Eilen Jessican luona Vantun kanssa. Se on ollut kotosallakin aika kuutamolla. Ravannut! nyt kahdesti luoksetulon, ennakoi käskyjä ja varastaa noutoon, hypylle ja ties mihin. No pysyi paikkamakuun tiistain leikkikokeessa- hyvä edes se. Tais olla toinen ever piilopaikkamakuu sille ryhmässä.
Mutta nyt naksutellaan sivulletulosta. Ja koiran pitää tarjota sitä sivua, älä auta. Palataan pentutreeniin seis ja maahan käskyissä. Vanttu taitaakin olla aika nopsaoppinen sittenkin. Sen ongelma vaan tai mun, kummin vaan, on, että ennakoi kovin esim. sitä luoksetulon stoppia. Vaikka tekisi puunkierrosta, putkesta tai mistä vaan. Paljon siis vaihtelua tähän. Ja yllätyksiä koiralle. Noudossa pitää keskittyä siihen pitoon niillä nosteluleikeillä ja kävelemällä eteenpäin, kun tulee sivulle. Luoksetulossa voikin kirmata eteenpäin jo kävellessä koiranluota poispäin. Ja naksu mukaan, naksauttele seuraamisesta namilla. Ja muuten palkkaa seuraamista heittämällä lelu eteen (jätättää vähän). Kaukoissa palkkaa välillä jo ennen ekaa asennonvaihtoa, tällä muuten sai Vantun paljon tarkkaavaisemmaksi ihan parilla toistolla. Vanttu tekee ne asennonvaihdot hyvällä tekniikalla, mutta nyt vaan välillä haistelee ja ei yhtään keskity tekemään mitään. Sille kyllä saattaa olla juoksukin tulossa? Ja lähti tuhmasti kesken tokotreenin pupujahtiin. Hyi.
Iltapäivällä junnutreeneissä Vanttu sitten teki näitä kotiläksyjä ja vähän agia. Mä olen edelleen sitä mieltä, että se on luonnonlahjakkuus ohjaustekniikoissa. Menee takaaleikkauset, päällejuoksut ja ties mitä ihan tuosta vaan. Håp ja Suvikin menivät hyvin lasten kanssa. Itseasiassa tosi hyvin.
Ja tänään aamulla Sporttiksella. Tein kohtuu kinkkisen radan Mian koukeroista. Ja olikin kinkkinen... 16 estettä. Vanttu ei löytänyt sulkukulmakeppejä, mutta muuten aika ok. Sille muuten pitää naksuttaa se puomin paikka, ei selvästi osaa vielä. Kepit ovat hitaat, jospa saisi aikaiseksi käydä Iriksen pihalla tekemässä verkkokeppejä... Vantun jälkeen Suvi. Tiputti ekan (oli seinässä melkein kiinni, eli lyhyt lähtö). Hyvä kääntymishyppy puomille. Ei Håp eikä Suvi mennyt puomi/putki ansaan. Puominjälkeinen hyppy Suvilla nurinpäin. Hyvä keppienhaku ja sitten alkoikin härdelli. Ampui puomille sen vieressä olleen hypyn sijaan ainakin neljä kertaa. Ja putkesta hyppäsi joko väärän hypyn tai jäi pyörimään, kun yritin vetää. Muutin suunnitelmaa ja tein yhden hypyn poispäinkäännöksellä, jotta sain etumatkaa ja ehdin valssaamalla estämään puomille menon. Ihan sairaan hieno näin. Ja sitten se loppu putken jälkeinen elämä onnistui, jos ehdin ekaksi valssiin, sitten tein ajoissa takaaleikkausen ja huusin käsi (vika hyppy syötti putken suuhun, mihin ei menty). Håp taas oli ässä alussa, jos käänsin vastakäännöksellä. Pyörityksellä ei kääntynyt hyvin. Hopsu hyppäsi kolme kertaa keppien jälkeen vieressä olevan hypyn sensijaan, että olisi kääntynyt tiukasti ja tullut oikealle esteelle. Ei osannut ollenkaan poispäinkäännöstä??? Mutta yllättäen ei ampunut puomille kuten äitinsä. Ja sitten me vietettiinkin ainakin 20 minuuttia siinä hyppy osoittaa putkelle kohdassa. Meni miljoona kertaa sinne putkeen. Yritin sitä käsi sanaa asentaa, oli hoksaavinaan, tehtiin muuta, uudestaan ja taas meni putkeen väärin. En tiedä tajusko ikinä, mulle tuli kuiski kipeä kurkku karjumisesta. Pöh. Loppuun sekä Suville että Håpille pituudelta kepeille lähetystä mun takaaleikatessa, juoksen myös eteen vaihtamaan suuntaa ja tein kaikenlaisia häiriötä. Kerran Hopsu ei kestänyt tiukka takaaleikkausta, muuten ok.
Hyvät, vaikka ei onnistuneet treenit. Ja aion nyt ottaa tuon naksun agitreeneihinkin.
Ainiin. Vanttu opettelee skeittilautaa ja on aika söpö sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti