Purinalla kolme luokkaa. Pienestä kaikki on kiinni. Eka rdalta molemmille nollat. Yksi este valui (sama molemmilla). Håp hyppäsi ristiin pyörityksen sijasta ja Suvi lensi epätyypillisesti kauas (aikoi ilmeisesti myös hypätä ristiin). Lähes sama aika, mutta kärjestä reilu sekka.
Toka radalla Håp hyppäsi kolmannen esteen niin vinoon, että keinulta ylösmeno. Lisäksi huusin esteen päällä-rima. Ja tuli jokunen kaarrekin. Suvin sitten varmistin, ettei mene keinulta ohi ja ohjasinkin A:lle. Muuten hyvä rata. Pöh.
Kolmannella Håpille hylly, vaikka selvisikin alun leijeröinnistä hienosti. Olin inasen myöhässä ja ampui putkelta edessä olevalle hypylle puomin sijaan. Suvilla en leijeröinyt, ehdin hienosti- en sitten ollut katsonut koiraa ja olin ohjannut siivvekkeen vierestä sokkarilla persjätön sijaan. Luulin tehneeni nollan ja rata oli minusta hieno... Hohhoijaa. Opeta itsesi koiran lisäksi sopisi tähän päivään. Nuohan toimivat kuin kello, minä mokasin. Eli ei EO pisteitä, vaikka tarjolla olisi ollut ja lisää ilmoja kehiin. Ei oikein enää jaksaisi.
No oli siellä kisoissa kyllä ihan kivaa, mikäs se on taas mennessä?
Välissä Vanttu teki parkkiksella luoksetulon ja nyt oli vauhti sellainen, kun mä haluan. Yksi leluun ja yksi ihanasti pompaten sivulle. Lisäksi vähän haastetehtävää heittämällä lelu. Tässä on rutkasti parantamisen varaa (siis seis liikkeestä). Ja seuraamista käännöksineen. Ihana Vanttu, joka keskittyy kyllä, jos on hommat meneillään. Muun ajan sitten kohkaa kaikkien perään ja kaikkien päälle. Ja karjuu radan reunalla. Ei siis hauku, vaan pitää ihan kummaa ääntä.
Vantun siskolla oli alkanyt jo juoksut. Miten musta tuntuu, ettei Vanttu ole edes kuullut mistään sellaisesta vielä. Ihan lastentarhaikää vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti