väsähtänyttä

...treeniä aamulla. Håp tek suoraa, jossa rengas keskellä. Ei millään tahtonut muistaa kesken vauhdin, että rengas olisi pitänyt hypätä. Keppejä nyt oli toinen puoli jo lähes suora, aika ok, mutta tuli pari kertaa tokavikasta välistä ulos ja ei ihan joka kerta aloittanut alusta. Toisaalta haki avokulman ekaa kertaa ja hyvin. Joitain ohajuskuvioita (takaaleikkaus, pyöritys, valssi). Ne ok.

Sirpan blogia lukiessani tuli mieleen, että Suville opetin kontaktit aikoinaan laittamalla namia sinne päätyyn valmiiksi. Håpkin on saanut namia, mutta ne ei ole olleet odottelemassa ja Håpin paikka tuntuu olevan hakusessa (varsinkin jos jään taakse). Lisäksi koiralla ei ole ollut kiire alasmenolle, kuten äidillään on. Kokeilin sitten tänään puomilla namipalkkausta yhdistettynä hetsaukseen. Sinnehän se meni reippaalla laukalla ilman muhun vilkuiluja joka kerta ja pysähtyi just oikeaan paikkaan, ei liian ylös. Jospa tekisi nyt välillä näin.

Ja piti sitten kokeilla keinuakin. Meni parin yrityksen jälkeen päähän jo aika ok ja kun oikein satsasin superhihkumisiin, sain sen jopa vähän haluamaan keinulle. En siis antanut rämähtää alas, vaan vaimensin kiikkausvaiheen omalla kädellä. Tai siis sai pamahtaa, kun ei tuo äänistä perusta, mutta itse kiikkaus oli autettu. Puomi uudelleen keinun jälkeen ja edelleen hyvä.

Håp teki lisäksi alohypyn lelulle ja paikallaanmakuun äitinsä kanssa. Rosso ei pysynyt vaan käveli ympäri hallia. 2,5 minuuttia molemmat hienosti. Suvikin odotti ihan loppuun asti. Pitäisikö sekin ilmoittaa tokokisoihin?

Suville nolla kolmannella yrityksellä. Putkenpään ohitusta, menee hyvin kovastakin vauhdista, jos huutelen tiukalla äänellä sssuviii ennen edellistä hyppyä.

Ja lopuksi (kun mua väsytti) laitoin Suvin ja Håpin yhtäaikaa suoralle, missä kolme hyppyä ja putki päässä. Lähtö samaanaikaan. Ensimmäisen erän voitti Håp, kun Suvi keskittyi räksyttämään. Toisen voitti Suvi kirkkaasti. Kolmas tasapeli, ihan pikkaisen pelotti kun ampuivat aivan rintarinnan putkeen... Ei ehkä niitä mun aivan kirkkaimpia ideoita tämä, mutta saatinpahan pentuunkin vauhtia.

juhlahumua

Olipas hauskat synttärit eilen! Kiitos. Taikatemppuja, linedancingia ja sitä tavallisempaa tantsaamista, hyvää ruokaa ja ihan muutama makea siideri... Kotiin päästy, nyt pitäisi jaksaa lähteä Ojankoon, intoa ei ollenkaan. Kansalaisvelvollisuus täytetty, kerrankin mulle kelpaa molemmat ehdokkaat.Kisakirja hukassa, tai löysin just sekunti sitten.

Koutsin mukaan Håpin löysän seuraamisen syy on sitä poispäin työntävässä ohjaajassa. oho. Siltä se tosin ihan pikkaisen näytti, kun nyt kattelin sen viideon uudestaan. Jospas Ojangossa pystyisi vähän seuruuttaan...

Nonni. Krapulassa ohjaaminen ei ole mun juttu. Toisaalta juhlat oli niin kivat, että en uskalla sanoa, etten toiste kokeile samaa. Kaksi hyllyä, yksi hyvä hylly hyppikseltä ja tosi huono hylly agiradalta. Yksi nolla agiradalta, millä toinen, mutta töksäshti ennen sarjan b osaa ja meinasi mennä puomille putken sijasta. Kovaa Suvi just nyt kulkee, koska näilläkin kommelluksilla aika riitti tokasijaan. Twixy voitti hienolla radalla ja sekuntia Suvia nopeammalla ajalla.

Iltapäivän tunnelman (mulle siis) nosti Håp. Teki niin pätevästi kolmen esteen agia, että ohhhoh. Takaaleikkaukset, pakkovalssi, pyöritykset ja ne normivalssit sujui kaikki. Uskallanko melkein väittää, että kääntyi ainakin yhtähyvin kuin äitinsä? Kiihkeys ei niin suurta, mutta ei Håp hitaasti kulkenut. Keinun kontaktia, ei ole hyvä, kun ei osaa mennä oikeaan paikkaan mun jäädessä taakse. Monen minuutin paikallaanolo superhäiriössä (rata vieressä, paljon koiria kulki ohi ja ärisikin). Mun hurratessa Reille ja Niinulle nousi, mutta meni heti takas maahan ja pysyi taas hyvin senjälkeen. Ja seuraamista kierroista, nyt oikein tsemppasin etten kävele sen koiran päälle. Parempi. Olkoon ruma bordeskollie, jos oppii kontaktit ja jatkaa muuten tuolla asenteella, hyvä siitä tulee! (mun kirjoittaessa tätä, Hopsu makaa pää Idan sylissä sohvalla ja näyttää kovin suloiselta).

pakkasta

Eikä juurikaan treenattu. Kotona nyt aloitettu kontaktin alaosan opettaminen itseväsätyllä lankulla. Eilen menivät siihen kilpaa, Håp ja Suvi siis. Välillä kapealla lankulle osui neljä takatassua, välillä vain pari... Håp menee aika näpsäkästi oikeaan paikkaan, jos lähetän edestäpäin. Jos pitää mennä mun ohi, on ihan hukassa. Ompahan jotain mitä treenata.

Hertta on keksinyt, että louskuttamalla öisin, menen sen kanssa alakerran sohvalle nukkumaan (jotta saisin itse nukuttua). On se hienoa, kun lapset antaisivat nukkua, koirat aloittavat valvottamisen. Lisäksi Hertan rakko aloittanut minifalskauksen... Meillä varmaan haisee, mutta olen varmaan itse jo tottunut tuoksuun. Muuten vanharouva pirteä kuin mikä.

Saatoin mä Petran maneesilla jotain seuruutusta tehdä, samoin jonkun luoksetulon ja tolpankierrosta leluun. Seuraaminen on mulle ahdistus, kun haluaisin sellaisen tiukasti vierellä nököttävän, häntää innokkaasti heiluttavan koiran ja mulla on semmoinen valuva, löysähkö, irtonainen versio... Olen nyt kuiteski tehnyt seuruunkin lähes kokonaan lelulla, jos siihen saisi vähän virtaa niin. Maahanmenot ja seisomiset tekee kai ihan ok. Ja pysyy kivasti paikallaanoloissa kolmekin minuuttia. Pysyykö sitten, kun Roti tulee leikkiin kutsumaan, jää nähtäväksi:). Samoin hypyssä ei kai ongelmia. Mun vartalossa on ongelmia. (muitakin kuin painoon ja ulkonäköön liittyviä). En osaa olla vilkuilematta koiraa ja kallistelematta itseäni.

Hurraa tekee nyt hankitreeniä, kun kerrankin taas on upeat hanget. Kyllä siinä on sisäänrakennettuna myös passage, en vaan saa sitä ilman puolenmetrin hankea siitä ulos. Hangessa olen nyt tehnyt kokoamisia ja eteenratsastusta ravissa. Samoin ollaan tehty väistöjä, nekin aika hyvin. Laukka viimevuotista parempi, mutta vieläkin sille aika raskasta hankilaukka ja ei jaksa montaa kierrosta.

Håpin ja Suvin kaksi kääntymistaktiikkaa. Ei tarvita kai avaruustiedettä arvatakseen kumpi tekniikka on nopeampi... (Tähän musta perustuu Suvin nopeus, ei sen suoranopeuteen, joka mm. Håpilla on äitiänsä selvästi parempi).

Lisäys. Olin kaupoilla illalla ja koirat oli Jaakon kanssa kotona. Håp oli hipsinyt yläkertaan (kiellettyä) ja avannut kuonollaan jokaisen makkarin oven. Jaakko oli istunut selkä ovea kohti ja katsellut peilistä, kun kuono oli työntynyt ovenraosta ja pikkukoira hiipinyt sisään. Jaakon kääntyessä tuolillaan Håppaa kohti säikähti pienikoira ja pyörähti 180 astetta ja kiisi takaisin alakertaan....

titreenit

Aamusesta Sporttiksella itsekseni. Video lataantuu, hukkasin jo johonkin Suvin nollaradan. Ne kymmenen yritystä ennen nollaa olisi ollut videoituna...
Mutta saatiin siis nolla. En saanut sitä varastamaan puomilta, eli hyllykohta jäi treenaamatta. Tai treenattiin, mutta oli liian helppoa, kun koira pysyi kontaktilla. Juoksukunnossa on toivomisen varaa mulla siis.

Tässä linkki http://www.youtube.com/watch?v=Yxtz9MoM8Uo&feature=youtube_gdata

Håpin tokokisat ovat varmistuneet. Kauheaa ja ihanaa samaan aikaan. Videolla näkyy aikalailla mitä tehtiin sen kanssa aamulla. Kontaktin paikka meni nyt kotitreeniin, ei tuu alasmenoa mun makuun tarpeeksi kovaa, saa opetella paikan ensin paremmaksi ja sitten vasta tehdä koko esteen. Keppejä laittelin jo tiukemmaksi, aika hyvin tekee ne ja fokusoituu kohtuu hyvin keppeihin, ei muhun. Putki käskyllä menee johonkin putkeen, täytyy ottaa tavoitteeksi opettaa mihin päähän sillä käskyllä mennään...

Treenien jälkeen vielä ratsastamassa pellolla ja koirien kanssa ulkona. Tosi makee ilma ja tosi kylmä!

voittokone

Suvisupsukka siis. Sadasosan (!) turvin voitti viidennen perättäisen kisansa. Jotta ei nouse ihan hattuun, ohjasin seuraavalla radalla ohi esteen ja oli lisäksi saanut femman jostain muualta, en tiedä mistä- ainakin kontaktit otti ja lähti tietty ilman lupaa. Vika radalla olin suunnitellut valssaavani puomin päässä, vaikka lähdin hyvin ajoissa juoksemaan, en ehtinyt- piti kuitenkin yrittää sitä valssia (prkl) ja ohjasin sitten rintamasuunnan käännöllä hypyn nurinpäin. A:lla pysäytin maahan esteen jälkeen, sitten vielä ohi vika putken... Jostain syystä ensiksi jää aina mieleen huonosti menneet kohdat, vasta kotimatkalla päätin iloita voittoputkesta, ei meillä ennen tuommoista ole ollut!!
Koitanpa linkittää tähän naamakirjasta Arnon sivulta psyykkauslaulun (olen tänään päivittänyt fb:tä niin innokkaasti, että en enää viitsi sinne laittaa). Oli tungettu mukavan melodian sisään monta toimivaa ohjetta kisatilanteisiin. Ja nyt yritän laittaa siis suoraan linkin...
http://www.youtube.com/watch?v=ozDFRqQHLMQ&feature=share
En ole kyllä varma onnistuiko, mutta yrittänyttä ei laiteta. Eli heti perään lisätään Iriksen kamerasta Tarmon ja Grimin eilinen KORK-rata.
http://www.youtube.com/watch?v=QfrfzDWmm10

Håp teki pitkänmatkan luoksetulon hienolla vauhdilla suoraan sivulle. Himppasen seuraamista. Liikkeestä maahan ihanasti ja liikkeestä seis ihanasti maahan... Tai sai sen sitten seisomaankin neljännellä yrityksellä. Niin monta yritystä ei taida olla kisoissa. Pujoa jalkojen välistä ja vadin ympäri. Tämä hienolla vauhdilla pamauttaen aina etujalat siihen vadin päälle, välillä yhtäaikaa, kun oli niin kiire saada aamuruoka. Koitimme sitten tehdä saman takajalat vadilla. Ei niin hyvin. Mutta Håp sentäs tajuaa, että siinä vadilla pitää olla takajalat. Suvillehan koko vatitemppuilu on kummallista ja jonninjoutavaa hömpötystä. Hän tekee vain agia. Esteitä viedessä kontaktia puomilla, tarjosi monta kertaa väärää paikkaa liian ylhäällä, annoin miettiä mihin sitä pitikään pysähtyä ja meni aina lopulta oikeaan paikkaan. Onko toimiva tapa, en ole varma.

KORK

Nyt on sitten koikeltu agia ratsastajanuket selässä. Tiukan knock out kisan finaaliin pääsivät Tarmo ja Deco (suvinveli). Koska Decolla alias Potilaksella ohjaajanaan Edward Kaali oli kouluratsastusnukke selässä, lienee päivänselvää, että Potilaasta kruunattiin voittaja!
Mulla oli kivaa, koirilla taisi olla kivaa ja ainakin palautteen mukaan yleisölläkin oli kivaa. Eli kiva! Näytöksessä perinteiseen tyyliin hienoa ratsastusta, upea katrilli ja päivänsankarikin esitti Cossen ratsain. Ida oli huolissaan, kun ei ollut ymmärtänyt onnitella Kyraa, onneksi näki sitten vielä kertaalleen ja pääsi toivottamaan hyvää synttäriä:). Videolla ei taaskaan mitään, mutta täytyy ehkä lavastaa joku pätkä jossain välissä...

Håp seurasi toisen puoliajan katsomosta, joskus pidin kovin tärkeänä, että hepat pääseee tutustumaan kisaympäristöön ja tottuvat siihen. Ei ehkä koirilla niin tärkeää? Hottentotti ainakin on kuin kotonaan ihan joka paikassa. Yhtä hömelö ja kiltin näköinen koko ajan... Aamulla olivat Kotin Tanjan hoidossa molemmat, Hopsukka ei alkuun oikein ymmärtänyt, miksi pitää vaan maata paikoillaan. Suht ok molemmat, Håpilla rintarangassa jotain (en vielä ole tavannut bc:tä, jolla ei rintarangassa olisi jotain) ja Suvi vähän jäykkä oik.lantiosta ja vas. lavasta. Metsäfysioterapia pelittää (eli koirat porhaltaa vapaana paljon, pitkin ja poikin mettää, helppoa, halpaa ja kivaa).

nuket

Ylläolevaa kuvaa voi aina katsoa, jos meinaa nousta hattuun... Onhan se hienoa, että Suvi on oppinut kai numerot?. Tosta ohjauksesta on vaikea tietää mihin mennään. Kiitos vaan Tarja kuvasta!

Tuotekehittely toimii. Estenukke pysyi Suvin selässä kepit, putken ja monta hyppyä. Vain plastrong aukesi. Ja ihana koira meni ratsastaja selässään ikäänkuin aina olisi siellä joku! Huomenna ostamaan reput loppuun alueen kaupoista...

Ja treenattukin on. Håp ensin kierrosta seuraamaan maneesilla. Illalla Suvin nollatreenit. Tänään tarvittiin viisi? yritystä ennen nollaa... Mutta heti perään Vuokon motivaatiorata ja jestas sai juosta. Ja kyllä oli kivaa. Håpkin sai tehdä saman radan hieman helpotettuna. Meni ekaa kertaa renkaan vauhdissa ja meni oikein vaikka oli välillä matalana ja välillä maksikorkeudessa. Ja multa loppui juoksukunto eli ei ole hidas enää. Saattoi se ohittaa välillä jonkun esteen, mutta ideana olikin, että meillä on kivaa ja kivaa oli. Eikä tuo ole koskaan ennen mennyt noin montaa estettä peräjälkeen.

Keppejä vinona ja A. Sylkkäreitä. Ja toko-osuudessa noudossa tuli hienosti ihan itse takaisin A:n yli, pysähtyi tatsaamaan kapula suussa, kapula tippui, nosti pyydettäessä (edelleen oikeaoppisesti kontaktin alaosassa) ja toi luvalla hienosti sivulle. Juha kyseli, että noinko se Lentsu opettaa noutoa? Teki se hyppynoutoakin, hyppyä pallolle, kiertoja johtimella ja siitä leluun, sivulle, seuraamaan ja pari kertaa seis seuraamisesta. Ei se seuraaminen ihan superhienoa ole, mutta on sillä innokkaampi ilme nyt. Ja mä en millään malttaisi lopettaa treenejä, kun on niin älykivaa. Pitäisiköhän (Elsalle??) hankkia yksi pentu lisää, niin saisi reenata vieläkin enempi... Ei vaineskaan. Nämä riittää toistaiseksi.