Ei mitään

treeniä, kun olin eläinlääkäripäivillä. Anti aavistuksen laihan puoleinen, kun en hevoskirurgiaa talliolosuhteissa tee ja loppu oli aika tuttua juttua. Mutta hyvä luennoitsija, tykkäsin tavasta toimia (I'm a big believer of speed..., tämä sopii omaan ajattelumalliin oikein kivasti).
Aamulla ennen luentoja aamuvirkkuvuorolla tallilla. Teki Vanttu vähän seuraamista (parempi kuin eilen, mihin ei paljoa tarvittu) ja Håp jäävistä istumisen ja seissin. Iltaruoalle Vanttu teki elämänsä ekan seis liikkeestä ilman apuja (tai varmaan mä venkuroin, mutta en huomaa ja ei mitään videotodistetta) ja kesti metrin eteenpäinmenon ja miniodottamisen ja vielä paluun sivulle-oho tähän.

Lapset olivat Suvin ja Håpin kanssa aksatreeneissä. Oli kait ollut vaikea rata, sanoi Elsa.

Ja taas seuraan hämmentyneenä lapseni ruotsinopiskelua. Ikinä en ole itse jaksanut tuolla tavalla lukea. Opettelee kaikki en/ett muodot ja kyselee koko ajan, voiko näin tai noin sanoa... No, tässä petraantuu omakin toinen kotimainen. Jospa vihdoin oppisin sen kieliopinkin pelkän höpöttämisen lisäksi? Ja mä en todellakaan jaksa osallistua lapsieni koulunkäyntiin, tai näin olen tähän asti ajatellut :-)

Tyhjästä treenistä on paha pitkää tarinaa nyhjästä. Mun tekisi mieli kannettavaa röntgeniä. Ja siistiä kotia. Kumpikin on kait mahdollisia, mutta aika vaikeasti silti toteutettavia haaveita?

Sorlampikuvia tiistailta. Oli aivan ihana päivä!