koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

lauantai 31. lokakuuta 2015

Illan leikit

https://www.youtube.com/watch?v=4AneoUILepI&feature=youtube_gdata

Päivä tallilla ja kisoissa. Telkkarin katselun ohessa (tai se Poirot meni vähän harakoille) kuvattu tänään.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Päiväretkellä

 Påp ja Callejohansson aamukävelyllä kotimetsässä. On ollut kyllä super kaunis syksy!

 Pikkuhiljaa alkaa onnistua leikki ihan joka paikassa. Påp ja Chandler (tai Chandler on tuo pureva. Elsa sanoi tänään, että C on ainoa ei-söpö. Mutta on kyllä muuten tosi cool!).
 Ulrika tuulitukka.
 Pientä tuumailua. Chandler ja Ulrika. Olimme tänään pellolla, metsässä ja vaihtamassa autonrenkaita. Penneleiden naama ei edes värähtänyt, kun kuului suhahtavia ääniä :D. Rohkeita ovat.
 Callejohansson söpönä. Callea alustavasti varannut muuten ei ota nyt pentua, eli tämä pikkuriiviö saattaa olla kotia vailla...

 Callejohansson
 Toffelitomera ja Ulrika
 Toffeli ja Chandler. Alakuvassa Toffeli joutui jälleen kerran sisarustensa yliajamaksi. Edelleenkään se ei huuda, nousee ylös, ravistaa ja jatkaa matkaansa.

 Yllä Toffeli ja alla "kuka ei kuulu joukkoon". Se oli kuitenkin Rosso, joka piti vieraat koirat pois pentujen luota. Mammakoira metsästi sillä aikaa myyriä pellon toisella puolella.
 Calle kurmuuttaa Toffelia.

torstai 29. lokakuuta 2015

Aina jotain uutta

 Kenkien tuhoamisen perusteet opitaan jo kasvattajalla (ja monta muutakin huonoa tapaa). Håp alkaa vähän leikkimään. Söpön näköistä.
Callejohansson (olen Elsan mukaan kirjoittanut nimen väärin K:lla) saattaa sittenkin olla hylkeenpoikanen, ei koira.
Chandler aloitti agitreenit. Kirkkiksellä ei odotella mitään vuoden ikää, ei ohjaajan tai koiran kohdalla?
Muuttivat takas olkkariin ja Laura kasasi isomman pentuaitauksen. Josta Callej ja Ulrika toki tulivat heti pois. No nyt Elsa laittois siihen vielä korkeamman portin. Kiva, kun on vähän enemmän tilaa temmeltää.
Aika paljon ovat pois muutenkin häkistä. Autoilua takana jo kolme kertaa. No problem.  Ja koko ajan kasvaa leikin määrä. Ääniä eivät tunnu arkailevan sitten yhtään. Metsässäkin kävin (kotimetsässä) ihan pikkaisen. Senverta, että sai pari kuvaa. Osa kuvista taitaa olla muutaman päivän vanhoja.
















tiistai 27. lokakuuta 2015

Murisevat, melkein juoksevat ja leikkivät

Nyt pitäisi saada pitää mammalomaa seuraavat kolme viikkoa. Nämä ovat joka päivä eilistä ihanampia. Osaavat syödä!, koittavat purra ja murista, koittavat laukata eteenpäin vaikka edes ravissa eivät pysy kunnolla tolpillaan. Pihalla tänään jopa vähän puuhastelivat, eivät vain tärisseet.
Eka autokyytikin koettu. Laitoin Håpin kanssa samaan häkkiin. Olivat juuri ennen syöneet ja leikkineet pihalla. Kun hain kahvia autoon (ehkä kaksi minuuttia meni), olivat nukahtaneet sillävälin. Kävin Purinalla treenaamassa Vantun, tankkaamassa auton ja kaupassa. Heräsivät jossain välissä ja olivat ihan hiljaa. Vähän koittivat purra kaltereita ja kävivät maitobaarissa. Pieni toivonpilkahdus heräsi, että jospa näistä tulee sellaisia kuin haluaisin. Eli helppoja ja täyspäisiä? Ikäänkuin yksi automatka jotain kertoisi, mutta silti.
Mustat tulevat koko ajan pois pentulaatikosta. Harmaat roikkuvat aidalla ja huutavat. Ja välillä uskaltavat hypätä ja välillä ei. Suvi on vähän ikävä. Ärähtää heti, jos pentu tulee lähelle. Rosso menee vain pois (ja Vanttu ei vieläkään oikein uskalla tulla lähelle kunnolla). Vantulla muuten alkoi juoksu. Jos haluaisi heti perään täyspäiden jälkeen kilipäitä, voisi ens viikolla astuttaa. En astuta!
Lelutkin alkavat kiinnostaa. ja kengät... Ja purevat myös puuta. Vähän alkaa tulla luonne-eroja esiin, mutta ei nää kovin erilaisia ole. Mä tykkään, kun hakeutuvat mieluusti mun lähelle. Ja välillä luulen, että tunnistavat kutsuääneni. Tai sitten on ollut vaan sattumaa. Loogisesti kutsun välillä niitä omilla nimillään ja välillä vaan pentupentu. Tai tuletule. Viihtyvät aika hyvin sylissäkin. Näen jo nyt, että näistä on vaikea luopua. Vaikka luopua aionkin... Ensi viikolla tarttis varmaan päättää lopulliset nimet. Kaksi tytön nimeä on jo varma, ja yksi pojan. Mutta ihan en ole vielä "jakanut" nimiä. Laukkahevosilla mennään, Suviannen ekat pennutkin olivat hevosia.
 Chandler. Tämä herättää muut puremalla ja nukkuu vähiten.
 Ulrika. Edelleen jyrää massallaan muut. Itsenäisin? Ihanan toimelias, vaikka ei oikein uskallakaan hypätä boksista pois.


 Mustat eivät pelkää mitään. Jos haluavat boksista pois, tulevat pois. Jos ne laitetaan sinne takaisin, kiipeävät halutessaan heti uudestaan ulos. Ja jos maitobaari meneekin laatikkoon ruokkimaan, huutavat. Muuten tykkäävät puuhastella ruokapöydän alla ja harjoittelevat itsenäisesti agilityä kapuamalla tuolinjalkojen yli. Tulevat omistajat voivat sitten vastata kysymykseen, että minkä ikäisenä nostettiin rimoja treeneissä?: "vajaa neliviikkoisina".
 Kallejohansson
 Toffeli ja Chandler. Kauhea, kun ne näyttävä leveiltä edestä :D
 Påp. Ehkä mä vain kuvittelen, mutta musta tää on Håpiin tullut. Hieman muita rauhallisempi ja järkevä.
 Toffeli on kyllä pieni, mutta pippurinen. Muuthan kaataa sen kumoon mennentullen, mutta tätä neitiä ei mikään haittaa. Sehän ei edes huuda, kapuaa vain ylös ja menee just sinne minne haluaa.
 Kaksi minuuttia autohäkkiä takana ja perhe on jo nukkumaan menossa. Toki se, että Håp on mukana helpottaa, mutta oli nämä silti fiksuja. (Mun koirat ovat tunteja joka päivä autossa ja se on niiden toinen koti).
Påp.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kiirettä pukkaa pikkuisille

 Kiirettä piti koko päivän pentujen pikkukuplassa. Tulevia omistajia piipahti, kävivät pariin otteeseen ulkona, saivat oikeaa ruokaakin ja viettivät ekaa kertaa ihan pitkiäkin aikoja pentuboksin ulkopuolella. Ihan inasen alkavat leikkiä leluilla, osalla tuntuu söpöt pikku naskalin alutkin suussa. Poikien kiveksiä en vielä ole löytänyt. No ehkä ei vielä tarvi ahdistua, kun ovat vasta kolmeviikkoisia.
Isot koirat saivat parin tunnin lenkin Sorlammilla ja aamulla tunnin tallimetsässä. Hirvikin nähtiin. Iloinen, että Hopsu ja Suvi tulivat huutamalla hirvijahdista heti pois. Jotain edistystä tapahtuu!
Håp on kohtalaisen rasittava. Varastaa ruokaa ihan hysteerisenä. Ja on keksinyt jokaikiselle keittiön pöydälle hyppäämisen ruoan toivossa. Ihan sietämätön. Iltaruoka ei edes maistunut, kun oli vetäissyt nappulat omatoimisesti jo etukäteen. Se ei ikinä ole ollut noin kamala ennen pentuja.
Pennut muuten hakeutuivat ekaa kertaa selvästi ihmisen luo pihalla. Toffeli lähti aika kauaskin pentutovereistaan ja tuli moikkaamaan.
Vanttuhan edelleen vähän pentuja pelkää, mutta oli onnensa kukkuloilla, kun Roti tuli kylään.

 Pystybaarissa siskolikan kanssa
 Toffeli
 Kallejohansson yllä ja alla.

 Påp yllä ja alla

 Chandler yllä ja alla sudensilmiensä kanssa

 Ulrika tomerana ja huolimatta mun näkemyksestä, että ei ole missityyppiä, harjoittelee silti näyttelyposeerausta. Ulrikahan ei anna muiden päättää omista asioistaan?

 Påp
 Ja keskenkaiken kuva Sorlammilta. Håpäitee palautunut muuten hienosti, tissit toki roikkuu.
 Perheonnea
 Påp yllä ja Toffeli kauniina alla.