yes!

Aikainen lintu lieron nappaa. Mun piti olla Kirkkonummella puolikasi ja menin hallille ennen sitä. Ensin Suvilla pikkuagitreenit- niistot oikealta ei kannata edes yrittää, vasemmalta sujuu pikkaisen paremmin. Superkontaktit (ollaan siis treeneissä, toim.huom.). Pituudella sai jaakotella ja tehdä nyt muutenkin melkein  mitä vain. Suoran putken jälkeinen takaakiertohyppy- pitää kiljua kovaa, jos jää jälkeen, muuten on jo hypännyt nurinpäin.

Ja sitten Håp. Ensin remmissä tyhjälle parkkikselle. Remmi pois. Jäykkäpasento, koira tuli heti sivulle ihan ite. Saalisleikki. Toistettiin asento ja pari metriä seuraamista ja villi leikki. Ihana.

Mutta vielä ihanampaa oli agitreeni Hopsun kanssa. Tänään meni ekaa kertaa oikeasti kovaa!!!! Ei keppejä kovaa, ne on hitaat ja kontaktit voisi olla vielä nopeampia. Ja niistoissa voisi kääntyä paljon pienemmällä kaarella. Mutta olin ihan onskuna, kun en ehtinyt! Ja Håp siis edelleen lukee niistot ihan älyhyvin. Ja tein muuten yhden pakkovalssisylkkärin (ei onnistu Suvilla). Ja pelitti. Puomin kontakteja pari kertaa lelupalkka edessä. Toimii. Keinu kerran, aika kiva.

12 tuntisen työpäivän lomassa vielä kahdet saalisleikkitreenit "saavumme tokokentälle" tyyliin. Hyvin nekin.  Ja jotta ei olisi liian ruusuista, vikalla tallilla juoksi miljoonaa toisen koiran kanssa. Meni kiellosta huolimatta ainakin kolme kertaa maneesin avonaisesta ovesta tuhatta ja sataa keskelle maneesia, vaikka siellä lopussa oli hevosiakin. Hyihyi.

teoriasta käytäntöön

No en mä jaksanut torstaihin asti vain leikkiä. Enkä tehnyt ongenvapaa, vaan solmin vanhan remminpäähän lelun, joka on nyt meidän saalis (mahtuu taskuun). Ja tänään kolme-neljä kertaa olen ottanut p-jäykkä asennon, Håp sivulle ja hurja leikki. Tuli jo kolmannella kerralla vauhdilla sivulle (ja rupesi tekemään hyrrää mun ympärillä). Näillä mennään nyt. Ja huomisesta aion lisätä tähän kokeenomaisen vieraalle kentälle menon ja leikin (tosin töitä taas aamuseiskasta eli saapa nähdä käytännön toteutus)..

Ja Rotikin on nyt AVOluokkalainen!!! onnea Satu. 172,5 pistettä. Sillälailla.

Aamulla parin tunnin mökkimetsälenkillä. Illalla otin Hertankin mukaan lasten maastoratsastusretkelle. Kivaa oli.

motivaatioseminaari

Myöhään meni rapujuhlissa ja aamulla tuntui ikävältä lähteä auringonpaisteessa viettämään kaunis kesäpäivä sisälle halliin. Vaan ei mennyt päivä hukkaan.

En jaksa referoida luento-osuutta. Vietit käytiin läpi ja ärsykkeet eri toiminnoille. Paljon ajateltavaa, vaikka toki paljon tuttuakin. Kertaus on silti opintojen äiti varsinkin tässä harvapäässä. Ehkä parhaiten jäi mieleen kuinka ohjaajan jäykistämisestä voi tehdä virettä nostattavan signaalin. Ja se, että kokeen alkua kannattaa harjoitella. Ja tehdä paljon kisannomaisia treenejä, koira ei ikinä tiedä milloin se palkka tulee. Ja jos sen ohjaajan p-jäykkä asennon saa toimimaan innostavana ja virettä nostattavana eleenä- erinomainen nostatus kesken kisatilanteenkin. Toki seilää puhuttioin kolmessa tunnissa paljon muutakin.

Käytännön osuudessa Håppa oli yhtenä koekaniinina. Alun alkaen oli tarkoitus testata toimiiko nami vai lelu paremmin virettä nostattavana. Ja mun olisi pitänyt leikkiä sen kanssa heti "kehään tultaessa". Vaan Håp ilmeisesti ajatteli, että nyt tullaan tokokokeeseen. Meni ihan kyyryyn ja laahusti onnettoman näköisenä- ja ei leikkinyt. Juha laittoi lelun ongenvapaan, Håp lähti kyllä heti lelun perään, mutta ekalla kerralla vähän hitaasti. Ja sitten innostui ihan kunnolla, saalisti, roikkui ja tappeli lelusta. Ei me mihinkään namivaiheeseen koskaan päästy, vein lelussa roikkuvan koiran autolle asti "roikkuasennossa". Ja sain ohjeeksi leikkiä ongenvapaleikkiä, sen jälkeen piilottaa vapa puun taa ja aloitta ihan läheltä ekaksi vaan jäykistämällä itseni ja vapauttamalla koira leikkimään. Lisätään sivu ja matkaa pikkuhiljaa- aina palkkana saalisleikki. Kokeilemisen arvoinen. Jossain vaiheessa vapaudutaan toivottavasti vavasta ja saadaan pelkkä p-jäykkyys ennakoimaan lekkiä. Ja "tehdään enkkoja" lottomeiningillä (eli pidennetään aikaa, mutta niin että koira ei toedä tuleeko palkka sekunnin vai 30 s kuluttua tai jatkossa vaikka 5 minuutin päästä). Demokoiria oli kymmenkunta, häiriöharjoitukset näyttivät muistamisen arvoisilta. Samoin koiran kontaktissa tuominen siihen kehätilanteeseen. Voikun nyt muistaisi edes osan. Ja edes sinnepäin oikein.

kyllä se kotona jne.

Peruin sitten viikonlopun kisat ja päätin siirtyä Lentsun termein peruskuntokaudelle. Tosin nyt on ollut niin tolkuttomasti töitä, että peruskunto on kasvanut vain työtaidoissa. Tänään pitkästä aikaa kävin kolmessa ihan uudessa paikassa mukaanlukien unelmieni koti järven rannalla. Tai siellä oli kolme taloa (yksi kartano), 10km maastoteitä omilla mailla, talli, aidattu piha jne. Myynnissäkin ja vain 14,5 miljoonaa. Helppoa, koska saatan olla lottovoittaja (kuponki hukassa ja ei tarkistettu). Håpin mielestä paikka oli myös kiva, koska talon borderterrieri vei Håpin sisään leikkimään (talo oli aika kaukana tallista) mun tehdessä töitä ja nuorineiti tuli huuliaan lipoen takaisin pitkän huutelun jälkeen. En halua tietää mitä on syönyt. Pyysin kyllä ilmoittamaan, jos pitää vähentää laskusta isokin summa...

Mä jo melkein päätin, ettei Håpista koskaan tulee hyvää. Sehän on jo maailman mukavin kotikoira, täyspäinen muiden ihmisten ja vieraiden koirien kanssa, ei pelkää uusia paikkoja tai oikein muutenkaan mitään. Ei vaan ole tarpeksi sähäkkä. Ja sitten tänään illalla tosi väsyneenä siivosin autoa ja innostuin kierrättämään puiden ympäri, annoin tarjota katsekontaktia (ei ennen tehty) ja sivulle tuloa (kiitos Sini tästä vinkistä).Merkkiä kans. Palkkana oli mun samaan aikaan syömää ruisleipää metwurstilla. Lisäksi tehtiin vastaanotolla printteripaperilaatikon päällä tatsausta ja Håp myös keksi tarjota laatikon päällä neljän tassun kanssa pyörimistä. Suvin mielestä laatikko oli este ja sen yli piti mennä mahdollisimman kovaa tai suvittaa loota keskellä. (teki sekin hoksattuaan 2on2offia). Mutta kaiken Hooppa teki melkein sata lasissa. Väsymyskin multa kaikkosi ja tehtiin ehkä viikon tauon jälkeen tunnari. Suvi ryntäsi taas haistelemaan samaan aikaan (se ei edelleenkään tajua mitä pitää tehdä, mutta yrittää kovin näyttää pätevältä)  ja Håp meinasi nostaa väärän. Keskittyi sitten kuitenkin ja toi yli kymmenen kapulan keskeltä hienosti oman. En menekään vielä huomenna pentukauppaan (tai laita Jennille pentukyselyä...). Punnasinkin osan koirista, kun vaaka oli vieressä. Håp 13kg, Suvi 14kg ja Rosso 8,1kg. Nyt on energiaruokaa jo vastaanotolla asti, vielä kun saisin sen raahattua pihan yli keittiöön niin saattaisi Hoppaleena lihoakin vähän.

Ja Tamskin ilmovastaanottajalle iso kiitos- ei tarvinut lähettää lahjakorttia, vaan saan käyttää sen myöhemmin, vaikka peruutukselle kerrottiin ihan todellinen syy. Sain vain kaunin ohjeen olla kiusaamatta pientä bordeskollieta!

 Leo tykkäsi meidän möksällä vesileikeistä.

Söpöstelijä.

huono

Minä siis. Sain eilen peruutuspaikan tämänpäivän kokeeseen. Eikun järjestämään koko illan aikataulut uusiksi ja innolla tokokokeeseen. Kovin innostin koiraani ennen, kovin olikin innostunut. Kovin koetin innostaa siellä rata-alueella, vaan ei innostunut. Tuomari epäili, että mua jännitti. Ei ehkä niin paljon kuitenkaan. Håp vaan menee kyyryyn ja ei uskalla mennä kovvoo. Ja seuraamisessa kuulemma painan vasemmalle koiran päälle ja en kävele suoraan, ihan olen joksus kuullut ennnekin. Kaiken muun se laahusti, kaukoja ei tehnyt. Tosin olisin kuulemma nollannut kaukot muutenkin nostamalla kantapäät ylös joka käskyllä. Ehkä se sunnuntain koe ei ole ihan sitä mitä nyt tarvitaan...

Mun silmät kiiluu kyllä treeneissä ja metsässä, vaan ei siellä tokoringissä...

viikonloppu

Eilen kivaa mökillä, kun Leo ja Roti tulivat kylään ex tempore. Koirillakin oli kivaa! Tokotreenit, ei niistä sen enempää. Håpille aloitettu kivat palkattomuudet ja lelun arvostuksen nostamisleikit. Se on menossa demokoiraksi ensi lauantain viettikurssille. Ja sinne tokokisoihin Lempäälään.

Leo jäi meille muutamaksi päiväksi, kun on ollut remmiräyhä ja ei kestä muiden aksaamista vaan villiintyy. No ei ole remmiräyhä ekan vuorokauden perusteella ja oli tänään agiepiksissä. Kerran vetäisi rataa kohti, kiskaistiin pois ja sen jälkeen meni nukkumaan. Rosson mennessä Suvi kiljui, Leo oli hiljaa silloinkin. Olisi kivaa sanoa, että nopiasti koulutin, mutta kun en kouluttanut ollenkaan. Ei vaan mun kanssa tehnyt mitään. Pääsi Marikan kanssa Ollia tuuraamaan palkintopallille, ja hyvin ammattitaitoisesti vastaanotti palkinnot :). Eikä tuo näytä edes pelokkaalta, oli siellä aksakisoissakin ihan häntä pystyssä, mutta kunnolla.

Epiksissä startttasi Håp. Ekalla radalla vein huolella joka esteen pitkälle mukaan- hyppäsi lopulta kaksi estettä niin pitkälle tällä ohjauksella, että tuli seuraavasta esteestä ohi. Tokalla yrityksellä sanoin hyppykäskyn, mutta en mennyt esteisiin kiinni- meni ok. Yksi rima tokalla radalla alas. Ei se kovaa mene, mutta ei nyt ihan lapasestikaan. On vaan aika erilainen ohjata Suviin verrattuna. Paljon pidempi hyppytyyli ja menee tosiaan pitkäksi paljon äitiään helpommin.Kontakteja ei juuri tehty vähään aikaan, aion nyt ehkä juoksuttaa sitä melkein läpi, että saisin vauhtia niihin lisää?
Ida Rossolla toisella yrityksellä hyvin, mutta yksi ylimääräinen hyppy. Oli ekaa kertaa ilman mua rataantutustumisessa ja teki itse suunnitelmansa. Hyvä Ida.
Elsa Suvilla. Kapisen näköinen Suvi räpsäsi kaksi rimaa ekalla kerralla Elsan ohjatessa hätäisesti. Toisellakin tuli yksi rima alas.
Sukulaisista Olli teki siis nollan mölliradalla ja voitti, Håp oli toinen. Ja Elsa sai kolmannen palkinnon.http://www.youtube.com/watch?v=dkHL5DfmBFc&feature=plcp

takaisin kotiin

Upea viikko Iran kanssa Lontoossa. Katsottu sekä koulu- että esteratsastusta. Hevonen on vaan hieno eläin ja hieno hevonen erityisen hieno eläin! Ja ei kyllä tarvinnut suomalaisten suorituksia hävetä, taso on noussut ja Emma ja Fia pärjäsivät hyvin ekoissa olympialaisissaan.
Kotiinpalattua Hurrailemaan, päivä siivousta (sain vain alakerran kuntoon) ja illaksi Raisioon tokokisoihin. Mä alan tajuta, että tämä tokoilu on sellainen oppimisprosessi ja mulla menee siihen enmmän aikaa kuin monilla muilla. Jopa vähän ärsytti kanssakilpailojoiden ahdistus naapurikentän pk-treeneistä samaan aikaan. Mähän melkein toivoin, että olisivat ampuneet- en tiedä mitä Håp tekee ja musta ois kiva tietää :).No eivät ampuneet, eli en vieläkään tiedä.
Håp on hassu. Sehän selvästi paineistuu mun kanssa siellä kisatilanteessa, mutta itse kisapaikalla on ihan onnellinen. Häntä pystyssä ja tyytyväisenä tuijottelee ympärilleen. Paikallaanmakuussa oli kahden ison sakemannin välissä, joista toinen (tosi mainio itse asiassa) oli aivan innoissaan ja piippiulisi koko paikallaanmakuun. Ja tästä Håp ei ole milleensäkään. Makaa iloisena koko ajan... Vasta kun minä astun kuvaan mukaan, alkaa ahdistus.
Itse kokeessa yritin olla rauhallinen, vaikka luulin palkanneeni koiran joka välissä, video kertoo jotain ihan muuta. Ei kun lisää treeniä. Seisominen nollille, kun karjasen ihan kauhealla äänellä SEIS!!! (normikäsky olisi ollut seiso iloisella äänellä). Kaukoissa ei oikein mennyt lopuksi maahan ja muutamassa liikkeessä istui makaamisesta huonosti. Ja ei tahdo lähteä seuraamiseen mukaan ja ja ja. 141,5p. Paljon saa vielä treenata! Aion nyt Lentsun ohjeiden mukaan harjoitella sitä iloista palkattomuutta. Ja taas kokeisiin ensi su.
Vikoja lomapäiviä viedään. Nyt olen möksällä. Vattupuskissa ja mustikassa käyty. Molempia olisi niin paljon metsässä kuin jaksaa pomia.

ja linkki tärisevään videoon, jossa laatu puuttuu sekä suorituksesta että kuvauksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=ZkVsdypYifs&feature=plcp

 Olen vielä hengissä ja vaikka mun omistaja jo psyykkasi itseänsä laittamaan mut pois, piristyin ja jaksan taas tällaiset ei juoksulenkit ihan oikeinkin hyvin...t. Hertta

 Passikuva Håpista (kaukojen treenausta kanervikossa). Jos Trkman tykkää eniten crazy dogeista, hän ei tykkäisi meidän Hoppaleenasta.

 Supsukka on päässyt (omistajansa) tavoitteeseen. On jopa laiha nyt. Ja Håpille sanoi joku eilen, että se on arveluttavan laiha. Jaha.

Jos kotona ei tarjota ruokaa tarpeeksi, syön sitten vaikka vattuja.