Håp ui

Aamulla tallille, maastoretki ja kentällä. Kauniin aurinkoisen ilman innoittamana kävimme Oittaalla vetäisemässä päälle Håpin tokotreenit. Vähän olen ehkä kaavoihin kangistunut tässä treenimisessä... No sitä sammaa tehtiin tänäänkin. Ruutu hyvä, ohjattu aamuun ja iltaan- voisi mennä joka kerta oikein, vaan ei mene. Välillä tuntuu, että ihan opetan sille sellaisen kaksivaiheohjatun? Eli lähtee keskikapullle, huudan ja korjaa. No koitin tehdä iltapäivällä lelulla niin, että viisasin kädellä (lelu toisessa kädessä) joko vasempaan tai oikeaan. Kun lähti oikeaan suuntaan, lelu lensi. Tuntui ostavan tämän harjoituksen.
Treenien jälkeen rannalla kävelemässä. Suvi kävi ensin hakemassa kepiiä kahlaamalla. Håp ei viime vuonna vapaaehtoisesti uinut ollenkaan. Nyt lähti lopussa hakemaan keppiä ja meni ihan uidenkin. Ja monta kertaa!!
Kohtalaisen pitkä työpäivä, illalla vielä pikkutokoilut pihalla. Ja itse asiassa pikkuaksatkin. Menin kaukoissa kauaksi ja ei sitten noussut istumaan. Ja jumitti ainakin neljä kertaa peräkkäin. Onneksi taskusta löytyi lihapullaa. Ikean heppalihapullat auttovat ja saatiinhan se istuminen. Tällä vauhdilla saamme torstaina nolla pistettä... Ruutu löytyi illallakin. Ja teinhän mä satulaZ:n aamulla. Eli huutelen Håpille Hurraan selästä eri asentoja, saa namin heitettynä palkaksi ja tekee oikeinkin hyvin. Ei sotkenut kertaakaan.
Vähän mua ahdistaa tämä älytön kisojen määrä. Nytkin tiedän jo etukäteen, että en osaa olla niin venkuroimatta, että saisin torstain tuomarilta tarpeeksi pisteitä. Silti on joskus tuntunut hyvältä idealta lmoittautua sinnekin? Ja torstain aksakisoissa vaatimattomat lähes 90 starttia. Suvin kanssa tokoilu edelleen ajatuksen tasolla. Aion ottaa sen Lentsulaan Håpin kanssa- Lentsu tosin ei vielä sitä tiedä. Varvas ei enää aristava puristettaessa, mutta joko mä kuvittelen tai olen puusilmä. Ei se musta kokoajan ihan ok liiku. Jaakko ottaa sen nyt muutamaksi päiväksi mökille, saa ainakin olla oikeasti levossa. Mun kanssa kun joutuu kuitenkin tekemään normilenkit, en oikein osaa pitää koiria remmilenkeillä.

nopsaa

Nopsaa aamulla tallilla. Parit pikkutokot työpäivän lomaan. Istumista maneesin reunalla ontumatutkimuksen lomassa. Eipä muuten istunut!! Eli pääsin huomauttamaan, kun meni maate ja lisäksi palkkaamaan, kun istui. Tajusikohan? En ole varma.
Illalla Ida "liikkurina". On selvästi käynyt katsomassa alempien luokkien kokeita, kun ammattitaitoisesti kysyi "ohjaaja valmis?". Ja sanoi käsky. Lapsiliikkurilla tunnari kerran ja ohjattu monta kertaa. Ohjattu ei ollut hyvä... Mutta Håpin pään lamppu alkaa ehkä hitaasti valaisemaan???  Ruutua molemmilta puolilta (muutin ruudun paikan keskelle pihaa, niin saa yhdellä ruudulla aika pitkän matkan molemmin puolin). Ja ruutu ainakin paranee. Nut alkaa Hopsulla olla ideaa oikeasta paikasta siinä. Lisäksi seuraamista ja jäävät hetipalkalla. Töissä aloin asentamaan taas kerran sivulle tuloa tarjoamalla, kun menen patsasasentoon. Tarjosi kyllä hyrrääkin ja taisin palkata siitäkin :)

Illan ilo oli ollut ketunpoikasen löytyminen vastaanoton alta.Ei uikuttanut enää, kun tulin kotiin takaisin. Saapa nähdä onko siellä vielä aamulla vai hakeeko mamma pois.

Ja ei kuvan koira eilenmitään kakkostulosta saanut. Jäi muutama pistettä vaille sitäkin...

Ohjaaja on väsynyt

Aamuksi Tuomarinkylään Packalenin silmien alle. Mä sitten tykkään hänestä. Pisteitä tulee toki ehkä liiankin helpolla, mutta on se mukavampi lopettaa koe positiiviseen tuomarin kommenttiin kuin ikävään. Tänäänkin totesi iloisesti lopussa, että hyvä Håpista vielä tulee. Vaan ei ollut hyvä tänään. En itse asiassa tiedä paljonko saatiin pisteitä, kun lähdin kesken agilitykisoihin. Varmaan hyvä kakkostulos. Sekä istuminen ja kaukot nollille, muista kait 9-10p. Ehkä parasta oli, että sekä ruudusta että ohjatusta 10. Ja ne olikin molemmat aika hyvät! Mutta sitä hiivatin istumista pitää nyt supertreenata. Ollaan kyllä istutettukin, mutta ei kait sitten tarpeeksi. Tänään piilo oli niin, että mä näin Håpin koko ajan. Rupesi minuutin jälkeen haisteleen maata ja meni maate. En sentäs viitsinyt tömistellä, kun olin ainoa jonka koira makasi niin, että sen sinne piiloon näki... Ja kaukoilla aloitettiin. Håp varmaan luuli liikettä paikallaan makuuksi. Näytti ihan siltä, että "mä kestän kaikki häiriöt" Eli ei liikkunut yhtään asennonvaihtoa vaan makasi kuin tatti... Metalli oli luokattoman hidas (heitin taas vinoon). Seuraaminen sitä normia (huonoa). Z kait aika hyvä (tai saatoin antaa vartaloapuja, niistä ei rokotettu).
Ehdin aksakisoihin. Aika helpot radat. Ekalta vitonen puomin ylösmenosta. Varmistin KAIKKI! alasmenot ja pysähtyikin hyvin, mutta enpä sitten niitä ylösmenoja katellut. Tokalta hajoitti renkaan, vaan nyt otti puominkin ylösmenon kyllä ihan keskeltä- nih! Radat olivat kohtuu sujuvat muuten. Vika rata hyppis, suoralta putkelta okseri ja pituus, jäin auttamattomasti jälkeen putkella- Håp meni kuin juna ja suoritti kaikki esteet itsenäisesti mun tullessa kaukaa takaa perässä. Ja sain koiran vielä putkijarrullekin ja käännettyä putkiansasta. Ja sitten päätin säästää askelia- hyppäsi ylimääräisen hypyn mun vieressä putken sijaan-hyl. Loppu hyvin mukaanlukien muurilta käännös. Hyvä Håp! Hitsi, oli aika lähellä ja olisi ollut hauska saada aika, kun tuntui liikkuvan aika kivasti.
Illalla pihahommia. Håp tykkää tuoda palloa ja tehdä tokotuksia saadakseen mut heittämään sen pallon. Saispa sen seuraamaan sillä innolla kisoissakin. Olisi hienoa seuraamista nimittäin. Ja nyt osasi tosi täpäkät kaukojen asennonvaihdot. Ja koska saanut viikonlopun aikana kaksi ylösmenovirhettä, kaivoin "boxin" ja aloitin treenaamaan sen läpi juoksua. Jos alkaa tulla enempi virheitä, laitetaan boxi ylösmenoille...

Noinniinkuin asennepuolella, meinasin kahden ekaradan jälkeen oikeasti masentua. Hopsun kanssa tuntuu kaikki olevan niin hitsin lähellä. Keskiviikon tokokoesuoritus olisi tänään riittänyt ykköstulokseen, vaan kun en osannut toistaa sitä. Vitosen radat olisivat ihan yhtä hyvin voineet olla nollia. Ja lehmätkin voisivat lentää. Hetken mietittyäni päätin iloita aika pätevästä nuoresta koirasta. En mä nyt ole varma tarviiko niukin nauikn kaksi vuotiaan koiran päästä sekä agi että tokoSM kisoihin? Vaikka ohjaaja sitä haluaisikin. Ja Hooppa juoksee kokoajan kovempaa, oppii koko ajan enemmän (tänään oppi ihmisnuolen tai Tuijan käärmekäden kahdella treeni hypyllä ja sen jälkeen teki sen myös radalla. Tokossa teki kaikki liikkeet peräkkäin ja vain paransi loppua kohden...). Eli yritän nyt asennoitua, että elämää on ehkä jäljellä tämän vuoden arvokisojenkin jälkeen... Oli Hopsu niissä mukana tai ei.

Ja otsikko kuvastaa sitä, että mä ajattelin koirani olevan väsynyt. Ei se mitään väsynyt ole. Mutta minä olen.

 Rosso kohta 9v ja nyt olemme aloittaneet leluleikit. Tänään oikein murisi, kun leikitin sitä :)

 Suvi on lomalla, mutta kai sitä saa yhden hypyn hypätä...

Moon tälläinen leppoisa tokokoira. Hötkyilkää te muut, mä teen tarkasti. Tänäänkin mun tokokokeessa oli kolme paikallaanmakuuta (se eka muiden kanssa, istumisenkin nukuin , samoin kaukot). Olen aika varma, että niin tarkasta suorituksesta mulle annettiin monta kymppiä. Ja osaan mennä merkille!

Sini ja Spes VOI 1

Illan ulkoilu kera Hurraan. Löytyi valkovuokkojakin ja yritin ottaa Håpista kuvan, yläkuvassa Suvi asentaa Hurraata parempaan asentoon mun leikkiessä kameralla.

Ja se tärkein on meinannut unohtua raporteista. Spes Sini ohjaimissa hienosti VOI 1 ja menolippu EVL luokkaan- Onnea!!!

Purina

Ei ollut meidän päivä. Putkiansaan aina kun siihen annettiin mahdollisuus (eli tänään aika usein). Kaksi kertaa ohjaaja avasi äänijänteensä riman päällä- rima alas. Yksi ylösmeno (selvä loikka yli, kun en kääntänyt edellisellä esteellä ja annoin tulla vinosti). Yksi A:n alasmeno (en katsonut koiraani, eli en tiedä kuinka loikkasi. Luultavasti mennyt juoksuna alas). Ainoa positiivinen asia, että etenemät on kohillaan.

Huomenna sekä tokoa että jos ehditään, agia. Nyt tarttis vielä tehdä tokotreenit tuossa pihalla. Pieni bordeskollie on vaan kovin väsynyt.

tehopäivä

Aamukuudelta ylös, niin ennen ysiä oli ratsastettu Hurraa, Håp saanut päivän ekat tokotreenit, auto katsastettu (ja siivottu). traikku uudelleenrekisteröity ja uusi auto rekattu meidän nimiin. Ja samalla vimmalla loppupäivä. Koti siistiksi ja möksälle Jaakon kanssa. Mökki kesäkuntoon, pihaa siistimmäksi, perunat maahan (samoin salaatit, vaikka saattoi olla aikaista). Kotiin, kahden viikon paperityöt ja Ninan tokotreeneihin KKK hallille. Suvikin (joka on mun koirista ainoa siinä KKK:n joukkueessa) korkkasi SM treenit. Osallistui paikallaanmakuuseen. Olin Håpin takia piilossa ja hyvin makasi mammakoira. Pitää varmaan asentaa siihen ne loputkin liikkeet. Tai olen mä vähän sitä seuruuttanut ja laittanut maahan/seis. Seis valuu, ei oikein toimi palloheitolla, mikä oli Håpille hyvä konsti. Samon hypyllä jää tosi lähelle hyppyä ja teputtaa vähän mun mennessä luo. Luoksetuloa kokeilin kerran, ei muistanut, että pitää tulla sivulle.

Håpin kanssa ruutua ja ohjattua. Ja kehään tulovirittelyä. Opetan sen vierellä sanaan, joka tästä lähtien tarkoittaa vapaamuotoista intoseuraamista. Ne ruutu ja ohjattu menee hapuillen, mutta merkki on edelleen kasassa. Kivat treenit. Ja mun pitää malttaa siinä ruudussa...

Jaakko laittoi mökillä koiria autoon. Muut meni, mutta Suvi ei. Jaakko totesi, että hänellä ei ole illuusiota Suvin kanssa olemisesta. Parhaimmilllaan ovat tasavertaisia, mutta Suvi tietää arvonsa ja tottelee jos se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Håpin kuulemma pitää totella.

Vappukoe

Aamukympiksi Hyvinkäälle.
 Pörsti tuomarina, ei paljoa puhunut. Ja ehkä hyvä niin, sillä kun Håp teki tunnariaan- nosti oman ja tiputti sen. Kävi haistelemassa loput ja palasi hakemaan omansa, jonka toi. Minä sanoin Hopsulle jotain, että olitkos vähän epävarma, niin Pörsti se tokaisi, että "no oli ja kyllä sillä on vielä pitkä matka kuljettavanaan" (eikä erityisen ystävällisellä äänellä...).
No matka on toki vielä pitkä, mutta mennään me eteenpäin. Tänään joka liikkeestä pisteitä. Vaikeat asiat olivat vaikeita kisassakin. Eli tunnarista kuusi, ruutuun hienosti merkille. Ja hyvin kohti ruutua. Jäi etunurkkaan, kahdella per sanalla peruutti ja loppu ok. Tästä 8. Kaukoissa tarvi useamman käskyn, 6. Ohjattu lähti keskikapulalle, nyt ymmärsin huutaa seis ja ohjata oikealle. Tästä 7. Z harmittavasti lähti istumisessa mun mukaan, kun palasin taakse. 7. Metalli oli hidas, mutta muuten ok. 8. Paikallaanolot istuminen 10, makuu 9 (pää pyöri). Luoksetulo minusta hieno 9. Ja seuraamisesta sai 8, mikä oli yllättävän hyvä. (Mähän en edelleenkään Håpin seuruusta tykkää).
Voisihan sitä todeta, että hohhoijaa, ei suju. Mutta oli tämänpäivän kokeessa hyvää, vaikka lapsuksia tuli. Ensinnäkin Håp ei ahdistu eikä paineistu. Aika kivasti tulee seuraavaan liikkeeseen mukaan, kehääntulo on sellaista leikkikentälle menoa. Hyppeli vesilätäköiden yli ja oli varmaan viisi metriä minusta erillään. Eli sitä voi petrata paljon. Mutta on oppinut merkin. Nyt meni oikeinkin kivasti sekä ruudussa että ohjatussa merkille. Huikea parannus viikossa. (tai nihilistinä, voisi se juosta silleen täysiä, mutta menee se nytkin puolireippaassa laukassa).Ja ehkä Håpista ei saa sellaista "virekimppua", joka olisi mun unelma. Toisaalta tänään tajusin, että aavistuksen hitaammassa vauhdissa sille koiralle ehtii vielä huudella korjauksiakin?
Ihana aurinkoinen päivä. Elsa se korkkasi shortsikelitkin, ja oli mullakin t-paita pihahommissa. On leivottu kakkua ja syöty hirvipaistia. Hansku piipahti koirien kanssa ja saivat kirmailla pihalla. Omien koirien, Idan ja Hurraan kanssa iltakävelylle. Mukava Vappu!

 Metsäjänis Håp (kuva otettu kyllä ehkä viikko sitten)

 Kävelykaverini.

Ja Suvin lempipuuhaa on Hurraan paimentaminen. Varsinkin nyt, kun potee varvastaan ja ei saa aksata, ei muuta kuin peimentamista haluaisikaan tehdä...