aurinkoinen turku ja espookin

Aivan mieletömmän hieno ilma. Ja vapaapäivä!!!
Aamulla hurrailemassa, otin kuvia ja paimeniin meni sitten paimennusmoodi päälle ihan kympillä Kuten Tallbergin Minna sanoi joskus, äänet puhuvat- ja varsinkin Suville... Valitettavasti näitä ei ole koulutettu paimennushommiin, niin muut äänet ei sitten oikein menekään läpi, kun vietti vie. Tulipahan jokunen kiva kuva koirien laittaessa Hurraaseen vauhtia.
Ja mukava aamu jatkui mukavilla treeneillä Turussa. Tällä kertaa Jaakon valvovan silmän alla. Pakkovalssin palasia asenneltiin ohjaajaan, koirissa onneksi tämä tekniikka jo on. Ja sitten ihan tuosta vaan, otettiin kädet pois... Eli ohjasin koko radan ilman käsiä. En olisi ikinä uskonut, että ihminen voi tehdä ilman taivasohjausta ensin takaaleikkauksen ja sitten heti perään välistävedon, mutta niin vain voi!!! Ei me tosiaan nollaa tehty kädettöminä, mutta saatiin kyllä koko rata tehtyä, vautsi. Nastaa oppia uutta, tai lähinnä silmiä avaavaa tajuta, mitä se koira oikeasti eniten siitä ohjauksesta havaitsee. (ei käsiä ja ei sitä ääntä...).
Håp teki pikkaisen. Ja senkin kanssa ilman käsiä. Menee virkamiehenä, mutta sai kommentin, että on estehakuinen, hyvähyvä. Lentsulle ei kerrota, että teki pikkaisen agia agivapaalla viikolla. Jaakon kysyessä, että mitä Håp osaa, näytin kyllä asianmukaisen sivulletulon. Ja kotona tehty paikallaanmakuu. Ja Satu lupasi lähteä videoimaan lauantain suorituksen. Minä opettelen kovin olemaan jännittämättä tokokoetta...

sporttistreenit

Ylläoleva lause (kuva kopioitu netistä tai jonkun fb-sivulta, en muista enää) valitettavasti kuvaa aamun treenejä. Oli silti hyvät treenit, kun löytyi monta heikkoa kohtaa treenattavaksi.

Tein aamulla Suville radan, missä puomilta sivuun putken kauempaan päähä (su hyllykohta), pöytä putken sisällä, monta pyöritystä ja takaakiertovalssi. Nollalla vasta ehkä kahdeksas yritys... Pyöritykset hyviä, mun juoksu puomin vieressä on säälittävää- koira ehtii mun takaaleikatessa puomille, valovuoden mua ennen kontaktille. Sain putken onnistumaan vasta neljännellä yrityksellä. Tekniikkana puolivalssi ja suvisuvisuvisuvisuvi tiukalla äänellä... Pelkkä puolivalssi ei riitä (valssiin en ehdi), veto nyt ei tosiaankaan toiminut. Tämä täytyy treenata jotenkin. Ja pöytä ei ollut hyvä edes lähettämällä, meni kaksi kertaa putkeen. Ja takaakiertovalssissa tuli rima (ihan vähän olin tiellä)... ja jätti kerran hyppäämättä takaakiertohypyn (joojoo, ehkä ohjasin ehkä en). Mutta putkeen meni pimeästä putkikulmasta ihan super hyvin, vaikka puomi oli houkuttimena! Ja aika kivasti kääntyili tiukat välit valsseilla, sekä irtoili lähettämällä. En ehkä haluaisi kilpailla itse rakentamillani radoilla.

Tarkemmin ajateltuna mä voisin ehkä kloonata Suvin, ja voisko muhun ympätä jonkun geenin, mikä tekisi minusta paremman ohjaajan. Geenimanipulaatio ei ehkä ehdi kuitenkaan tälle kesälle:).

Håp teki innostustreeniä. Hyppyä lelulle (tokohyppyä siis), seuraamista kaikenlaisilla variaatioilla, luoksetuloa (meni kerran nukkumaan tässä= maahan). Ja Rosson kanssa vain suunnitelin tekeväni jotain, en tehnyt. Jaakko jatkaa koiriemme analyysiä. Sekä Hertta että Håp ovat kovin huomiohakuisia ja tykkäävät paijaamisesta. Erona on, että Hertta on itsevarma ja Hertan mielestä koiraa kuuluu rapsuttaa. Ei ole vaihtoehtoa, ettei paijata. Håp taas mielistelee rapsuttamaan, itsevarmuudesta ei tietoakaan vaan katse on anova ja anteeksipyytävä:).

tilastonikkari

Croxfordin hengessä katsoin tämän vuoden Suvin tulokset.

23 rataa, 11 nollaa, 7 hyllyä, 3 vitosen rataa, 2 kymppirataa.

Nollaprosentti 47%- sitä pitäisi pystyä parantamaan, vaikka onkin petraantunut viime vuodesta (mutuun perustuva tieto tämä).

Hylly% 30- seitsemästä hylätystä muistan ainakin kolme ns. yhden hyllyn rataa, joissa hylkäys on tullut pienen ohjausvirheen takia. Samalla muistan ainakin kaksi katastrofirataa, missä pakka hajosi virheen tultua ihan kokonaan ja hyllyjä olisi voitu antaa pari kolme samalle radalle. Sellaisista pitäisi päästä eroon.

Kontaktivirheitä on tullut (nyt yritän muistella rehellisesti tätä osaa) kaksi tai kolme kappaletta, kielto tuli eilen ja Ahvenanmaalla, yksi rima ainakin tuli Hyvinkäällä alas, kun huusin riman päällä SUVI. Olisiko lopputulema, että mun täytyy olla tarkka niiden kontaktien kanssa-osaa, mutta ei kisoissa jää mua sinne odottelemaan ja sen mukaan on elettävä ja opittava oma ohjaus ja paikka löytämään. Kiellot ovat huomattavasti vähentyneet ja tässä uskon Janitan ohjeen auttavan lisää jatkossakin (valitaan meille sopivat ohjaukset ja unohdetaan mm. niistot). Rimaongelmaa Suvilla ei ole, tiputtaa todella harvoin kisoissa-sillointällöin treeneissä saattaa tulla pari alas.

Noin äkkiseltään hienointa tässä tilastonikkaroinnissa taitaa olla se, että nollista peräti 8/11 on voittonollia, 2/11 on kakkossijoja ja 1 sijoitus oli yhdeksäs. Eli vauhti riittää kivasti:).

Ja ei ole helppoa Suvilla niiden nollien kerääminen mun ohjauksessa. Pätysen kuva takapuolestani ja Suvin kysyvästä katseesta, että kerro nyt ÄKKIÄ mihin pitää mennä...(kuva on BATin kioista, missä Suvi voitti luokkansa). Mutta kerrankin mun kädet eivät ole taivaissa!

kisatauolle

Suvi siis. Yksi nolla, Ilkan videolta katsoin, ei se ollut huono, mutta jotenkin näytti liikkuvan einiinhyvin pari putkenjälkeistä väliä. Oli toinen Twixyn jälkeen. Seuraavalla radalla ohjasin puomilta vääräänpäähän putkea, aika olisi ollut oikein hieno. Vikaradalla yksi kielto, en ihan tajua mitä tein väärin-ilmeisesti hätiköin seuraavalle esteelle liikaa. Ekaradan keinu muuten oli pikkaisen liian noppee- tokaradalla teki hienosti, vaikka juoksin muurin taakse ja jätin tekemään ite!. Kokonaissuorituksena ok, mutta harmittaa kovin nuo virhe/rata suoritukset. Jos ja jos. No me jatkamme Suvin kanssa rataharkkaa nollatreenimentaliteetilla ja ensi viikon radoissa on taatusti muutama puomille takaaleikkaus ja sieltä putkenpäidenhakua. Sille saattaa kyllä olla juoksukin tulossa, Rosso on tuijotellut haaveilevan näköisenä peräpäätä ja Suvi näyttänyt hammaskalustoaan vienosti pikkumiehelle (Rosso ei yleensä Suvia juuri haistele ja Suvi ei tosiaankaan näyttele purukalustoaan normiaikoina). Edellisestä juoksustahan on jo yli 13kk, tämä on sellainen kisakoiran unelmaversio. Mukava oli saada tutulta spontaania palautetta, että näytin paremmin keskittyneeltä kuin aiemmin. Tähän olen kovasti satsannut ja mielestäni tänään onnistuin aika hyvin keskittymään joka radalle, vaikka ei ihan triplanollia tehtykään.

Superhauskaa oli mennä yksi rata Funilla. Ei siitäkään nollaa saatu aikaiseksi, kun en saanut sitä(kään) ymmärtämään mun niistoja ja ohjasin lisäksi yhden putken ohi suviohjaustekniikalla (sanotaan putki, mutta ei näytetä estettä, juostaan vaan vierestä). Lisäksi sain koiran varastamaan lähdöstä... Mutta hienosti teki kontaktit alas käskyllä ja saa vapautuksella (kiipee, olisi ollut se oikea...).
Voikun Håp nyt joskus oppisi menemään kovaa, olisi niin kivaa ohjata useampaa nopeaa koiraa.

Håp kävi hallissa tekemässä fiilistokoa ihan pikkaisen ja leikkimässä Breezen kanssa. Hanskulla on pinkit ruututötsät meillekin, Leo oli osannut heti ruudun, kun oli kivan väriset tötsät.
Ja katselin viimeviikon treenejä nauhalta. Ne Håpin kanssa huonosti menneet rataharkkatreenit siis. Minusta Håp matelee estevälit... Ja Suvi ei tehnyt nollaa, olisin ainakin itse antanut pöydästä femman. Mutta äitikoiran vauhdissa ei ole moittimista. Ja EO-joukkuevalintakin tuli emailiin. Suvi on Tatsin, Ninjan ja HelloKittyn kanssa samassa joukkueessa. Ja se kisa on kuulemma taas viesti. Pitää ehkä treenata pari kertaa ennen. Aamulla taisi pentu tehdä pari kiertämistä joko lelupalkkaan kiinni tai miniseuraamiseen ja lelupalkkaan + paikallaolon kotona (lähes kolme minuuttia, tein kaikenlaista pikkuhommaa niin jaksoin odottaa niin kauan, hyvin pysyi).

fiilistellen

Taas kerran vanharouva luulee elävänsä ikuisesti ja leikkii Håpin kanssa innoissaan.

Aamuruoalla paikallaanmakuu. Juoksentelua ympäriinsä tallilla, välillä huusin maahan, sikanopea palkkaus -välillä sai hypätä mun syliin ottamaan frisbeen. Välillä seis valeheitolla, kävelin luo ja sai taas frisbeen joko heitolla tai nappaamalla, miniseuraamista muutama askel, pari seis frisbeenheitolla taakse. Meillä oli molemmilla hauskaa ja kyllä meni nopsaa maahan! Yksi luoksetulo lentävään leluun mun taakse ja kovvoo tuli tämänkin. Niin hyvä fiilis jäi näistä minitreeneistä, että maltoin jättää hallitreenit väliin.
Hurraalla ratsastuskoulupäivä-Ida, Elsa, Karoliina ja minä. Ihan kummallista, kun ei ole mitään pakollista koko iltapäivänä (tai päivystys koulukisoissa, mutta siinä oletusarvo on, ettei mua tarvita). Huomenna Suvi pääsee kisoihin ja sitten saa ainakin kuukauden kisatauon.

Iltapäivällä Håpille aurinkoruutua (aurinko paistoi, siitä nimi). Taidan vaihtaa tämän tokottelun tähän fiilistokoon, tehdään vaan täysillä kaikkea kivaa. Lelulle ja alustalle, yhden kerran mietti kaikki muut tosi hyvällä vauhdilla ja pupuloikalla ruutuun:).

ruutupaperi

Hitsi, pitää lähteä hakemaan Elsaa ratsastuksesta mutta nopeasti muutama puhelinkeskustelun seurauksena mieleen jäänyt kohta. Kiitos Lentsulle,

Kisoihin on viikko. Nyt tehdään enää kaikki onnistuu treeniä. Eikä tehdä valmiita liikkeitä. Eikä harjoitella palkattomuutta (tämä menee treeniin 3.3 jälkeen).
Saa tehdä paikallaanmakuuta eri ajoilla.
Saa tehdä seis pallonheitolla.
Saa tehdä seis valepallonheitolla (hypyn loppuosa).
Saa tehdä hyppyä lelulle.
Saa tehdä pikkupätkiä seuraamista.
Saa tehdä maahanmenoa, mutta ei liikkeenä vaan palkka heti.
Saa tehdä kieputuksia ja temppuja, palkaten hyvin.

Pitäisi olla "fiilisviikko", eli sairaan kivaa tokoleikkejä.

Ei saisi tehdä aksaa. Tämä on vaikea. Lupaan yrittää. En ihan vielä lupaa, etten tekisi Janitan luona ihan pikkiriikkisen.

Ja aksa on tajuttoman kivaa. Håp on tehnyt tänään elämänsä ekan koko keinun. Ja hienosti teki!!! Vain kerran ilman apua, mutta silti. Nyt on pakko, lähteä hakemaan muksu. Miellelläni hehkuttaisin agia vähän lisää. (Suvikin oli pätevä Elsan kanssa ja Rosso Idan ja Saagan kanssa).

kuvia ja treeniä

Meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Jos tämä ei ole kaunis koira, mikä on?


Äiti ja poika, samanlaiset on elkeet ja ilmeet. (yllä ja alla).



Poseerauskuvan yritys.


Ei ole pystyt korvat yllä. Ja löytyy vauhtia alla. Hieno Pörje!



Loma jatkui yli neljän tunnin suojalumen lapioinnilla. Tietää lapioineensa. Päälle menin hallille tekemään Sirpalta lainatun radan. Radassa oli haasteellisia kohtia useampi. Meillä tökkäsi Suvin kanssa välistäveto (hyppäsi, mutta ymmärsi sylkkäriksi mun koita hypätä ristiin-ohjauksen), samoin ongelmia putken välissä olevalle pöydälle meno, kun ei lähetetty, vaan piti mennä sivusta ohjaamalla. Melkein nolla lopuksi, koitan ladata joskus viideon.
Ja sitten kuningasjatus tehdä sama rata (-kepit ja keinu) Håpilla. Ja en siis ole tehnyt rataa ennen... No ihan ei sujunut. Päädyin lopulta tekemään kaksi pätkää. Eka pätkä kepeille asti sujui kohtuu nopsaa, Håpille sopii niisto (leijuu, koska Håp siis hyppää sen hypyn ilman, että mun tarvii miettiä jokaista milliä etukäteen, miten kuuluu ohjata- Suville niisto toimii vain, jos teen aivan prikulleen oikein). Keppien jälkeinen pätkä putkeen saattoi mennä yhden kerran melkein. No, onneksi treenaaminen on superkivaa, ei sen kaikkea vielä tarvi osata.
Teki Håp vähän seuraamista. Huomenna asennan taas uuden palkaamattomuussysteemin... Se toimii mun "kisapalkalla" tasan kerran tai kaksi, sitten alkaa valumaan ja en saa sitä innostumaan kunnolla. Agissa innostuttaminen on paljon helpompaa. Säälittävästi se mm. karkasi A:lle tatsaamaan, kun yritin palkata seuraamisesta... Sain kulutettua hallilla melkein kaksi tuntia (radan rakentamiseen meni kyllä ainaski puoli tuntia siitä)- olin varmaan lumitöiden ja agiharkkojen jälkeen ruuhkaisessa postissa ilo ympäristölle.