Pääsin uuteen autoon ainoana koirana työreissulle mukaan. Kivoin paikka oli vika talli, missä oli jätetty kodinovi auki ja söin säkillisen Royal Caninia. Harmi, että oli jotain light versiota.
Kotona rupesin miettimään, että joulu on tulollaan. Harjoittelin paketoimista. Koska mulla ei oikein ollut mitään lahjoja (herkut olen syönyt itse ja kaikki lelut olen ihan vahingossa rikkonut), niin tein sellaista syheröä lahjapakettinarusta lattialle. Yksi rulla riitti paketoimaan lattian keittiöstä eteiseen.
En syönyt kevythäkkiä. Saatan syödä sen huomenna. Tai viimeistään lauantaina.
Siinäpä tää päivä meni. Hain mä tunnariakin, toki tiesin, mikä on oma, mutta heitin sen edeltävän kapulan komeasti sivuun ja nostin sitten vasta hajukapulan. Seuraamistakin tein, kun mun matte on niin liikuttavan onnellisen näköinen mun toljottaessa sitä silmiin siinä sen sivulla. Palkaksi sain lihapullia. Ainiin, niitä lihapullia sai useamman rikkomalla semmoisen sinisen takintaskun ja syömällä suoraan sieltä. Jostain syystä mun maten naama ei ollut tästä yhtä iloinen. Käväisin mä junnutreeneissäkin näyttämässä, ettei kepit ole juttu eikä mitään. En silti ole varma viitsinkö sunnuntaina pujotella ihan kaikkia. Johan mä olen tehnyt ne monesti ihan loppuun, aina ei varmasti tartte. Lähdössä mun piti pysyä, vaikka yritinkin nousta monta kertaa. Onneksi tuo matteni ei kuitenkaan pakota mua kisoissa menemään maate. saan varmaan lähteä, jos vaan hiippailen vähän sitä kohti. Ida oli jotenkin hankalampi, sen kanssa en ehkä mene enää, kun en jaksa ootella siellä lähtöpaikalla. Mä tykkään sellaisesta kiireen tunteesta...
Ja en saanut iltaruokaa. Miksiköhän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti