ne toimii nyt myös Suvilla on pysäytyskontaktit.... Oikeat sellaiset. Tänään hypättyään yhden ylimääräisen hypyn Håp tosin tuli yhdelle keinulle keskeltä ja ei osunut ylösmenolle. Muuten kaikki kivat!!

Hurrailemassa pellolla irtohepan kanssa. Taas jäi yksi kenkä sinne. Sain minusta kivan kuvan koirista Ojangossa ja koska olen idiootti, deletoin sen muistikortilta vahingossa. Onneksi oli faceen jo ladattu, niin säilyy edes huonoresoluutinen versio :(

 Håp Ojangossa. Siitä on tullut aika mainio kisakumppani jo.
 Kengänirroittelua ja ilta-auringosta nautiskelua. t. Hurraa
 Mä näytän sulle kieltä, kun et osaa liikkua radalla. T. Suvianne

Ja alakuvassa onnellinen irtokenkäinen heppa.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kisapäivä.

Aamulla Ida ja Rosso. Eka rata hyvällä vauhdilla, mutta kolme kertaa putki puomin sijasta. Toka rata lapsi unohti radan, seisoi ikuisuuden keskellä kenttää ja jatkoi siitä ilman ratavirheitä maaliin :). Yli 13 sekuntia yliaikaa...
Väliajalla mä treenasin Håpin ohjatun (yksi kapula ka kerran kaksi kapulaa). Kaikki oikein!. Ruutua oikealla, sekin taisi sujua joka kerta (tosin ei ottanut lelua, vaan stoppasi muuten vaan). Kaukot kaukaa. Jäävät ilman z kuviota. Ja kierrosta stopit. Oli kiva.
Eka agirata oli aika hankala. Håp haki hienosti kepit vaikka putki ihan takana ansana! Ja sitten ohajsin Håpin pituudelle nurinpäin :( Suvi meni aika lopussa. Kerran putkelta kääntyi pikkaisen väärään suuntaan, muuten hyvä rata. Monta sekuntia nopeampi kuin muut palkinnoilla olleet ja luokan ainoa nolla.
Tokarata oli agirata. Viimeviikonlopusta ahdistuneena olin päättänyt pysäyttää Håpin KAIKKI kontaktit. Ja mähän pysäytin!! Puomilla jopa kauan :). Ylösmenoille en tehnyt mitään, ne on tuurikauppaa pikkaisen, koiralle ei ole niitä opetettu. Osuu kait useimmiten, mutta tuomariAnne kommentoi keinun ylösmenon olleen siinä ja siinä. Pitää nyt ehkä edes katsoa ottaako se ne... Jonkun verran kaarratti, rata toisaalta ei ihan helppo eli saa anteeksi. Ja tuli toiseksi (38 koiraa) häviten Reille muutaman kymmenyksen, ei maailman nopein vaan ei ihan hidaskaan. Sai serttin ja nyt sitten napsahti valiokello agissa käyntiin- hienoHåp. Suvin ohjasin ekan putken sijasta siihen seuraavaan ja sitten vielä vikaan putkeen takaaleikkaamalla ja koira jaloille. Kaaduimme kait molemmat.
Vikaradan selkein kuvaus olisi, että mä en ehtinyt mihinkään. Håp meni mun seilatessa yhden väärän hypyn. Suvi meinasi mennä vaikka mihin, vaan ei ihan mennyt, kepit haki kilometrin mutkan kautta (kukaan muu koira ei olisi siitä kulmasta edes oikeaan väliin mennyt), puomilla olin ajatellut tehdä poispäinkäännöksen. Jos on 20 metriä koiraa jäljessä, on se ohjausvaihtoehto aika huono. Kerrankin Suvi odotteli mua aika pitkään siellä puomin alasosassa. Jossain vaiheessa kyllästyi ja haahuili metrin eteen. Sieltä sellaisella ajanautonrattia käännöksellä putkeen (poispäinkäännöksen käsi oli hukassa, niin käytin molempia). Kaiken tämän jälkeen nollalla maaliin, toinen sija (voittajalle varmaan viisi sekuntia hävinneenä). Satu oli Decon kanssa kolmas lähes samalla ajalla kuin Suvi. Ja ei ihan ollut flowrata se Sadunkaan....
Illalla vielä Satu piipahti Kiiran kanssa. Tulosjuhlat kakkua syöden. Mukavaa.
Hoopan mielestä tää keppi oli melkein sertiruusukettakin kivampi!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

vapaapäivätreenejä

Siivousta treenien vastapainoksi. Hurraalle maneesiratsastus sulkuineen ja vaihtotreeneineen. Ainakin mulla oli kuuma.
Håpille tallilla merkkiä ja ruutua, merkkiä ja ohjattua. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä. Mutta toistolla x osasi. Kellotaulutunnari hieno.
Hallille. Kaikki koirat saivat kontaktitreenit. Ja Suville pikaiset putkenedessähyppy treenit. Älä jaakota Suvin kanssa, kääntyy pennin päällä muutenkin. Ja jaakota sen Håpin kanssa. Leon kontaktit muuten aika kivat, mutta keinulla jää vähäsen liian ylös. Keppitreeniä, ei vielä kestä yhtään irtoamista. Mutta kun Satu palkkasi edestä, oli ok. Hooppa teki kohtuukivat kontaktit, saapi nähdä mitä tekee huomenna kisoissa.
Lisäksi Hopsulle ruutua ja ohjattua vielä hallinpihassakin. Eka ruutu hieno, toistolla epävarma. Ohjattu hohhoijaa. Mutta Lentsun puhelun jälkeen, huomenna teenkin vain yhdellä kapulalla... Kiitos neuvoista, tein heti puhelun jälkeen istumispaikallaolon :). Meiltähän puuttuu ihan vain vähän siitä EVL ykkösestä???? (noinalkuun ohjattu, ruutu välillä, seuraamisen täyskäännökset, zetakuviota en osaa minä, kaukojen tekniikassa hiomista ja paikallaanmakuuja ei ole treenattu yksitellen ja häiriössä. Metallistahan ei tykkää, muuten hyppynouto ois ihana. Jäljelle tais jäädä tunnari, jonka osaa aika usein!!!)
 Veljekset kuin ilvekset (Decoa ei lasketa)

Luontaisen hyvä ja nopea hyppytyyli? Rosso tyylittelee ojan yli :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Herttanen Hertta


 Hertta oli sohvalla rötköttäjä elämänsä viimeiset 8,5 vuotta. Kun Rosso tuli taloon ja sai luvan olla sohvilla, Mika totesi ettei koirilla voi olla eri säännöt ja Hertallekin avautui luvalliset sohva-ajat. Vei kyllä enemmän tilaa kuin muut koirat :)

 Sohvalla pötköttämisen lisäksi Hertta oli ikiliikkuja. Vasta viimeisen vuoden ajan jäi pois pitkiltä lenkeiltä. Kuva on kesältä 2012 ja silloin vielä innostui kirmaamaan Suvin ja Håpin kanssa. Meidän koirista Hertta oli myös ainoa, joka tykkäsi kissoista ja ei koskaan jahdannut hevosia. Päinvastoin tykkäsi nuolla heppojen turpaa mun raspatessa.
 Hertta tykkäsi Kuulasta huomattavasti Suviannea enemmän!

 Håp oli viime vuosina ainoa perheen koirista joka palvoi ja mielisteli vanharouvaa.
 Sietämätön haravan ja harjan räksyttäjä.
 Lempilelu ehdottomasti pallo. Pallon kestävyys Hertan suussa minuutteja, mutta ilo niin suuri, että sai tuhota loppuun asti lukuisia tennispalloja (viimeiset tällä viikolla).
 Hertasta ja Elsasta tuli kaverukset pienestä pitäen. Voikun olisi ollut kamera, kun leikkivät remmillä vetoleikkejä. Koira ja lapsi vetivät vuorotellen- Elsa nauraa rätkätti ja Hertallakin tuntui olevan hauskaa.
 En edes halua muistaa montako kertaa kieri sonnassa. Liian monta.
 Pikkuruisia kuvia ihan pentuajasta Englannissa.
 Hertan paras "enkkukaveri" Romy. Todennäköisesti Wheathampsteadin sunnuntaipicnic ihmisetkään eivät unohda näitä kahta. Saimme kerran kuningasidean mennä puistoon joen varteen. Koirat juoksivat ensin jokeen ja sitten picnicvilteille... (joita oli paljon!).
 Harvassa on ne koirat, jotka kestävät pikkulapsielämää yhtä hienosti kuin tämä partasuu.
 Uiminen oli yksi lempiharrastuksista. Ja sekin aloitettiin Englannissa heittämällä keppi aallonmurtajalta hyiseen ja tuuliseen meriveteen. No problem sanoi Hertta. Hyppäsi ja haki monta kertaa. Kuva kylläkin lämpimästä Lohjanjärvestä.
Jossain on jokunen agilitykuvakin, ei löytynyt nyt. Pujottelussa iso partasuu kehitti ihan oman tekniikan. Pitkää koiraa mahtui melkein kolmeen väliin ja kepit tehtiin vauhdilla! Lähdössä ei pysytty, mutta mun huitomisohjausta luettiin hyvin.

Jotta ei tarttis vain muistella Herttaa, on Håp tehnyt tänään ohjatun ja jäävät sekä kontaktit Sporttiksella. Lapset treenanneet Sepon treeneissä Suvin, Leon ja Rosson.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

kiirusta

Yllättävän kovalle vanhuskoiran poislähtö ottaa. Vaikka on rehellisesti tunnustettuna moni asia helpompaa (ei tarvi herätä öisin päästämään ulos, ei tarvita vahinkojen varalta sohvasuojia, uunissa saa olla ruokaa- bordercolliet ei osaa avata luukkua, kukaan ei avaa itsenäisesti ovia ja lämmitä koko Espoota tai päästä muita koiria karkuun jne. ). Mutta silti ottaisin höpsöHertan takaisin, jos vain saisin. Laura olisi halunnut tilata sille jalkapallouurnan (sellaisiakin on nykyään tarjolla :)). Pääsee vain pahviin ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, emme saa ikinä haudattua sitä pahviuurnaa tai siroteltua tuhkia ja jää vastaanoton varastoon muiden meidän omien eläinten uurnien kanssa riviin odottamaan inspiraatiota.
Treenattu on silti muita koiria ja paljonkin. Ajatukset ehkä harhailee tai jotain ja ei todellakaan mikään ole sujunut. Eilen Håp pääsi paimentamaan elämänsä toisen kerran. Ei ole luonnonlahjakkuus. Tai tykkäisi kyllä jahdata :(. Ehkä mä vielä kerran kokeilen. Kun Håpin olisi pitänyt kiertää lampaita häkissä, teki hienosti tokomaisen kierrä säilöheinäpaalin ympäri vauhtia ottaen....
 Illalla mulla meni Niinulassa hermo, kun jumitti puomia. Kiskaisin niskasta alas ja sen jälkeen ei mun kanssa mennyt ollenkaan vaan jäi ihan ylös. (ei saisi verrata, mutta suursnautseri ei vetäisi hernettä tuommoisesta nenään). Meni Niinun kanssa kerran ja teki sen hyvin ja jätettiin siihen. Tänään tein omalla hallilla namikipon ja lentävän pallon kanssa. Oli onneksi hyvä näin tehtynä. Tokossa tehty lähes joka päivä merkkiä, ruutua ja ohjattua. Ja jääviä. Tänään metallinoutohyppy. Ja stoppeja putken kautta. Ja on niitä kaukojakin treenattu lähes päivittäin. On jumitettu asentoja ja tehty tekniikkaa ja tehty kaukaa. Sini sai Håpin eilen tekemään pupun! (mä en saa tekemään muuta kuin "tarraan suhun henkeni edestä" asennon).
Leo on tehnyt nyt kolmena päivänä kontakteja. Ja alkaa pysymään aika hyvin 2on-2offissa! Tänään meni välillä ali hyppyjen, kun olivat 65cm.
Suvi taas meni tänään lähinnä putkeen, kun yritin hämyputken edestä kääntää vedolla hypylle. Kummakyllä, meni joka kerta sylkkärin tapaisella hyvin.

Ja ei ole ollut herkkua Hurraankaan kanssa. Olen vieläkin eilisestä kipeä, kun yritin mennä ilman jalustimia vaihtoja jokaisella. Ja tänään lähdin maastoon. Oli idiootti ja ajattelin siirtyä turvallisesti taluttamaan. Heitti mut alas samalla kuin yritin tiputtautua ja pääsi karkuun. Kiitolaukkaa hiihtoladulle, muutama kilsa täysiä latua pitkin. Oli säikähtänyt vastaantulevaa hiihtäjää (joka pelästyi vielä enemmän hevosta) . Molemmat kaatuneet, Hurraa onneksi kääntyi takaisinpäin ja sain sen kiinni ennenkuin törmäsi seuraaviin hiihtäjiin. Latu sotkettu, onneksi hiihtäjät olivat ihania ja ymmärtäväisiä, myös se vanhempi herrasmies, joka oli kaatunut (ei loukannut onneksi). Hurraalla pieni vekki huulessa. Ja kaiken tämän keskellä toki ne mun neljä irtokoiraa...

Loppuviikko lisää treenejä ja kuusi agistarttia molemmille viikonloppuna. Håpille teemana kontaktit onnistuu ja Suville mennään täysiä. Rossokin menee Idan kanssa kaksi. Heille riittänee kokemuksen hankkiminen.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Hertta

Hertta 7.4.1999-11.3.2013

Kovasti olisin halunnut vielä viettää Hertan 14-vuotissynttäreitä. Aamulla toi lelua ja halusi leikkiä pihalla lapsikoirien kanssa. Ja pökki vielä viimeisen kerran asiakkaan haarovälin. Illalla ei takapää toiminut, onhan se ollut toimimatta pari kertaa aiemminkin ja lääkityksellä taas "herännyt henkiin". Nyt ei enää auttanut lääkearsenaali ja päästin Hertan pois.
Ikävä ja suru on suuri meillä kaikilla. Ida ja Elsa eivät ole edes eläneet aikaa ilman Herttaa. Suurisydäminen koira ja iso persoona <3 p="">

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tsaukkilassa

Mun kovasti odottamasta lainakuskina toimimisesta ei tullut mitään. Aamulla oli liian kylmä ja lainakoirat jäivät sitten lainakotiin... No aamupäiväksi lämpeni ja olihan meillä onneksi omiakin koiria. Ja nämä normaalistikin aamunsa kylmässä maneesissa aloittavat koirat eivät pikkupakkasta säikähtäneet. Håpkin leikki ekaa kertaa kisoissa hyvin vetolelulla joka startin jälkeen- yes!
Ja positiivisella asenteella jatkaakseni oli Håpin radoissa hyvääkin. Kepit putkensuuta vasten kahdella radalla, sai vedättää ja osasi. Hyppyradalla sai jättää kepeille ja mennä seuraavan esteen taakse! Ja ei tainnut tulla yhtään käymme kuussa käännöstä. Ja tuli muutama oikein hyvä käännös. MUTTA, nyt meni taas kontaktisysteemi uusiksi. Oiskohan ekalla radalla ottanut ok ja sen jälkeen harakoille sekä ylös että alasmenot. Hui. Ekan aksardan hyllytin väärään putkensuuhun (oma ohjausvirhe), meni senverta pasmat sekaisin, että muutama sinkoilu senjälkeen, sitten taas ok. Vika hyppis yksi kielto, kun nykäisin taakse (taas mun moka). Vauhti oli kohillaan, se ei näytä nopsalta, mutta oli mm. ei-kieltoradalla sekunnin Suvia nopeampi (tämä oli kyllä Suvin pelastama nollarata, mutta silti). Ja hyppiksellä jäi kolme sekuntia kärkeen, se meni helposti siihen mutkaan, kun meni muurin ohi ja teimme ympyrän. Taitaa siitä tulla aksakoira (jos osaan opettaa ne kontaktit).

Suvi oli kultainen. Unohdin ekalla radalla radan, viimehetken huiskaisu ja koira lähtee oikealle esteelle. Tokaradalla tuli kolmen millin päästä putken suulta pois oikealle esteelle, kun huusin... Eli ne eivät olleet nopeita ratoja, oli niillä toinen. Vika hyppis oli myös nolla, se oli musta aika hyvä. Muurilta olisin voinut kääntää tiukemmin (siinä otin Håpille kiellon). Vein ehkä turhan pitkälle kiellon pelossa. Jäi alle puolisekuntia kärkeen ollen neljäs. Triplanolla on silti kiva! Yksi rata en katsonut koiraa ja arpoi mun selän takaa väärän putkenpään-hyl.

Tänään ei tokoteltu. Josko huomenna taas.

 Håpin tapa saada mut hyväntuuliseksi. Rikkoi aiemmin tällä viikolla vuokra-autosta molemmat pehmohäkit (no se ei saanut hyvälle tuulelle). Ja tänään keksi, että siinä 20 sentin tilassa mikä jää katon ja häkin väliin on ihana köllötellä :)
 Velipoika poseeraa. Minusta kaunis.
Ja Håpin vuoro. Jos ei kaunis bordercolliena, niin on kaunis koirana. Ja iltakin oli kaunis, kun haimme Elsan Hurraatunnilta. Hurraa oli käyttäytynyt hyvin.
ja loppuun Håp sama kuva, harjoittelin kuvanmuokkausta. Naru poistettu, mutta vähän on kummallisia puita taustalla:)