koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sitä samaa tälläkin viikolla....

Agikisoissa käyty viikonloppuna ahkerasti. Niitä kuuluisia hyviä pätkiä jokaiselle (ja myös niitä ei niin toivottuja hohhoijaa pätkiä jokaiselle). Suvi teki yhden tosi hyvä radan. Ihan kuin joskus ennenvanhaan. Kääntyi pienesti, meni takaakierrot ilman empimistä ja oli minusta hieno. Kolmas sija kovassa seurassa. Happy. Vanttu voitti yhden radan vitosella Turkkusessa /Tsaulla muuten tosi lämmin uusi halli! Viikonlopun nollat meni kaikki (2) Suppanalle. Tosin se toinen nolla oli kamalaa ohjausta. Tällä hetkellä mun agia kuvaa sanat "ohjaaja hidas, ei osaa ohjata estettä kerrallaan, ei saa kunnon asennetta aikaiseksi". Koirat on ihan kivoja kaikki. Tai Håpin kontaktit pitää taas uudistaa. Otti A:lla virheen yhdellä radalla ja puomikin oli sinnepäin.
Eli tänään treenattiin sitten Håpille kontakteja heittämällä lelu alastulolla. Ja kappas, kirjastonhoitaja säntäsi täysiä lelun perään eikä mitään pysähtymistä missään! Pari muistuttelua ja jo alkoi toimia. A:kin. Vähän erottelutehtävää ja putkensuun ohitusta. Ja vippasua. Aika kiva oli. Vanttu teki kaikkea samaa. Se katteli mua A:lla (ja juoksi samalla läpi kontaktin), että eiks tää nykyään tehdä näin? Tai ainakin oon saanut tän näin tehdä kisoissa... Puomin muisti, että pysähtyä pitä(isi). Laitoin menemään keppejä leijeröiden esteitä. Olipa se siinä hyvä? Pari päällejuoksuhyppyä (kun niissä tulee helposti se rima). Ei tullut tänään.
Ja sitten tokoon. Olipa hyvä idea ilmoittautua ihan kurssille. Eilen näytimme ensin miten kontaktin pidossa edistytty. Teki (pienen) pätkän ihan älykivan tuntuista seuraamista ja sai kovasti kehujakin siitä. Ja sitten...Ois pitänyt osata liikkeitäkin??? Kaukoilla aloitettiin ja ei me siitä mihinkään päästy. Olen olleut löperö kriteereissäni. Enkä edes huomaa, että ne takajalat liikkuu. Ja olen antanut mennä kaukaa huonommalla tekniikalla. Senni sanoi ihan oikein, että koiralle on olemassa vain yksi (oikea) tekniikka. Ja sillä tehdään kaikilta etäisyyksiltä. Hyi mua. Nyt tehdään läheltä ja ollaan tarkkoja. Ja opetetaan luopuminen. Seuraa sitä namikättä niin kovin tarkasti.Ja tehdään myös liikkeestä istumista naksutellen siitä istumisesta (ja toivotaan, että vaan nopeutuisi). Tänään laitoimme läksyt treenilistalle. Namikädestä luopuminen on vaikeaa, mutta sain muutaman onnistuneen yritelmän. Istumiseen pitäisi olla peili (pitää lainata jotain maneesia työretkillä). Kaukojakin teimme, tämä tie taitaa olla pitkä ennenkuin niistä tulee hyvät. Ja teimme me inasen sitä seuruuta ja kontaktin pitoakin. Onpas kivaa tokotellakin.

maanantai 17. marraskuuta 2014

sosiaalinen palkka

Heti käytäntöön eiliset opit. Tokotreenit KKK porukalla (4 koiraa). Paikkamakuu ok. Istuminen paikoillaan pysyi ehkä minuutin tai puoli. Nousi hyvin sieltä kaukaa ja meni hetken päästä taas maate.
Ja sitten ihan pikkuisen eilistä maasta sivulle innostusta. Oli ihan täpönä. Ja samalla kaavalla tunnariin. Ekalla kerralla vinkui mun vierellä Sadun laittaessa kapuloita ja lopulta ei malttanut vaan sinkaisi mun huuleen kuin sanoen, että enks oo hieno? Haki oman vähän hätäisesti ja koskien väärään. Tokalla malttoi olla sivulla, hienolla vauhdilla kapuloille. Nosti heti oman ja Sadun sanoessa yes, sinkaisi liikkuriSadun viereen istumaan kapula suussa todella tyytyväinen ja innostunut ilme naamalla. Ja hieno kontakti!
Meillä on iloinen ilme- ei ihan taida riittää :D

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Toiminnallinen viikonloppu.

Lauantaina Vantulle kolme kakkosen agirataa. Ja on se kakkosiin valmis. Kahdella radalla kääntörima ja oisko toinen rata nyt ollut hylkin jostain (en enää muista, koska ollut liikaa kaikkea). Kamalat lähtörutiinit. Vika rata mulla oli kiire ratsastusvalkkuun, menin ekana ja lähdin heti pois. Nollan teki jo aika "liukkailla" kontakteilla, ja kamalalla lähdöllä. Mutta oli kyllä muuten kivantuntuinen. Joku rima kolahti, ei tippunut. Oli voittanut tämän. Eli eka nolla kakkosista!
Tänään aamulla tokokokeeseen. En edes jaksa kahlata koetta läpi. Minä olin huono. Piste.
Iltapäiväksi kolme starttia Suville Elsan ja Idan kanssa, Håpille mun kanssa kaksi ja Idan kanssa yksi. Nyt ei tuu Hopsullekaan nollia, mutta se kyllä menee musta kivasti ja tänäänkin kääntyi monessa kohtaa hyvin. Jospa en ahdistuisi? Elsa taiteili ihan kamalan nollan Suvin kanssa. Ei saa valittaa. Lapsen ainoa virallinen startti tänä vuonna ja nolla% siis sata :D. Aika oli ehkä tunnin hitaampi kuin voittajalla.
Illan piristi tokotreenit. Ilmoitin Vantun Piskipajalle Senni Huotarin tokoryhmään. Ja hitsi, heti saatiin hyviä vinkkejä. Minä siis haluan itsestäni viilipytyn ja koirasta vielä touhukkaamman ja motivoituneemman. Paljoa en pyydä???
Harjoittelimme sivulletuloa ja kontaktinpitoa. Paljon sosiaalista palkkaa ja siitä tehdää koiralle kivaa. Enempi lelulla palkkausta kuin namilla, että saadaan into pysymään. Vähän samankaltaista seuruun tarjoamista kuin Lentsulassa. Ei varmaan mitään avaruustiedettä, mutta mulle hyvää treeniä ja harvapäänä kun en mitään muista, osittain uuttakin asiaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kakkosluokkalainen

Tämä viikko oli oikein raivattu Vantun kisapläjäykselle. Eikä turhaan! Eilen Ojangossa ekalta nätti ja rauhallinen nolla, kontaktit pysäytettiin, keinu autettiin hidastamalla omaa vauhtia ja koira kiitti menemällä nätisti. Oli tosin noussut lähdössä seisomaan ja annoin silti lähteä... Voitti, mutta ei millään superajalla.
Toka radalla vedin kaksi kertaa kepeiltä olkapäilläni pois. Kerran lähetin huonosti kepeille eli yhteensä ne kepit neljä kertaa :). Loppuun ex tempore sokkari (kun kerta Sennikin teki) ja yksi rima, kun Vanttu pisti kaasun päälle saadakseen mut kiinni.
Kolmas rata varasti lähdössä ja yleisöstä huudeltiin "tulee jo". Annoin silti jatkaa rataa. Lopussa olin A:n väärällä puolella (kun en vaan muka ehtinyt) ja juoksi A:n läpi, onneksi osuen siihen kontaktipintaan. Nolla tämäkin ja toinen sija. Ja kovin epälooginen ohjaaja...
Tänään Turkuun. Eka hyppis, meinasi mennä loppuhypyn kepeiltä, mutta teki hienon pelastuksen viime senteillä. Irtosi ihan sairaan hienosti sekä hypyille että putkiin. Loppusuora (pitkä sellainen) rämähti suoraan renkaaseen ja se rikki. Ok rata, jos ei laske keppien jälkeistä kunniamutkaa ja rengasta.
Agiradalla meni hyvin. Ei toki enää odottanut siellä puomillakaan. (Eilen oli puomi vielä hieno). Saati A:lla. Minä meinasin kaataa yhden esteen, koira meni kaikki oikein. Ei saanut hyllyä mun toikkaroinnista vaan nollan ja niin on Vanttu kakkosissa. Jee! Voitti tämän. Tänään osasi olla lähdöt, vaikka jouduinkin pyytämään maahan sieltä kauempaa kertaalleen kummallakin radalla.
Onpas mukavaa. Varmaan olisi hyvä mennä näitä helpompia ratoja vielä kauan, mutta minä kyllä haluaisin sessen asap kolmosiin. Hosupetteri mikä hosupetteri.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Vapaata


Hassua, kun ei mitään pakollista koko viikonloppuna. Oiskohan eka tänä vuonna?
Pihaa haravoitu. Käyty eilen Mikan kanssa pitkällä metsälenkillä (koirat toki mukana) ja tänä aamuna olin heposen kanssa med hundarna toki edelleen oikein reippaalla ratsastuslenkillä metsässä. Ihanaa!

En ole edes treenannut, paitsi Vanttu vähän temppuja. Häpeäminen vuorossa. Ei häpeä, mutta puhaltamalla läppäsee tassulla naamaa. Kiitos vinkistä Janita ja Lentsu. Ja inasen tokoa. Nyt on luoksetulon stpit ihan hukassa. Liikkeenomaisesti ennakoi ja ei tuu kovaa. Putkesta tai kierrosta tai metsälenkillä kutsuttuna tulee kovaa, mutta ei pysähdy... Ja niiden kaukojen seiso-istu on liikkuvainen. Ja paljoa muuta ei kait tehtykään.

Agipuolella viime viikolla tiistaina nopsat ratatreenit Håpilla ja Vantulla (Hansku meni Suvilla, joka teki nollan ohjaajasta huolimatta). Ti oli putkijarrurata. Hyvä treeni varsinkin Hopsulle. To kävin "nopsaa" tekemässä Rannikon Timon ke-ilta radan. Hitto mä olen hidas. Edelleen vain Håp ja Vanttu. Pitkien välien välistäveto/serpentiini/takaakierto kohta ei meinannut onnistua ollenkaan. Mikan ehdotus: opettele juoksemaan kovempaa, olisi ehkä ratkaisu tuohon kohtaan. Pe aamuna aika nopsat tekniikkatreenit edelleen vaan Håpille ja Vantulle. Putkensuun ohitusta "käsi" sanalla. Keppejä mutkaputken väliin lopettaen ja aloittaen. Hassu Vanttu, joka ei edes katsonut putkensuuta vaan pujotteli aina loppuun asti??? Håpkin pujotteli loppuun, mutta aloittaessa meni kerran putkeen. Vähän kokeilua, mikä kääntäisi ihan perus kuviossa parhaiten. Eli kaksi estettä vierekkäin ja toinen niistä joko päällejuoksuna, valssilla toiselta puolelta, sokkarilla tai takaaleikkaamalla. Ja se eka niistolla, vain kääntämällä, vastakäännöksellä, lähettämällä. Håpille paras se vastakäännös tai lähetys. Niistolla jäin jälkeen ja meni seuraavan esteen hypättyään väärään päähän putkea. Vanttu moneasti ohi, jos vain lähetin. Toisaalta se kääntyi aika hyvin valssilla tai ihan vaan kääntymällä. Oisinko tehnyt vielä pimeää putkikulmaa Vantulla (ei ongelmaa) ja lähetystä putken takaa keinulle (no problem, ehkä Vantulla vähän hidasti sitä keinua).

Kotitreeninä kapulan pitoa. Tunnarikapula selvästi haasteellisin. Tippuu, tippuu. Mutta hetkittäin pysyy. Auttaisi, jos muistaisin sanoa sen irti oikeassa kohtaa. Enkä sanoisi hyvä, kiitos, ohhos, odota. Kuinka voi olla irti sana niin vaikea muistaa?

Ensi viikonloppuna kuusi rataa Vantulle. Muille ei mitään. Koitan psyykata itseni jo nyt viettämään lähes agivapaan ensi kesän. Ei EO:ta, ei mitään "pakkoa" kisata. Saas nähdä maltanko.