Toptiimi

Pitkä lauantaipäivä, mutta sen verran odottelua aina muiden mennessä, että ehti hyvin koirien kanssa ulos ja Håppaakin treenaamaan.

Juhan ohjeet Suville (tai siis mullehan ne oli kaikki, koira edelleen toimii hyvin). Keskity. Älä huiskase, vaan ohjaava käsi loppuun asti!! Elina keksittyi huolehtimaan, että se hiton käsi pysyy siellä alhaalla. Kontaktitreeneissä Suvi pelitti yllättävän hyvin, liekö huomannut kontaktiopen olevan ennestään tuttu. Sulkemista hyvin harkitusti, sekaisin pysäytystä ja nopeaa vapautusta. Kisoihin otan nyt pariksi kuukaudeksi teemaksi yhdellä radalla pysähtyy… Kontaktiongelma open mukaan ohjaajalla, ei koiralla. Kuinka yllättävää.

Jarin juoksuradalla sunnuntaina ei yhtään rataa tosi hyvin, vaikka taisi nollalla pari mennäkin. Lauantain radoista jäi mieleen putkenjälkeinen elämä, vaikka on kiire se putkea seuraava hyppy on ohjattava. Persjätöt Suvi lukee hyvin (tai mitä se ei lukisi, jos ohjaaja vain muistaisi ohjata). Aika väsyneeltä Suvi vaikutti la ilallla.

Håp teki viikonlopun aikana aikas paljon tokoa. Ruutua alustalle ja merkiltä namikipolle. Ruudun loppuosaa. Merkkiä (minusta menee nyt aika hyvin merkille, ellei karkaa ruutuun). Seuraamista, oli jotenkin hidas tässä. Noutoa metallilla ja puukapulalla. Edelleenkään ei palauta ihan loppuun, vaan tiputtaa just ennen sivulletuloa. Pitoa sivulla ja nostoa ja siitä sivulle, tämä onnistuu välillä.Mollan ja Paulan kanssa juoksuleikkejä pihalla- mä luulen, että Håp antoi toptiimille arvosanan 5 (paras).

Agilityakin Håp teki. Rengasta pihalla. Pääsi tatsauksen mallioppilaaksi Ellulle- kovin pätevästi nokki. Su lopuksi putkia, pimeää putkikulmaa (ei tänään tässä hyvä yhtään), vähän lisää tatsausta, pussia, takaakiertoja, takaaleikkausta, valssia. Joo, taas karkasi ohjaajalta mopo käsistä- oli vaan niin kivaa, etten hoksannut lopettaa. Meni kuitenkin kivasti ja vaikka häiriköikin hieman muita, keskittyi isossa häiriössä (samalla radalla kolme muuta koiraa, jotka meni ajoittain kovaakin ohi) aika hienosti.

Kooma kävi. Kovin on surku näky sisko- on kyllä nyt parempi, mutta edelleen pää tilttaa ja vaisun oloinen. Tunnisti kyllä äitinsä ja ehkä Hopsukankin (ovat siskokset muuten kuin kaksi marjaa ulkonäön suhteen). Voikun pikkuinen nyt toipuisi ihan ennalleen…

Torstaina oli Vapun hyppykurssi. Mulle tuli hyvämieli Vapun kommentista, että onpa Håp eloisampi kuin edellisellä kerralla. Mun asennekoulu on kyllä tuottanut tulosta, tykkään kovasti tehdä pennun kanssa treenejä ja Håp kiittää menemällä kovempaa ja olemalla innostuneempi. Kumma laji tämä koirantreenaus, jos saadaan ohjaajan pääkoppa kuosiin on kaikki loppu tosi helppoa. Pääkoppaluento myös leirillä, paljon tuttua, mutta hyvää asiaa. Mielikuvaharjoittelussa olen kyllä onneton, ei musta saa pehmeää pilveä tekemälläkään, vaan ajaudun ihan muihin tunnelmiin.

Fysiikkaharjoitukset yhdistettynä agilityjuoksuun saanevat aikaan sen, että ensi viikon GP-leirillä on yksi erittäin kipeä ratsastaja. Aion kuitenkin jatkossa juoksennella päkiät edellä, sitä hophophyppyä en oppinut. Hurraa oli viikonlopun aikana lennättänyt Karoliinan maastossa, tuhma hevonen.

Lauantaina Liedossa kävimme myös jonkinmatkan päässä olevalla pellolla- läheisestä talosta karkasi hupaisa koira, joka leikki innoissaan Suvin ja Håpin kanssa. Omistaja ei ehkä ollut ihan niin innoissaan, kun joutui hakemaan koiransa aika kaukaa pois, ei se omistaja onneksi kovin ahdistunut ollut, taisi jopa vähän tykätä katsoa juoksevia koiria. Heti leikin jälkeen laitoin Håpin remmiin, mutta bongasi jäniksen ennenkuin otin siitä remminpäästä kiinni ja enpä ole koskaan nähnyt sen juoksevan ihan sukkana miljoonaa. Kohti autotietä tosin, onneksi ei käynyt kuinkaan.