Luxusta

...on treenata valmiilla radoilla. Mun tiistaitreeneissä voidaan käyttää Jarin edeltävän tunnin rataa. Aika ihanaa, kun tunnin ajasta (3-6 koiraa), ei mene yhtään radanrakentamiseen. Keskiviikkona olin Janitan luona ja sielläkin toki pitkä rata odotti. Ja sokerina pohjalla, sain eilen illalla tekstiviestin tuntemattomasta numerosta (no mun iPhonessa nyt ei ole kuin muutama numero, eli lähes kaikki numerot on tuntemattomia), että jätänkö radan Sporttikselle. Yhtään en tajunnut mikä rata ja mihin mun pitää se viedä. No aamulla ajelin puolseiskan aikoihin treenaamaan (piti ehtiä ridatunnille) ja Juhahan se oli jättänyt ratansa ihan mua varten!. Sain puolessatunnissa tosi hyvät treenit sekä Suville että Håpille. Mitään nollaa toki en saanut, mutta Håp tais oppia vippaustakaakiertoheiton (tai jonkun sellaisen  "heitä poispäinkäännöllä koira sun edessä, kun et ehdi kuitenkaan työntämään" ohjauksen). Vanttu teki vähän vinokeppejä (kuusi kappaletta ihan auki, nyt osaa melkein mennä siitä välistä). Ja V teki myös tokohypyn kerran lelulle ja kerran hyppäsi, huusin seis ja heitin lelun. Hyvin tämä.

Sporttikselta Jennyn treeneihin Tuusulaan. Hurraa siis odotteli traikussa Sporttiksen pihalla. Se on kyllä joissain suhteeessa tosi helppo. Voi lastailla yksin, hyvä kuljettaa ja mukisematta odottelee trailerissa. Ja ei kait ne treenitkään ihan huonosti mennyt, kun valkku totesi Hurraan näyttäneen muutaman oikein hyvänkin pätkän ja toivoi mun edes vähän jaksavan keskittyä se ratsastamiseen...

Muuta en sitten ehtinytkään eläinten kanssa treenata. Vähän töitä, siivousta ja Prismassa käynti. Ida tarvi nokkahuilun. Ainoa nokkahuilu oli Niiskuneitiversio, maksoi 4,5 egee. Tuleekohan lapsestani nyt uusi Sibelius, kun äitee satsasi hurjasti musiikkiuraan? Tai tekihän Vanttu iltaruoalle tatsausta pediltä maahan. En ole oikein muistanut tätä(kään) kotitreeniä. Nyt sitten asensin sen odottamisen ja vapauttamisen samalla. Mun ja Vantun kärsivällisyys on onneksi samoissa millisekunneissa. Olimme tyytyväisiä hetken odottamiseen (namit edessä näkyvissä).

Janitan luona isoimmat ongelmat on mun käsittämätön kyky luulla ehtiväni joka paikkaan. Ja jos voisi mennä kolme metriä lyhyempää reittiä, valitsen silti sen pidemmän??  Ja on nuo koirat niin erilaisia (kirjoitan joka viikko tämän saman asian), että en ihan vielä osaa valita niille sopivia suunnitelmia.

Mitäköhän muuta. Ai joo, niissä ti treeneissä teinikoira vetäisi heti hienon nollan. Ja haki 90 asteen avokulmakepit kaikilla mahdollisilla versioilla, myös tosi kaukaa. Hyvä Håp! Ja mökillä pyörivät supikoiran sonnassa, paitsi Rosso ei.

 Vanttu leikkii kukkulan kuningatarta.

Ja välillä Rossonkin kuva!