Perjantaina Håpille kaksi ja Suville yksi rata. Koiria 120 ja oisko ollut 85 toisessa. Suville hyl (en edes muista mikä), Hopsu se laittoi tuplat kuntoon ensivuoden ässämmeihin eli nolla sijalla 7 molemmissa :).
Lauantaina Juha meni meistä ekana ja teki kelponollan ihan ikiomalla kontaktityylillään. Ansku kirmasi seuraavassa ryhmässä hallitun radan saaden myös nollan! Minäkun suurella uskolla meidän joukkueeseen??? olin luvannut mennä ne kaksi vikaa vuoroa, aloin jo panikoimaan... No sain kasattua itseni ja Håp teki hienon radan. Harmittava kopsaus pituuden palikkaan (ei kaatunut) ja siitä vitonen. Finaaliin lähdimme kolmannelta sijalta (olikohan joukkueita 76?) ja harvoin on ollut niin paljon perhosia vatsassa. Meidän ajat eivät olleet supernopeita mikään, eli tiesin mennessäni radalle, että vitonen ei riitä. Alkurata aika hyvä (katsoin videolta, mikään ei kyllä tuntunut hyvältä), puomin jälkeen Suvi meinasi lipsahtaa väärälle esteelle-suvittaen muurille ja siitä vielä hyppäsi väärään suuntaan. Pelastelulla takas reitille ja maaliin nollalla!!!! Kakkosena lähtenee joukkueen koirakolle sattui jotain eli olimme lopulta hopealla. BAT voitti selkeästi meitä paremmalla ajalla, mutta hitsi kun tuntui hienolta saada mitali! Vielä BATiakin nopeampi olisi ollut valkkuJanitan joukkue LAW, mutta heillä oli vitonen rasitteena. Janitan suuntaan kyllä menee isot kiitokset opetuksesta. Enhän mä muista kuin osan ja siitäkin osasta teen vähäsen sinnepäin- vuosien varrella kuitenkin jotakin tarttuu väkisinkin.
Yksilön hypäri oli kiva. Sähläsin Suvilla pakkovalssin ja Suppana kosketti putkensuuta tassuilla-hyl. Itseasiassa osui loppuradalla myös pituuteen eli ei olisi päässyt finaaliin ilman ohjausmokaakaan. Håp teki ehkä yhden parhaista radoistaan ever. Koiria 220 ja finaaliin sijalta 11. Ja aika oli samoilla sekuntiluvuilla kuin suurin osa nopsista koirista eli ihan superhienosti! Ainoastaan Janne ja Twixy olivat tehneet pari sekkaa kovemman ajan. Alenin finaaliratakin oli musta kiva. Finaalissa pysyin ohjaussuunnitelmassani- harmittavasti suunnitelma oli huono. Nyt sitten tiedän, että tultaessa vinosti esteelle kovaa putkesta ja jos pitää kääntyä siitä tiukasti, ei jaakoteta... Hopsu poimi vieressä olleen esteen ja hyl. Puomilla jouduin auttamaan loppuun asti, mutta oikeasti tässäkään radassa ei paljoa moitittavaa ollut. Hitsi, kun Håpista on tullut hieno. Viikonlopun aikana ei juuri väärille reiteille sinkoillut ja senhän kanssa voi tehdä mitä vain ohjauskuvioita. Helpompi kuin äitinsä siinä mielessä. Joskin Suvin kunniaksi sanottakoon, että se ei ikinä hidastele kontakteilla... No ylpeä molemmista koiristani lauantain jälkeen. Hieno viikonloppu. Ehkä hyvä, että jäi tästäpäivästä vähän hampaankoloon. Ja jäi myös fiilis, että Håpista on ihan oikeaksi agikoiraksi. Se ei varmaan ole maailman nopein, mutta ei se kyllä hidaskaan enää ole.
Videot olisi facessa, en osaa niitä linkittää (tai siis joukkueradat). Otin itse muutaman kuvan tänään, mutta en toki omista koirista, eli mulla ei taida olla yhtään kuvaakaan. Laitetaan nyt loppuun kuitenkin onnelliset mitalistit tuomarin (Mia) halauksessa otos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti