Yölintu

Neljä kuppia kahvia illalla ja ei tartte nukkua. Kyllästyin tekemään joulukortteja, niin päivitellään nyt sitten vaikka tätä blogia.
Viimeisten EO pisteiden haku aika työlästä. Pitänee kohta todeta, että jospa kolmen EO vuoden jälkeen olisi ihan hyväkin olla yksi kesäloma kotosalla ja vaikka nauttia mökkeilystä? (no en usko tätä itsekään...). Eilen aika haastavat, mutta kivat radat. Håp oli aika pätevä. Kolme hyl tulokseksi. Ekalla tosin kaksi ylimääräistä estettä, mutta tosi vaikean hyppiksen selvitti kolmanneksi vikalle, joka nurinpäin. Vikalla lukitsi puomilta kääntöhypyn sijaan edessä olevan renkaan, muuten kaikki hienosti. Ja aika nopsat kontaktit!!! Vikalla radalla vielä huusin "menemene" tokaa kertaa puomia mennessämme ja Håphan pisti hyvin vauhtia lisää. Ja otti silti hyvän 2on-2offin. Mites musta tuntuu, että jos opin lukemaan Hopsun sääntökirjaa, siitä voi vaikka tulla ihan kelpo peli? Estehakuisuus vaan pitää oppia tajuamaan. Nyt osaan kylä hyödyntää sitä, kun jään valovuoden jälkeen- en vaan ajoissa ollessani tajua, että poimii mun laserin näyttämät hypyt samantien. Ja ne putket...
Suvin ohjasin tyhmästi ekalla-hyl. Ja tokalla kanssa olin typerä-hyl. Kolmannelta radalta kiva nolla, jäi kyllä Pasin ja Wiun ajasta yli sekunnin (siinä on just nyt kyllä mahtava parivaljakko!!!). Vähän meillä on Suvin kanssa huonoa tuuriakin. Koiria 48- ei tarpeeksi EO pisteitä tokasta sijasta (50 olisi tarvittu). Mutta oli se silti hyvä rata, koitetaan olla iloisia edes siitä.
Ja mä luulen oivaltaneeni mitä pitää treenata. Hopsulta ei saa ottaa pois sitä esteintoa, päinvastoin aion lisätä sitä. Mutta sen pitää oppia kääntymään munkin ohjauksella ja putkiansat tulee extratreeniin. Suvi saa tehdä vähän kontaktimuistutuksia (tänään kyllä oikeasti melkein pysäytin sen!!!) ja niitä pyörityshyppyjä vahvistellaan edelleen.
Vanttu teki lopussa keinua (ekalla ohi ja tokalla kesken pois.Sitten muisti ja meni hyvin). Ja kahdella muurin tolpalla kiertoja ja posipäinkäännöksiä. Ei tule ainakaan vauhti loppumaan, jos menee joskus esteet samalla innolla. Hitsi mä tuun hyvälle tuulelle tuon kahelin kanssa. Söi toki neekerinpusut, mun koristeporon, keittiöjakkaran, ja varmaan kaikkea muuta, mitä en ole vielä huomannt- on siinä ne rasittvatkin puolet. Mutta tekee ihan intopiukeana varsinkin sellaisia tehtäviä, missä saa juosta. On Vanttu tehnyt vähän tokoakin, haasteena is-ma-is. Istua ei juuri tehtykään kait, kun se tuntuu hankalalta.
Hurraa muuten teki lauantaina viisi metriä ekaa kertaa sellaista passagea, jota EHKÄ kehtaisi näyttää radallakin. Iso OHO tähän.
Ja noin muuten jouluvalmistelut huolestuttavan ajoissa. Tai oman perheen lahjat hankkimatta, ja osa toki tilatuista tulematta, ja varmasti muutama unohdettu. Mutta kerrankin monta jo nyt ostettu!