Turku

Jaakkoagit

Suvi: meni aika kivasti, rytmitys kuulemma parantunut. Pyörityksissä mun pitää katsoa sitä koiraa ja pitää käsi alhaalla. Meni myös aika kivasti, vaikka heitin vastakädellä yli. Mutta ei mene sylivekin tyyppisellä, kun siinä mun liike pysähtyy. Tuli liian monta rimaa alas, tai siis neljä tai viisi. Ja vain KERRAN katsoin sitä koiraa, kun rima tippui. Kaikilla muilla kerroilla lähdin kiirehtimään seuraavalle esteelle ilman, että katsoin sitä koiraa :(.
Håp: Meni ekan kerran mustan putken hitaasti, sitten reipastui. Pakkovalssissa pitää olla sen esteen lähellä, ei lue sohaisupakkovalssia. Ja ennenkaikkea isoin opetus. Poispäinkäännös ei ole I se on J. Eli oma liike tekee takaaohjauksissa pyöreämmän linjan eli J:n mutkan. Jos nyt muistaisi vokaalit takaaohjauksiin ja kovat konsonantit sinne edestä ohjattaviin kuvioihin. Hienoahan tässä on, että Håp siis lukee poispäinkäännöksiä ja sellaisia ohjauksia, mitkä Suville vaikeita.

Toko

Ei ole helppoa ei. Tässä matalassa verensokerissa (laihari) olen jo tainnut unohtaa vaikka mitä. Lentsun korjauskoulu no 1. Seuraamisessa tee sitä takaperinhyrrää vaikka seinän vierellä, että pyörii lähellä jalkaa. Miten en voi muistaa muuta just nyt? Paitsi, että lähellä jalkaa piti olla. Kokeilimme me puun kierrosta sivulle, ei oikein nostanut niitä kierroksia.

Mutta muistan:
-vauhtiluoksetuloja pitkältä matkalta paljon ilman stoppeja
- pysyväistunnari johonkin, missä sitä voi tehdä päivittäin, mutta koira ei käy itsekseen leikkimässä. Håpilla muuten oli selvä idea tunnarista, ekaa kertaa kokeiltiin monella kapulalla, nosti yhden väärän, mutta tiputti heti ja nuuskutti ja toi oman.
- paikallaanmakuussa palkka piilossa, kun ohjaajakin kerta on (mulla ollut näkyvillä). Ja sinne juostaan yhdessä, sinne palkalle siis.
- ennen kaukoja PITÄÄ virittää. Håp ei ekalla kerralla noussut mun kanssa ollenkaan istumaan. Ja ei auttanut, kun huusin vihaisesti ISTU. Lentsu kierrätytti sen oman jalkansa ympäri ja sanoi iloisesti istu ja kaskummaa, koira osasi kauempaakin.
- mä en saa notkua sivuun ja katsoa koiraa. Paljon harjoituksia peilin edessä. (istu, maahan). Nyt muistan, siinä seuruussa piti harjoitella, että koira peruuttaa pikkaisen matkan mun sivulle. (peilin edessä tämäkin).
- ohjattua saa tehdä niin, että laittaa koiran seisomaan merkille ja siiitä saa hakea noutokapulan. Tämän harjoituksen mä sössin kunnolla. Ensin meni merkille ei ihan 100% ja motkotin vähän siitä. Sittenkun yritti hakea kapulaa kiljaisin, ettei vielä. Lopputuloksena Håp ei tiennyt yhtään mitä siltä haluttiin.
- merkin tarjoamista
- ja kuulemma mulla on koira, joka tarjoaa mielellään ja ohjaaja joka ei hyödynnä tätä ollenkaan. Oho.
- vauhtinoutoja
- se sivu pitää saada ihan jalkaan kiinni ja intopyörähdyksellä

Lopuksi kokeilin sivua Twiillä. Sain sen alle 30 sekunnin unohtamaan, miten sivulle tullaan. Lempikoirani ToTo tuli paikkaamaan. Vasta kolmannella kerralla sain senkin istumaan puolimetriä jalan vieressä... Onpahan koutsilla jotain korjattavaa omissaankin mun visiitin jälkeen!

Jajaja. Mä sain Janitalta kumikepit lainaan. Maailman nopein pujottelu ja Håp. Here we come!

Ja Lentsun mukaan blogin taso on laskenut, kun ei enää kirjoiteta tokosta kuin vähän. Nyt on paljon.

Kiitos ja iso taas sinne turun suuntaan. Hyvä siellä on käydä.