Agikisoissa käyty viikonloppuna ahkerasti. Niitä kuuluisia hyviä pätkiä jokaiselle (ja myös niitä ei niin toivottuja hohhoijaa pätkiä jokaiselle). Suvi teki yhden tosi hyvä radan. Ihan kuin joskus ennenvanhaan. Kääntyi pienesti, meni takaakierrot ilman empimistä ja oli minusta hieno. Kolmas sija kovassa seurassa. Happy. Vanttu voitti yhden radan vitosella Turkkusessa /Tsaulla muuten tosi lämmin uusi halli! Viikonlopun nollat meni kaikki (2) Suppanalle. Tosin se toinen nolla oli kamalaa ohjausta. Tällä hetkellä mun agia kuvaa sanat "ohjaaja hidas, ei osaa ohjata estettä kerrallaan, ei saa kunnon asennetta aikaiseksi". Koirat on ihan kivoja kaikki. Tai Håpin kontaktit pitää taas uudistaa. Otti A:lla virheen yhdellä radalla ja puomikin oli sinnepäin.
Eli tänään treenattiin sitten Håpille kontakteja heittämällä lelu alastulolla. Ja kappas, kirjastonhoitaja säntäsi täysiä lelun perään eikä mitään pysähtymistä missään! Pari muistuttelua ja jo alkoi toimia. A:kin. Vähän erottelutehtävää ja putkensuun ohitusta. Ja vippasua. Aika kiva oli. Vanttu teki kaikkea samaa. Se katteli mua A:lla (ja juoksi samalla läpi kontaktin), että eiks tää nykyään tehdä näin? Tai ainakin oon saanut tän näin tehdä kisoissa... Puomin muisti, että pysähtyä pitä(isi). Laitoin menemään keppejä leijeröiden esteitä. Olipa se siinä hyvä? Pari päällejuoksuhyppyä (kun niissä tulee helposti se rima). Ei tullut tänään.
Ja sitten tokoon. Olipa hyvä idea ilmoittautua ihan kurssille. Eilen näytimme ensin miten kontaktin pidossa edistytty. Teki (pienen) pätkän ihan älykivan tuntuista seuraamista ja sai kovasti kehujakin siitä. Ja sitten...Ois pitänyt osata liikkeitäkin??? Kaukoilla aloitettiin ja ei me siitä mihinkään päästy. Olen olleut löperö kriteereissäni. Enkä edes huomaa, että ne takajalat liikkuu. Ja olen antanut mennä kaukaa huonommalla tekniikalla. Senni sanoi ihan oikein, että koiralle on olemassa vain yksi (oikea) tekniikka. Ja sillä tehdään kaikilta etäisyyksiltä. Hyi mua. Nyt tehdään läheltä ja ollaan tarkkoja. Ja opetetaan luopuminen. Seuraa sitä namikättä niin kovin tarkasti.Ja tehdään myös liikkeestä istumista naksutellen siitä istumisesta (ja toivotaan, että vaan nopeutuisi). Tänään laitoimme läksyt treenilistalle. Namikädestä luopuminen on vaikeaa, mutta sain muutaman onnistuneen yritelmän. Istumiseen pitäisi olla peili (pitää lainata jotain maneesia työretkillä). Kaukojakin teimme, tämä tie taitaa olla pitkä ennenkuin niistä tulee hyvät. Ja teimme me inasen sitä seuruuta ja kontaktin pitoakin. Onpas kivaa tokotellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti