Herätetäänkö blogi henkiin...

Pitäisiköhän aloitella taas kirjoittelemaan jotain? Kun olisi haaveissa pentuja Håpille. Toki nyt ollaan siinä vaiheessa, että eilen keksitty uros (juoksut alkoivat aivan liian aikaisin), silmät katsottu ja eka proge napattu. Ihan alussa vasta, ehkä ensi viikolla olisi tärpit.
Koko astutusajatus vähän nopsaan. Olen minä sitä miettinyt, kun Håpissa on minusta ihan jatkettaviakin ominaisuukssia. Vaikka ei sellainen mun ihannekoira olekaan. Mutta onhan se helppo kouluttaa, ei pelkää tai ole missään tilanteessa arka, menee tuota agilityäkin kohtuu hyvin nykyään (jos olisin päivittänyt blogia, olisin voinut hehkuttaa, että tuli junnujen EO.ssa viidenneksi ja sai yksilönollallaan luokkasijoituksenkin Tsekeissä pari viikkoa sitten). Ja kun ikää on nyt se neljä, ei ehkä kannattaisi siirtää. Ja tavallaan noiden juoksujen ajankohta on tosi hyvä. Menee vain syksyn kisat, ei ensi kauden.
Toki astuttamiseen tarvitaan se uroskin. Mulla oli yksi mielessä, joka olisi ollut minusta hieno ja lähes täydellinen Hoopalle. Se ei onnistunut. Sunnuntaina sitten seikkailin nettimaailmassa ja koitin miettiä pääni puhki sopivaa. Ja sellaista, jonka kanssa ei sairausriskejä olisi liikaa. Jos niitä nyt osaa etukäteen muutenkaan varoa. Ja joka olisi vähän Hopsua sähäkämpi. Ja josta tulisi itselle sellainen hyvä fiilis. Monta hienoa löytyi, mutta aina joku tökki. Välillä ihan tyhmätkin asiat (lyhytkarva, menee hitaasti kontaktit, käytetty paljon, paljon samansukuisia jo tehty, koira jo iäkkäämpi, mutta ei itse tehnyt mitään, suvussa paljon vikoja). Osa näistä oli kyllä ihan fiiliksiä. Järki sanoi, että voisi olla joukossa joku oikein passelikin.
No Marianne sitten ehdotti käymään vielä yksillä sivuilla. Laitetaan tarkemmat tiedot, jos astutus ensi viikon alussa onnistuu. Mutta nuori, täysin paimennukseen käyettty, ei ennen astunut, iso uros... Josta tuli makee fiilis. Vähän mietityttää, onko fiksua valita (kun niitä agiltyä varten vähän kuin on ajateltu tehdä näitä pentuja) uros ilman mitään tietoa miten vaikka hyppää. Mutta fiilis on fiilis. Vaikutti kivalta. Ja jos ei muuta, niin pennuista tullee täyspäisiä. Håp on helppo ja uros oli sosiaalinen ja avoin. Ja asuu lapsiperheessä. Tapasin koiran vanhemmatkin ja erityisesti emä oli sikamakee. Voi tulla kivoja värejäkin :D (sehän on se tärkeä jalostuskriteeri???). Ja jos niistä tulee kamalan isoja, täytynee tulevien kotien harrastaa jotain muuta kuin agilityä (isä liikkuu kyllä suviannemaisesti, mutta jos pennulle tulee isän koko ja Håpin etenevä ja pitkä laukka, ei ne osu ikuna ylösmenokontaktille ;) ).

Ja vaikka en vielä suostu nimeä tähän kirjoittamaan, laitan kuvan!

VilliVanttu saa tehdä pentuja sitten joskus, jos saa. Se ei tartte yhtään sähäkämpää urosta. Jonku tosi hyvähermoisen kylläkin.