koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

johonkin nämä päivät kuluvat

Työmaalla, metsälenkillä ja aksaa treenaamassa sekä kouluttamassa.
Håpin aksassa taas kontakteja A:n juoksua vahvistellaan, puomia nopeutetaan namilotolla. Jotenkin tuntuu, että suunta on oikea. Lisäksi yritin opetella takaakiertoja peräkkäin. Olen surkea niissä. En ehdi enää toisella esteellä kunnolla päällejuoksuun tai persjättöön. No koulutettavat olivat paljon parempia. Hyvä edes se (kait). Suvikin teki vauhtikontakteja, ovat hienoja treeneissä. Takaakiertohypyt eivät ole mun ja Suvin vahvuus, niin treenattiin aikas paljon sitten niitä. Ja Håp teki myös putkijarrua- selvästi muisti eiliset treenit ja kääntyi hyvin. Mutta ei sille saa liian kovaa sihaista, kääntyy jo putkessa ympäri.
En ole ilmonnut Pieksämäelle, vaan vähän tekisi mieli. Håpin tokotreeneissä tänään jäävät (nyt olen katsonut netistä Z:tan ja kokeilin kävellä koiran "väärältä" puolelta.) Tämä oli alkuun Hopsukalle haasteellista. Äkkiä tuo kuitenkin hoksaa. Tunnaria monella kapulalla. Hyvä. Metallihyppy kans hyvä. Seuraamista aika lyhyttä pätkää. Kaukoja. Katselin niitäkin netistä ja ei pysy tarpeeksi tattina mun koira.
Yritin ottaa kuvia, kun koirat hyppäävät puunrungon yli. Menivät joko ali ja sitten Hopsu päätti, että voi siinä päälläkin taiteilla. Ei ole syntynyt akrobaatiksi.




 Siinä sulle ja sun hyppykuville. T. Håp
Mut osaan mä poseeratakin:)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kovasti treeniä

Aamuvarhain tallille, Håpille maneesissa tokotreenit. Tein merkkiä, merkiltä ruutuun (menee merkille hienosti, ruutuun lelulle hyvin, tyhjään vähän hakee tötteröitä). Merkiltä myös ohjatulle (vain yksi kapula tänään). Eilen oli ruutu oikealla, sinne meni paremmin kuin vasemmalle. Jääviä, ensin tarjosi kolmesti istumista, sitten osti idean ja vaikka sotkin kuin, teki aina oikein! Z en vielä osaa, tein vain erotteluja. Kaukot muurinpalikalla kaukaa.
Hurraan ratsastus, vähän laukkasiirtymisiä ja sitä wannabepassagea.
KKK:n hallille Sadun kanssa. Esan radan alku ja Håpille putkijarrun vahvistamista/opettelua. Se Håpin hyllykohta (pussilta kaksi hyppyä). Tänään en saanut väärällepuolelle ollenkaan. Kontakteja. A:lla tarjosi kerran 20n-2offia, mutta sain muutaman hyvän juoksuA:n. Keinu oli minusta hidas (tein lelulla). Mutta puomin teki jopa sairaan hienosti vanhanaikaisesti namialustalla-yes!!
Satu ja Rotikin teki, hitsi kun Roti osti nopsaa ajatuksen, että kepit tehdään loppuun asti!
Kotona vähän lapset treenasi pikkutokoja sisällä ja illalla Niinun treeneihin KKK:n vuorolla. Olin molemmilla, Suvi räiski alkuun rimoja (seisoin edessä tai tein persjätön esteen eteen). Kun näistä päästiin ja onnistuin tekemään takaakierrotkin, oli Suppana super!
Håp teki puomia edelleen osittain namialustalla (aika kiva), rytmityksen harjoittelua (TAAS!) ja kääntämisen opettelua. Toistan itseäni, Suvi kääntyy vaan niin helposti... Mutta aion opetella kääntämään tuon jäniskoiranikin- vilauttelee  hetkittäin jo sellaista vauhtia, että kannattaa siihen muutama treenihetki uhrata!
H vielä hallilla aamupäivästä metallilla hyppynouto. Hieno! Ja Niinulassa istuminen paikallaan.
Jäniskoirani.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Loman loppu

Tämmöisiä koiraviikonloppuja lasten kanssa voisi tehdä useammankin kerran. Tokottelujen jälkeen Ideaparkissa humputtelemassa, koirien kanssa Pyynikin jäällä ja hotelliin yöksi. Uimista ja saunomista, hyvä aamupala, jäälenkki ja vähän hiihtoa. Sitten agiltyä koko perheen voimin. En raaskinut antaa Elsalle paimenia, niin meni toisen Rosson startin. Käppänä ei liikkunut Elsan kanssa mihinkään. Idakin ohjasi vähän hutiesteille, mutta Rosso sentäs meni johonkin (ja lapsella talvikengät jalassa, kukaan ei muistuttanut lenkkareista...).
Håpin hyppärillä muurinpalikka alas, en saanut vastakäännöksellä käännettyä ja nurinpäin (myös ottamani uusintahyppy) yksi este. Tuli muuten putkestakin ulos, kun hieman myöhässä jo koiran ollessa putkessa karjuin HOOOOP. Håpin aksarata oli parempi, keppien sijasta dollypartontissini? ohjasivat A:lle ja kulmahyppyä en ohjannut, lisäksi yksi käännös ohjauksella HUIIII (meni kovaa ja ei kääntynyt). Taitaa kulua vielä jokunen vuosi, ennenkuin osaan tuota pikkukoiraa ohjata ja se osaa mun torveilujani lukea.

Suvi on ihana. Sehän osaa mua lukea, hyppärin voitti. Ei sekään nappirata ollut, putkelta kääntyi väärin, ja pieni epäröinti ennen vikaa hyppyä. Toisaalta monta sairaan pientä ja hyvää käännöstä. Kakkosradan jälkeen olisin voinut ampua itseni. Ohjasin saman kulmahypyn kuin Håpilla huonosti ja otti kiellon (tai tuli siis kokonaan ohi...). Sitäennenkin olin jättänyt koirani arpomaan putkenpäistä sen oikean (kaarre tuli tästä, vaan ei virhe). Miksi sanotaan ihmistä, joka ei opi edes omista virheistään??? (Idiootti??).

Mutta oli siis kivaa. Elsaparka tarttis oman koiran, Rosso selvästi preferoi Idan ohjausta. Ehkä mun pitäisi malttaa antaa Suvi tai Håp aina välillä...Vaan kun en malta.

Håp saa aloittaa EVL liikkeiden harjoittelun heti huomenna. Seuraava Lentsu vasta kuukauden päästä, joku saa neuvoa mulle sen Z:tan. Näyttää monimutkaiselta kuviolta.
Tää äitikoira on kyllä mun suosikki. Sitä ei huomaa kotona tai hotellilla. Herää henkiin, kun näkee ruokaa tai agilityesteitä. Tai lelun mun kädessä, jos luulee saavansa tehdä jotain. Ja osaa lukea mun huitomisia.


lauantai 23. helmikuuta 2013

VOI 1 !!!

No nyt ei nollattu yhtään liikettä. On tässä maassa nähty hienompiakin VOI suorituksia, mutta meille riitti jotain 270 paremman puolella olevat pisteet. Näillä kakkossija, eli ihan palkinnoillekin!

Paikallaanmakuu 10, seuraaminen parasta mitä Håp kisoissa esittänyt, istuminen ok, luoksetulossa kaksi käskyä että meni maahan ja seisominen valui ravin ja kävelyn kautta, maahan ok. Hyppynoudossa kapula lähes yleisön sekaan, mutta Håp palautti hyvin ilman eri käskyä hypyn kautta. Tuomari tuli sanomaan, ettei saa hihkua koiralle ennenkuin liikkuri sanonut vikan kerran kiitos- joku on ennenkin huomauttanut tästä. Metalli oli taas Håpin mielestä arsenikilla päällystetty, mutta toi osittain ravaten. Tästä sain tuomarilta kiitokset, että maltoin odottaa liikkurin käskyjä ;). Tunnarin valmistelin huolella "tehdään kaukot"- liikkuri ehdotti, että jos sittenkin tehtäis tunnari ekaksi... Haeskeli omaansa jonkun aikaa, mutta toi ok. Kaukoihin tarvittiin ainakin kahteen vaihtoon kaksi käskyä, mutta teki ne kyllä. Ruutuun lähti hyvin, en uskaltanutkaan sanoa seis- aloitin seeeikumaahan. Tätäkin domare kommentoi, mutta ei tainnut kauhian pahana pitää, kun antoi yhteistyöstä meidän ekan yhteistyö kympin!

Iso Kiitos Lentsulle. Kun nollasta aloitetaan molemmat (siis minä ja Håp, ei valkku), olen ihan kauhian onnellinen tästä VOI ykkösestä. Tie on kivisempi sinne TVAksi kuin alkuun ajattelin, mutta kyllä me sinne tähdätään :).

Speskin mukana. Melkein pelkkää kymppiä tunnarille asti, ei sitten uskaltanut omaansa tuoda ja vähän loppu sekosi. Mutta vitsit, kun oli hienon näköistä siihen asti! Ja Siniä oli kiva nähdä.

torstai 21. helmikuuta 2013

Turkutreenit

Pitkästä aikaa. Ja tarpeeseen tuli kummatkin sekä agi että tokotreenit.

Agi ja Janitan ohjeet:

Suvi: ei saa hyväksyä muuta kuin optimilinjat. Osaa kyllä (ja munkin pitäisi osata). Eli mieti miten ohjaat, katso joskus sitä koiraa, muuta mieluummin puolimetriä pidemmäksi askeleella ennen hyppyä kuin anna hypätä mihin sattuu. Mutta Supi oli ihana kuten aina.

Håp: tee ohjaukset liikkumalla niin menee kovempaa. KÄÄNNÄ!!!!!, tee niistoja kun ne toimii, sylivekitkin toimii ja vastakäännökset. Mutta siis pitää muistaa joka helkkarin esteellä kääntää. Kontakteilla ei saa olla vihainen, jos tulee yli. Nyt opetetaan sitä vauhtia ja tarkkuus saa hetkellisesti vähän kärsiä. A:lla bumperin paikkaa muutettiin siihen mistä ponnistaisi muuten yli.

Yleisesti pitäisi osata lukea niiden esteiden paikkoja, ei pidä pelätä että koira menee molemmilta puolilta väärin- todennäköisesti hyppää jollain ohjauksella kohti jompaa kumpaa puolta ei molempia...

Lentsun tokot

Jopas siitä onkin aikaa, kun viimeksi kävin. Håp oli yllättävän innokas, varsinkin aluksi.
Tee
- luoksetuloa ja perään ruutua niin, että ne luoksetulon törpöt on siinä matkan vieressä (ei pitäisi mennä niille...). Ja luoksetulossa ei pitäisi mennä sinne ruudussa valmiiksi olevalle lelulle...
- kaukoja seiso istu edelleen harjanvarren avulla. Palkkaa kaikkia vaihtoja 50/50 joko asennon vaihdosta tai niissä pysymisestä. Nami ei ole siinä kädessä joka antaa merkkejä (kuin mä tän olin unohtanut???). Nami lentää ei anneta suoraan kädestä (tämäkin unohtunut). Ei haittaa, jos peruuttaa vaihdoissa (minusta haittaa...). Maahan istussa käsimerkki sinne ylös (ettei tule eteen).
- tunnaria laudalla (ei ole just nyt) ja niin että kapuloita miljoona.
- metallin nappasua (nappasun olin unohtanut). Eli palkka siitä NOSTAMISESTA, ei sivulletulosta. Ja leluun vaihto innokkailla kehuilla.
- erottelu tai onko se kuuntelutehtävä. Eli heitä kapula ja lähetä merkille. Ei saa mennä kapulalle. Jos menee, sano nätisti seis ja palkkaa siitä.

Hyppynouto saisi kai olla voimakkaampi, seuruu oli aika ok ja iikki hyvä.

Kuva lämppälenkiltä Purinan metsistä. Håp sonti Purinacenterille, tuhma Håp.
Ida eilen Rosson kanssa "mestareiden koulutuksessa". Oli kontaktiryhmässä ja oppi, että Rossoa pitää katsoa, silloin otti joka kerta kontaktin. Jos jättää selän taakse, ei ottanut. Lapsi oppii nopeasti.

Ja Håp esitti Lentsulassa oma-aloitteisesti myös PUM tempun. Hurjan söpöä minusta. Ei ehkä Lentsusta.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Mikä loma?

Luulisi lomalla olevan aikaa mm. päivittää blogia, vaan ei muka ole. Ja kun ei mitään kirjoita, ei mitään myös muista tehneensä.
Viikonloppuna kisoissa molemmilla ja Ida Rossolla. Håp sai yhden nollan aikaiseksi, meille hieno rata. Nyt jäi hyppiksellä 1.4 sekuntia kärjestä- välimatka pienenee. Muuta radat olivat jonkinasteisia räpiköintejä, en malttanut ohjata joka estettä ja Hoop ei näinollen malttanut ihan ohjekirjan mukaan niitä suorittaa. Suvi ehkä hieman yllättäenkin otti kahdella radalla yhden riman alas. Sen kanssa ei muuten ihmeempiä, keskimmäisen radan muutin suunnitelman (jotkut eivät ikinä opi) ja meni väärään putken päähän. Ida ja Rosso menivät (mun mielestä ainakin!) tosi kauniisti. Eka rata oli vielä aika vaikea ja tyttö ohjasi huolella. Nolla radalta ja vähän yliaikaa. Not bad! Toisella radalla tuulennopea partasuu varasti lähdön ja alkusähellys johti hyllyyn. Siitä eteenpäin taas hyvää menoa. Puomilta loikkasi ja Ida sanoi, että Rossolle pitää opettaa kontaktit. Ei kuulemma riitä pelkkä Sepon treeni, vaan tarvii ekstratreeniä lisäksi. Näinhän se on. "Success is the sum of small efforts, repeated day in and day out" (Robert Collier). Tämä almanakka viisautta viikonlopulta.
Sunnuntaina Rotin kanssa. Etenemät taas kohillaan (ainakin melkein, mun uusi suosikkibc Kuje meni 8 sadasosaa nopeammin????), mutta en saa rimoja pysymään. Tai tokaradalla pysyi muut, mutta meni sitten renkaan sivusta. Pöh ja höh.
Eilen olin Håpin kanssa treenaamassa kontakteja. Ei päätä eikä häntää niissä treeneissä. Eikä niissä kontakteissa. JuoksuA kokeiltiin mm. bumpereilla (lensivät ensin mihin sattuu), sitten vaihdoin kehikkoon (kolme toistoa tasamaalla ja siitä nosto A:lle). Aavistuksen nopeahko eteneminen tässä koulutusmetodissa ei tuottanut onnistunutta lopputulosta. Tein sitten tokoa, se taisi sujua.

Tokoa tehty joka välissä ja koitettu tehdä niitä voi liikkeitä. Ja tehty pätkissä ja tehty "meillä on ihanaa" asenteella. Tunnarikin sujuu taas, ehkä. Luoksetuloja pitää muistaa tehdä, niitä olen tehty aika vähän.

Tänään tuli eka jakso Koiramestarista. Vähän jännittyneenä Ida ja Elsa kertoivat itsestään ja koirista, mutta kiva heitä oli minusta kattoa! Suvikin teki tokoa ikäänkuin olisi kovastikin sitä harjoitellut:)

Alla Jukan Koirakuvat.comista ottamia kuvia.


perjantai 15. helmikuuta 2013

perussettiä

Eli eilen aksaa ja tokoo, tänään tokoo, huomenna kisoja (aksaa).
Ei suuria oivalluksia eikä isoja epäonnistumisia. Keskiviikkona treenasin aksaa ensin Håpilla, sitten laitoin esteiden väliin ruudun, tunnarikapulat, hyppynoudon ja tein seuraamista. Muu taisi sujua ohjekirjan mukaan, mutta ruutu oli innovatiivinen. Lähti reippaasti, meni kepeille, jätti viimeisen välin tekemättä ja juoksi ruutuun. Håpille ei voi kuin nauraa, se on edelleen hyväntuulen pentu.

Eilen lasten treeneissä oli ekaa kertaa irti pöydällä, kun Suvikin meni (ei ennen kestänyt ollenkaan moista). Vaan nyt kestää. Saattoi se pari kertaa hypätä pois, mutta ei tullut radalle. Hyvä Håp. Suvihan ei kestä, kun Håp menee, eikä ehkä opikaan.

Tänään aamulla hyvänmielen tokotreenit maneesissa. Tunnari, seuraamista ja ruutu. Ja kaukoja muurinpalikan päällä. Sekä kierrosta sivulle seuraamaan, sivulle luoksetulo, maahan ja seis. Taisi sujua kaikki hyvin. Perään vielä Hurraakin oli pätevä, kyllä kelpasi.

Lähes vapaapäivän kruunasi vielä Tuurin ja Iriksen vierailu. Onpa mainio pentu (vaikka onkin lyhytkarvainen ja aika Håpin näköinen). Yhtään ei arastellut Herttaakaan, kun Suvi sanoi, että lasten seura ei kiinnosta, jätti rauhaan ja touhusi senkin edestä Håpin kanssa. Mistä tuollaisen löytäisi ruusukorvilla ja trikkinä pidemmällä karvalla...! Ei vaineskaan, silmä alkaa tottua tuohon lyhyturkkiseenkin pystykorvaversioon.

Kotona tehty metalln nappaamista. Kokeilin lusikallakin, mutta Håp sanoi ettei ole toko-ohjekirjassa lusikkaa enkä aio sitä nostaa.

Suvi Elsan kanssa odottamassa vapautusta. Mun kanssa ei ole niin kauaa tuossa asennossa, että ehtisi kuvan ottaa.



tiistai 12. helmikuuta 2013

no tokookin

Ei yhtään agilityä koko päivänä, vaan aamulla tokotreenit maneesissa. Taas nosti tunnarissa kaksi väärää :( . Senjälkeen kaksi ok. Ruutua merkiltä lelulle ok, tyhjään merkiltä haahuili ekan. Merkiltä ohjattu oikealla ok (ruutu oli vasemmalla). Metallinoutoa, ai kun en tykkää metallista sanoo Håp. (tuo silti, mutta sennäköisenä, että kapula on myrkytetty). Metskua sitten vahvisteltiin vielä kotona nosteluleikillä. Koitetaan nyt tällä. Ja sitten keksin, että muurinpalikka on just sopiva kaukopöydäksi. Ja niin teki Håp kaukoja sen päällä. Tepsuttaa, mutta eipä liiku. Lentsu saa opettaa mulle miten kaukot opetetaan.
Seuraamista ja iikkiä.
Kotona leikittiin myös pum leikkiä.
Pitäisi ehtiä katsoa Lentsun nettitokot, nyt on ollut liikaa kaikenlaista, ei ole ehtinyt...

maanantai 11. helmikuuta 2013

Flyball

Uusi laji. Ja olipa hyvä kouluttaja. Aloitimme Håpin kanssa täysin nollasta ja sunnuntaina osasi juosta neljä estettä, ottaa pallon maasta ja tuoda takaisin. Ja osasi erillisenä harjoituksena pompata boxille neljällä tassulla ja napata tennispallon (ei vielä "trigger" eli pallo ei lentänyt). Hitsi, kun oli kivaa. Eino Håpin veli oli vähintään yhtä pro, ellei jopa näppärämpi- tästä voidaan tehdä vaikka uusi T&T laji. Tarttis vaan saada semmoiset boxit jostain.

Ja sunnuntai aamuna ehdin vielä aksakisoihinkin. Suville tuplanolla, ekaradalla meni pimeään putkikulmaan ehkä hitaasti, muuten hyvä. Etenemällä 5.15m/s oli vasta kuudes- aika kovaa pitää nykyään mennä, jos voittaa haluaa! Toka rata oli hyvä, teimme jopa tokavikalle esteelle tiukan takaaleikkauksen ja sekin toimi. Rata palkittiin kakkossijalla (72 koiraa). Håpille lapsikoiravirheitä. Ekalla radalla rima alas, jäin vähän mietttimään ja en kääntämyt tarpeeksi ja oli jo putkessa :). Tokaradalla meni keinun ohi mun selän takana. Suvi ei samanlaisessa kohdassa menisi ohi, pitääpä muistaa ohjata joka este tuon pikkulikan kanssa. Positiivista oli taas nopeutuneet kontaktit, hyvä vauhti paikkapaikoin, kääntyminen, jos käänsin. Ja tulee ohjauksiin hyvin. Niitä ohjauksia vaan pitää tehdä...

Tokotreeni mielikuva-asteella. Tai teimme me seuraamista ja iikkiä Ojangossa. Ja jotain kaukoja kotona.

 Jenni ja Håp (Håp tuijottaa Einoa kuin sanoen, että ei oo sun syli vaan nyt on mun).
 Yläkuvassa Eino tuumaa ja Jenni kuuntelee. Alakuvassa Einon tyylinäyte käännösopetuksessa pöydällä.
 Minä olen Håp ja mä oon päässyt flyballkurssille. Ihan en vielä tiiä mitä se on, mutta kivaa täällä on. Ja mul on korvat "kuunteluasennossa".
 Kato ku mun ope on tyytyväinen, jos tästä boxista nappaa tuon kivan pallon!
 Eino hoksasi palloidean tosi hyvin.
Eino matkalla palloa noutamaan. Jenni ja Jaakko kannustavat taustalla.

perjantai 8. helmikuuta 2013

UPM

Metsäyhtiö, jolta Sadun mukaan mun pitää ostaa metsää, että meidän tunnaritreeneihin jatkossakin riittää kapuloita. Ja mun koirani ei siis tee kapuloista tikkuja- eilen vaan toi ehkä viisi väärää peräkkäin. Ja haki niitä myös eksoottisesti käymällä hallin sivustalla olleen puomin kontaktin tatsaamassa, haahuilemalla sinnetänne ja tiesmitä. Saattaa olla, että meillä meni omakin sekaisin jossain välissä. Minkäs teet (paitsi treenaat lisää). Samat tokotreenit jatkuivat maata haistelevalla seuraamisella. Tosin tämä oli puolitarkoitus. Ahdistuin, kun kokeessa jäi jälkeen ja söi maasta. Eli nyt sitten laitoin nameja sinnetänne ja aloitimme seuruun namien keskellä. Laitoin ekan yrityksen jälkeen remmiin ja nykäisin, kun pää meni maahan. Saattoi tajuta pointin, koska oli aamulla tallilla parempi, vaikka taas kylvin karkkeja pitkin pohjaa. Pieni ongelma on (Satu hoksasi), että mä olen loppakoura ja mun käsistä valuu kokoajan jotain herkkua. Håphan on ilmeisesti tottunut tsekkaamaan maaperän saatuaan mun kädestä jotain. Yleensä aina nuuskiminen palkitaan... Eiliset treenit jatkuivat hyppynoudolla, ja ehkä ekaa kertaa ei tuonut hypyn kautta takas. Ruutu oli kait ok, mutta tässä vaiheessa päätin siirtyä agilityyn.
Aksatreeni meni paremmin. Hauska radanpätkä, jolla piti vauhdista kääntää 180 astetta seuraavalle esteelle. Håp oli ihan ässä vastakäännöksellä ja sitä seuraavalla sokkarilla, Suville toimi parhaiten valssit (niin olisin ajatellutkin), Roti meni kaikilla tavoilla ja Decokelpie oli Hopsun kaksoisolento (tosin D haluaa lisäksi äänikomennot).
Tänäaamuna pikatokot maneesissa. Ruutu, seuraaminen ja iik. Kappas, meni kolmesti maahan myös treeneissä. Eli treenataan lisää. Loppupäivän olleet kotona ja päässeet vain lumitöihin. Eilen olin aamulla maastolenkillä koko sakin kanssa (tai ei Hertta). Pyörätiellä oli poliisiauto, taisivat tykätä, että heppa ja koiralauma näyttävät nauttivan retkestä ja eivät edes huomauttaneet irtokoirista. Melkein kuin rakastamassani Englannissa :)
Huomenna flyball kurssille. Mikan mukaan Håp ei tarvi yhtään lajia lisää. Melkein suuttui, kun kerroin olevani viikonlopun osittain Turussa (ja aksakisoissa ja blinijuhlissa). Elämä on. Håp muuten teki "pum" eilen myös Sporttiksella. Hyvä Ida!
Koko lauma lumitöissä. Vanha Hertta antaa ohjeita ja muut leikkii. Ja olen saanut tokokoepaikan Lempäälään. Voin ainakin hakea sinne viimeksi unohtuneet sormikkaat, jos ei sitä ykköstä tule.

maanantai 4. helmikuuta 2013

arki

Siunattu arki. Töissä lepäämässä :).
Koirulit saivat juoksennella siellä täällä, omalle tallille otin pitkästä aikaa Hertan mukaan ja ai että vanharouva oli onnellisen näköinen "lenkkeiltyään" 100 metriä hakemaan vettä Hurraalle. Näin rankan päivän jälkeen onnistui vielä huijaamaan iltaruoan sekä Mikalta että multa, varmasti Hertan mielestä tosi nasta maanantai.

Håp on mennyt Idan temppukoulussa ekaa kertaa seisomisesta pum asentoon. Ei vielä kovin varma temppu, mutta makeesti lapsi on opettanut sen- viisaa kahdella sormella ja sanoo pum- Håp kellahtaa kyljelleen. Voi tuota vielä hioa ja ei oikein malttanut aksahäiriössä hallilla tehdä, mutta musta on makeeta, kun lapsi osaa opettaa jotain ja koira oppii. Ihan sama mitä. Lisäksi Ida sanoi haluavansa aloittaa tokon. Mieluiten Suvilla, kun sitä äiti ei ole opettanut- olisi kuulemma kivempaa opettaa koira itse eikä opetella äiskän juttuja... Ja niin teki Suvi elämänsä ekat kaukot tänään. Vaihtoina oli istu-maahan-istu-seiso ja kappas osasi seis upp käskyllä. Onkohan katsellut Håppia??? Ja ehkä vahinko, mutta teki kaikki vaihdot ihan tattina paikoillaan.

Illalla Anun treenit. Kiva radanpätkä, jossa sai harjoitella pakkovalssilla kolmas hyppy, viskileikkauksella sama ja mun uusi suosikki heiluvakäsijapanilainen kolmantena vaihtoehtona samalle. Olen nyt tehnyt japanilaisen kahdesti Anun treeneissä ja ihana Hooppa menee yli esteiden joka kerta. En viitsi kokeilla Suvilla, saattaa olla suvitusohjaus sen kanssa. Aion nautiskella lapsikoirani estehakuisuudesta ja kuvitella osaavani nämä ohjaustekniikat. Samalla radalla sai sivuirrota keinusta ja edelleen Hopsu menee loppuun asti (ja ihan pikkaisen ei odota saa vapautusta). Voip olla, että mun uusi kontaktitreenausmetodini ei saa yleistä hyväksyntää. Mä aion jatkaa niin kauan kuin itse luulen sen toimivan. Minusta Håp menee puomin ja keinun nyt jo nopsempaa, ehkä se vapautusosa on vähän enemmän hakusessa (Suvilla se on ollut hakusessa 6,5 vuotta), A:n juoksi läpi ilman virheitä tänään sekä mun että Idan kanssa, ja on sekin nopeampi kuin Håpin ex A. Näillä mennään ainakin huomiseen, ensi viikkoon tai ensi vuoteen- äkkiäkös mä muutan systeemiä, jos nykyinen alkaa tökkiä. Ja sitäpaitsi maailma ei kaadu, jos yksi koira joskus loikkii jonkun kontaktin. Mutta mun maailma saattaa kaatua, jos se sama koira hiipii kontaktin :)

Tuleva tokoharrastaja viikonlopun haastatteluosuudessa. Mulle totesi haluavansa oman koiran, saisi kouluttaa siitä oikeasti osaavan ja hyvän...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

hohhoijaa

Aamulla osa porukasta (minä ja Håp) Veikkolaan, loput Univet-areenalle. Olin hyvissä ajoin, lenkitin Håpin ja laitoin autoon odottamaan. Noin viisi minuuttia ennen koetta lähdin hakemaan paikallaanmakuuseen ja kappas, Håp oli lukinnut itsensä autoon (penkillä oli avaimet). Paniikki. Sain Saijalta auton lainaan ja lähdin hakemaan vara-avaimia kotoa. Joku etiäinen ja  soitin matkalta Mikalle. Hän olikin jättänyt vara-avaimet eilen Univet areenalle auton renkaan päälle. Soitto Idalle, joka kuvauksissa siellä- ei löydy avaimia. Takaisin Veikkolaan, koko koejärjestys jo sotkettu. Soitto poliisi/VPK/lukkoseppä- ei apua tarjolla. Etsi vasaraa- ei ole. Löytyy kivenmurikka ja on muuten helppo hajoittaa auton lasi . Håp autosta ulos ja kokeeseen. Eka liike tunnari ja heti nollalle, ruutu ok, istumisesta maahan, kamalaa seuramista (söi-ei ainoastaan haistellut namia maasta), hyppynouto ja paikallaanmakuu sentäs kympit. Ja metallinkin toi paremmin, vaikka edelleen kalisuttaa sitä huulten välissä. On tää toko vaikeaa (ja kallista...). Mutta ihmiset Veikkolassa ihania. Ja ne avaimetkin löytyivät illalla Olarinluomasta.
Veikkolastaa piipaapiipaa Univetareenalle, lapset Apassionataan (olivat siellä 12.59, kun alkoi klo yksi), kotiin imuroimaan auto, Hartwallareenalle ja takaisin Univet-areenalle. Tulokset voi katsella myöhemmin telkusta, mutta olin ylpeä Elsasta. Teki sen mitä Suvi osaa tosi hienosti! Ja kommentoi kotimatkalla, että nyt on mukavaa, kun agilitykisoissa on tuttuja mitä moikkailla. Ida on saanut kovasti temppuharjoittelumotivaatiota, nytkin treenaa Håpille "pum- eli kuole" käskyä. Asenteet ovat kohdallaan ja lapset onnistuivat pitämään kisat leikkimielisinä (meillä aikuisilla oli välillä vaikeampaa).
Nyt väsyttää.
Ja Idan mukaan Håp osaa pum makuuasennosta. Huomenna voi opettaa sen seisomisesta, kuulemma yhdessä päivässä ei saa koko temppua kasaan.

perjantai 1. helmikuuta 2013

matadorleikkiä

Tai koirien kanssa kivat treenit KKK:lla (olen hukannut avainkortin, mutta sain Sadulta lainatun laina-avaimen). Håplla ekaksi tokottelua. Ruutu taas tyhjänä vähän sinne päin, metalli, tunnari ja hyppynouto hyvät. Eka ruutu lelulle ok, sitten lähetin tyhjään- meni kepit, A:n ja jäi pöydälle :) On se hyväntuulen koira! Sai sen menemään ihan suoraankin tyhjään, mutta mua nauratti yritteliäisyys ja onnellinen ilme, kun pöytä löytyi nurkasta. Onhan siinäkin neljä kulmaa.
Ratapätkä Håpilla hyvin, tekiköhän se oikein mitään virhettä? Eiku meni yhden hypyn nurinpäin. Suvilla kokeilin keinulta viskileikkausta ja siitä valssiin ja seuraavalle hypylle- ei tosiaankaan sujunut. Tein Håpilla saman kohdan viskileikkaus-sylkkärillä. Molemmilla toki toimi sokkari keinun jälkeen ja siitä valssiin, mutta halusin harjoitella Suvin kanssa suvitusten poistamista... No sitä sitten saikin treenata. Kummallista oli, että kun lähetin seinään päin olevalle keinulle (namialusta siellä valmiina) Håp meni ihan ok, Suvi vasta kun tiesi sen namialaustan olevan siellä. Ja Håp osasi tänään juoksuA:n menemene käskyllä ja pysähtyä puomilla ja keinulla...
Iltapäivällä olin pitkähköllä maastolenkillä Hurraan ja Suvin ja Håpin kanssa. Matadorleikki tuli siellä. Mietin kaikenlaista ja muistelin vanhoja rusa-aikoja, vähän vaikutti varmaan just naamiksessa pyörinyt Kyran haastattelukin. Eli viimeinen puolikilsaa kotia kohti passagea tehden:). Ja maastointona saa Hurraastakin melkein oikeaa passagea esiin ilman lumihankiapuja!!
Mua jännittää varmaan lasten huomiset esiintymiset Elsaa ja Idaa enemmän. Edelleenkään ei temput valmiina... No minä häviän Håpin kanssa aksakisoihin ja en todnäk ehdi Elsaa näkemään. Ja Rosso varmaan juoksee mun luo katsomoon, jos olen sitä katsomassa...
mun rakkaat