itkeäkö vai nauraa

Itkeä tekisi mieli enemmän. Neljä rataa, ei yhtään nollaa. Huonoja kontakteja, täällä on ollut sellainen vaihteleva kontaktituomarointi, mutta meidän osalta fakta pysyy- tällä hetkellä kontaktit ovat huonot. Nopeat kyllä, mutta en edes saanut sitä vikalla radalla pysähtymään, vaikka olin pääättänyt sen tehdä. Tai A oli ok, ja keinu yrityksellä kaksi... Positiivisella puolella sanottakoon, että pyöritykset sujuu nyt hyvin ja varsin kivasti Suvi liikkui tämän päivän kv-radalla. Aamulla oli maahan sidottu, ohjasin yhden esteen ohi ihan idioottimaisuuttani sen radan.

Muuten menee kivasti... Håppia ikävä, mutta onneksi Roti ilahduttaa samanlaisella katseella :).

piiraa

Uskonasiaa tai ei, ajelin Halikkoon vain osteopatiaa korille saamaan. Ja lopputuloksena oli letkeä Suvi, jolla jotain pikkujumia rintarangassa (suoristuikin kuulemma) ja ihan vinkuralanteinen Håp. Otj vamma edelleen turvoksissa  ja oli tosi arka ristiselästään. Ehkä pikkaisen parempi hoidon jälkeen, mutta sai jo ensi viikon Suvin ajan itselleen.

Huomenna Kuoppioon.

kiirettä pukkaa

Paljon kaikenlaista tällä viikolla. Maanantaina aamutallilta tullessa Håp hyppäsi kolmijalkaisena autosta ulos. Oli ollut tarhassa hevosen kanssa härkkimässä, mutta kukaan ei kyllä nähnyt koiran loukkaantuvan. Ihana Anu suostui ottamaan ylimääräisenä ja vielä ylimääräisen ylimääräisenä läpivalaisemaan koko koiran samalla. Iso kiitos siitä. Aristi vähän kintereen alapuolta, illalla oli jo (ilman kipulääkettä, kun en ehtinyt antaa) lähes ok. Viralliset lonkka ja kyynärkuvat olivat ok. Toinen reisiluun pää ei ehkä aivan yhtä tasainen kuin toinen, mutta ihan käyttökelpoiset lonkat aktiivikäyttöön. Selkä ja olka sekä se aristava kohta ok. Kintereessä sillä on molemmissa jaloissa hassu "koukku". Lienee joku rakenteellinen juttu, mutta ei siis tämän ontuman syy. Maanantain jälkeen Håp ei ole ontunut, ollut kyllä melkein levossa ti ja tänään.Mitään se ei kyllä ole oppinut, oli ihan mahdoton päivällä töissä. Kahdella tallilla yritti useampaan kertaan tarhaan hevosia puremaan. Lisäbonuksena sillä todettiin siellä Mevetissä juoksu. Olisin sen kyllä havainnut eilen jo itsekin. Päinvastoin kuin äitinsä, tämä versio kyllä vuotaa ja Håppia ei haittaa yhtään, että perästä valuu. Ei se kyllä tunnu kiinnostavan poikiakaan, hassu koira. Mutta voisi se siivota itsensä pikkaisen paremmin. No saan kohta sen Jyväskylästä tarjouskorista ostetun namipussukan (joka paljastuikin avatessa juoksuhousuiksi) käyttöön.

Ja silloin maanantaina käytiin Elsan ja Idan kanssa eka kertaa epiksissä. Molemmat muistivat radan ja Elsa onnistui tekemään Suvilla nollan, voittaen openin toka radan. Hyvä tytöt! Kisat venyivät myöhään, onneksi mulla ei ole medikoiraa, oltaisiin oltu kotona vasta puoliltaöin. Nytkin meni lähelle.

Tänään kävin Suvin kanssa kaksi rataa tekemässä samoissa kisoissa. Eka radalla (tosi helppo rata) ohajsin väärään päähän putkea. Muuten hyvä. Toka rata oli hyvä, mutta sai keinulta vitosen. Harvoin mua ärsyttää virhe vielä tunteja radan jälkeenkin- nyt ärsyttää, mutta tänään en kyllä itse sitä virhettä huomannut ja kerrankin katsoin koiran suoritusta. No kai se domare näki vielä tarkemmin. Kiva on, että Suvi kulkee taas kovaa. Ja on itse niin kovin innoissaan radalle menemään. Ja toimii siis hienosti lastenkin käsissä (jopa äidin ohajusta paremmin???). On se vain hieno koira!

Håppa tekee niitä tokojuttuja joka päivä. Jo se on kumma, jos ei ensi kerralla kaukot onnistu. En ole saanut niissä virhettä aikaiseksi, vaikka ollaan tehty kaikissa mahdollisissa paikoissa. Kunhan nyt juoksisi juoksunsa normiajassa, muuten jää seuraavat kisat väliin. Ja olen mä saanut sen jo aika villiksi vetolelun perään (tämä on mun oma projekti). Ei vielä Suvin veroinen, mutta paranee. Ja kepit alkoivat olla kohtuu hyvällä mallilla. Nyt olen sitten antanut olla ilman keppiharkkoja ma jälkeen.

Perjantaina pitäisi sinne Kuopioonkin taas lähteä. Illan kisaärsytyksen takia ei yhtään huvita just nyt.

Ai niin, päivät täyttyvät (olen siis vielä tämän viikon töissäkin) myös Hurraan ridaleiristä. Hitsi se meni paremmin tänään piruetin alkuja Jannen avustuksella. Jospa jatkossa katoisi siellä rattastuksessakin niitä linjoja ja keskittyisi joka treeniin. Lyhyeenkin.

Ja vaikka ärsyttää, tulin pikkaisen paremmalle tuulelle, kun treenasin Håpin kanssa tokoa siellä Purinalla :).

Mökillä touhuilua. Jaksoin ekaa kertaa juosta kaksi kilometriä putkeen. Aika säälittävää, mutta jostain se pitää aloittaa.
Sadun kanssa kotimatkalla agia treenaamassa. Håp ei vain niitä kontakteja osaa. Tänään sitten aloitin juoksuaA:n (eli sanoinkin läpi ja annoin mennä läpi). Ihan ei tajunnut mitä haluttiin. Puomilla yritettiin hetsata ja supernopea vapautus. Oli sitten pari kertaa niin nopea, ettei edes pysähtynyt... Paljon tarvii toivoa, että noista joskus hyvät tulee. Ja ehkä jonkun systemaattisen tavan opettaa?
Suvi teki puomia niin, että Satu palkkasi. Ehkä tässä joku idea? Tai siis ehkä se tajusi, että focusoi eteen eikä minuun? Taas saamme toivoa. Ja Suvilla kaksi vierekkäistä estettä kovasta vauhdista niin, että putki takana houkuttimena ja olisi pitänyt kääntyä 180 astetta. Kääntyihän se, mutta ei niin tiukkaan kuin haluaisin.
Kokeilin vähän Rotiakin. Saatan hakea senkin itselleni. Menee niin paljon Håpia kovempaa. Ottakoon Satu Håpin. Håphan tykkää, kun sille jutellaan pitkin rataa. Roti taas haluaa mennä niitä eikä esteitä, eikä höpötellä jonninjoutavia matkalla.
Parhaiten onnistui peltolenkki, mistä kuvat. Huomenna epiksiin koko sakilla (Ida Rossolla, Elsa Suvilla, minä Håpilla). Lapset eivät treenanneet, kun olivat jo kotona ja mitä sitä nyt turhaan reenimään (eivät ole koskaan menneet 18 esteen rataa putkeen). Kisoista voivat aloittaa. Koirathan osaavat.

juhannusrientoja

..ja hyvin rauhallisia sellaisia. Metsälenkkejä (Håpille yksi ajohaukulla suoritettu metsästysretki, en nähnyt minkä perään lähti. Ääni vain kuului, kun yritin huudella takas. Suvi tuli ja Rossokin pienellä viiveellä), lasten kanssa leikkimistä, jalkapallopeliä (Håp ei jostain syystä innostunut tästä, Hertta ja Suvi senkin edestä), uimisen harjoittelua (hidasta sekä Håpilla että Suvilla) ja vapaudesta nauttimista.

Håp sai aamuruoalle tokotreenit. Hieno nouto- meni munkin standardien mukaan kovaa. Seuraamisessa saisi vieläkin olla pikkaisen tiiviimpi, ei ehkä ihan sitä paikkaa osaa? Mutta ei sitten muistanut ollenkaan ruutua. Ei oikein edes mennyt lelulle, lopuksi laitoin ruokakupin ja tälle nyt sentäs juoksi. Täytyis muistaa tehdä enempi ruutua (ja tunnari on unohtunut ihan kokonaan). Maahan menoja tehty lelulla niin, että mä juoksen ja huudan maahan jatkaen juoksuani (ja heitän samalla lelun)- toimii hyvin. Luoksetulon stoppeja tehty metsässä palloa heittämällä. Tosin hukkasin taas yhden pallon, eli tänään ei sitten sitä tehty.

Viettien viemä

Se Håpkin. Sen vietit ei vain vie agilitykentille, vaan tänään kävi peurajahdissa. Viiden minuutin kuluttua kyllä palasi (ilman peuraa) aivan yltäpäältä kurassa. Mutta onnellisen näköisenä. Olin pitkällä metsälenkillä ja menimme aika reippaasti, kun ratsastin samalla, päälle peurajahti ja laitumille vesien vienti (ja kerran ilman lupaa Hurraan paimennusjahtaus tarhassa+ työpäivä talleilla). Kunhan saan kodin siivottua, lähden vielä agitreenien kautta mökille. Jaakko jää talonvahdiksi. Luultavasti mulla on tosi väsyneitä koiria illalla :).

Håp sai aamulla myös tokotreenit (+ keppitreenit, kun nyt on kahdessa paikassa keppejä pihalla. Toisessa on kuusi normikeppiä ja toisessa 8 Janitalta lainassa olevaa). Tein niitä avon liikkeitä pilkottuna ja aika kivasti tänään stoppasi. Ja kepit haki eka kerran, kun lähetin pikkuportailta vain sanomalla kepit. Matkaa kepeille siitä noin 8 metriä, mutta lähti hyvin päämäärätietoisesti niitä haeskelemaan. Eikä tehnyt yhtään virhettä! Ida teki sitten iltapäivästä vielä vähän, sanoi, että jos lähettää niin, että itse seisoo keskellä keppejä, ei osaa hakea... En (ehkä onneksi) nähnyt tätä harjoitusta.

Saatan ottaa nuo kepit ehkä mökille, nyt olisi agilityinnostus (ja ehkä ne agirodun kisatkin jo aika lähellä). Kuvassa Saijan Voltti. Meni kurssilla hurjaa vauhtia ja kääntyy pennin päällä. Onneksi on mustavalkoinen ja lyhytkarvainen, niin en ole ihan niin kade! (vähän vaan).

Lisäys: illalla lapsitreenit. Eli Elsa meni Suvilla, Ida Rossolla ja minä lapsikoiralla. Ida melkein itkua väänsi, ettei voi kisata, kun ei ole mennyt numeroilla. Ei ole mennyt numeroilla vieläkään, kun ne numerot oli lukkojen takana. Too bad. Hyvin tosin osasi ilman numeroita. Tai putki/puomi yhdistelmä meni monta kertaa puomille putken sijaan. Mutta muuten. Elsa meni Suvin kanssa ja sai sen kääntymään hyvin. Yksi hyppy kaksi kertaa nurinpäin, kun puolivalssi unohtui. Pikkaisen pedagogista huutamista (on se kumma, jos ei kertasanominen riitä, et sä nyt voi pilata koiraa jne jne) ja hienosti sujui. Loppuun vähän puomihetsaamista Suville. Ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin eilen keinulla (karkasi etupalkalle muutaman kerran, Elsa oli onneksi aika nopea palkan poistamisessa).

Håp teki kepit 90 asteen avokulmasta lähettämällä!!!! Ei sitten suljetusta kulmasta osannutkaan hakea, paitsi auttamalla. Mutta hyvin se pujotteli loppuun asti. Muisti renkaan. Yksi tokohyppy (avotyyliin)johonkin väliin hienosti. Kontakteilla tehtiin keinua ja sitten lopuksi hetsattiin puomin paikkaa. Nostelin sitä sinne tasaisen osan loppuun, pidin kiinni ja Elsalla oli etupalkkana namia. Meni jopa kovaa...

Nyt mökillä ja täällä on kivaa. Ja hyttysiä.

Kabai jatkuu

Lisää persjättöjä. Noin miljoona. Ja masokistina otin radanpätkän Suviannen kanssa lounastauolla. Itkuhan siinä meinasi päästä, kun olin Håpin kanssa kuitenkin ehtinyt ja Supsukan kanssa en ehtinyt ollenkaan. Eli ehdin Håpin kanssa, kun se on niin hidas ja Suvin kanssa en saisi onnistumaan mitenkään, kun minä olen niin hidas?
Lopputuloksena, kun hoppaleena väsähti kovasti kolmannen pätkän jälkeen, tein sitten vika pätkän Suvilla. Hyvä idea, sain mä sen suvittamaan, mutta persjätöt toimi!
Itselle muistiin muutama kultainen blind cross sääntö. Tee niitä vain, jos hypyt aika suorassa linjassa. Valitse oma juoksulinja läheltä esteitä ja pisteestä pisteeseen, EI siksakkia oma juoksu. Merkkaa koiralle ja kutsu sitä, mutta luota siihen, että koira tulee. Ja run faster... Nyt on aika väsähtänyt olo.

Suvi teki hetsaamalla keinua ja hitsi, kun se oli hyvä. Pääsi mun pitelystä rimpuilemalla miljoonaa keinulle ja toka kerralla (kun pidin tiukemmin), oikein repi päästäkseen keinulle ja lelulle. Täytyykin tehdä tuota myös puomilla. Håpkin teki, mutta se ei ole niin viettien viemä, että viitsisi rimpuilla.