Kylläkin kahden viikonlopun aikana. Ekan voitti ja toisen jäi sekunteja kärjestä mun pelastelurataohjauksen takia. Mutta tein elämäni ekaa kertaa radalla kolme takaaleikkausta. Ja molemmilla koirilla! Takaaleikkaus noin muuten vaan ei ole mun juttu. Ja tajusin myös, että juoksukontaktit on vaan sekuntitolkulla nopeampia kuin hyvätkään pysäytykset. Sääli, etten osaa niitä opettaa... Toki mä en tahdo pysyä Vantun perässä muutenkaan, mutta silti. Onneksi koira arvostaa enempi takaaohjausta. Eilenkin hyppiksellä kaksi rimaa peräkkäin alas, kun vedätin. Pistin maahan ja senjälkeen sai vedättää rimojen pysyessä kannattimillaan.
Håp oli eilen super. Ihan itse ohajsin keinun ohi putkeen ja vikalla hyppiksellä putken sijasta kepeille. Harmi. Hyppis oli muuten jopa nopean oloinen.... Hopsun kanssa on kyllä rennompaa, kun ei tartte jännittää lähtöä.
Tokoakin tehty ihan joka päivä ja takajalat liikkuu seiso-istu vaihdossa edelleen, jos etäisyys yli metrin. pöh. Ja ei tuo mitään suunnista ymmärrä. Paitsi tänä aamuna lähti merkiltä hienosti kiertämään molemmat suunnat. Ehkä vahinko. Seuruuta tehty palkaten tosi nopsaa, jotta olisi inasen innokkaampi. Jäävät hämmentävän hyvät olleet. Olen tehnyt Oilin neuvoilla milloin pomppien, milloin juosten, milloin normisti.
Nyt ei jaksa ilmota tokoihin. Menen vaan aksaa. Ja paljon. Koska vahingossa tehnyt nollia, laitoin heti tavoitteeksi kesän arvokisat... Saahan sitä tavoitella kuuta taivaalta (=tuplanolla).
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti