koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

maanantai 15. syyskuuta 2014

Korjaussarja

Pikkuhiljaa alan muistamaan, miten Suvianne on koulutettu. Miljoona kisastarttia ja väliviikot treenataan kaikkea sitä, mitä ei edellisenä viikonloppuna osattu. Ja näin tullee tapahtumaan Vantunkin kanssa.
Eikun aamuaikaisesta hallille. Keppejä. Ja kappas, niin vaan tuli tokavikasta ulos. Verkot kahteen vikaan väliin. Tuli pois ennen verkkoja. Kerran sanottiin, että mene nyt hyvä ystävä loppuun asti. Ehkä viisi toistoa kovasti hetsaten verkkojen kanssa (heitin lelun palkaksi). Hyvin. Ja kappas. Meni myös ilman verkkoja. Valmis?
Metallinoutoa hypyllä (ei ollut puukapulaa mukana). Heitin tarkoituksella ihan minne sattuu. Piti auttaa kädellä takas, mutta sitten tais muistaa. Vanttu on ihana, kun ei välitä mikä kapula lentää. Ehkä se tykkää puusta metallia enemmän, mutta hyvin tuo hakee kilisevätkin kapulat.
Ja olin jo lähdössä pois, kun muistin ne lähdöt. Jos nyt jotain positiivista, niin se, että mä voin treenata ihan yksinkin hallissa niitä. En tarvi mitään häiriöitä. Ei nääs pysy edes hiljaisessa hallissa, missä on vain minä, Vanttu ja esteet :D. Monta kertaa palasin luo, sanoin höpsis ja kävelin kolmen esteen taakse. Ja aina nousi. Lopulta mulla hirtti kiinni, palasin luo, nappasin kauluksesta ja sanoin tosi rumasti. Maahan ja odo prkl.Ja sen jälkeen sai kävellä minne vaan ja pysyi...Kolme toistoa ihan nätisti tämän jälkeen ja no problem. Eihän hermoja saisi menettää, mutta näytti kyllä tänään auttavan?
Ja ihan viimeksi iltasesta Rusan makeella valtavalla hiekkakentällä ruutua, kaukot, luoksetuloa kierroilla, tunnari, istuminen. Ruutu makee. On nopia ja nyt meni ihan keskelle joka kerta. Kaukot ihan ok, tuijotti vähän sivulle (oli aika paljon ohikulkijoita ja muuta häiriötä), mutta teki. Ei mennyt istumaan, jos en vähän auttanut vaan meni makaamaan. Se siitä supervarmasta liikkeestä. Tunnari vain kerran, kun oli niin hieno (Ida vei).
Siinä se. Noin muuten on ollut tuhma. Söi mun ihanat puiset sukakpuikot (ja purki mun sukantekelettä). Söi patjan autosta. Söi asiakkaan croissantit hänen laukustaan, joka oli tallikeittiön pöydällä. Puraisi mua tokotreeneissä rumasti (luuli ottavansa lelua).
Keväinen kuva joltain harvinaiselta päivältä, kun Rossokin on päättänyt tykätä leikkiä Vantun kanssa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kisaura korkattu

Ja ristiriitaisin tuntein. Vanttu on makee. Irtoaa ja kääntyy ja kyllä, tämä kaikki samassa paketissa. Ja näin siis myös kisatilanteessa. Mutta. Mähän olen toki treenaillut varmaan jonkun mielestä paljonkin. Aiemmilla koirilla olen tehnyt paljon rataharkkaa ja paljon kaikkea muutakin. Mm. kepit on aloitettu aikaisin ja niissä epiksissä on ravattu monta kertaa ennen kisaiän alkua. Ja Vantun kanssa halusin sitten kokeilla eri systeemiä. Tehdään, mutta pikkupätkiä. Kepit vasta kunnolla aloitettu yli vuotiaana. Ja paljon on vaan lähetetty esteelle viereltä ja tehty pikkupätkä siihen. Ja mitä tällä treenimetodilla saadaan aikaiseksi 18 kk:n ikäiselle koiralle? No menee kovaa. On estehakuinen ja silti kuuntelee ohjausta. Ei osaa itsenäisiä keppejä. Ei osaa lähtöä. Ei itseasiassa osaa niitä keppejä edes ei itsenäisesti... Menee niin kovaa, että en ehdi. Ja kun en ehdi, menee väärälle esteelle. Kun kiihty, tulee helposti rima. Ja rima tulee, jos yhtään häiriköin esteen päällä. Ei osaa edes eteen käskyä. Ja ei se niitä keppejä mene kovaa. Puomi on aika ok, sinne pysähtyy. A:lle pysähtyy, jos pakotetaan, mutta silloin tulee sen lopun hitaasti. Jos saa tehdä melkein juoksuna läpi, on ihan ok vauhtinen.Mutta eihän me sellaista olla tarkasti ottaen edes treenattu. Ja silti annoin semmoisia kisatilanteessa tehdä? Samoin päästin radalle, vaikka nousi seisomaan (koska olen idiootti). Olemme vielä KAUAN ykkösissä, jos en opeta koiralleni keppejä, lähtöä, kontakti/puomi erottelua, suuntakäskyjä, sivuirroitusta lähdössä, kontakteille takaaleikkausta ja mitä vielä. Mutta kyllä Vanttu senverta näytti hienoja pätkiä, että JOS osaan nuo opettaa, siitä tulee ihan sairaan hieno.
Viikonlopun aikana siis kuusi ykkösen rataa. Mukaan mahtui ihan mun odottamia luukutusratoja, jossa vauhti kasvoi kovaksi. Ja tänään pari rataa, jotka mun mielestä ois voinut olla vaikka kolmosenkin ratoja? Kumma kyllä ne kovavauhtiset ei tunnu Vantulle ihan mahdottomalta, koska sitä voi ohjata takaaleikkauksinkin (oli oikeastaan parempi, jos osallistuin vähän vähemmän ja annoin koiran tehdä siellä edessä). Keppisulkeiset me tarvitsemme, johan on kumma, jos mun sesse ei osaa itse tehdä keppejä loppuun asti ja oikein. Oli sitten mikä tahansa putki edessä tai vaikka kuinka kiire mihin tahansa. Nih.
https://www.youtube.com/watch?v=XjlslT7EYHM&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA
https://www.youtube.com/watch?v=09ZXOASH8us&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA

Eiliseltä pari videota. Tämänpäivän on osittain kuvattu. Lataan, jos jaksan.

Ainiin, Håp tuli eilen toiseksi nollallaan ja menee jo oikeasti kovaa. Taas mukaan mahtui yksi kaarre (pitkä) muuten hienolle radalle. Mä niin haluaisin yhden nappirata-ajan sille. Ihan vain, jotta tietäisin, pääseekö sillä ihan kärkeen, jos kaikki saadaan onnistumaan.

torstai 11. syyskuuta 2014

Lisää treeniä

Tänään piti olla Vantun treenivapaapäivä, mutta Elsan jalka oli kipiä, niin menin taas junnutreenit wannabejunnuna. Noin lyhyesti analysoituna Vanttu teki kaikki samat virheet kuin Håp Idan kanssa ja pari päälle. Mutta kyllä se edelleen osaa sekä irrota että kääntyä. Ja kuumua ja sählätä. Ja ei edelleenkään osaa sitä lähtöä, saapa nyt nähdä maltanko lauantaina vaatia kunnon odottamisen... Ihan pakko olisi malttaa. Ja on se edelleen vaan niin sairaan kiva. Ja olen mä edelleen niin sairaan epälooginen. Niitä vapautussanojakin on puolenkymmentä, sitä saa sanaa toki (ainoa oikea vapautussana meillä) en muista sanoa.
Tokon treenistä vastasi tunnari Sporttiksen pihalla. Taas ei malttanut ekalla. pöh. Tokalla kyllä. Ja laitoin mä luottavaisena sen merkille seisomaan ja yhden kapulan heitin siitä kauas sivuun, odotutin sekunnin ja pyysin noutamaan. Hyvin haki. Melkein valmis ohjattu? Merkkiä en kyllä aio tehdä ennenkuin saan VOI ykkösen. Enkä liikkeestä maahan tai seis. Kun kerta on tainnut saada liikkeestä istumisesta joka kerta 9 tai 10. Ei pilata sitä vielä. ja pitäisi aktivoitua ja varata joku tokotreenitunti. Voisko Jessica tai Lentsu vaan laittaa mulle jonku ajan ja sanoa, että silloin tulet?

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syränkoira

Ei mitään mainittavia tuloksia, mutta aina monta syrämmenkuvaa fb päivityksiin. Semmoinen on Vanttu. Eilen tokokokeessa. Osasi kokeessa ekaa kertaa sen tunnarin!! Ja sitten mä huusin liian myöhään ruudussa maahan ja heitin hyppynoudossa kapulan minne sattuu (ja en auttanut tuomaan takas hypyn kautta- Vanttu ei ole Håp, joka korjaa aina mun heittovirheet). Ruudussa maksan nyt siitä, että musta on makeeta, kun koira menee kovaa. Koska ei ihan osaa itse sitä paikkaa ja huudan suoraan sen maahan, menee hetki harjoitellessa huutopaikkaa. Luoksetulossa osuin eilen oikeaan kohtaan, hienot stopit ja hyvä vauhti.
Ja tänään Vantulla Timon treeneissä. Kaikenlaista opittavaa, kepeillä ei sulkukulmaan taivu ekaan väliin ilman auttamista. Lähtö on....huono. Mutta oli siellä hyvääkin. Aika kiva yhdistelmä irtoavaa ja kääntyvää koiraa mun syränkoira on. Sille vaan pitää muistaa sanoa se hyppy ja pitää rintamasuunta, jos haluaa sen irtoavan kauemmas. Ja pakkovalsseissa ei tule nuolemalla, ei taida vaan vielä osata?
Hauskaa mennä aksakisoihin lauantaina!

Aamulenkillä omankodin metsikössä.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Vapaata

Eli eikun epiksiin :D! Tai aamulla ihanalle maastoretkelle ida Allulla, Elsa Hurraalla ja mä koirien kanssa. Sieltä just sopivasti AST:n kentälle. Ida meni hienosti kaksi rataa Håpilla, ekalla väärään putkenpäähän ja tokalla yksi rima luokan nopeimmalla ajalla. Vanttu näytti, kuinka ne ykköset tulee jatkossa samalla lailla tutuiksi kuin aikoinaan Suviannella ... Eli lähöpysyminen TOSI haasteellista. Ja rimat lentelee myös helpolla. Ekalla kuumui kovin ja tuli lisäksi huonosta ohjauksesta johtuvia ohimenoja ja kaarteita. Toka rata Vantulla kyllä aika hieno, kontaktit on (vielä) hyvät, odottaa vapautusta (oho tähän), mutta tuli sieltä taas yksi rima (kääntörima) alas. Saapa nähdä milloin saan vireen hallintaan vai saanko milloinkaan... Toki ilahduttaa etenemät, Vanttu meni muutaman kymmenyksen Håpia hitaammin ja oli nuo kaksi luokan nopeimmat aika selkeästikin. Vaan muut osasivat tehdä niitä nollia! Vanttu menettää kepeillä aikaa, ne on vielä hitaat, mutta saa pisteitä keskittymisestä. Teki molemmilla kerroilla huolella loppuun asti. Mua hurjasti jänskättää ensi viikon ykköskisat.

 Makee sumu oli aamulla.
Kasvaakohan tälle koskaan ne karvat, vai jääköhän siitä bikinimalli for ever?

torstai 4. syyskuuta 2014

Hermot (ne huonot) menee

Ensin aamulla auto huoltoon ja pikkueksymisen kautta lenkki kotiin (juoksin ehkä 200 metriä, kutsutaan juoksulenkiksi, matka oli reilu 4 kilsaa). Töihin lasten Micralla ja toki aika paljon ajamista (ja sitäkin enemmän töitä) tänään. Justjust ehdin hakemaan Elsan ja vain vähän myöhässä agitreeneihin.
Tuurasin Idaa ja otin Vantun hohhoijaa. No ei ollut ratakaan helppo, mutta ois sinne muutaman riman voinut jättää pystyyn tai edes ohjata osalle sen radan esteistä heti oikein. Povaan pitkää uraa ykkösissä, jos ei tahti muutu. Tokoa ei tänään ehtinyt kuin yhden tunnarin verran. Toi ekaksi väärän, kun hakusi äkkiä iltaruoalle ja ei malttanut. Tokalla malttoi ja hyvin toi oman. Povaan myös pitkää uraa VOI ssa ennenkuin tulee ykköstulos.
Elsalle luvattu kypäränostoretki ja pikkasen myöhässä kotiin poimimaan omppuja. Pimeä tuli ja kauhia kasa jäi maahan ja vielä enempi puihin. Huomiseksi sain 60 kilolle puristusajan, pelkästään säkitettiin ehkä 100 kiloa...Ja saimme pomittua just yli puolet tiputetuista.
Ja hetki sitten tajusin, että tänään oli vika päivä lunastaa joku autonvakuutuspalautusmaksulappu. Hitto. Ja ne nurtsinsiemenetkin on ostamatta möksän pihalle. Mutta möksän pihalla on nyt mun oma pikku riviera (lue tuotu hiekkaa rannalle). Ihanaa.

 Tärähtänyt kuva, mutta Raila ihmetteli, miksi en osta montaa lelua. Ei mun tartte, kun yhdelläkin saavat hupia aikaiseksi...

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vanttufani

Olen minä. Tänään meni ruutuun ekaa kertaa niin kovaa, että liirasi siihen maahan asentoon. Mähän päätin opettaa suoraan maahan silläkin uhalla, että menee sitten joskus kokeessa ohi. Näyttää vaan niin paljon makeemmalta. On mennyt treeneissä aika kivasti ennenkin, mutta nyt oli siis etenemät kohillaan. Hyvä Vanttu.
Ollaan me taidettu käydä kerran kokeessakin sitten viime päivityksen. Kakkostulos tunnarin nollauksella, hienolla seuraamisella (oikeasti!) ja ihan tuomarinkin kehumalla ruudulla. Paikkamakuukin tais olla kymppi ja istuminen liikkeestä hyvä ja kaukotkin ok. Metallinouto ja luoksetulo vähän sinnepäin.
Ja on V kiva agissakin. Tänään haki ensin keppien leijeröinnillä pituuden ja siitä ne kepit. Ja osaa irrota ja kääntyäkin kivasti. Mutta pakkovalssihypyissä pitää olla tarkka, tulee helposti mun mukaan ja jättäää hyppäämättä. Samoin saksalainen saattaa olla sama kuin esteen ohitus, jos en katso laskeutumispaikkaa. Akilleen kantapää on rimat. Niitä ei tule paljon, mutta valitettavasti se yksi per rata tai joka toinen rata on mulle liikaa. Eikä meidän lähtöpysyminenkään ole kaksinen. Nykyään makaa...
Suppana ja Hopsu kävivät viikonloppuna agikisoissa. Håpille suhtok rata rimalla ja yksi nolla ihan kivoilla ajoilla. Ja sitten kolmas rata, missä A:n sijasta putkeen ja putken sijasta A:lle... Suville kaksi aika hidasta nollaa ja yksi ihan sairaan kivan tuntuinen rata, missä ohjasin tokavikan esteen (putki) vain huutamalla putki ja koira meni väärään päähään.
Suvi käväisi myös Piiralla tänään ja oli hyvässä kunnossa. Vantun ekat kisatartit lähestyy- luvassa on ainakin iloista hauhau rähinää, kun minä en koirani mielestä osaa kertoa ajoissa mihin mennään.
Tänään illalla Timon treeneissä. Ihan uusi ajatus??? Katso koiraa :D . Jos mun koirani ei pyöri puolukkana (Håp ei edes osaa), niin sitten minä pyörin koira ja rata hukassa miten sattuu.