arjen hulinaa

Viikko vierähtänyt kait lähinnä töitten parissa. Varmaan ennätysmäärä hevosten hampaita laitettu, no onneksi niitä on kiva laittaa.
Eilen olin yhdellä tallilla pelkkä Håp töissä mukana. Päästin sen vikan hepan kohdalla ulos. Noin vartin päästä olimme pois lähdössä. Ei löydy koiraa mistään. Soitin lopulta Inkoon löytöeläinkotiin. Sieltä sanottiin, että Hangontieltä poimittu pieni pystykorva talteen. Pari puhelua ja sain ilmoituksen, että tämä pieni pystykorva on Håp ja sen vopi hakea Pikkalan ABC:ltä. Huhhuh. Håp oli onnellisen näköisenä rullakossa ja söi koirannamia ystävällisen henkilökunnan pitäessä sille seuraa. Aivan ihanaa, että selvisi hengissä. Ja ei pääse enää ikinä sillä tallilla ulos ilman valvontaa.
Ollaan me treenattukin. Ainakin agia. Tiistaina putkensuunohitusrata ja pikkaisen käännöksiä. Eilen Rannikon Timon treeneissä Håpin kanssa. Ja Hopsuhan ihan kääntyi? No ei nyt joka kohdassa, mutta tosi monessa. Mun pitäisi kait luottaa siihen enemmän, RYTMITTÄÄ, ja paljon selvemmin sanoa, että käännös tulossa. Silloin osaa kääntyä...
Tänään junnutreenit. Håp meni Idan kanssakin paremmin. Ida opettelee vastakäännöstä, vedolla ei teinikoira tule mihinkään. Suvi oli ok, hienot kontaktit teki. Rataantutustumisen aikana Vanttu puuhasteli kaikenlaista. Pussia aika ok. Kerran tai kaksi meni ohi, mutta muuten ei tartte enää pitää yhtään auki ja pyrkii suoraan eteenpäin. Rengasta maksikorkeudella. Ok, jos menin toiselle puolelle kutsumaan leluavun kanssa. Ilman apua ei vielä mene. Pari niistoa. Keinua ensin lelulle sitten laitoin lihapullaa päähän liiskattuna ja lähetin yksin eteenpäin. Aika makee? Tai se 2on-2off vähän hakusessa, mutta paranee tuokin. Ja vielä ehti tehdä tokohyppyäkin. Muutama kerta niin, että sanoin hyppy, kun oli hyppäämässä heitin lelun eteen. Hyvä. Kerran sanoinkin seis ja kävelin luo. Peruutti pari askelta, sitten muisti "ai joo, ei saa liikkua". Ja pikkaisen seuraamista ja pari kertaa maahan sivulta. Käsiavulla, mutta oli nopeutunut. Miksiköhän? Tai on tehty maahan kyllä, mutta auttaen ja koira muhun päin.
Ja teki Vanttu eilen kierrosta stoppeja ja sivulle tuloa. Ja Håp teki ohjatun. ja molemmille tunnari. Ekaa kertaa nyt niin, että Vantulla oli kapulakasa sivummalla ja meni hakemaan sitä omaansa lehtien alta vierestä. Osasi??. Se lauta, missä kapulat kiinni, vielä tekemättä. Ja Håpille myös jääviä ja seuraamista.
Ja varmaan jotain muutakin, en enää muista.

 Nämä ylemmän kuvan sankarit joutuvat nykyään naruun, kun päästän Hurraan irti. Eivät hallitse "sisäisiä ääniänsä" ja nipsivät turpaan/kintereisiin ilman kieltolakia.

Hurraa on hassu. Meni ihan itse leikkimään vesilekkejä. Harmi, kun lähellä ei ole paikkaa, missä sen kanssa voisi uida. Saattaisi ihan tykätä.