Sopivaa treeniä sopivasti

Tai siis oikeastaan olen pohtinut, että mikä on sopiva määrä treeniä?  Ja en mä mihinkään järkevään lopputulokseen ole päässyt. Varmaan mun koirat treenaa aika paljon, Suvilla alkaa olla takana jo vuosia paljon treenaamista. Sen terveys ja pää on kestänyt, ehkä jokaisen koiran ei kestä? Ja varmasti olisi hyvä treenata vaikka vähemmän, mutta ajatuksella. Tämä sopiva ja oikeanlainen treeni on mulle kyllä hankalaa, monesti vaan tekee jotain ilman senkummempaa ideaa...

No viime sunnuntaina ei treenattu, vaan kävin Purinalla agikisoissa. Tai treenasi Vanttu pihalla vähän renkaan tarjoamista. Suvi juoksi tosi hienosti ekan hypärin, tuli toiseksi häviten reilun kymmenyksen Reille. Vaikeasta agiradastakin selvitimme sen hankalan kohdan, sitten kosahti helppoon takaakiertoon. Ja vika rata oli ihan kamalaa tökkimistä.  Håp osasi paljon ja vielä enemmän oli sellaista mitä ei osannut. Vika rata oli itse asiassa Håpille paras, yksi rima mun sähinällä alas, muuten nolla (+yksi iso kaarre).

Eilen en tainnut tehdä normilenkkien lisäksi mitään. Tai jotain ruoalle asennonvaihtoja ajatuksella (!), että Vanttu pitää takajalat paikoillaan. Tänään taas olen pohtinut Vantun seuraamista ja sivulle tuloa. Edelleen jäkittää ja jää esim. lelulle tosi helpolla kyylään, eikä tuu tarpeeksi eteen. Ja jos ei saa namilla houkutella, miten mä sen saan silleen haluamaan oikeaan paikkaan. Saan putkesta tai kierrosta kyllä aika kivasti, mutta en tarjoamalla.
Illalla olin agitreeneissä, reipas juoksurata- Håp aika pätevä, kunhan ennakoin ajoissa käännökset. Suvi meni ohi! ekalla kerralla. Kaksi rimaa sille myös. Mutta hitsi, kun tuo mammakoira menee miljoonaa tällä hetkellä. Vanttu teki Sadun avustuksella lämiskää. Pitää vielä vähän vahvistaa halua lämästä, ei pelkkää maassa makaavaa alustaa vielä osaa painaa kovaa. Muuten Vanttu on Rotimainen. Menee kovaa ja ei ahdistu, vaikka on vähän mitensattuu vaikka kontaktilla. Eli keinulla pitää saada fokusoimaan eteen, nyt tulee kovaa ja jää tuijottamaan mua ollen ihan poikittain siinä alastulolla. Ja Vanttu teki vielä pussiakin. Piti pari kertaa pitää ylhäällä, ennenkuin muisti, että voi mennä kovaa läpi.

Aamupäivästä kävin Elsalle pitämässä ratsastustuntia. Yleisö (yksi henkilö) oli ehdottomasti sitä mieltä, että ammatinvalintani osui oikeaan, kun en ryhtynyt kokopäiväiseksi ratsopeksi. Olen itse samaa mieltä, senverta tuli huudettua. (Mun toiveammatit lukiossa oli ratsope tai ell-lekuri).

Ainiin ja lisäyksenä oppimiseen. Mullahan on nämä kaksi vanhinta lasta, jotka ovat kahlanneet koulunsa (Jaakko jo ylioppilaaksikin) ja eivät osaa ruotsia ollenkaan. Jaakko esitteli itsensä lukion ekalla vielä "jag har Jaakko" ja tokalla "jag är Jaakko". No nyt on Elsallakin alkanut ruotsinkielen opiskelu. Takana aika tasan kaksi kuukautta, osaa esitellä itsensä, kertoa missä asuu, koittaa saada lauseita aikaiseksi noin 20 sanalla. Ja tuolla vauhdilla osaa varmasti lukiossa jo kohtuu kivasti. Ja oppimismetodina motivaatio haluta oppia ja jatkuva yrittäminen. Kai se halu oppia pitäisi saada siihen koiraankin, niin sitten voisi laittaa montakin toistoa ja siitä se "osaan hyvin" sitten tulisi?