koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

lauantai 23. elokuuta 2014

Piirinmestikset

Tai siis mulle vaan joukkuesellainen.
Ekaksi kaksi rataa Håpilla ja yksi agirata Suvilla. Aika hyvin. Agiradalla Håpille rima ja mä vähän unohdin rataa ja ei kai se puomikaan ollut hyvä (hidas). Mutta H teki sairaan hienon hyppiksen. En ehtinyt persjättöön ja hyppäsi mun jalkoihn ja hukkasin koko koiran. Silti nopsakka aika ja sijoitus 5/68. Ja jäi sekan verran kärkeen (joka oli Rairai ihan sairaan hienolla radalla), eli ei paha.
Suvi ei pääse ikinä eläkkeelle. Teki kaksi rataa tänään. Agiradasta en tiedä mitä oisin saanut paremmaksi 4/71. Ja joukkuehyppis vähän ohjaajan kipsaama nolla, mutta siis nolla. Vanharouva on nyt tehnyt nollan joka joukkueradalla kesän aikana (neljä kpl). Ja näistä kaksi ankkurina. Hyvä Suvi!

Ja Vantulle taas uusi koepaikka. Hieno tunnari agikisoissa. Ruutua monesta suunnasta mökkipihalla (hyvin). Kaukot on huonot. Läheltä joo, kaukaa ei. Istua osaa ja noutaa. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

 Hurraa on satunnaisratsastuksessa. Hetkittäin menee kivasti (auttaisi, jos treenaisi enemmän).
 Ida uskaltautui vähän laukkaamaankin maastossa.
Mun suosikkijoukkuekaverit :-) (ja siis saimme joukkuepronssia!).

torstai 21. elokuuta 2014

Onnistumisia

Nimittäin treeneissä. Vanttu haki tänään kepit hypyn takaa 90 asteen avolkulmassa putki puolenmetrin päässä keppien alusta houkuttimena. Ja EKALLA oikein!!! Teki 5 minuutin agitreeneissä muutenkin kaiken niin sairaan hienosti, että' pitäiskö lopettaa koko agi tähän. Kääntyi, irtosi, osasi, ei tiputtanut yhtään rimaa ja meni kovaa.
Osasi se treeneissä tokoakin....
Ja illalla kokeeseen. Sama domare kuin maanantaina (Ilkka Sten). Mä tykkäsin enenmmän tämänpäivän Vantusta kuin maanantain. Vaikka surkeastihan meillä tavallaan meni. Paikkamakuu kymppi. Seuraaminen 8,5. Kerran jäi jälkeen, mutta valovuoden iloisempaa kuin maanantaina. Molemmat noudot 10, vaikka heitin hyppynoudon melkein kehänauhan ulkopuolelle ihan vinoon. Istuminen tais olla 9. Ja loput liikkeet me sitten nollattiin :D. Luoksetulossa seiskäskyllä pyörähti ympäri ja rupesi syömään jotain maasta. Tarvi ainakin kaksi käskyä jatkaakseen. Ruudun juoksi iloisesti ruudun taa makaamaan reilusti nauhojen ulkopuolelle. Korjasi ruudun läpi mennen siihen nauhan etupuolelle nukkumaan. Tunnarissa haisteli hetken maata, sitten kyllä huolella kaksi kapulaa ja toi sen toisen (väärän). Kaukoissa minä sotkin kaikki käskyt ja tuli reilusti eteen (mihin se hieno tekniikka hävisi kahdessa päivässä???).  Lopuksi en muistanut mikä on maasta sivulle käsky. Kokeilin "maahan", "down", "sivulle"- hohhoijaa.
Tuomarin kaunis kommentti lopuksi (olisi pitänyt saada videolle). Näytti Vantun päätä ja sanoi, että "kyllä nyt tarttis saada paljon vähemmän nopeutta, että tuon aivot ehtisi mukaan...". Mähän olin tästä kommentista onnellinen!. Saattoi sama setä seuruun jälkeenkin jotain mumista, kuinka tuolla vauhdilla ehditään mennä rata moneenkertaan tms.
Niintainäin. Mä otan mieluummin muutaman kympin ja monta nollaa, kuin kaikista jotain aika huonoa. Toki mä ottaisin mieluiten kaikista kympit.
Rosso sai hepulit ja haki muutaman kerran palloa. Ei tapahdu kovin usein.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tokokoe

Vantun kanssa ex tempore kokeessa. Otetaan nämä nyt maksettuina treeneinä, niin ei niin harmita puolivalmiilla koiralla tai ohjaajalla kokeissa käydä. Tällä kertaa osasi paikkamakuun (ei humautettavaa, 10). Sekoitettu liikejärkkä. Hyppynouto ja metallinouto 9. En tiedä mistä meni piste, teki hyvin (eikun metallin tais palauttaa osittain ravilla?). Seuraaminen kauheaa laamailua. 6. Nyt olin itse rauhallisempi (en osaa olla rauhallinen). Eli en hetsannut, en huudellut jne. Ei ainakaa sitä seuruuta paranna? Istuminen kait 9 (vähän hidas, muuten ok). Luoksetulo ei mennyt sivulta maahan ekalla, maahan liikkeestä kaksi käskyä 6. Tunnari, ihan tyhmä. Oli kyllä epävarman oloinen, mutta otti ekan mihin nenä osui ja toi sen sikarina suussa 0. Ruutuun lähti väärään kulmaan, tuli takas mun luo, uusi lähetys ja ok paikka, maahan käskyllä istumaan. Ja siitä toki maahan 0. Kaukot aika kivat vaihdot (siis tekniikka), taas kaksoiskäsky sivulta maahan ja varmaan joku niihin vaihtoihinkin 7.
Jäi varaa parantaa. Ei välitä sateesta. Noin positiivisesti ajateltuna.
Ja mä sain mun lempparilelut takas! Olin jättänyt ne Karkkilaan ja ihanasti sieltä palautuivat ystävällisen tokoaktiivin toimesta.
Noin muuten, Vanttu ei ehkä sittenkään ole ihan niin vahva hermorakenteeltaan, kuin äkkiseltään luulisi. Sehän on rohkean oloinen meidän laumassa ja lauman mukana joka paikassa. Nyt se on pari kertaa ollut mulla yksin mukana. Säikähti kaatunutta roskista ekalla kerralla ja tänään talleilla halusi jäädä autoon ja ei uskaltanut tulla ulos häkistä. Täytyypä ottaa se nyt aika usein yksin reissuun mukaan, että tottuu elämään ilman Suvin ja Håpin tukea.
Tokoa on toki treenattukin, kun on noita kokeita. Pitäisi mennä uusiin paikkoihin yksin. Vanttuhan on aika pätevä näissä "teen yksin ilman häiriöitä" treeneissä. Keskittyy, tekee nopeasti ja tarkasti ja useimmiten oikein. Se on vasta ne häiriöt, missä laamailu ja koomailu tulee esiin. Hohhoijaa. Syyskuun puolessavälin alkaa agiura(kisat siis) ja en taida ehtiä saada siitä VOI koiraa ennen sitä (tai siis ykkösVOI koiraa).

Agissa Vanttu on pähee. Sehän menee aika kovaa, kepitkin parantuneet vinokeppitreenillä, kontaktit nopeutuu (ei vielä tarpeeksi nopeat) ja osaa irrota ja osaa kääntyä. On se mun kädessä kiinni, mutta eilen Sadun ohjeilla saimme Vantun aika ok lukemaan rataakin mun roikkukäsien sijasta. Tykkään.
Rimoja tulee ehkä muutama liikaa, mutta ei vielä ihan ahdistukseen saakka. Eilen oli osa rimoista 65 (osa 55) ja oisko ottanut koko treenin aikana yksi tai kaksi alas.

Viikon agimenestyksestä vastasi Ida ja Håp. Voittivat hypärin AST:n kisoissa ja olipa hieno rata. Minä en sitä paikanpäällä nähnyt, mutta Hansku oli videoinut. Nuohan sopivat toisilleen tosi hyvin. Håp  melkein näyttäisi menevän Idan kanssa kovempaa kuin mun?https://www.facebook.com/photo.php?v=10152660302259777&set=vb.536214776&type=2&theater&notif_t=like
(En ole varma, näkyykö muille kuin mun fb kamuille).



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Titteleitä ja tokotreenejä

Håpsusta hyppyvalio viime viikonloppuna. Ensin kaksi agirataa yhdellä rimalla ja toisella lisäksi kielto. Hyppis kohtuu kiva nolla. Valitsin pakkovalssin paikkaan mihin pakkovalssi ei olisi sopinut ja meinasi mennä yhden esteen väärältä puolelta. Korjasi onneksi ja nollalla kakkoseksi aika paljon Rein aikaa hitaammalla ajalla (vajaa pari sekkaa). Tajusin sunnuntaina, että Hooppa on vasta rapiat kolme vuotta ja triplavalio, ei hullummin koiralta, joka mun mielestä on "ihan ok, mutta ei mikään ihmeellinen!" Ja onhan se kiltti, jos joku oikeasti yrittää tehdä oikein, se on kyllä Hopsu. Olen muuten tehnyt sen kanssa ihan ministi tokoakin. Tehdään vaan innokkaalla asenteella ja ihan vähän, on ollut aika makee? Ruutua ei vieläkään osaa ihan kunnolla, menee siihen etureunaan kuten teki aina kokeessakin. Onhan se sisällä, vaan ei ihan siellä missä pitäisi.

Vanttu taas on musta sikahieno, vaikka ei tulevaisuudessa saisi mitään aikaiseksi :). Eilen treeneissä oli jäänyt edelliseltä koiralta lätkä (ei ollut namia siinä enää) puomin päähän ja näytti aika toimivalta tavalta saada Vanttu menemään miljoonaa ihan loppuun asti (olin sivussa ja takana). Hetsasin vähän sen ollessa puomilla ja silti stoppasi! Se on hassu yhdistelmä kääntyvää ja irtoavaa agikoiraa. Tulee helpommin pois hypyltä kuin Håp, jos sihahdan liian voimakkaasti tai yritän "valmistella" käännöksen. Toisaalta saattaa lentää kauas, jos en tee yhtään mitään (näissä kohdissa taas Suvi kääntyisi joka tapauksessa, Suvillehan ei sihistä, se ottaa aina kiellon, jos yritän kääntämällä kääntää. Kun sitä ei tartte....). Voipi mennä opettelemassa joku aika, kun näillä kolmella syyskuun puolivälin jälkeen kisailen. Eipähän tartte mennä samanlaisilla koirilla, vaikka sukulaisia ovatkin. Keppien vauhtia on nyt tehty kotipihalla olevilla vinokepeillä (12 kpl). Ovat aika auki, kun haluan koiran menevän tosi kovaa. Ja se menee tosi kovaa! Parissa hallitreeneissä on myös mennyt kovempaa ne kepit. Tosin tänään, kun pitikin mennä putken välissä oleviin keppeihin (sekä sisään sieltä mol puolin että pujotella loppuun sinne putkiväliin), hidastui aikalailla, kun tuli muutama stiplu. Tehtävä toki oli haasteellinen, Håpkaan ei osannut ollenkaan (V oli melkein parempi tässä).

Tokoakin tehdään Vantun kanssa kokoajan. Kun kerta olen ilmonnut sen kokeissiinkin. Laitoin myöhässä useamman ilmon, kun ajattelin, ettei paikkoja saa. No nyt niitä on sitten useampi... Hienoja liikkeestä istumisia tänään. Ruutua tehty aika helppona, eli siellä on ollut lätkä aika usein ekaksi ennen tyhjää. Tunnarissa oli maanantaina kimppatreeneissä (näitä kerran kuussa yhdet, aina en tosin pääse) ihan kuutamolla, kun taisi olla ekaa kertaa hajustetut kapulat. Eilen Sadun hajustamilla toi aina oman, mutta siirteli niitä muita haistellessaan. Tänään niilla Sadun hajustamilla, mutta mun viemillä ok. Mulla on yksi puukapula, missä jotain liimaa. Sitä ei tykkää tuoda. Tai toi se tänään hyppynoudossa, mutta ei ollut oma iloinen vanttutuonti ollenkaan.

Kohtahan se on kisaiässä (siinä oikeassa lajissa). Kuukausi vielä!

Ja Suvi on ollut ok. Se on vaan niin taju lihava. Pöh.

https://www.youtube.com/watch?v=s7TzRGDd8-M&feature=youtube_gdata

Linkin takaa löytyy Hopsun hyppis.
 Tää mun päivieni ilo on omasta mielestään osa suomalaista designia. Toki on syönyt tuosta Aallon pöydästä jalat vähän koristeellisemmaksi ja muotoillyt sen koriosan. Nykyään tykkää nukkua Kastehelmikynttilöidem kanssa pöydällä.


torstai 7. elokuuta 2014

uusia ajatuksia?

Tai no aika vähän. Mutta Vanttu ja Håp palasivat leiriltä. Vantun kanssa tokottelua pihalla. Sai lähteä hommiin vasta, kun otti katsekontaktin. Ja mä patsastelin tekemättä mitään senajan. Ehkä toimii. Vielä kun mä opin olemaan hosumatta ne liikkeet ja liikkeiden välit- helppoa kuin heinän teko????

Ja Elsa kommentoi, että Vanttu oli ollut tosi hidas ja epävarma kepeillä. On se mustakin semihidas, mutta ei tosi.Mulla on pihalla kaksi kuuden kepin sarjaa (erilaiset). Laitoin toiset vinoksi ja eikun hetsaamaan ja itse liikkumaan mihin sattuu. Ja hyvin meni. Ei se "ui" niitä keppejä, mutta ei se nyt ihan hidas ollut.

Ja puunympäriagia eri ohjauksilla. Välillä vierähti kaarteet pitkäksi, iso osa "suvimaisesti".

Håpin valiotittelit vahvistettu ja Vantun lonkat A:ta ja kyynärät O/O. Yes!


Eilen livahdin illaksi mökille. Onhan se älytöntä ajaa Karjalohjalle muutaman iltatunnin takia, mutta soutaessani Lohjanjärvellä ilta-auringossa, ajattelin, että "worth every penny".

keskiviikko 6. elokuuta 2014

EO ja muutakin

Mikä se on, ettei saa aikaiseksi tänne kirjoitella?
No Unkarin retki oli ihana. Lensimme Wieniin Idan kanssa, Suvinkin matka meni kai hyvin. Saattoi lastaustilanteessa haukkua, tai sitten se oli Repo. Ekan yön olimme Bratislavassa, mukava luontopolkukävely ja loppupäivä outletissa ja yllärinä lähes 400 kilometrin ajomatka majapaikkaan illalla... Majapaikka olikin kaukana kisapaikasta, kiva kyllä ja iso huone. Vaihdoimme lähemmäksi parin yön jälkeen.
Perjantaina oli joukkueradat. Tuulia, yksi sveitsiläinen ja yksi ranskalainen ja minä muodostimme International mix3 joukkueen. Suvihan räpsäytti molemmilta radoilta nollat. Vähän se kyseli ja ajat oli hitaahkot, mutta nollat ovat toki kovaa valuuttaa joukkueradoilla. Kohtuu hyvin meni muillakin. Joukkueita oli 96 ja jäimme lopulta 19 sijalle. Finaaliin 15 joukkuetta ja me jäimme alle yhden virheen päähän...
Koko kisaviikonlopun oli kuuma. Suomalaisten asuntoauto"parkki" oli kivasti lähellä kilpailupaikkaa ja mehän idan kanssa majoituimme sujuvasti tuttujen tiloihin. Suvi sai oman häkkipaikan Esan ja Outin teltasta, kahvila toimi Janitan toimesta (keksiäkin sai) ja varjoon pääsi ja seura oli mukavaa. Idalle jäi tosi hyvä fiilis kisaketynä olemisesta. Kaikki olivat Idan mukaan niin kovin mukavia. (Niin minustakin :) ). Ja hyvin ida ketyilyn hoitikin. Katseli miten muuta lämppäävät koiriaan (ja itseään). Minä sain ohjeita venytellä kuten Susan Garret, ja Suvi sai venytyksiä käsilläseisomisasennossa... Kävi juoksemassa Suvin kanssa ja tykkäsi leikkiä Jaakon Roc pennun kanssa. Vaikka Roc pureskeli tytön naarmuille aina aikajoin. Ihana penneli kyllä minustakin.
Launtaina ekassa yksilöstartissa Suville yksi takaakiertorima ja sitten minä torvi ohjasin keinun ohi. Startin jälkeen Ida tuli sanomaan, että S ontuu. No sehän oli lähes kolmijalkainen. Eipä oikein vertynytkään, menin vähän huonoa omaatuntoa potien tokaan starttiin. Hyppäsi ekat viisi estettä puhtaasti (on ne kilttejä nuo koirat) ja sitten ohjasin putkeen pituuden sijaan ja samantein ulos radalta. Sai kipulääkettä, mutta oli vielä su ja ma aika ontuva. Loppuviikkoa kohti parempi, kävi kuvissakin, mitään ei löytynyt. Aristi kyllä mun ja kuvanneen tohtorin mielestä samaa varvasta, ehkä se on venähtänyt? Toisaalta Suvista on hankala sanoa, mitä aristaa. Näyttää jalkaan koskiessa (kaikkiin jalkoihin) siltä, että vähintään pitkälle edennyt luusyöpä on todennäköisin diagnoosi...Ollut parempi, mutta eilen kyllä yhtäkkiä taas onnahti, maattuaan auton alla varjossa jonkin aikaa. Ei tee nyt agia ennenkuin on kunnossa.

Finaalipäivän jälkeen lähdimme koiratouhujen sijaan hevostelemaan. Ihana paikka. Maanantaina 3,5 tuntia maastolaukkailua. Aika makeeta. Aamupäivällä Ida sai 5 vuotiaan oriin ratsukseen. onneksi en tiennyt (muuta kuin sukupuolen), osoittautui oikein kiltiksi. Iltapäivän iso tamma oli paljon rajumpi. Mä sain kiltit hepot molemmille kerroille. Aamun heposen selästä sain otettua vähän videotakin, kun Ida laukkaili edessä!

Vielä yksi ajopäivä, vähän shoppailua ja hyvinsujunut lentomatka kotiin. Kiva loma ja kyllä se isojen kisojen tunnelma on aika ainutlaatuista ja aika ylpeäkin olen, että Suppanalle oli jo neljäs kerta noissa karkeloissa. Ajoissa jää jo ihan kärkeen, mutta on se teknisesti niin taitava, että ei mikään rata tuntunut mahdottomalta mennä.

Kotomaassa ollaan sitten käyty Vantun kanssa tokokokeessa (VOIvoi). Kiltti tuomari. Säikähti lehteä paikkamakuusssa ja toi hyvin varmasti ja itsetietoisena väärän tunnarikapulan. Muista liikkeistä pisteistä, noudoista molemmista kympit, samoin istumisesta ja seuraaminenkin oli 9. Eli jotain hyvää ja plajon treenattavaa. Mun hosumista arvosteltiin kovin ja nyt aion IHAN OIKEAST!!! oppia. Nih.

Paitsi, että just nyt ei voi treenata, koska Elsa ja Ida vei koirat junnuleirille. Tai siis ne treenikoirat eli Håpin ja Vantun. Siellä on kuulemma kivaa ja tänään on treenattu agia kolme tuntia... (toivottavasti ei ihan koko aikaa samalla koiralla hypäten). Hassu tunne, kun ei ole mitään reenikaveria (tai kai Suville ja Rossollekin vois jotain opettaa, ei oikein jaksa, kun ei voi S:n kanssa agia tehdä).

Ja meinasi unohtua. ida meni Håpilla kaksi starttia viime lauantaina. Tempaisi ekalla nollan ja tuli ihan kovassa sakissa kolmanneksi! Ja OIKEILLA pysäytyskontakteilla :) (ja aika pitkillä kaarteilla, kun valssit oli myöhässä). Tosi hienosti piti kontaktin koiraan koko ajan. Ja Ida sai näinollen sen tuloksen mikä tarvitaan junnuSM:iin, niihin virallisiin siis.

 Iris on maailman paras matkanjohtaja. Vaikka en ollutkaan hänen varaamissa systeemeissä, soittelin silti neuvoja...
 Idalla vähän varovainen ilme. Sylissä Roc.
 Tässä ihan sairaan makee fleda! ja sen malli.
 Toinen joukkueenjohtaja tarkkana, menossa minien finaali (neljä vai kolmeko se oli , suomalaista kympin sakkiin!!!).
 Mun kety ja Robi. Jarille kävi ihan tosi huono tuuri. Teki kaksi nollaa yksilökarsinnoissa. Toinen merkattu hyllyksi vahingossa ja koska videota ei ollut, ei muutettu.
 Viikonlopun kaffikeidas.

 Aina hyväntuulinen Timo.
 Meidän majapaikka ratsastuskeitaassa.
 Näytöksessä seistiin kahden hepan päällä laukassa ja ajettiin samalla 7 siinä edessä...
Repo ja Omiekin tulivat pustapaikkaan. Näillä pelloila kelpasi kirmata hevoset ja koirat.