Treeniblogi

Taidan herättää tämän blogin itseäni varten henkiin. Oli viime aikojen treenit olleet mitä vaan, yhteistä niille on ollut, että mä en muista. Eli jospa kirjoittelisi ylös mitä pitikään treeniä...

Viime Janitan treenien jälkeen olen koittanut muistaa katsoa alastulokohtaa kontakteilla. Ja kääntää sitä kalloani. Vaikeaa. Vantun lähtöjä en ole juurikaan joutunut enää uusimaan, kun päätin, että se pysyy. Ja "paiskasin" rumasti pari kertaa, jos yritti nousta. (Ei se paiskasu oikeasti ollut rumasti, mutta en keksi parempaa termiä). On pysynyt hienosti, mutta enpä mä ole viime viikonloppuna kisannutkaan. Katsotaan miten käy kisaviretilassa sunnuntaina. Lisäksi ole oikeasti koittanut pitää kontaktia siihen koiraan. Onnistumisprosentti tässä 60%. Eli on vaikeaa. Ja olen koittanut mennä treeneihin ajatuksella. Päätin torstaiaamuisin tehdä ratatreeniä (hallissa Timon rata aina valmiina) ja sen lisäksi ainakin yhdet tekniikkatrreenit per viikko. Yleensä kahdet. Nämä ovat vain muutaman minuutin per koira pituiset, mutta olen tehnyt listaamiani asioita sekä Vantulle että Håpille. (Vähän eri niillä kummallakin). Suvianne tekee vain, jos radassa joku sellainen kohta, minkä haluan sen kanssa kokeilla. Suppana on kyllä kovasti innokas tulemaan halliin ja ei yhtään tykkää, jos ei pääse tekemään mitään. Olen nyt niinä kertoina, kun ei saa tehdä agia, ottanut edes pienen seuruupätkän. Tai jotain muuta pientä tokottelua.

Tänään oli niiden tekniikoiden vuoro. Kolme sivuttain olevaa hyppyä. A ja sen edessä hyppy, jonka takana putki (ei menty putkeen). Tein kolme sivuhyppyä ensin yhteen suuntaan takaakiertoina, suunnanmuutos sylkkärillä (eri este) ja takas välistävetoina. Tätä pitää treeniä molemmilla. Olen senverran hidas, että mun pitää päästä ajoissa liikenteeseen. Muuten hyppäävät varsinkin takaakierroissa väärinpäin. Ja Vanttu ottaa helposti riman alas. Tähänkin puutuin systemaattisesti joka kerta ja lopuksi pysyi hyvin. Håpille on vaikeaa, jos putki takana. Mun täytyy oikeasti kääntää se ajoissa. Ja Vanttu juoksi kolmesti sen A:n kontaktin läpi... Mutta mä katsoin kahdella ekalla sitä koiraa, en kontaktin alastuloa. Hyi minua. Vanttu teki lisäksi keppejä tyhjään ja myös niin, että mä takaaleikkasin tosi jyrkästi. Hienosti nämä.
Ja muistiin
Håp
- putkiansat
- juoksukontaktit ja gogon vahvistamista.Ei sitten millään suostu uskomaan, että saa mennä läpi.
Vanttu
-rimat vinohypyillä
- kontaktit, varsinkin A

Pentutesti

Olipas mukavaa piipahtaa Turussa. Matkalla mökillä ja Milan pentujenkin kanssa nopeat treffit. Uni ja Håphan ovat samana päivänä syntyneet, ja lähes samaan aikaan tuli nämä heidän lapsensakin.
Pentutestin tulokset eivät kovasti yllättäneet. Toimintakykyisiä, helppoja ja järkeviä koko sakki! Koitanpa nyt laittaa jotain per pentu, niin pysyy itselläkin muistissa.

 Ekana Ruu. Avoin ja ystävällinen ja vapautunut. Taistelee kohtuullisesti, hyvä ote ja koulutettavuudestakin mainiot pisteet. Kuormittui äänestä (kolinapurkki). Toimintakyky säilyi koko testin ja erinomainen saalisvietti. Aijaamistaipumista, pitää agilitya ajatellen puuttua tähän. Loppulauselmana "helppo koira, sopii lapsiperheisiin ja harrastuskaveriksi".

 Hitti. Tulee rohkeasti luo, ottaa kohtuullisen hyvin kontaktia, taistelee keskittyneesti (murisee), tekee keskittyneesti, palautuu melko nopeasti, toimintakyvystä ja laumavietistä täydet pisteet. Loppukaneettina "rautahermo, helppo koira, hieman kuormittuu, mutta toimintakyky säilyy erinomaisena. Järkevä ja rauhallinen".

 Påp. Jännittää sylissä, tulee rohkeasti luo, taistelee keskittyneesti (murisee), ottaa kohtuullisen hyvin kontaktia, palautuu melko nopeasti, koulutettavuudessa istuu muutaman kerran, mutta touhua myös omiaan. Harkitseva, rauhallinen, järkevä ja helppo koira.

 Pele (Calle). Rentoutunut sylissä, tulee rohkeasti luo, ottaa kohtuullisen hyvin kontaktia, taistelee keskittyneesti (murisee), ryntää lelun perään, tekee keskittyneesti, palautuu melko nopeasti, ääniherkkyydessä kohta pystyy toimimaan, ei mene lähelle. Järkevä, harkitseva, toimintakyky säilyy, ei kuormitu, hyvä hermorakenne, helppo koira.

Una Melko rentoutunut sylissä, tule rohkeasti luo, ryntää lelun perään, palautuu melko nopeasti, ainoa joka alkoi heti leikkimään kolinatölkillä, hyvä toimintakyky. "Rautahermo, tasapainoinen, helppo" Aijaamistaipumusta tälläkin, eli ei saa antaa arjessa tätä tehdä.

Kokonaisuudessaan saivat siis arvion aika tasainen pentue. Rauhallisia!!! ja erinomaisia toimintakyvyltään. Hittiä lukuunottamatta kukaan muu ei palauttanut lelua.... (tai Ruu toi kerran vahingossa peruuttaen sen. Ja peruutti senverta pitkän matkan, että soveltuu Janitankin mukaan tokoon). Se noudon herkkyyskausi on kuulemma 8-10 viikkoa, eli noutoa olisi näiden kanssa hyvä harjoitella samantein.

Kaikkea mukavaa

Viikonloppu. Puuhasteltu kaikkea kivaa. Suvi käväisi eilen voittamassa yhden luokan ja Vanttu hyllyttämässä kaksi. Mutta saattoi Vantulla olla joku kiva pätkä.
Pennut olleet hallilla, autossa, tulevia omistajia vieraillut ja Ryonkin omia ihmisiä käväisi. Tosin Ainon tullessa nukkuivat kuin tukki koko vierailun ajan. No näki noista värit!

Silmätarkki

Mulla on yhä ne pinkit rillit päässä, mutta minusta nämä ovat ihania, reippaita ja täyspäisiä koko sakki.
Aamulla Vetsetissä Vanhapellon Päivin tarkkojen silmien alla. Ja kaikilla pennuilla on silmät. UnaUlrikan silmäkulman mun Suviannen tekemäksi vekiksi luulema piste oli likaa... Mutta saivat siis terveen paperit. Hyvä juttu. Muutenkin ovat palluttelun ohessa tehtyjen tutkimusten perusteella ok, sydämiä en vielä ole kuunnellut. Punnitsin ne tänään. Ruu on pienin 2.6 kiloa, Chandler alias Hitti isoin 3,4kg. Påp oli muistaakseni 2.9kg ja Una ja Calle 3,2 kg. Ruu on ottanut suhteessa vähän kiinni. Sehän painoi syntyessä 210 grammaa ja suurin oli 340 grammaa.
Ruu on aika söpis. Tuli pari päivää sitten ihan miljoonaa luokse, kun kutsuin. Eilen oli tehnyt saman, kun Ida oli kutsunut luo. Meidän tokopentu. Vaikea noista on kauheasti eroja nähdä luonteissa. Una ja Hitti ehkä reippaimmat menemään uusissa paikoissa kauemmas. Mutta kovin reippaasti menevät nuo muutkin. Repimistä rakastavat jokainen. Ja syämistä.
Pentukavereitakin kävi tänään. Viikkoa vanhempia ja valovuoden suurempia???? Håp oli ihana, kun antoi vieraidenkin vierailla maitobaarissa. Kiva oli katsella koiralauman touhuja.
Ai niin, otinhan mä paripäivää sitten vähän videontynkää.https://www.youtube.com/watch?v=6UPidRlfiO8&feature=youtube_gdata
Itseasiassa tänään otin Purinalla kanssa, mutta täytyy koittaa editoida sitä ennen julkaisua vähän.
Ja koirat eivät enää ole häkissä. Sorry. Pääsen helpommalla moppaamalla alakerran pariin otteeseen tai useammankin kerran päivässä kuin heräämällä ennen kuutta kiljuviin pentusiin. Calle tai siis Pele valitsi unipaikaksi Aallon pöydän.

Kaikkea kivaa

Kovasti työt tällä hetkellä haittaavat hauskanpitoa pentujen kanssa, mutta aina jotain pientä. Tänään oli onneksi pikkueläinilta, niin aamupäivällä ehti jotain puuhastelemaan.
Oikeasti näitä voisi seurata tuntikausia. Osaavat jo juosta, leikkivät kovin mieluusti kaikenlaisia vetoleikkejä. Toki purevat yhtä mieluusti kenkiä, pesupalloa, ruokakauhaa ja ihan kaikkea eteen tulevaa. Esimerkiksi ihmisen jalkaa. Hyviä syömään jokaiikka. Tapasivat päivällä postitädin. Ja "susikoiria" (ihania penneleitä, viikon näitä vanhempia).
Ja Suppana on parempi kasvattamaan näitä lapsia kuin äiti Håp. Tai sanotaan, että Suvianne pitää kovaa kuria, mutta on viime päivinä ollut hetkittäin myös hellä. Håp on kukkahattutätikasvattaja. Lapset saavat tehdä ihan mitä vain. Se on vaan niiden kaveri, leikkitäti ja ruokkija. 

äh

Pennut eivät ole äh, ne ovat edelleen ihania. Ovat jo tottuneita autoilijoita, reippaita vieraissa paikoissa ja tapasivat torstaina vähän siskonkin koiria. Siskon koirat olivat paljon parempia niiden kanssa kuin meidän perheen omat muut. Hyviä kokemuksia nuo minusta tarvitsevatkin. Muutenkin ovat tavanneet kaikenlaista. Eri-ikäisiä ihmisiä, paikkoja, alustoja. Tänään piipahtivat agilityhallin ulkokentälläkin. Ja peloton Ulrika ei ole kuullut mistään "aloita A este vasta vanhempana" säännöstä. Sehän kapusi lähes harjalle ennenkuin kaapattiin syliin. Håp on aika söpis, kun leikkii näiden kanssa. Hyvin sievästi.
Mutta se äh tulee pentujen uusista kodeista. CalleJ:n varauksen vapautumisen jälkeen olen sille haeskellut sopivaa kotia. Yhdet kävivät jo katsomassakin, mutta taisi puolinjatoisin tuntua siltä, ettei C ole oikea pentu sinne. Sisko on seilannut välillä varmana, että haluaa ja viikko sitten päätti ettei just nyt. Ja olin jo sopinut seuraavista katsojista, kun siskon perhe alkoi taas tuntua hyvälle vaihtoehdolle, Ja sinne CalleJ nyt menee. Ja mä jouduin aiheuttamaan pettymyksen potentiaaliselle kivalle kodille. Ja se on se äh. Ja ei tunnu kivalle. No koiria maailmassa toki riittää, täytyy kait ajatella, että ehkä Calle ei olisi tuntunut huomisen katsojista lopulta omalle ollenkaan... Ja onhan noille jokaiselle nyt tosi mukavat uudet kodit olemassa, kiitollinen toki siitä. Ja näänhän mä nyt ainakin Callea useimmin. Silti ikävä fiilis.
Mutta ikävistä fiiliksistä iloisempiin kuviin. Pitäisi ottaa jotain leikkejä videolle. Leikit nimittäin sujuvat jo aika hyvin. Ja osaavat repiä leluakin jokainen.