Ylläoleva lause (kuva kopioitu netistä tai jonkun fb-sivulta, en muista enää) valitettavasti kuvaa aamun treenejä. Oli silti hyvät treenit, kun löytyi monta heikkoa kohtaa treenattavaksi.
Tein aamulla Suville radan, missä puomilta sivuun putken kauempaan päähä (su hyllykohta), pöytä putken sisällä, monta pyöritystä ja takaakiertovalssi. Nollalla vasta ehkä kahdeksas yritys... Pyöritykset hyviä, mun juoksu puomin vieressä on säälittävää- koira ehtii mun takaaleikatessa puomille, valovuoden mua ennen kontaktille. Sain putken onnistumaan vasta neljännellä yrityksellä. Tekniikkana puolivalssi ja suvisuvisuvisuvisuvi tiukalla äänellä... Pelkkä puolivalssi ei riitä (valssiin en ehdi), veto nyt ei tosiaankaan toiminut. Tämä täytyy treenata jotenkin. Ja pöytä ei ollut hyvä edes lähettämällä, meni kaksi kertaa putkeen. Ja takaakiertovalssissa tuli rima (ihan vähän olin tiellä)... ja jätti kerran hyppäämättä takaakiertohypyn (joojoo, ehkä ohjasin ehkä en). Mutta putkeen meni pimeästä putkikulmasta ihan super hyvin, vaikka puomi oli houkuttimena! Ja aika kivasti kääntyili tiukat välit valsseilla, sekä irtoili lähettämällä. En ehkä haluaisi kilpailla itse rakentamillani radoilla.
Tarkemmin ajateltuna mä voisin ehkä kloonata Suvin, ja voisko muhun ympätä jonkun geenin, mikä tekisi minusta paremman ohjaajan. Geenimanipulaatio ei ehkä ehdi kuitenkaan tälle kesälle:).
Håp teki innostustreeniä. Hyppyä lelulle (tokohyppyä siis), seuraamista kaikenlaisilla variaatioilla, luoksetuloa (meni kerran nukkumaan tässä= maahan). Ja Rosson kanssa vain suunnitelin tekeväni jotain, en tehnyt. Jaakko jatkaa koiriemme analyysiä. Sekä Hertta että Håp ovat kovin huomiohakuisia ja tykkäävät paijaamisesta. Erona on, että Hertta on itsevarma ja Hertan mielestä koiraa kuuluu rapsuttaa. Ei ole vaihtoehtoa, ettei paijata. Håp taas mielistelee rapsuttamaan, itsevarmuudesta ei tietoakaan vaan katse on anova ja anteeksipyytävä:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti