Paljon hyvää

Jotenkin tänään osasi olla kiitollinen aika monesta asiasta. Viikoon on mahtunut muutama tosi ikävä uutinen, niin ehkä sitä sitten niiden valossa osaa arvostaa näitä hyviä juttuja?
Aamulla Hurrailemassa. Nyt on se vaihtoenkka jokaisessa kuusi. Seitsemän oli jo hyvin lähellä...
Upeassa ilmassa sai ratsastaa ja siitä Sporttikselle omatoimitreeneihin. Että mä tykkään näistä perjantaiaamuista. Vanttu teki ensin. Aloitin lämiskätreeneillä. Kun ei kukaan pidä hetsikiinni, ei tule ihan niin miljoonaa lämäsemään, mutta aikas kovaa silti. En kyllä ihan ole varma, että luuleeko Vanttu, että pitää painaa mua vai alustaa? Koska mökillä illalla tuli tosi monta kertaa ja sinkaisi ihan hirveällä voimalla mua vasten (yleensä selkäpuolelle). Sitten vähän päällejuoksua, olisko mennyt kerran tai kaksi ohi, sitten hoksasi mitä pitää tehdä. Keinu 2on-2offilla kahdesti mun ollessa ihan vierellä ja kerran niin, että olin reilusti sivussa. Meinasin aloittaa keppitreenit, mutta en osannut päättää millä systeemillä tekisin. Laitoin sitten kahden "portin" välistä (tai siis kaksi porttia peräkkäin silleen vinossa) muutaman kerran ja päätin sittenkin tehdä sen niinkuin muillakin, vinokepeillä,, sen mä jotenkin osaan. Meni Vanttu ne portitkin, mutta mulla menee sata vuotta tajuta, miten ne laitetaan. Loppuun vielä Vanttu teki seuraamista ministi ja sitten tokohyppyä. Ekaksi lelulle. Nyt hyppy oli ekaa kertaa (Jessicaretken jälkeen) melkein normikokoinen. Ja osasi! Eli hyppy sanalla lähti hienosti lelulle. Sitten meni jo tyhjäänkin. Seisomisen sijasta tosin lakosi maahan, mutta silti hyvä.

Suvi teki keksimäni radan. Hieno putkensuun ohitus käsi komennolla. Mutta tökki alkuun lähetyshypyllä ja niiston tapaisella ohjauksella. Ja meni puomilta putkeen, eikä sivussa olevalle oikealle esteelle. Mutta tämä ratkesi, kun vaan siirryin sen sivuhypyn toiselle puolelle ja jätin Suvin tekemään puomin yksin. Aika vaikea oli myös pituudelle lähetys tyhjään (en ehtinyt yhtään lähellekään sitä pituutta). Mutta Suvi on silti makee melkein kaikessa muussa...

Håp harjoitteli ensin sitä putkensuun ohitusta, laitan nyt siihenkin sen "käsi" sanan. Ei ollut helppoa ei. Mutta pitää vain harjoitella, kun hoksasi idean, meni aika kivasti. Håpille ei ollut puomi vaikea. Ja Hopsu irtosi myös pituudelle. Mutta varasti kerran keinun, kun putki houkutti edessä. Kerran metallinoutohyppy, ihan ok, mutta ei miljoona mennä. Metalli suussa pikkaisen agia. Ja z ja seuraaminen. Ja ruutu hienosti, oikeasti hienosti, pihalla. Ekaksi tosin hetsiruutu alle namikipolle. Ehkä se auttoi, kun meni sitten tyhjäänkin ihan älymakeesti.

Illalla mökillä metsälenkki edelleen upeassa ilmassa. Ja siis ne tämän päivän kiitollisuuden asiat on mm. mulle sopivat ihanat koirat, jotka ovat ainakin tänään terveitä ja ihanan hömelöitä. Ja ei se heppakaan ole ihan huono. Ja kiva työkin.