arjen hulinaa

Viikko vierähtänyt kait lähinnä töitten parissa. Varmaan ennätysmäärä hevosten hampaita laitettu, no onneksi niitä on kiva laittaa.
Eilen olin yhdellä tallilla pelkkä Håp töissä mukana. Päästin sen vikan hepan kohdalla ulos. Noin vartin päästä olimme pois lähdössä. Ei löydy koiraa mistään. Soitin lopulta Inkoon löytöeläinkotiin. Sieltä sanottiin, että Hangontieltä poimittu pieni pystykorva talteen. Pari puhelua ja sain ilmoituksen, että tämä pieni pystykorva on Håp ja sen vopi hakea Pikkalan ABC:ltä. Huhhuh. Håp oli onnellisen näköisenä rullakossa ja söi koirannamia ystävällisen henkilökunnan pitäessä sille seuraa. Aivan ihanaa, että selvisi hengissä. Ja ei pääse enää ikinä sillä tallilla ulos ilman valvontaa.
Ollaan me treenattukin. Ainakin agia. Tiistaina putkensuunohitusrata ja pikkaisen käännöksiä. Eilen Rannikon Timon treeneissä Håpin kanssa. Ja Hopsuhan ihan kääntyi? No ei nyt joka kohdassa, mutta tosi monessa. Mun pitäisi kait luottaa siihen enemmän, RYTMITTÄÄ, ja paljon selvemmin sanoa, että käännös tulossa. Silloin osaa kääntyä...
Tänään junnutreenit. Håp meni Idan kanssakin paremmin. Ida opettelee vastakäännöstä, vedolla ei teinikoira tule mihinkään. Suvi oli ok, hienot kontaktit teki. Rataantutustumisen aikana Vanttu puuhasteli kaikenlaista. Pussia aika ok. Kerran tai kaksi meni ohi, mutta muuten ei tartte enää pitää yhtään auki ja pyrkii suoraan eteenpäin. Rengasta maksikorkeudella. Ok, jos menin toiselle puolelle kutsumaan leluavun kanssa. Ilman apua ei vielä mene. Pari niistoa. Keinua ensin lelulle sitten laitoin lihapullaa päähän liiskattuna ja lähetin yksin eteenpäin. Aika makee? Tai se 2on-2off vähän hakusessa, mutta paranee tuokin. Ja vielä ehti tehdä tokohyppyäkin. Muutama kerta niin, että sanoin hyppy, kun oli hyppäämässä heitin lelun eteen. Hyvä. Kerran sanoinkin seis ja kävelin luo. Peruutti pari askelta, sitten muisti "ai joo, ei saa liikkua". Ja pikkaisen seuraamista ja pari kertaa maahan sivulta. Käsiavulla, mutta oli nopeutunut. Miksiköhän? Tai on tehty maahan kyllä, mutta auttaen ja koira muhun päin.
Ja teki Vanttu eilen kierrosta stoppeja ja sivulle tuloa. Ja Håp teki ohjatun. ja molemmille tunnari. Ekaa kertaa nyt niin, että Vantulla oli kapulakasa sivummalla ja meni hakemaan sitä omaansa lehtien alta vierestä. Osasi??. Se lauta, missä kapulat kiinni, vielä tekemättä. Ja Håpille myös jääviä ja seuraamista.
Ja varmaan jotain muutakin, en enää muista.

 Nämä ylemmän kuvan sankarit joutuvat nykyään naruun, kun päästän Hurraan irti. Eivät hallitse "sisäisiä ääniänsä" ja nipsivät turpaan/kintereisiin ilman kieltolakia.

Hurraa on hassu. Meni ihan itse leikkimään vesilekkejä. Harmi, kun lähellä ei ole paikkaa, missä sen kanssa voisi uida. Saattaisi ihan tykätä.

kisoja

Hieno Pörje (Suvin ja Cosmon lapsi).



Ilman suurta menestystä. Tai sitten sitä vaan haluaa liikaa. Håphan teki kuitenkin kaksi nollaa viikonlopun aikana, onhan sekin edistystä. (ja neljässä radassa lukee hyl sen lisäksi).

Suvi lauantaina ok eka rata, paljon osallistujia ja aika riitti kolmanteen sijaan. Ja tämä ohjaaja ei ole onnellinen, koska olisin halunnut voittaa? Rataan mahtui yksi kaarre (meinasi mennä loppuhypylle kääntöhypyn sijaan), muuten oli hyvä. Taisi Suvi tehdä toisenkin nollan suvittaen ja enhän mä siihenkään ole tyytyväinen. Håpin lauanatain nolla oli "mennään kuuhun" rata, irtosi lopussa mun varoessa okseria toiselle puolelle rataa. Kun ei ollut esteitä siinä kohtaa, sain kerittyä takaisin oikealle kartalle. Ei olliut hyvä aika ei... Hyl ratojakin tuli, Suvin jätin selän taakse ja kun en katsonut taisi jättää hypyn tekemättä ja seuraava ainakin nurinpäin.
Sunnuntaina Lempäälään, meinasi ihan hermo ensin mennä kotimatkalla. Ohjasin ilman asennetta, joka radalla Suville yksi kämmi. Ja koira oikeasti kulkisi hyvin. Ihan itse töpeksin. Håp teki yhden ihan ok nollan, jäi silti kärjestä melkein kolme sekuntia. Kontaktit varmaan ja sitten se, että joka hypyllä käännökset pikkaisen valuu... Käännökset nyt supertreeniin, samoin ansaesteiden (varsinkin putket) ohitukset siihen samaan tehotreeniin.
No harmitti kovin, mutta tarkemmin tuumittuna ehkä maailma ei kaadu agilitykisoissa epäonnistumiseen? Ja mulla on terveet koirat, riittää kun itse saan paketin kasaan. ja Hopsu on aika kakara vielä, ehkä sen ei tarttekaan kaikkea vielä osata... Ja Suvi osaa jo paljon, ja osaa olla nopeakin. Jos nyt itse vähän keskittyisin sen kanssa menemiseen ja koko radan ohjaamiseen.

Ja noin muuta pohdiskelua. Koirat ovat kovin erilaisia. Ehkä mun tarttis miettiä enemmän kummankin koiran kanssa vaihtoehtoja, ja opetella erottamaan hankalat paikat niiden kanssa radalla. Ja jos ei pärjää pikkukisoissa, tuskin sitten niissä isommissakaan? Eli vähän keskittyneemmin ja vähän iloisemmalla asenteella seuraaviin koitoksiin.

Lempäälässä oli kyllä kiva tavata Sirpa ja Pörje. Pörje on kyllä aika makee. Kääntyy ja menee kovaa. Ja saa hyvät ajatkin, kun Sirpa ei enää seisottele vuotta kontakteilla :)

Ja Vanttu oli Vanttu. Tohotti onessaan, sama se missä ollaan. Taas on vähän unohtunut treenaus sen kanssa. Mutta ollaan me muutamia asennonvaihtoja tehty ja seississä pysymistä ja seuraamista. Mika kysyi, että milloin Vanttu aloittaa kisaamiseen? Kun vastasin, että 11 kuukauden kuluttua, mieheni kommentoi, että sehän on ihan turhake ennen sitä... No saahan sillä niihin tokokokeisiin mennä ennen "oikeaa" kisauraa. Ja sitäpaitsi Vantun kanssa on hauska treenata, ei se mikään turhake ole. Tai on ainakin kallis turhake, taas on tihulista kasvanut.

Tehoaamu

Että mä tykkään mun perjantaiaamuista.
Ensin koirien kanssa Sporttikselle 65 minuuttia meni. Rakensin radanpätkän, Suvi treenasi puomilta sivupyörityksiä ja vähän persjättöjä ja takaakiertoja 360 astetta. Sillä on joku "vika" nyt. Menee niin hyvin! Vanttu aloitti seuraamisella. Seuraavaksi Vanttu teki penen persjättöharkan. Ja välistävetoja. Nämä olivat eilen vaikeita, tänäänkin aluksi, mutta loppuun muutama onnistunut. Vanttu jatkoi rengastreenillä, tarvii lisää. Vanttuhan ei ihan ole se penaalin terävin kynä. Vauhtia on, mutta rengastakin on nyt annettu tarjota ainakin kolmesti. Kyllä Håp ainaskin osti idean aikoinaan aika heti. Vanttuliina paahtaa kovaa, milloin renkaan läpi, milloin siitä sivusta. Ei oo niin nokonuukaa Vantsukan mielestä. Tokohyppy hyvin lelulle, palauttikin sen lelun pari kertaa hypyn kautta. Sitten yksi seis, jumitus ja paluu vierelle. Seisoi vinosti, mutta seisoi!
Håp autosta ulos ja putkenpäänohitustreenit. Niistä tuli myös hypynohitustreenit ja puominohitustreenit, koska en ollut tajunnut pienen teinikoiran kykenevän bongaavan myös nuo ylimääräiset. Mutta meni Håpkin pienellä väännöllä. Ja sitten laitoin tehotreeniin ne käännökset. Tarttee kyllä näitä jatkaa. Mutta ehkä sain sylivekin myytyä? Muutama kontakti. Loppuun z ja metallileikkiä.
Vantulle vielä metallinoutoa. Sillehän on herttaisen yhdentekevää mikä kapula on noudettavissa. Samalla tavalla tuo melkein ja vain melkein sivulle. Mutta kivaa oli, ja mua ainakin nauratti, kun tekee pupua, menee maahan ja lopuksi heittää kapulan eteensä, ei anna mulle...
Ja sitten neiti "oppi" kepit. En jaksanut enää kolmatta kertaa tehdä niillä porteilla, vaan laitoin kuusi vinokeppiä tosi aukinaisena. Koska en jaksanut hakea remmiä autosta, meni heti ilman. ja meni hienosti! Ehkä muutaman kerran missasi jonkun välin, mutta käytännössä juoksi miljoonaa pomppien kujan läpi oikein. Vinokepeillä mennään siis jatkossakin. Ja vähän loppuun sitä lämiskää. Jos lämiskä maassa, ei tajua kyllä ollenkaan.
Ja Sporttikselta Hurraata ratsastamaan. Maastoilua koirien kanssa ja pikkaisen maneesissa. Tänään ei ollut ykkösvaihtopäivä, mutta sainpahan edes ridattua. Ja kokeilin mennä huvikseni ilman suitsia. Ei ihan heti osattu, mutta saan mä sen laukkaan ja raviin ja laajalla kaarteella käännettyä pelkällä istunnallakin...
Mä niin tykkään vapaapäivistä!!!

Ja eilen lapsilla Sepon treenit. Oli ei ihan niin helppo rata. Varsinkin Elsa ja Suvi oli ihan ässiä, Ansaesteiden ohi tuosta vaan ja upeita persjättöjä. Ida esitti myös hyviä pätkiä Håpin kanssa, joskin Hopsu nyt haeskeli noin kymmenen väärääkin estettä. Mutta jossain välissä Seppo on noille saanut aika monta tekniikkaa opetettua ja lapset olivat kyllä niin päteviä. Myös Leo Saaga ohjaimissa alkaa olla sikamakee. ja vielä hienompaa toki siinä, että Saaga on itse koiransa kouluttanut!

treenit ne jatkuu

Tai tänään ole mitään tehty. Koirat saivat kirmata yhdellä tallilla puolitoista tuntia ja kyllä ne kirmasivatkin. Harmi, kun Vantun, Rosson ja tallin westien leikkiä ei tullut videolle. Olivat juosseet ison turvekasan päälle ja sieltä pressuliukumäkeä liukuen alas...
Vanttu treenannut ministi ruoalle sitä kävelystä pupuun ja siitä maahan. Jos annan sen tulla mua kohti, saan tämän onnistumaan aina välillä, Ja sivulle, seuraamaan ja muutama kaukojen vaihto "tiukoilla" kriteereillä. Tällä vauhdilla on kisavalmis juuri ennen eläkeikää.
Eilen Jessican luona. Håp teki EVL liikkeet kahdessa osassa. Ekassa innostin ja piippasi, mutta oli innokas (Håpiksi). Tokassa olin vaisumpi, ei piipannut, mutta intokin huono. Ruudun paikkaa vahvistettava, tunnarissa älä sano uutta käskyä, jos ei heti lähde kunnolla haistelemaan (nyt haeskeli hetken maasta nameja). Ohjatussa oli hönö.
Ja Vanttu. Seuraaminen parempaa, ota paljon alussa, kun oikein innokas. Varo kyyläämistä. Hyppyä voisi tehdä enemmän, vaikka ei tuo enään jäänyt mahastaan siihen kiinni. Ekat pari meni kyllä ohi lelulle. Nouto on haasteellista, hakee kyllä, tuo melkein, mutta vain melkein, sivulle. Kokeiltiin nostoa, vaikea on ajoittaa se palkkaaminen oikein. Seisomisessa pysyminen pitää opettaa erikseen. Jessican kanssa pysyi kyllä, mun kanssa esitti pupua, kaukojen vaihtoja, high fiveä...
Näistä tokotreeneistä saa kyllä treeni-intoa.
Illalla agitreenit, lämiskä paranee. Yhtä hyppyä ja putkea miten sattuu ja niin se menikin miten sattuu. Mutta ihanan nopsa keinu Sadun avustuksella. Namipalkka päästä ja siitä lelulle, minä lähetin parin metrin päästä. Ja ei oo hidas!
Håp teki vauhtiratatreeniä, ja vähän putkenpäänohitusta. Pitää vaan uskaltaa sen kanssa ja ohjata...

Ja Hurraa varmaan mätänee talliin, kun en ehdi sitä ratsastaa. Pari kuvaa otin eilen.

Turkupäivä

Kirjoitan nyt ylös taas itselleni muistilistaa (vaikka varmaan olen jo 24 tunnissa unihtanut enemmän kuin puolet).
Lenstulassa

Håp:
-tee innostustreeniä. Eli tullaan kuin kehään, ja palkka voikin tulla vaikka yhden liikkeen jälkeen.
- erottelu/motskatreeni. Oli aika hauska. Lähetettiin merkille ja siitä saikin mennä palkaksi kepeille. Ja sitten takas siihen merkille ja nyt mentiinkiin toisella puolella olevaan ruutuun. Tuntui toimivalta!
-luoksetuloa ihan suoraan palkalle välillä

Vanttu
- hohhoijaa. Tää elohiiripenneli on kyllä aikamoinen työsarka.... No seuruussa jumittaa sitä palloa ja kyylää. Ei palloa. Palkkaa namilla tai repimislelulla oikeasta kädestä.
- tee sitä oman piilotusta niinkauan kuin on lehtiä (osaa kyllä aika kivasti käyttää nenää tässä)
-istu maahan jatka "pupusta" maahan.
- katso asennonvaihdot sivusta, niin näet pysyykö takajalat paikoillaan niissä.
- koita tehdä liikkeestä maahan temputtamalla leikkipupun kautta. Tekee nyt aika hitaan, pystyisi parempaan.
- noudoissa tee muutama jumitusnosto ennen heittoa
-hyppy on nyt "alokas valmis". Eli muutaman kerran teki lelulle hyppyä. Sitten kerran pikkujumituspallolle ja palkka seisomisesta. Vika kerralla lähetin hypylle, seis, jumitin pallokädellä ja kävelin Vantun viereen. Se on siinä!
- pitäisi se alusta opettaa taas. Ruutuun muutaman kerran. Mutta Sadun mukaan lämiskäopetus ja alustaopetus riitelee keskenään, ehkä lämiskä menee nyt edelle hetkeksi ja palataan alustaan, kun osaa runninkin.

Jaakkoagi

Håp
-älä "harakka huttua keittää" tyyliin keitä puuroa esteen edessä seisten pylly pystyssä. Tämä ei käännä koiraa. Vaan tee se sylivekki. Jos hyppää liian läheltä, hyppää vinoon ja ei pysty kääntymään. Pieni vekki ennen ponnistusta auttaa kääntymään. Ja Hopsu pystyy kääntymään, ei vain ihan joka kohdassa osaa.
- Ki Jon Il tyyppinen käden heilautus lähettää sen koiran kuuhun. Jos et heilauttelisi.
- kontakteilla vaadi vaan sitä oikeaa paikkaa systemaattisesti. Koska näyttää pysähtyvän joka tapauksessa ja ei tule läpi luvatta, kannattaa mieluummin olla innostava ja ei huutaa rumasti alas.

Suvi
- sylivekissä vasemmalle mun oikea jalka ja käsi edessä. Liiku, älä pysähdy.
- Suvi ei irtoa niinkuin Håp, mene kohti estettä, kunnes lukinnut sen

Vanttu
-teki sivuirroitusta ja oli pätevä
- persjätöissä ei mennyt, kun en kääntänyt päätä vaan juoksin vaan lentokoneena kädet sivuilla mihin sattuu. Jos osaisin kääntää pääni, menisi koirakin...

Siinäpä se. Illalla olin katsomassa estekisoja. Kivaa sielläkin. Ja kotiin tarttui vaan muutamat sukat ja yksi t-paita. Normaalia parempi suoritus.

Sopivaa treeniä sopivasti

Tai siis oikeastaan olen pohtinut, että mikä on sopiva määrä treeniä?  Ja en mä mihinkään järkevään lopputulokseen ole päässyt. Varmaan mun koirat treenaa aika paljon, Suvilla alkaa olla takana jo vuosia paljon treenaamista. Sen terveys ja pää on kestänyt, ehkä jokaisen koiran ei kestä? Ja varmasti olisi hyvä treenata vaikka vähemmän, mutta ajatuksella. Tämä sopiva ja oikeanlainen treeni on mulle kyllä hankalaa, monesti vaan tekee jotain ilman senkummempaa ideaa...

No viime sunnuntaina ei treenattu, vaan kävin Purinalla agikisoissa. Tai treenasi Vanttu pihalla vähän renkaan tarjoamista. Suvi juoksi tosi hienosti ekan hypärin, tuli toiseksi häviten reilun kymmenyksen Reille. Vaikeasta agiradastakin selvitimme sen hankalan kohdan, sitten kosahti helppoon takaakiertoon. Ja vika rata oli ihan kamalaa tökkimistä.  Håp osasi paljon ja vielä enemmän oli sellaista mitä ei osannut. Vika rata oli itse asiassa Håpille paras, yksi rima mun sähinällä alas, muuten nolla (+yksi iso kaarre).

Eilen en tainnut tehdä normilenkkien lisäksi mitään. Tai jotain ruoalle asennonvaihtoja ajatuksella (!), että Vanttu pitää takajalat paikoillaan. Tänään taas olen pohtinut Vantun seuraamista ja sivulle tuloa. Edelleen jäkittää ja jää esim. lelulle tosi helpolla kyylään, eikä tuu tarpeeksi eteen. Ja jos ei saa namilla houkutella, miten mä sen saan silleen haluamaan oikeaan paikkaan. Saan putkesta tai kierrosta kyllä aika kivasti, mutta en tarjoamalla.
Illalla olin agitreeneissä, reipas juoksurata- Håp aika pätevä, kunhan ennakoin ajoissa käännökset. Suvi meni ohi! ekalla kerralla. Kaksi rimaa sille myös. Mutta hitsi, kun tuo mammakoira menee miljoonaa tällä hetkellä. Vanttu teki Sadun avustuksella lämiskää. Pitää vielä vähän vahvistaa halua lämästä, ei pelkkää maassa makaavaa alustaa vielä osaa painaa kovaa. Muuten Vanttu on Rotimainen. Menee kovaa ja ei ahdistu, vaikka on vähän mitensattuu vaikka kontaktilla. Eli keinulla pitää saada fokusoimaan eteen, nyt tulee kovaa ja jää tuijottamaan mua ollen ihan poikittain siinä alastulolla. Ja Vanttu teki vielä pussiakin. Piti pari kertaa pitää ylhäällä, ennenkuin muisti, että voi mennä kovaa läpi.

Aamupäivästä kävin Elsalle pitämässä ratsastustuntia. Yleisö (yksi henkilö) oli ehdottomasti sitä mieltä, että ammatinvalintani osui oikeaan, kun en ryhtynyt kokopäiväiseksi ratsopeksi. Olen itse samaa mieltä, senverta tuli huudettua. (Mun toiveammatit lukiossa oli ratsope tai ell-lekuri).

Ainiin ja lisäyksenä oppimiseen. Mullahan on nämä kaksi vanhinta lasta, jotka ovat kahlanneet koulunsa (Jaakko jo ylioppilaaksikin) ja eivät osaa ruotsia ollenkaan. Jaakko esitteli itsensä lukion ekalla vielä "jag har Jaakko" ja tokalla "jag är Jaakko". No nyt on Elsallakin alkanut ruotsinkielen opiskelu. Takana aika tasan kaksi kuukautta, osaa esitellä itsensä, kertoa missä asuu, koittaa saada lauseita aikaiseksi noin 20 sanalla. Ja tuolla vauhdilla osaa varmasti lukiossa jo kohtuu kivasti. Ja oppimismetodina motivaatio haluta oppia ja jatkuva yrittäminen. Kai se halu oppia pitäisi saada siihen koiraankin, niin sitten voisi laittaa montakin toistoa ja siitä se "osaan hyvin" sitten tulisi?

Toinen ykköstulos!

Mun teinikoirani ei nyt ihan kirmannut, mutta rauhallisen huolellisesti teki kaikki liikkeet ja sai toisen ykköstuloksen. 281p ja toinen sija. Kyllähän se hurjasti häviää innossa ja vauhdissa esim. Hannan Paavolle ja Jaakon Hopelle (tänään kisoissa mukana, Paavo voittikin hienolla esityksellä), mutta hyvä näinkin. En tiedä osaanko/pystynkö/jaksanko nähdä vaivaa ja saada Håpia vauhtikoneeksi tokossa. Ehkä mä käyn vielä ne vikat kerrat jollain kiltillä tuomarilla ja otan sen viimeisen ykköstuloksen "sääliykkösellä".
Mutta noin analysoituna. Paikkaliikkeet 10. Idan mukaan oli kyllä kerran istumisessa haistellut maata? ja vähän pyöritellyt päätä makuussa. Tunnari 10. Kaukot 8 (kaksi käskyä sivulta maahan, ja pikkaisen vinosti makasi loppumakuussa). Metalli 9 tai 8. Pyöräytti kapulaa jalallaan ennenkuin otti suuhun.Mutta palautti hyvin, vaikka heitin taas ihan vinoon.Seuraaminen 8, meille oikeasti aika hyvä seuruu? Ruutuun tartti kaksi käskyä, ekalla oli liian lähellä reunakapulaa 9. Ohjattu 9, minusta meille hyvä, mutta merkki kootussa laukassa, ei kovaa. Z kait 8, olin kuulemma liian lähellä tötteröitä itse ja koiran linja oli jotenkin sivussa sentakia. Lisäksi unohdin yhden mennään käskyn ja Håp tuli mukaan itsestään (näin ei kait saisi tehdä?). Luoksetulossa aika kivat stopit, vauhtia vaan saisi olla enemmän 8.
Minä heilun edelleen, ehkä inasen vähemmän kuin joskus. Mutta nyt keskityin taas niihin väleihin ja koitin pitää pientä bordeshollieta hereillä ja innokkaana.

Huomenna taas agia!

Paljon hyvää

Jotenkin tänään osasi olla kiitollinen aika monesta asiasta. Viikoon on mahtunut muutama tosi ikävä uutinen, niin ehkä sitä sitten niiden valossa osaa arvostaa näitä hyviä juttuja?
Aamulla Hurrailemassa. Nyt on se vaihtoenkka jokaisessa kuusi. Seitsemän oli jo hyvin lähellä...
Upeassa ilmassa sai ratsastaa ja siitä Sporttikselle omatoimitreeneihin. Että mä tykkään näistä perjantaiaamuista. Vanttu teki ensin. Aloitin lämiskätreeneillä. Kun ei kukaan pidä hetsikiinni, ei tule ihan niin miljoonaa lämäsemään, mutta aikas kovaa silti. En kyllä ihan ole varma, että luuleeko Vanttu, että pitää painaa mua vai alustaa? Koska mökillä illalla tuli tosi monta kertaa ja sinkaisi ihan hirveällä voimalla mua vasten (yleensä selkäpuolelle). Sitten vähän päällejuoksua, olisko mennyt kerran tai kaksi ohi, sitten hoksasi mitä pitää tehdä. Keinu 2on-2offilla kahdesti mun ollessa ihan vierellä ja kerran niin, että olin reilusti sivussa. Meinasin aloittaa keppitreenit, mutta en osannut päättää millä systeemillä tekisin. Laitoin sitten kahden "portin" välistä (tai siis kaksi porttia peräkkäin silleen vinossa) muutaman kerran ja päätin sittenkin tehdä sen niinkuin muillakin, vinokepeillä,, sen mä jotenkin osaan. Meni Vanttu ne portitkin, mutta mulla menee sata vuotta tajuta, miten ne laitetaan. Loppuun vielä Vanttu teki seuraamista ministi ja sitten tokohyppyä. Ekaksi lelulle. Nyt hyppy oli ekaa kertaa (Jessicaretken jälkeen) melkein normikokoinen. Ja osasi! Eli hyppy sanalla lähti hienosti lelulle. Sitten meni jo tyhjäänkin. Seisomisen sijasta tosin lakosi maahan, mutta silti hyvä.

Suvi teki keksimäni radan. Hieno putkensuun ohitus käsi komennolla. Mutta tökki alkuun lähetyshypyllä ja niiston tapaisella ohjauksella. Ja meni puomilta putkeen, eikä sivussa olevalle oikealle esteelle. Mutta tämä ratkesi, kun vaan siirryin sen sivuhypyn toiselle puolelle ja jätin Suvin tekemään puomin yksin. Aika vaikea oli myös pituudelle lähetys tyhjään (en ehtinyt yhtään lähellekään sitä pituutta). Mutta Suvi on silti makee melkein kaikessa muussa...

Håp harjoitteli ensin sitä putkensuun ohitusta, laitan nyt siihenkin sen "käsi" sanan. Ei ollut helppoa ei. Mutta pitää vain harjoitella, kun hoksasi idean, meni aika kivasti. Håpille ei ollut puomi vaikea. Ja Hopsu irtosi myös pituudelle. Mutta varasti kerran keinun, kun putki houkutti edessä. Kerran metallinoutohyppy, ihan ok, mutta ei miljoona mennä. Metalli suussa pikkaisen agia. Ja z ja seuraaminen. Ja ruutu hienosti, oikeasti hienosti, pihalla. Ekaksi tosin hetsiruutu alle namikipolle. Ehkä se auttoi, kun meni sitten tyhjäänkin ihan älymakeesti.

Illalla mökillä metsälenkki edelleen upeassa ilmassa. Ja siis ne tämän päivän kiitollisuuden asiat on mm. mulle sopivat ihanat koirat, jotka ovat ainakin tänään terveitä ja ihanan hömelöitä. Ja ei se heppakaan ole ihan huono. Ja kiva työkin.

runninki

Jätin Suvin iltatreeneistä pois ja Sadun avustuksella asennettiin se "paina voimalla molemmat tassut" siihen lämiskään. Vanttu osti tämän alkuharjoituksen heti. Mun oma systeemi olikin ihan pölö. Nyt koitan vahvistaa tätä ja kyllä siitä vielä se runninki tulee. Eli koira tulee pikkaisen liikkuvaan lämiskään mun sivulla ja samalla lentää lelu toisesta kädestä, kun molemmat tassut napsahtaa vauhdista siihen alustaan. Hyvä, että ihmisellä on itseään viisaampia ystäviä.
Se sama Satu sai myös Håpin menemään ohjeillaan kaikkein ansaesteiden ohi oikeille esteille. Mä en ihan tajua miten mun olkapäät pitää olla. Jotenkin pitää vastakkaisella kädellä vetää ja uskaltaa liikkua. Vaikka en ihan tajunnutkaan, systeemi selvästi toimi!
Ja tokotuksessa epistolassa oli Håpille ruutu, tunnari, ohjattu, kaukot. Menee liian hyvin. Nyt menee varmasti viikonloppuna pieleen :). Tein ruudun Lentsuopein ja meni ihan agietenemällä sinne! Vanttukin teki ruutua, kipolle kerran, sitten lähetin huvikseni tyhjään ja hitsi vie, sinnehän se ampui. En uskaltanut toistaa. Vanttu haki myös omaa kapulaa lehtien seasta. Kai tässäkin pitäisi edetä. Ja noudossa toi jo mun viereen, vasta sivuun kääntyessä sylkäisi ulos. Jonkinlainen enkka tämäkin.
Lämiskätreenien lisäksi Vanttu teki putki kaksi hyppyä eteen-lähettämällä. Ja viskileikkauksen alkua. Ja pikkaisen niistoa. Ja ihan vaan hypyn tarjoamista. Nyt niin, että hyppy oli poikittain mun edessä. On se vaan kiva treenikaveri ja niin mun käteen sopiva. (ja tänään käsi tuntui sopivan aika hyvin Vantunkin suuhun- eli puri).(Tuhotöiden lista kasvaa joka tunti. En jaksa dokumentoida enää). Jokohan kohta voisi aloittaa jonkinlaisen keppiopetuksen... Jos vaikka tekisi kujaa tai edes keppien ekan välin tarjoamista?

Ihana. Ja niin rasittava.

Vanttu nimittäin. Aamulla huomasin, että oli normaalin yöpuuhastelun (poltettavien roskien järjestely, pehmolelujen suolistus) lisäksi purrut vähän Jaakon kenkää. Lisäksi olivat päässeet yöllä kahdesti ulos, koska Suvi oli jälleen kerran ripulilla. (Taitaa olla, että Purinaruoka ei Suville sovi. Käväisi mielessä, että on viime aikoina ollut maha kuralla aika useasti ja mulla on myös ollut voitettuja Purinoita kohtuu tiuhaan. Pannaan mammakoira muulle sapuskalle takas). No tää rakas pentuni oli koko pitkän työpäivän HÄKISSÄ autossa. Sai vielä olla monella tallilla irti ja varmasti sai ainakin parin tunnin ajan ihan juoksuliikuntaa työpäivän aikana. Oli silti onnistunut vetämään sinne häkkiinsä remmin, jonka puri rikki. Tulimme kotiin ja päätin syöttää Håpille ja Vantulle iltasapuskat tokotreenien lomassa. Sillä aikaa, kun Hopsu teki settiänsä, Vanttu kutoi sukkaa. Eli hävitti puikot mun sukanvarren alusta ja sotki sen lankakerän... Ja suolisti jälleen yhden pehmolelun. Ja söi tyynynkulman. Ja pikkaisen Mikan kuulokkeita. Ja saa kaiken anteeksi, koska osasi seurata edempänä ja kiersi hyvällä vauhdilla puuta, teki makeita istumisia maahanasennosta ja löysi ruudun... Kokeilin myös lämiskän yli juoksua. En jaksanut hakea palloa, niin heitin vain namia. Minusta osti ajatuksen fokusoinnista eteen heti? Vauhtia ei vielä ollut kuin ravin verran. Jospa huomenna heittelisin pallolla. Ja miten mä saan sen voimalla läppäsyn siihen? Oikeasti välillä meinaa mullakin mennä hermo kaikkeen tuhoon, mitä tuo "vahinkoeläin" saa aikaiseksi.Toisaalta mun kirjoittaessa tätä, nukkuu niin kiltin ja tyytyväisen näköisenä vieressä...

Ja Hopsu sai ruokansa, kun teki ruudun, ohjatun, z, istumisen ja seuraamista. Ainoastaan ohjatulle lähti ekaksi väärään suuntaan, otin uusiksi ja senjälkeen oli oikeinkin pätevä. Ehkä vaarallisenkin pätevä, koska viikonloppuna on kisat ja mustahan alkaa tuntua, että Håp osaa ne liikkeet????

Tallivisiittiä ennen kävin napsimassa vähän kuvia, kun oli niin nätti punainen puska taustalla. Rosso ei oikein osunut mihinkään kuvaan.

Kisoja

Kisaviikonloppu. Eilen pikkukisat Kirkkonummella, niissä kyllä meni koko päivä, kun kisajärjestys olikin eri kun alunperin ilmoitettu. No seura oli hyvää. Suville sain kaksi vitosta aikaiseksi (kielto ja rima). Håp ampui miljoonaan putkeen ja kovaa ampuikin. En enää muista oliko siellä Hopsun kanssa joku hyväkin pätkä.
Illalla ja aamulla 1000kg kivituhkaa kottikärryillä mun kasvimaapoluille. Ihan pikkuisen jäi kesken (1 kottari odottaa huomista). Mun pihatyöt laahaa kyllä taas perässä, sipuleistakin osa edelleen istuttamatta.
Iltapäiväksi Janakkalaan. Mä muistelisin, että Håp teki aikoinaan kakkosissakin siellä tuplat. Eli täytyy olla hyvä kisapaikka! Eka rata hyppis. Suvi teki ihan kivan nollan, mutta aika riitti vain neljänteen sijaan (erot onneksi aika pienet, ei tartte ahdistua). Håp meni tämän radan muuten ok, mutta neljännen kerran putkeen hypyn sijasta tämän viikonlopun aikana. Toka rata oli hauska ja tosi helppo luukutusrata. Mentiin ympyrää vasemmalla kädellä ohjaten 2,5 kierrosta ja sitten maaliin. Ajattelin, ettei ole Suvin rata, kun sen laukka ei ole pitkä ja nyt ei hyötynyt kääntyvästä koirasta. No väärässä olin. Äitikoira ampaisi kaikki kontaktit (4kpl, A kaksi kertaa) hurjaa kyytiä (aika siinä ja siinä ottiko ne). Sai etenemän 5,42 ja voitti ylivoimaisesti. Vau!!! Håp teki (huomattavasti paremmilla kontakteilla ja hitaammilla kanssa) nollalla vikalle esteelle asti. Siinä oli taas millin päässä putkesta ja kiljuin kuin idiootti, ja tuli hypäten vikan esteen. Nolla!
Vika rata Suppana edelleen riskikontakteilla nopein, mutta nyt sai puomilta vitosen. Ja Håp oli nollalla tokavikalle asti. Mun "olen luonnetestattu pinseriksi. Vilkas, toimintakyky paineen alla olematon" ohjauksella aloin jo puomilla (kolmanneksi viimeinen) kiljumaan koiralleni, sain siitä ohjattua toiseksi viimeiselle. En ohjannut ja koira ampui taas avaruuteen lähes kepeille asti. Hurjaa huutoa ja takaisin kartalle. Vika hyppy puhtaasti ja meillä on nyt tuplanolla ja SM-nollat kasassa!!!!

Hyvä mieli. Tosin kisaaminen ei ole pelkästään hauskaa Suvin kanssa, kun yritän niitä viimeisiä EO pisteitä saada kasaan. Pakkovoittaminen ei ole kivaa... Mutta on se vaan uskomaton sesse.

Vanttu turistina. Teki nyt sitten vieraassa paikassakin keinun. Se on ihana. Oikein tykkää siitä pamauttamisesta keinun päässä. 2on-2off vielä vähän hakusessa (kun sitä ei ole oikein asennetukaan), mutta kyllä se pysähtyy sinne päähän jotenkuten. Ja parilla hypyllä eteenmenoa. Ja teki Vanttu vähän seuraamista ja pari istu/maahan. Ja esitti pupua tietty kans.

Eilen molemmille tokotoopeille tunnari. Håpille ruutu ja ohjattu. Vantulle sivua ja seuraamista.

Kaikkea kivaa

Eilen junnujen treenatessa minä hioin Sadun kanssa Vantun juoksukontaktisuunnitelmaa. Puhelun aikana teki myös monta kertaa vauvakeinun, meni putkeen ja kait jonkun maassa makaavan rimankin. Mun ei kuulemma kannattaisi niitä runninkeja opettaa, kun oma juoksuvauhti ei ihan Boltille vedä vertoja. Huihai. Musta on kiva oppia opettamaan jotain uutta. Maailmahan ei kaadu, kun vaihdan sen kontaktityylin ennen kisaikääkin vielä monta kertaa. Ja Vanttua on kiva opettaa.

Tokoteltu on tuon tuostakin vähäsen, kapulan pitäminen on Vanttupantulle tosi vaikeaa. Sylkäisee sen niin mieluusti äkkiä maahan ja nappaa sitten uudestaan. Mutta saadaan me jo muutaman sekunnin toistoja. Ja tänään sain muutaman kerran seuraaman metrin tai kaksi hyvässä paikkaa, kun laitoin koirulin putkeen ja kutsuin siitä sivulle. Kokeillaan nyt mitätahansa, jotta unohtaisi jätättämisen.

Mulla alkoi nyt Sporttisvuoro aina pe aamuisin. Ihanaa. Tänään olimme Elsan kanssa. Elsa opetteli Suvilla pakkovalssia ja jaakotusta. Håp teki Esan radan ennen A:ta kuvion. Tarkka sen kanssa pitää olla, ettei ammu pakkovalssihypyn sijasta edessä olevalle hypylle. Kontakti/putki erottelu ei ollut tänään ongelma. Vanttukin teki vähän Elsan kanssa. Se on hassu pentu. Ei ole keinuongelmaa. Meni itse kolme kertaa koko keinun ilman lupaa, kun silmä vältti. Aika kovaakin kulkee, ainakin penneliksi. Rengasta teimme ehkä nyt tokaa kertaa. Ei vielä tajua, mutta menee silti tarjoamisen kautta kohtuullisesti. Elsan mukaan Vanttu näyttää oppivan kaikki äkkiä. Teimme myös hetsiluoksetuloa, seis putkelta, merkkiä, noutoa ja sitä seuraamista.
Hopsu teki kaukoja ja puomin nopeutusta Elsan palkatessa edestä. Ja Suvi teki keinua tyhjään. Ja Håppana teki Elsan kanssa mysö Z:an istumista.
Ja kun kerran oli lapsi mukana, otin loppuosasta vähän Vanttuvideotakin.
http://www.youtube.com/watch?v=WkxQZHt2eDQ&feature=youtube_gdata

Hurraaratsastusta, liian vähän pihatöitä, siivousta tarpeeksi ja ne paperityöt edelleen odottaa.

 Vanttu on kohta ihan Suvin näköinen. Muuvitkin ihan samat.

 Elsa saa Hurraan kulkemaan hetkittäin jo lähes kivasti.

Jessican luona

 Rakas sittisontiainen

 Mielikuvitusestehyppy. Jostain syystä Hurraa näyttää kuvissa hienommalta kuin livenä.

Håp oli sitten ihmeen pätevä. Teki kaiken hyvin ja innolla??? Eli meni Hopsuksi kovaa ruutuun, haki molemmat ohjatut, kolme kertaa peräkkäin paras luoksetulon stoppi kuin ikinä ennen. No jotta ei nouse hattuun, kävin vaihtamassa sen somepennun tilalle.
Vanttu ei osannut mitään. Seuraamisessa edelleen jätättää. Ihan kuin kyttäisi lelua, tykkäsi Jessica. Samalla tavalla palkataan eteen kuin Lentsulassa, kokeillaan nyt namilla. Ja sitten voi tehdä ohjaaja peruuttaa, koira tulee kohtisuoraan ja siitä käännetään seuraamaan, palkka eteen leikkiä. Tämä oli (kuinka yllättävää), mulle hankalaa. Jessican kanssa Vanttu meni kivasti.
Luoksetulon stoppeja palkaten nopeasta tulosta (samat ohjeet Nadjalta, Lentsulta ja Jessicalta tässä).
Noudossa jatketaan niitä pitoharjoituksia. Varo palkkaamasta sitä tiputusta. Voi myös tehdä ihan läheltä välillä. Ja voisi tehdä hypyn kauttakin, jos koira tietäisi mikä on hyppy. Mun tuleva agikoirani kiersi matalan tokoesteen, kun ei annettu kiertää, hyppäsi tukea ottaen, kerran jäi mahastaa roikkumaan (vaan ei haittaa tuumaa Vanttu). Olipa kamalan näköistä!
Jääviä aika vähän sivulta tai ainakin eri käsky seuraamiseen, ettei ennakoi stoppeja ja jätätä senkin takia. Namia heittäen kauas ja siitä takaisintullessa seis tai maahan (itse voi vielä vähän peruuttaa).


Hyödyllisiä nämä oppitunnit ovat. Kun vielä muistaisi opit itse treenatessa.

Kotimatkalla ensin Vanttu kiersi lämppälenkillä sonnassa (kakki myös sinne halliin)., tallin kohdalla käytiin vähän Hurraan kanssa kävelemässä ja otettiin hupikuvia.