No Unkarin retki oli ihana. Lensimme Wieniin Idan kanssa, Suvinkin matka meni kai hyvin. Saattoi lastaustilanteessa haukkua, tai sitten se oli Repo. Ekan yön olimme Bratislavassa, mukava luontopolkukävely ja loppupäivä outletissa ja yllärinä lähes 400 kilometrin ajomatka majapaikkaan illalla... Majapaikka olikin kaukana kisapaikasta, kiva kyllä ja iso huone. Vaihdoimme lähemmäksi parin yön jälkeen.
Perjantaina oli joukkueradat. Tuulia, yksi sveitsiläinen ja yksi ranskalainen ja minä muodostimme International mix3 joukkueen. Suvihan räpsäytti molemmilta radoilta nollat. Vähän se kyseli ja ajat oli hitaahkot, mutta nollat ovat toki kovaa valuuttaa joukkueradoilla. Kohtuu hyvin meni muillakin. Joukkueita oli 96 ja jäimme lopulta 19 sijalle. Finaaliin 15 joukkuetta ja me jäimme alle yhden virheen päähän...
Koko kisaviikonlopun oli kuuma. Suomalaisten asuntoauto"parkki" oli kivasti lähellä kilpailupaikkaa ja mehän idan kanssa majoituimme sujuvasti tuttujen tiloihin. Suvi sai oman häkkipaikan Esan ja Outin teltasta, kahvila toimi Janitan toimesta (keksiäkin sai) ja varjoon pääsi ja seura oli mukavaa. Idalle jäi tosi hyvä fiilis kisaketynä olemisesta. Kaikki olivat Idan mukaan niin kovin mukavia. (Niin minustakin :) ). Ja hyvin ida ketyilyn hoitikin. Katseli miten muuta lämppäävät koiriaan (ja itseään). Minä sain ohjeita venytellä kuten Susan Garret, ja Suvi sai venytyksiä käsilläseisomisasennossa... Kävi juoksemassa Suvin kanssa ja tykkäsi leikkiä Jaakon Roc pennun kanssa. Vaikka Roc pureskeli tytön naarmuille aina aikajoin. Ihana penneli kyllä minustakin.
Launtaina ekassa yksilöstartissa Suville yksi takaakiertorima ja sitten minä torvi ohjasin keinun ohi. Startin jälkeen Ida tuli sanomaan, että S ontuu. No sehän oli lähes kolmijalkainen. Eipä oikein vertynytkään, menin vähän huonoa omaatuntoa potien tokaan starttiin. Hyppäsi ekat viisi estettä puhtaasti (on ne kilttejä nuo koirat) ja sitten ohjasin putkeen pituuden sijaan ja samantein ulos radalta. Sai kipulääkettä, mutta oli vielä su ja ma aika ontuva. Loppuviikkoa kohti parempi, kävi kuvissakin, mitään ei löytynyt. Aristi kyllä mun ja kuvanneen tohtorin mielestä samaa varvasta, ehkä se on venähtänyt? Toisaalta Suvista on hankala sanoa, mitä aristaa. Näyttää jalkaan koskiessa (kaikkiin jalkoihin) siltä, että vähintään pitkälle edennyt luusyöpä on todennäköisin diagnoosi...Ollut parempi, mutta eilen kyllä yhtäkkiä taas onnahti, maattuaan auton alla varjossa jonkin aikaa. Ei tee nyt agia ennenkuin on kunnossa.
Finaalipäivän jälkeen lähdimme koiratouhujen sijaan hevostelemaan. Ihana paikka. Maanantaina 3,5 tuntia maastolaukkailua. Aika makeeta. Aamupäivällä Ida sai 5 vuotiaan oriin ratsukseen. onneksi en tiennyt (muuta kuin sukupuolen), osoittautui oikein kiltiksi. Iltapäivän iso tamma oli paljon rajumpi. Mä sain kiltit hepot molemmille kerroille. Aamun heposen selästä sain otettua vähän videotakin, kun Ida laukkaili edessä!
Vielä yksi ajopäivä, vähän shoppailua ja hyvinsujunut lentomatka kotiin. Kiva loma ja kyllä se isojen kisojen tunnelma on aika ainutlaatuista ja aika ylpeäkin olen, että Suppanalle oli jo neljäs kerta noissa karkeloissa. Ajoissa jää jo ihan kärkeen, mutta on se teknisesti niin taitava, että ei mikään rata tuntunut mahdottomalta mennä.
Kotomaassa ollaan sitten käyty Vantun kanssa tokokokeessa (VOIvoi). Kiltti tuomari. Säikähti lehteä paikkamakuusssa ja toi hyvin varmasti ja itsetietoisena väärän tunnarikapulan. Muista liikkeistä pisteistä, noudoista molemmista kympit, samoin istumisesta ja seuraaminenkin oli 9. Eli jotain hyvää ja plajon treenattavaa. Mun hosumista arvosteltiin kovin ja nyt aion IHAN OIKEAST!!! oppia. Nih.
Paitsi, että just nyt ei voi treenata, koska Elsa ja Ida vei koirat junnuleirille. Tai siis ne treenikoirat eli Håpin ja Vantun. Siellä on kuulemma kivaa ja tänään on treenattu agia kolme tuntia... (toivottavasti ei ihan koko aikaa samalla koiralla hypäten). Hassu tunne, kun ei ole mitään reenikaveria (tai kai Suville ja Rossollekin vois jotain opettaa, ei oikein jaksa, kun ei voi S:n kanssa agia tehdä).
Ja meinasi unohtua. ida meni Håpilla kaksi starttia viime lauantaina. Tempaisi ekalla nollan ja tuli ihan kovassa sakissa kolmanneksi! Ja OIKEILLA pysäytyskontakteilla :) (ja aika pitkillä kaarteilla, kun valssit oli myöhässä). Tosi hienosti piti kontaktin koiraan koko ajan. Ja Ida sai näinollen sen tuloksen mikä tarvitaan junnuSM:iin, niihin virallisiin siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti