...ja minä olen mies. Minä teen töitä kainalot hies. Näin rallatteli Ida tänään Vantun ja Håpin tokotreeneissä. Eihän Vanttu ole mies, mutta mies rimmasi paremmin...
Olipas mukavaa käydä Lentsulassa. Ja jännä miten erilaisia nuo koirat ovat. Håphan aikoinaan meni piilotetulle kapulalle heti ekasta kerrasta. Vanttu ei tajunnut piilossa olevaa kapulaa sitten millään. Håp ei ole koskaan tykännyt metallista (ei tykkää vieläkään, vaikka onkin hakenut nyt kahtena päivänä hyvin). En ole uskaltanut Vantulla kokeilla, kun ei mikään superpalauttaja ole puukapuloillakaan. Mutta Lentsupa kokeili ja sehän toi metallin ihan kuin puunkin. Vau! Ja miten koira voi lähteä vauhdilla merkille (jota ei koskaan ennen tehnyt) vaan, kun Lentsu hihhuloi siellä takana ja siirtyy sitten sivuun. Ja pysähtyy siihen merkin taakse seis käskyllä, jota ei osaa???? "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..."
Vantulle edelleen kierrosta seuraamaan ja sivulle.Seuraamiseen käännöksiä myös. Lyhyesti! Sitä metallinoutoakin (huh). Ruutuun lähetystä lelulle kaukaa. Piippilelulla seis liikkeestä heittämällä taakse (pelkkä pallo ei tarpeeksi kiva). Maahan ensin muutama käsiavuin, sitten pelkällä äänellä. Liikkeestä siis. Peruutusta tarjoamalla. Ja merkkiä (en vieläkään tajua miten se voi tuolla tavalla onnistua). Ja oman piilotusta.
Håp oli musta aika kiva tänään. Ja aika innokaskin. Merkkiä edelleen välillä palkaten pelkästään siitä. Ruutuun lähetystä niin, että palkka siellä hieman piilossa. Seuraamiseen "temppu". Eli nopsakka kääntyminen sihinällä (täyskäännös). Tästä tehdään sairaan kivaa, niin sitä voi sitten käyttää kisoissakin. Tai siis tulee siellä itsestäänkin. Ohjattu oli tänään hyvä (kun ensin sain merkin kuntoon). Kaukoja tosi kaukaa yksi vaihto ja palkka siitä.
Hyvämielihän noista treeneistä tuli. Ja kotimatkalla teimme lasten kanssa Salopäivän. Mukavaa oli sielläkin ja nyt on talo täynnä piippileluja. Ja pysähdyin poimimaan vähän mustikoitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti