kisoja

Hieno Pörje (Suvin ja Cosmon lapsi).



Ilman suurta menestystä. Tai sitten sitä vaan haluaa liikaa. Håphan teki kuitenkin kaksi nollaa viikonlopun aikana, onhan sekin edistystä. (ja neljässä radassa lukee hyl sen lisäksi).

Suvi lauantaina ok eka rata, paljon osallistujia ja aika riitti kolmanteen sijaan. Ja tämä ohjaaja ei ole onnellinen, koska olisin halunnut voittaa? Rataan mahtui yksi kaarre (meinasi mennä loppuhypylle kääntöhypyn sijaan), muuten oli hyvä. Taisi Suvi tehdä toisenkin nollan suvittaen ja enhän mä siihenkään ole tyytyväinen. Håpin lauanatain nolla oli "mennään kuuhun" rata, irtosi lopussa mun varoessa okseria toiselle puolelle rataa. Kun ei ollut esteitä siinä kohtaa, sain kerittyä takaisin oikealle kartalle. Ei olliut hyvä aika ei... Hyl ratojakin tuli, Suvin jätin selän taakse ja kun en katsonut taisi jättää hypyn tekemättä ja seuraava ainakin nurinpäin.
Sunnuntaina Lempäälään, meinasi ihan hermo ensin mennä kotimatkalla. Ohjasin ilman asennetta, joka radalla Suville yksi kämmi. Ja koira oikeasti kulkisi hyvin. Ihan itse töpeksin. Håp teki yhden ihan ok nollan, jäi silti kärjestä melkein kolme sekuntia. Kontaktit varmaan ja sitten se, että joka hypyllä käännökset pikkaisen valuu... Käännökset nyt supertreeniin, samoin ansaesteiden (varsinkin putket) ohitukset siihen samaan tehotreeniin.
No harmitti kovin, mutta tarkemmin tuumittuna ehkä maailma ei kaadu agilitykisoissa epäonnistumiseen? Ja mulla on terveet koirat, riittää kun itse saan paketin kasaan. ja Hopsu on aika kakara vielä, ehkä sen ei tarttekaan kaikkea vielä osata... Ja Suvi osaa jo paljon, ja osaa olla nopeakin. Jos nyt itse vähän keskittyisin sen kanssa menemiseen ja koko radan ohjaamiseen.

Ja noin muuta pohdiskelua. Koirat ovat kovin erilaisia. Ehkä mun tarttis miettiä enemmän kummankin koiran kanssa vaihtoehtoja, ja opetella erottamaan hankalat paikat niiden kanssa radalla. Ja jos ei pärjää pikkukisoissa, tuskin sitten niissä isommissakaan? Eli vähän keskittyneemmin ja vähän iloisemmalla asenteella seuraaviin koitoksiin.

Lempäälässä oli kyllä kiva tavata Sirpa ja Pörje. Pörje on kyllä aika makee. Kääntyy ja menee kovaa. Ja saa hyvät ajatkin, kun Sirpa ei enää seisottele vuotta kontakteilla :)

Ja Vanttu oli Vanttu. Tohotti onessaan, sama se missä ollaan. Taas on vähän unohtunut treenaus sen kanssa. Mutta ollaan me muutamia asennonvaihtoja tehty ja seississä pysymistä ja seuraamista. Mika kysyi, että milloin Vanttu aloittaa kisaamiseen? Kun vastasin, että 11 kuukauden kuluttua, mieheni kommentoi, että sehän on ihan turhake ennen sitä... No saahan sillä niihin tokokokeisiin mennä ennen "oikeaa" kisauraa. Ja sitäpaitsi Vantun kanssa on hauska treenata, ei se mikään turhake ole. Tai on ainakin kallis turhake, taas on tihulista kasvanut.