Pihaa haravoitu. Käyty eilen Mikan kanssa pitkällä metsälenkillä (koirat toki mukana) ja tänä aamuna olin heposen kanssa med hundarna toki edelleen oikein reippaalla ratsastuslenkillä metsässä. Ihanaa!
En ole edes treenannut, paitsi Vanttu vähän temppuja. Häpeäminen vuorossa. Ei häpeä, mutta puhaltamalla läppäsee tassulla naamaa. Kiitos vinkistä Janita ja Lentsu. Ja inasen tokoa. Nyt on luoksetulon stpit ihan hukassa. Liikkeenomaisesti ennakoi ja ei tuu kovaa. Putkesta tai kierrosta tai metsälenkillä kutsuttuna tulee kovaa, mutta ei pysähdy... Ja niiden kaukojen seiso-istu on liikkuvainen. Ja paljoa muuta ei kait tehtykään.
Agipuolella viime viikolla tiistaina nopsat ratatreenit Håpilla ja Vantulla (Hansku meni Suvilla, joka teki nollan ohjaajasta huolimatta). Ti oli putkijarrurata. Hyvä treeni varsinkin Hopsulle. To kävin "nopsaa" tekemässä Rannikon Timon ke-ilta radan. Hitto mä olen hidas. Edelleen vain Håp ja Vanttu. Pitkien välien välistäveto/serpentiini/takaakierto kohta ei meinannut onnistua ollenkaan. Mikan ehdotus: opettele juoksemaan kovempaa, olisi ehkä ratkaisu tuohon kohtaan. Pe aamuna aika nopsat tekniikkatreenit edelleen vaan Håpille ja Vantulle. Putkensuun ohitusta "käsi" sanalla. Keppejä mutkaputken väliin lopettaen ja aloittaen. Hassu Vanttu, joka ei edes katsonut putkensuuta vaan pujotteli aina loppuun asti??? Håpkin pujotteli loppuun, mutta aloittaessa meni kerran putkeen. Vähän kokeilua, mikä kääntäisi ihan perus kuviossa parhaiten. Eli kaksi estettä vierekkäin ja toinen niistä joko päällejuoksuna, valssilla toiselta puolelta, sokkarilla tai takaaleikkaamalla. Ja se eka niistolla, vain kääntämällä, vastakäännöksellä, lähettämällä. Håpille paras se vastakäännös tai lähetys. Niistolla jäin jälkeen ja meni seuraavan esteen hypättyään väärään päähän putkea. Vanttu moneasti ohi, jos vain lähetin. Toisaalta se kääntyi aika hyvin valssilla tai ihan vaan kääntymällä. Oisinko tehnyt vielä pimeää putkikulmaa Vantulla (ei ongelmaa) ja lähetystä putken takaa keinulle (no problem, ehkä Vantulla vähän hidasti sitä keinua).
Kotitreeninä kapulan pitoa. Tunnarikapula selvästi haasteellisin. Tippuu, tippuu. Mutta hetkittäin pysyy. Auttaisi, jos muistaisin sanoa sen irti oikeassa kohtaa. Enkä sanoisi hyvä, kiitos, ohhos, odota. Kuinka voi olla irti sana niin vaikea muistaa?
Ensi viikonloppuna kuusi rataa Vantulle. Muille ei mitään. Koitan psyykata itseni jo nyt viettämään lähes agivapaan ensi kesän. Ei EO:ta, ei mitään "pakkoa" kisata. Saas nähdä maltanko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti