koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää Uutta Vuotta!

Mukavinta vuodessa 2011 varmasti on ollut Suvin ja Kuulan pentujen syntymä maaliskuun lopulla. Mulla oli Maon kuoleman jälkeen kova ”pentuikävä”, ja pennelit olivat kovin toivottuja. Kaikille pennuille löytyi vielä niin mukavat koditkin ja ainakin vaikuttaa, että uudet omistajat ovat olleet jälkikasvuun tyytyväisiä. Todella surullista on, että Kooma jouduttiin joulukuussa lopettamaan ilmeisesti synnynnäisen vesipään takia. Elämä ei vain aina ole reilua. Kooma ja Håp vaikuttivat melkein identtisiltä sisaruksilta, niin samannäköisiä ne olivat.

Paljon on onneksi ollut kivaakin viime vuodessa. Håpin mukana kuvioihin on astunut (naamakirjahöpötyksen sivutuotteena) mulle ihan uusi tokoharrastus. En olisi voinut kuvitella innostuvani niin alun alkaen tylsänä pitämästäni tokottelusta. Tästä iso kiitos kuuluu Lentsulle. Onnekkaana ihmisenä mulla on aina ollut ensin kouluratsastuksessa loistavat valmentajat, sitten agilityssa ja eipä ole tarvinnut valmennuksen tasosta tinkiä tässä uudessakaan lajissa.
Ensi vuonna olisi tarkoitus korkata Håpin tokoura kisoissa, vuoden 2012 loppupuolella se pääsee agikisoihinkin. Agilityä Håp on treenannut ehkä vähemmän kuin Suvi samanikäisenä, toivottavasti tosin jotain oppineella ohjaajalla. Ainakin Håp tuntuu oppivan nopeasti melkein mitä tahansa. Se ei ehkä (vielä?) ole äitinsä veroinen kiihkeydessä tai vauhdissa, keskittyminen kyllä on hyvää- toivomuslistalle vauhti sitten kun muut asiat on opittu.

Suvi on yhtä ihana kuin ennenkin. Pentujen jälkeen toipuminen kesti kauemmin kuin viimeksi. Aika usein olemme vuoden aikana ajaneet Turkuun treenaamaan. KIITOS Janita ja Jaakko! Mun kouluttaminen ei varmasti ole helppo tehtävä, mutta nyt taitaa olla neljä vuotta turuustreenaamista takana, eikä kyllä oltais ilman sitä oppia edetty edes tähän asti. Viime vuoden aikana osallistuin myös muutamalle ulkomaan elävän kurssille. Ehkä Zeljkon opeista jäi eniten mieleen käytännön vinkkejä.

Pääsimme kesällä ensimmäistä kertaa EO:hon. Mukavaa oli selvittää tie finaaliin, harmittavasti idiootti ohjaaja torpedoi finaaliradan (10vp). Kisamenestyksen perusteella Suvi pääsee EO:hon ensi kesänäkin. Yes! Karsinnoissa olimme muistaakseni 7. SM kisoissa myös finaaliin ja siellä hyl.Hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin. Nollaprosentti on parantunut selvästi (en kyllä ole laskenut, mutta mututuntumalla), tai ainakin hylkäysprosentti pienentynyt. Taisi tehdä triplanollankin viime vuonna ekaa kertaa. Suvin tavoitteena (tai mun ne tavoitteet on, koira haluaa vain tehdä jotain ja agility on siitä hirmukivaa, samoin hevosten paimennus ilman lupaa ja metsässä juokseminen) ensi kesäksi on oppia vielä varmemmat kontaktit ja nopeuttaa meidän käännöksiä. Ohjaaja opettelee ohjaamaan radat paremmilla vaihtoehdoilla. Supsukkaa helpompaa koiraa pitää kyllä hakea. Kukaan, joka meillä käy tai näkee sen töissä mukana, ei usko sen olevan nopea. Löntystelee tai nukkuu suurimman osan ajastaan. Metsässä se kyllä Håpin kanssa tykkää juosta ja leikkiä. Ja on uskomattoman ketterä liikkuessaan.

Håp on meidän perheen kyläluuta. Sillä on omasta mielestään paras kaveri lähes joka tallilla. Suvihan ei koskaan ole ollut kovin muiden koirien perään, Rossolla on ihan muut asiat kuin leikki mielessä, Hertta ei enää jaksa- mutta Håp jaksaa. Sukupuolella ei ole Håpille väliä, leikeistä mieluisin on ”juostaan kilpaa” leikki, mutta painiminenkin sopii. Håp on myös äitiänsä kymmenen kertaa enempi ihmisten perään (tämä on vähän rasittavaa). Piippaa onnessaan, jos joku huomioi. Ja jos ei huomioi, käy kerjäämässä huomiota. Aika helppo ja kamalan kiltti pentu se silti on. Ja tuottaa mulle suunnattomasti iloa, kuten toki muutkin koirat.

Hurraan kanssa tavoitteet eivät ensi vuonna(kaan) ole kilpailuissa. Mutta koitan asentaa siihen vielä puuttuvat GP-liikkeet ja saada sen kokoamisastetta ja liikkumista paremmaksi. En mä siitä luopuakaan raaski, onneksi Elsa ja Idakin sillä vähän ratsastelee.

Tänään laitettu varmaan sata toistoa niitä asennon vaihtoja. Aika pieni prosentti niistä hienoja. Hallilla Hanskun ja Saagan kanssa. Håp ilmoitti ekaa kertaa Leolle, että halli on työpaikka ja esteet on MUN, ei saa tulla häiritsemään kun tähtään (huolella ja tarkasti:)) keskelle hyppyä. Ei voi vielä laittaa koko puomille, arkoo. Hyvin kaikenlaista muuta mitä tehtiin. Lopussa alkoi olla väsähtänyt ja ymmärsin lopettaa.

OIKEIN ONNELLISTA JA MUKAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!


Milla nappasi aamulla palattuamme pitkältä metsäkävelyltä kotiin kuvan koko eläinlaumasta.

perjantai 30. joulukuuta 2011

tokotusta

Lomaviikon kivat asiat jatkuu ja ajoin tänään Lentsun luo Håpin kanssa. Mähän olen muka niin kovasti treenannut, mikäs sitä osaamistamme näyttämään...???
Metallikapulan nostelua hiekalla, olisi pitänyt palkata heti nostelusta, mutta ei mennyt mun kaaliin (osaahan tuo nyt tuodakin sitä). Mun arvelulle tämän olevan vauvatreeniä, ei ope lämmennyt. Kuulemma ihan osaavatkin koirat tekee juuri tätä reenausta. Kapulan pitoon (kas kun olen ilman "lupaa" ruvennut ottamaan sitä kapulaa Håpilta, en ole tiennyt, että siihenkin tarvitaan käsky) liitetään irroituskäsky. Lisäksi opetetaan pitämään kapulaa, kun alkuun koskettelen kapulaa, sitten silittelen koiraa ja lopuksi on tarkoituksena, ettei anna sitä kapulaa vaikka haluaisin, jos ei irti käskyä kuulu.
Seuraamisessa oli vasemmalle kääntyessä lankku. Opetan nyt pyörimään vadin päällä. Melkein kyllä oppi sen jo Lentsulassa. Joitakin asioita tuo preeriakoira kyllä hoksaa tosi äkkiä. Håp on kyllä muutenkin vähemmän notkea kuin Suvi, vaikka kovempaa suoralla pääseekin.
Puitten kierrosta stoppi. Håp ei meinannut ilman mun liikettä lähteä kiertämään, sitten en osannut juosta takaperin ja lopuksi ei taaskaan palkkaus sinnepäinkään oikea. Opettelen nyt, että suorapalkassa pallo lentää jo e:n kohdalla.
Asentojen vaihtoihinkin uusia juttuja. (Ja kuinka yllättävää, etten tässäkään ole osannut tehdä oikein). Nyt istu-uppiin tehdään kauempaa niin, että koira esim.portailla ettei pääse eteenpäin. Istu maahan lisätään matkaa. Maahan istu läheltä vielä ilman käsiä (kun en sitä vartaloani hallitse). Down-nou myös läheltä.Tuhat toistoa ennen seuraavaa koulutuskertaa, kolme viikkoa aikaa! (25 päivää tarkalleen, 40 toistoa päivässä).
Seiso ja maahan liikkeestä. Opettelen peilin edessä sanomaan maahan matalalla, mutta ei vihaisella äänellä. Epätoivoinen koutsi ehdotti, että äänittäisin kasettimankalle oikeat komennot ja annan sen sitten liikkurille... Sitä ennen oli jo todennut, ettei todellakaan haluaisi olla mulle liikkurina. Kumma juttu, se ainoa liikkurina ollut niissä ainoissa kisoissa missä olen käynyt, kommentoi aikoinaan, että olin vaikein liikkuroitava ever? Ja taas suorapalkassa pallo lentää sen seissin E:n kohdalla.
Hyppyä pallolle, ettei käänny niin nopeasti hypyn jälkeen, samoin paljon hyppynoutoa. Ei liikkunut kyllä yhtään mun palatessa, hyvä Håp.
Varmaan vieläkin jotain. Paljon sitä tunnissa ehtii. Juttelin Hanskun kanssa treenien jälkeen, ja siskon kommentti oli, että Lentsu on tainnut ihan ajatella minkätakia jotain tehdään. Ei kai? Koutsin loppukaneetti oli, että koira alkaisi olla valmis kisoihin, ohjaaja.....EI!

Lisäys: Kokeilin vadilla pyörimistä. Håp osaa sen nyt. Suvi osaa laittaa tassut vadille ja sitä voi työntää siinä ympäri. Rosso on vauhdikkain- hyppii jäykkänä kuin kanki tuhatta ja sataa välillä paikoillaan, välillä vadin ympäri... ja yhteensä opetukseen kului alle viisi minuuttia koko juttuun. (ja sata grammaa peuranpaistia).

tiistai 27. joulukuuta 2011

videoleikkejä

Aamulla itsekseni Sporttiksella Suvia ja Håppaa treenaamassa. Puolessavälin keksin, että voin videoida ja koitetaan nyt liittää tähän meidän aamun treenivideo. Håp teki tokoa enenmpi kuin mitä elävät kuvat antaa ymmärtää, oli tänään niin kovin pätevä, että en raaskinut tehdä kaikkea uusiksi vain kuvaamisen takia. Suvi teki meille vaikeita asioita- mun kannattaa aina valita pakkovalssi-sylkkäri niiston sijaan, jos vain rataprofiili antaa sille mahdollisuuden. Kontaktit hidastuu pikkasen, kun joutuu huomauttamaan. En jaksa huolestua, kisoissa on kuitenkin niin paljon suurempi draivi, että tuskin se siellä himmaa.
Håp oli oikein näpsäkkä, teki pari hyvää alohyppyäkin (siirsi se toisella kerralla toista etutassua ihan vähän, mutta silti). A:lta juoksi kerran läpi, kun en sanonut tats. Mutta on se ihme, miten pystyy pysähtymään ihan oikeaan paikkaan. Suvi aikoinaan aloitti kontaktit alunalkaen koko esteenä. Håp on tehnyt paljon pelkkää paikkaa ja selvästi toimivampi tapa! Tänään en vaihtaisi preeriakoiraani mistään hinnasta, on se vaan niin söpö. Ja päinvastoin kuin Huotareilla, meillä joutuu ensin katsomaan agia, jos haluaa nähdä lyhyen toko-osuuden.

tässä linkki
http://www.youtube.com/watch?v=ol0ckBeYiNY&context=C331c4e6ADOEgsToPDskK0Zdsdawq-5j6lJGtkYEdo

maanantai 26. joulukuuta 2011

loma jatkuu

Pitkä kävely Meikon luonnonsuojelualueella. Käsittämätön määrä kaatuneita puita, kauhea tuuli ja samalla kaunis auringonpaiste ja +8 astetta...

Aksaamassa. Håpin setti. Vinokepit ilman verkkoja pikkaisen kädellä välillä auttaen-kiva vauhti kepeillä. Niistoja (voisi kääntyä vieläkin tiukemmin) ja puomin alastuloa. Putkea ja putkesta takaakiertoon tai sylkkäriin. Ja sitten innostuin ja annoin mennä koko A:n. Eka kerralla namin perässä, sitten kaksi kertaa niin että juoksin ihan sivussa vierellä ja kolmannella jo lähetin parin metrin päästä. Jotkut asiat tuo pikkuinen kyllä oppii ilman mitään vaikeuksia. Joka ikinen kerta (vaikka juoksin heti itse ohi) pysähtyi kuin seinään takajalat kontaktilla ja etujalat maassa. Vauhti ei ollut supernopea, mutta hyvin osasi mennä reippaasti oikeaan paikkaan, eikä himmannut.
Suvi teki tänään niistoja ja kontaktikoulua. Kun muutaman tekee kisamaisesti supernopsalla vapautuksella ja sitten vaatii pysähtymään, saa välillä treeneissäkin varastamaan. Suvi kyllä reagoi tosi vahvasti mun oivoioivoi valitusvirteen. Ei tee sitten yhden huomautuksen jälkeen virhettä oikein millään.
Håpin tokosetissä tänään koko noutoliike. Ihan vähän pidän niskavilloista kiinni ennenkuin annan noutokäskyn, saattaisi muuten varastaa. Mutta toi kolme kertaa ihan loppuun asti sivulle ja antoi mun ottaa kapulan suusta pois!!! Maneesissa myös peilien avulla seuraamista. En ole tarpeeksi taitava analysoimaan onko tarpeeksi hyvää (minusta saisi kenottaa päätä vielä enemmän, olla välillä vähän lähempänä jalkaa ja unohtaa pienet hyppelyt etupäällä aikaajoin- eli analysoin nyt silti:)). Luoksetulo kaksi kertaa (koko liike), pallopalkka pyöräytyksen jälkeen. Aika kiva, luulen. Merkkiä. Ennakoi sitä pysähtymistä, mutta tänään pysähtyi kyllä ihan merkin taakse. Otin sitten tötterön kiertoa ja sitten vielä kerran merkki- nyt ei ennakoinut, mutta pysähtyi pikkaisen merkin takaosan viereen.
Kaunis bordercollie (Suvi)

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Ihanaa vapaata


Eilen Hanskulassa kera kuuden koiran, kuuden lapsen ja neljän aikuisen. Tänään meillä sama joukko lisättynä viidellä hengellä (ei koiria enempää kuin kuusi). Kaikesta hälinästä huolimatta minusta leppoisaa ja mukavaa. Onneksi nuo nelijalkaisetkin ovat tottuneet kaikkeen, tuntuvat ihan nauttivankin lisäsäpinästä. Koirat saattavat saada lahjoja seuraavinakin vuosina-niin ovat tykänneet uusista leluistaan. Håpin vinkupallot pitää pitää Hertalta pois, on jo kaksi kertaa napannut pöydältä. Miten se puolisokea ja kuuro vanhus voi tunnistaa pallon jokapaikasta, on mulle mysteeri:).
Minä olen nauttinut ajasta ratsastaa Hurraa ja koirien kanssa lenkkeilystä. Joulukirkkoon ei ehditty/jaksettu herätä ja palapeli (jokajouluinen perinne) vielä tekemättä. Mutta sain Trivial Pursuitissa sekä ruskean kolmion (historia) ja vaaleanpunaisen (viihde). Ennenkuulumatonta! (Normaalisti saatan osata vihreistä kysymyksistä muutaman).
Håp treenannut kovasti. Puitten kiertoa, lisäsin poispäinkäännöksen tänään puitten kiertoon. Teemana oli muutenkin mennään kovaa.Ja Håp meni. Tänään ensimmäistä kertaa meni oikeasti kovaa ruutuun, stoppasi hienosti alustalle ja jäi seisomaan kovin tohkeissaan etujalat vähän matalammalla- aikun olisi ollut video mukana! Ennen ruutua lähetin alustalle pari kertaa, ei ihan miljoonaa, mutta reippaalla laukalla silti. Lopuksi pihatreeneissä vielä kierroista stoppi kaksi kertaa. Tänään luulen, että se vielä oppiikin tokotusta. Teematreenien lisäksi asentojen vaihtoja, ne eivät ole kauhian hienoja, mutta kyllä sinnekin alkaa väliin tulla napakoita istu ja ma menoja.... Huomenna ajattelin mennä aksaamaan.
Iltalenkillä sekä Rosso että Håp saivat jonkun ihme hajujäljen. Menivä nenä maassa (olivat remmissä) molemmat välillä piipaten. Kummia koiria.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!


Ei tullut agirataa, eikä hämyistä metsää vaan menimme kerrankin piparihökötyksen suhteen perinteisillä linjoilla. Hertalle luvassa runsailla karkkikuorrutuksilla väkerretty mökki.

Koirien treenauksesta vastasivat tänään Ida ja Elsa Sepon treeneissä. Suvin puomi on huisin nopea just nyt. Hansku seuruutti Håppia Sporttiksella samalla kun minä melkein meinasin siivota auton. Luovutin kyllä aika pian ja siirryin lasten treenejä katselemaan. Kodista siivottu alakerta ja melkein yläkerta. Mika (oli luvannut mun ollessa töissä siivota) soitteli puolenpäivän aikaan ja raportoi mitä lintuja lintulaudalla oli ollut ja kuinka hänellä on tipuille siemeniä kädessä. Kun kysyin, onko imuri ollut kädessä, niin vastaus oli odotetunlainen.... Hieman hävisi joulumieli kotiin tullessa. Onneksi illalla oli Tiitta lapsineen kylässä ja nyt on hetken kadoksissa ollut hyvätuuli taas löytynyt. Varmasti siivoan yläkerran tosi hyvin ennen ensi joulua. Sitäennen syön vähän lisää suklaata ja juon glögiä. Oikein mukavaa Joulua kaikille!

torstai 22. joulukuuta 2011

pikaisesti

Töitä paljon ja sinänsä mukavia jouluvalmisteluita, treenit vähän vähemmällä. Kotosalla tehty seis ja maahan liikkestä, paikallaanoloa.
Tänään hallilla pikavisiitillä Håp teki vinoverkkokeppejä. Nälkä kasvaa syödessä, ei sitten ihan kestänyt takaaleikkausta niin, että juoksen suoraan vastaan ja käyn takana vaihtamassa puolen... Kevyemmät versiot takaaleikkauksesta kepeillä sujui kyllä. Keskittyminen tekemiseen paranee koko ajan, vapaalla ollessaan ei millään malttaisi olla menemättä kavereita moikkaamaan.
Eilen Håp sai harjoitella kotona oloa, Hertan jätin vahtimaan, muut oli mukana. Kiltisti oli sujunut.
Koska Håp sai (vielä avaamattoman) paketin, olen sitten ihan ekaa kertaa koskaan paketoinut myös muille koirille yhden lahjan- näin sitä ihminen lepsuuntuu iän myötä.
Hottentotin treeneihin kuuluu päivittäin myös lähikaukot, varsinkin istu ja maahan eri variaatioilla. Menee välillä aika näpsäkästi, välillä tyhjyys paistaa silmien takaa. Sisänouto puukapulalla alkaa olla yes!
Lisäsin taas Håpin ruoka-annoksiakin. Mulla on nyt kaksi läskiä (Suvi ja Rosso), yksi aivan liian laiha silakka (Håp) ja Hertta, joka on suht ok rasvapatteineen. Ärsyttävää vähän antaa kaikille eri ruokia...
Alla Hopsukka prinsessapetiään koemakaamassa.

tiistai 20. joulukuuta 2011

pujomestari


Håp on nyt tehnyt muutaman kerran vinokeppejä, kerran verkoilla ja kerran Satulinnassa kujakeppejä osaverkoin. Oliskohan tämänpäiväinen ollut viides kerta kaikkiaan. Ja tänään lähetin sen (tosin vain kuudelle) vinokepilleilman verkkoja kahden hypyn takaa ja niin vaan meni monta kertaa loppuun asti. Superpikkuinen! Rengasta ensin erikseen, sitten yhden hypyn takaa. Ei ihan niin pro tässä, meni pari kertaa sivusta. Alohyppy oli tänään Sporttiksella hyvä. Tai Håp pysähtyy ihan hypyn taakse, mutta ei minusta stepannut yhtään, kun menin sen luo.
Sunnuntaina kokeilimme ekaa kertaa leikkikeinua. Leo ja Roti oli tässä ihan mestareita, ampuivat miljoonaa loppuun monta kertaa peräkkäin. Vähän yllättäen minusta, Håp meni kerran ja hyppäsi seuraavalla kerralla pois kesken. Remmissä meni ok, mutta ei miljoonaa. Pussi alkaa sujua hyvin, menee senkin suht rauhallisesti, mutta ei pelkää. Vauhtia alkaa muuten tulla agiin lisää. Selvästi tekee uudet asiat hitaasti, mutta osaamansa asiat varsinkin treenien alussa ja lelupalkalla tekee jo aika hyvällä vauhdilla. Håphan voittaa äitinsä juoksukisassa, tänään koitin laittaa ne puitten ympäri yhtäaikaa kiertämään- tässä Suvi kyllä parempi, Håp roikkuu äitinsä niskavilloissa...
Suvin kanssa Annen (Savioja) Porvoon rata pätkää eli kepeiltä hypylle, putkeen, hypylle, putkeen ja hypylle. Kaikki hypyt takaakiertoina. Tein sen pyörittämällä, niistoilla ja pakkovalssi-sylkkärinä. Vika vaihtoehto selvästi paras. Niistoissa en saa mennä esteen taakse liikaa, tekee paremmin kun vain heitän käden esteen yli ja pidän taakse ohjaavan käden mukana riittävän pitkää. Tämä on meille kyllä hyvä harjoitus, ensi kesänä aion osata pyöräyttää Suvin kaikilla konsteilla kaikista paikoista. Kääntyä kun koira osaa!
Tokotettukin on. Ruudussa tarjosi taas yhdelle tötterölle merkkiä. Ruudun väärä merkki on muuten parempi kuin oikea merkki, missä ei mene ihan suoraan taakse. Laitoin sitten lelun sinne ruutuun ja niin se on hyvä, mutta en ole ihan varma tajuaako juoksevansa ruutuun. Meni se lelun jälkee kerran tyhjään ruutuun ja siihen sain hyvän stopin. Seuraamista taas kaikkialla, kun sen taso niin vaihtelee. Kattelin netistä pari aloluokan kisasuoritusta, yhden ei niin hyvän ja yhden 196/200 pisteen suorituksen. Aika paljon pitää oppia lisää. Nyt olen sitten laittanut liikkestä maahan ja seisomaan monta kertaa päivässä. Lähikaukoja, istuminen sivulla käskystä paranee, välillä istuu muutenkin hienosti ja heti, välillä katsoo tyhjä katse päässä, eikä tajua mitään. Suvi osoittaa älyn merkkejä, se nykyään usein tekee nopeammin kuin Håp jossain lähellä, olen satunnaisesti heittänyt sillekin lihapullanpalan... Vähän mua huolettaa, että saanko Håpin tekemään koko suorituksen ilman palkkaa vai alkaako jossain vaiheessa haahuilla, kun ei namit lentele. Tästä ahdituneena olen sitten yrittänyt asentaa sitä kisapalkkaa, mutta hitsi kun se ei mulle tule luonnostaan. Vaikka aloitan liikkeen ajatuksella, että kisapalkka ennen oikeaa namia, noin puolesta kerrasta unohdan sen (ja yhden liikkeen kestohan on sekunneissa laskettu...).


Koirat (todnäk Suvi) varastivat tänään kilon entrecoteen ja perheen nuudelisatsin (ison). Hyvin oli maistunut.

lauantai 17. joulukuuta 2011

hallilla


Ex tempore lähdimme Hanskun ja Saagan kanssa KKK:n hallille. Elsa treenasi kontakteja Suvin kanssa, noilla geeneillä tarvitaan vielä muutama harjoitus, että lapsi oppii liikkumaan, kun vapauttaa (vapauttaa samaan aikaan: "saa" ja nykäisy). Äidin opetustyylillä (ei mitään positiivista vaan kunnon karjuminen lapselle, jos menee väärin ja haukut päälle. Koiraa kyllä palkataan) oppinee äitiänsä nopeammin kuitenkin. Ja Seppo voi jatkossakin olla se kiva kouluttaja, kuten tähän astikin.
Leo teki vähän hyppykoulua, verkkovinokeppejä ekaa kertaa, lopuksi kolmen esteen rata eri kuvioilla (kaksi hyppyä vierekkäin ja putki). Keksittyminen alkuun haasteellista, kun hallissa muitakin, mutta parani loppua kohti (hallissa enää Håp siinä vaiheessa). Siinä ja Spesissä on muutakin samaa kuin ulkonäkö.Kepit hyvä ja lopun vika rata suorastaan loistava. Hyvä Saaga.
Håp teki verkotettuja keppejä eri kulmista ja minä erkanin milloin minnekin. Hieno pentu. Ihan ei vielä kaikkein haasteellisimmista kulmista lähetetty, mutta aika hyvin haki helpoimmat. Håp teki myös hyppynoutoa, alohyppyä, kapulan nostoa, ihan vähän kontaktitatsausta, seuraamista eri variaatioilla. Seuraamisesta seis ja maahan kotosalla. Tai aamulla esitin Mikalle mitä kaikkea pentu osaa. Teimme kaikenlaista keittiötokoa ja minusta Håp oli hieno. Mikan kommentti oli, että tekee kun sulla on namia, ei ehkä tekisi ilman... Pyytämällä sain kysymykseen, etteikö se nyt ole aika hyvä 8,5 kk:n ikäiseksi, vastauksen, että on kai tai ainakin seuraa ihan ok. Positiivisuus ja hihkuminen ei tule tälle perheelle luonnostaan.

Mun jouluvalmistelut etenee. Siivous tietysti ihan vaiheessa, mutta kortit lähti vikat tänään.Barcelonassa oleva lapsikin saa ehkä pienen muistamisen ennen aattoa... Ja Mika haki joulukuusen, jonka olemme lasten kanssa tänään koristelleet. Mähän rakastan kuusenkoristeita ja äitini kauhuksi tänäkään vuonna ei juuri vihreitä oksia kaiken koristelun alta näy. Mutta tuoksu on hyvä ja mieli samaten. Nyt tarttis lähteä käymään tallilla ja jos vaikka tekisi illalla toisen "pakollisen" perinteen. Luvassa on siis piparihökötyksen teko. Pari vuotta sitten tein kauan haaveilemani Nooan arkin, nyt olen miettinyt agirataa...(en muista, teimmekö viinekin vuonna sen). Sama se mitä tehdään, kolmas perinne on, että Hertta sen jossain vaiheessa varastaa ja syö. Tätä perinnettä en ehkä kaipaa, kun vanharouvaa ei enää ole. (Vanharouva on ihan villi, leikki aamulla varmaan puolituntia Håpin kanssa, sitten Suvi jaksoi raahustaa paikalle ja sanoa, että sisällä ei tarttis aamusta riehua...).

perjantai 16. joulukuuta 2011

kohta kisoihin


Näytin Håpille eilen vinokepit. Ei enää remmissä (koska oli jo toinen kerta ja mä sotken sen remmin niihin pujokeppeihin). On se vaan viisas. Mentiin kerran namilla vieden ja sitten se jo tajusi, että halutaan kipsuttavan reippaasti keskeltä (no okei, saattoi tulla välillä pois ennen vikaa väliä, ja ei se nyt joka kerta mennyt oikein, mutta silti). Ja haki päätä matalammalle luonnostaan. Ja keppejä oli tieteysti heti 12. Tekisi mieli ajaa nyt joka päivä hallille:). En nyt kuitenkaan aja. Ja ei kai sitä ihan voi ilmota kisoihin toyluokkaan möllien hyppyradallekaan...

Koitin myös tehdä alustaa eilen hallilla esteiden keskellä. Ei meinannut ollenkaan tajuta alustan olemassaoloa, tarjoili kontakteja, putkea ja hyppyjä alustan sijaan. Muutaman näytön jälkeen meni kivalla vauhdilla. Eilen tehtiin myös kontaktien tatsausta (tänäänkin tehtiin). Nyt olen tehnyt ne lelulla, mulla alkaa olla kohta Suvin kaltainen lelussaroikkuja:D. Häiriöitä pitää lisätä kontakteilla, kestää sen perusasennon hyvin, mutta ei mun nykäisyjä tai kovaa ohimenenmistä. Tai lelun heittoakaan ei kestä, alasmenon edessä muutaman metrin päässä saa lelu kyllä olla ja se vaihtoehto toimii.
Virittelyä hönkimällä, räkä voi olla poskella, mutta ohjaajalla, ei vielä koiralla. Eiköhän tuo tuosta, kun vielä hiukka harjoitellaan.
Lähikaukoja, menevät paremmaksi heittelynameilla. Liikkeestä seis aika kiva, maahan Nykäsen sanoin fifty-sixty. Olen lisännyt maahan ja seisomiseen oman kävelyn taakse, vaatii vielä jokusen toiston... Seisominen paranee koko ajan , kun en tule lähemmäksi koiran liikkuessa tai tepastellessa. Kapulan nostelua, sivulle tuontia, välillä koko nouto. Jokunen luoksetulokin. Ja sisällä paikallaanmakuu.

Sporttiksella Elsa meni hyvin Suvin kanssa, tekee tosi hienoja käännöksiä aika-ajoin. Håp tekee soolotreenejään muksujen rataantutustumisen aikana sekä sivussa (ei siis edellenkään maksavana asiakkaana, käytän hävyttömästi hyväksi lasten treenivuoroa). Keskittyminen omaan tekemiseen paranee koko ajan, Suvin mennessä en vielä pysty pitämään irti, Rosson kanssa kyllä. Seuraamista, kohtalainen. Yhtä hyppyä ja kontakteja. Istu-maahan. Maahan leikkimällä. Virittelyn poikasta. Tai koitan hönkia ja sanon sitten joko ma tai istu tai hyppy tai mitä nyt milloinkin, kimpoaa ainakin onnellisena kädessä olevaan leluun, jos en ole tarpeeksi nopsa, eli ehkä tämä opetetaan näin. Ai niin, kisapalkkausta, tästä puuttui nyt se tekemisen riemu, näytti pakkopyörimiseltä. Leokin muuten näytti oikein pätevältä pienen bc:n alulta tänään (se on oikeastikin ryhmässä mukana),

Hurraa oli Jennyn kurssilla. On Jennyn mukaan laiha ja lihakseton, mutta ei ole koskaan ennen mennyt näin hyvin!

Katselin eilen Janitan naamakirjasivujen videoita. Olen ne kyllä ennenkin nähnyt, mutta kiva oli katella uudestaankin. Mun suosikit (Nooran polttarivideo nyt on ehdoton top1, mutta muista) on pujotteluhäiriö ja metsäagi video. Tänään sporttiksella Ida ja Säde tekivät odotellessaan kärrynpyöriä, käsilläseisomisia ja muitakin pomppujuttujua. Nämä häiriöt on kaikille koirille niin tuttuja, että kukaan ei edes vilkaise vieressä pyörivää lasta. Oikein harmitti, että ei ollut videota mukana:). Ja videoiden innoittamana aion huomenna tehdä Håpilla ja Suvilla omppupuidenympäriagia...

Laura klippasi (ekaa kertaa Laura siis) Hertan. Vanharouva on taas nuortunut viisi vuotta. Tai kaikki entiset ja uudet kasvaimet näkyvät myös paremmin, mutta vauhtia on älyä enenmmän. Ei oikein pysy edes pystyssä (takapään hermotus ollut jo pitkään huono), mutta menee horjuvanakin hurjaa vauhtia. Rossokin sai muutama päivä sitten (ammattilaisen tekemänä eli Annelin) uuden lookin, kuka tulisi leikkaamaan mun tukan?

Postissa oli tänään aivan ihana kynttilä ja jää/lämpöpussi. Ei sitä kynttilää kyllä raaski polttaa. Kiitos Sini!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Treenit jatkuu

Vähän ristiriitaisin tuntein olen Håppaa tämän viikon treenannut. Mähän valitsin omani vasta pari päivää ennen luovutusta ja olisin ihan yhtähyvin voinut päätyä Koomaan. Ajatuskin siitä, että joutuisin nyt luopumaan Håpista tuntuu ihan kauhealta. Jasmiinan päivitystä naamakirjassa käyttäen, ei mene nallekarkit tasan. Toisaalta osaan nyt kyllä arvostaa ja olla kiitollinen mahdollisuudesta treenata ehkä entistäkin enemmän.

Mutta treenattu on. Maanantaina olin Turussa. Mulla on epäilys, että Janita ja Lentsu (sekä ilmeisesti Juha) soittelevat ennen mun tuloa ja sopivat, että sanovat samat asiat. Lyhyesti koiralle pitäisi osata kertoa, että treenaaminen on kivaa ja se pitäisi muistaa palkatakin muutenkin kuin toteamalla lakonisesti hyvä. Virittelyä mun pitää opetella (en osaa sitten yhtään, mun "hetsaus" meni Lentsulassa pelkästään takapäälle). Håp oli suloinen, kun meni tokotreeneissä joka peilin eteen keimailemaan. Taitaa itse pitää pystyistä korvistaan ja lyhyestä turkistaan, ainakin katteli sennäköisenä, että onpa kaunis koira:). Tää koiranpalkkaus ja viritysteema jatkui ti aamuna sporttiksella, kun maanantaista tietämättä Juha kommentoi lähes samoilla sanoilla...

Eikä se ole vain se palkkaus. Agiosuus meni Håpilla ma hyvin (täytyy antaa sen lukea blogia, niin saa kiitoksen edes jälkikäteen). Håp teki muutaman kolmen neljän esteen pätkän. Pikkuhiljaa ajattelin siirtää kontaktitatsauspalkankin leluun ja tähän tuli vinkkejä. Suvin kanssa koin ahaa elämyksen. Ei lue ollenkaan mun vartalo tai käsimerkkejä, jos mun jalat on putken takana niin ettei koira näe. Tämä täytyy muistaa. Kontaktit muuten taisivat olla paremmat.

Tokossa palataan istu maahan ihan alkuun. On se kumma, että en opi oikein yhtään mitään uutta asiaa. Taas olin palkannut kädestä ja kas kummaa saanut koiran kävelemään eteen istumisessa mun kättä kohti. Tämä on muuttunut päivässä paremmaksi, kun aloitin heittelemään namit. Virittelyä olen koittanut kovasti treenata. Maneesissa nyt parina päivänä, vauhti alustalle on ainakin kasvanut. Samoin merkille, mutta nyt en ole vaatinut juurikaan pysähtymään, riittää kun käy siellä merkillä. Seuraamista olen tehnyt kovasti työpäivän väleissä, maneesissa ja vähän vaikka missä. Seuruu vaihtelee, välillä oikeastaan ok, välillä jätättää ja ei ole ihan jalassa kiinni. Ruutua tehdään alustalla, niin saadaan sinnekin vähän enemmän vauhtia.
Maahan menoa nopeutetaan leikkien. Se on kyllä mennyt nyt vähän paremmaksi ihan sillä, etten palkkaa kädestä. Seisomisessa, jos ei pysy, palaan pari askelta taaksepäin ja vasta sitten menen kohti. Tuntuu toimivalta systeemiltä. Paikallaanoloa harjoiteltu ruoalla ja eilen sporttiksella kerran Niken kanssa.
Noudoissa voisi minusta alkaa tuomaan sivulleasti ja pitää sen hiivatin kapulan kokoajan, eikä vain joskus. Ja tietenkin tekemään saman metallilla, joka vieläkin puukapulaa huonompi.

Muuten käyty likoamassa metsässä, märkä maa ei onneksi koiria häiritse. Alla muistoksi kesäinen kuva. Hertalta pitäisi jaksaa poistaa yksi kynsi, on haljennut ikävästi. Hertta opetteli tänään elämänsä ekaa kertaa alustaa Håpin kanssa aamulla maneesissa. Mitäänhän se ei näe, mutta oli kovin tohkeissaan Håppaa häiriköimässä.


Ja Jasmiina laittoi Aistin paperit. Alustava diagnoosi magneettikuvien perusteella vesipää ja syringomyelia. Aivokammiot olivat turvonneet kolmessa viikossa yhä enempi. Avauksen tulos tulee joskus.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kooma 31.3-12.12.2011


Kooma (Håpin sisko) jouduttiin tänään lopettamaan vajaa kuukausi sitten alkaneiden neurologisten oireiden takia. Tarkempi diagnoosi toivottavasti tulee myöhemmin. Liian lyhyeksi jäi kultaisen pikkupennun elämä. Ajatukset on Jasmiinan luona, paljon jaksamista ja voimia teille kaikille.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

YLI 50 senttiä!

Hyvinkäällä. Eka radalla otin kiellon putkelta (oho!) ja senjälkeen pysäytin kaikki!! kontaktit. Juu, A ja puomi maahan, mutta keinu (hyllyn jälkeen, kun mentiin putkenjälkeinen este ohi...) ihan keinulle. Seuraavalla radalla en sitten sanonut saa kuin kerran kolmesta. Muuten kontaktit ok, mutta suvitti puomin jälkeisellä esteellä huonon ohjauksen takia (olin vaihtanut ohjaussuunnitelman, ei tarvi mainita näistä perussäännöistä. Osaan ne taas. Muistutuksena itselle-1. putken jälkeen tulee eniten kieltoja ja ohituksia. 2. ÄLÄ muuta suunnitelmaa!!!). Sai silti nollan ja tuli kolmanneksi. Vika radalla otin reilusti sivuetäisyyttä keinusta. Oli aika söpö, kun tuli etujaloilla ohi kontaktin ja jäi sitten asettelemaan yhtä takajalkaa kontaktille pitkäksi aikaa. Osui se varmaan monen millin edestä;D. Tällä radalla A:lta jäin reilusti taakse, ei olisi kannattanut-vitonen. Nyt saa sitten olla kisatauolla ja toivon, että ne pisteet sinne EO:hon riittää. Iloinen olen Suvin vauhdista, kulkee taas kuin ennenkin. Virheet on mun tekemiä ja huonoihin loppuaikoihinkin on nyt ollut aina jokin selitys. Ja ajat eivät edes ole olleet huonoja kokoajan, hyvä Suvi. Treenilistalle niistojen ja pyöritystakaakiertojen lisäksi laitetaan kontakteilta sivuirroitukset sekä jatketaan kontaktitreenejä muutenkin. Ja mun liikkeen rytmitys... Ja mulle se hiivatin hiphophyppely, tammikuun leirillä aion sen sitten osata. (Tuomas otti eilen jotain juutuubi videota tämänhetkentasosta, oivoi).

Mutta tämänpäivän pisteet saa Harri Huittinen- mittasi Håpista peräti 50,5 senttiä korkean!! Sain itse siitä 49 senttiä (Suvi on 47). Näyttää kyllä äitiänsä pienemmältä, mutta tuo korkeushan on lähellä mun ideaalikokoa- jos vielä vähän leviäisi, olisi aika täydellinen. Kisapaikalla oli muuten kaksi kivasti liikkuvaa kaunista koiraa, joita en tunnistanut aiemmilta kerroilta. Olivat Cabaroo koiria ja sisko ja sen veli. Hupaista, että tietämättä sukulaisuussuhteista, onnistuu valitsemaan 50 koirasta sisarukset:).
Håpin pitäisi oppia yön aikana kuusi kertaa peräkkäin istu-maahan. (Lentsun kotiläksy). Tulee pitkä yö, ei tahdo malttaa odottaa niin montaa käskyä ennen namia. Seuruuta kisapaikalla, tatsausta kontakteilla ja yhdellä hypyllä takaaleikkausta, pyöritystä ja käännöksiä. Valeheitoilla stoppia, voisi olla vielä terävämpi. Kapulannnosteluita.

Huomenna kiva Turkupäivä. Joudun tosin kotimatkalla töihin, kun unohtelin niitä rauhoitteita viime viikolla kotiin ja jäi hommat tekemättä.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Rima

Kaksi kisaa Riihimäellä Suvin kanssa. Vajaa 70 osallistujaa, molemmat radat nollalla, sijoitukset 3 ja 2. Varsinkin hyppis sujui kohtuu hyvin, agiradalla taas pysähtyi takaakiertoon- lisätreenin tarve niissä ilmeinen... Agiradalla myös puomilta nopeahko (lue:nopea) vapautus ja koira jäi hetkeksi kysymään, voiko mennä putkeen vai pitäisikö nyt palata sille kontaktille niinkuin treeneissä (ja minä en palauttanut, ei saa kertoa Ellulle). Kiva kisata, vaikka ihan kamala ilma. Missä se talvi oikein viipyy??
Sulka Suvinsisko lapsensa Allin eli Håpin serkku piipahtivat päiväkylässä. Kyllä voivat olla samanlaisia sukulaiset. Sulasta ei näkynyt koko päivänä mitään, metsälenkillä meni omiaan ja piti itse huolen, että pysyy mukana. Maailman helpoin koira, ihankuin siskonsa. Alli (Jaakon analyysi) oli energinen, ihanan ystävällinen ja seuraanhakeutuva. Jokainen lapsi kommentoi erikseen, että on kuin Håp:). Annoin tyhmänä jokaiselle koiralle puruluut ja Håpistahan kuoriutui shakaali. Ei antanut Allin syödä ollenkaan, mun vaihtaessa vaatteita oli Håp ärähtänyt Alliparalle alakerrassa niin, että pentu hyppäsi pöydälle. Pihalla leikkivät ja metsässä oikein hyvin keskenään.
Hopsukka treenannut tänään vähän, kisapaikalla seuruutettiin ja esitettiin sivua Vinka Annelle. (oli kait hippasen vino, mutta meillä palkkaillaan kaikenlaisista sivuista). Oli kiva nähdä Annea pitkästä aikaa, jotkut ihmiset vain saavat hyvälle tuulelle. Saattoi Håp tehdä joitain asennon vaihtojakin tänään aamusesta, enkuksi voisi kait sanoa, että there is still room for improvement (ja maybe need myös).
Vielä huomenna Hyvinkäälle, sitten onpi kisatauko.

torstai 8. joulukuuta 2011

torstain treenit


Aamulla laitoin muut koirat autoon ja tein lelun kanssa Håpilla maahan menoja liikkeestä ja seisomista. Siis juoksentelin pitkin alakertaa huudellen milloin ma milloin seis. Kaikki avut (liike, ääni ja käsi) käytössä, mutta meni nopiaa!!
Töiden välissä pihalla ruutua, kun se ruutu on ollut nyt viikon samassa paikassa, riittää kun huudan ruutu ja lähtee innokkaasti sitä hakemaan. Tänään olen sitten keskittynyt siihen, että sanon käskyn vasta kun koira ottaa kontaktia. Sisällä ollaan tehty namiseuraamista ja kapulan nostelua ja sivulle tuontia. Sekä niitä lähikaukoja (ma-istu-ma ja down-nou-down ja istu-upp-istu).
Illalla hallilla. Kohta mun koulutusryhmäläiset vaihtaa ryhmää. Laittelin peräkkäin muutaman pätkän joita halusin itse harjoitella (meille vaikeaa). Lopputuloksena oli puolimahdoton rata, kukaan ei tainnut mennä sitä nollilla (tehtiin samaa Suvinkin treeniryhmän kanssa). Suvi osasi putki/puomierottelun ja leijeröimällä irrotuksen. Minna ei osannut niistoja tai takaakiertoja, kepit löytyi kahden putken välistä vasta, kun ne oli kertaalleen näytetty, kontakteille palauteltiin (ne ei kuitenkaan olleet kovin huonot tänään). Suvi meni myös jokaiseen tarjolla olleeseen putkiansaan ainakin kerran. Pöytä saattoi olla hyvä. Tämä idea, että me treenataan meille vaikeita asioita ei ehkä ole sittenkään niin hyvä...
Håp teki kuutta vinokeppiä remmissä, olisikohan ollut eka kerta? Ei hoksannut ideaa. Tatsausta keinun alasmenolla ja pienellä portaikolla (tämä vauhdin kanssa, aika liikkis, kun yrittää pysähtyä kovasta vauhdista:)). Seuraamista pihalla. Ja karkasi kait kaksi kertaa pihalta halliin tekemään vähän pidempää rataa itsenäisesti...
Kotona lapset (Elsa ja Jaakko) leikkivät hippaa Håpin kanssa. Ja retuuttivat leluja. Håp haki myös vanharouvan leikkiin, pentu on aina niin innoissaan, kun Hertta suostuu vetoleikkeihin. Lisäksi Håp haki Saaran huoneesta tyynyn retuutettavaksi ja laittoi uuden prinsessasänkynsä vanhan pedin sisään. Jaakko kommentoi tykkäävänsä enemmän Håpin luonteesta, mutta Suvin ulkonäöstä.Håpin turkki kun on niin takkuinen?Jos ihminen tarvitsisi koiraa takanedustalle (esim. kuvia varten), olisi Suvi ihan omiaan siihen Jaakon mukaan. Kun ei se Suvi muutenkaan mihinkään liiku. Tulisi Jaakko joskus katsomaan, kun takaneduskoira menee puomia. Kyllä liikkuu!

tiistai 6. joulukuuta 2011

tyhmä ohjaaja

En ehtinytkään epiksiin, mutta sporttiksella aamulla puoltoistatuntia Idan kanssa. Siellä oli valmiina toptiimin Juhan rata jonkun rakentamana. Tein sen nyt siis kolmannen kerran. Alkukiemurat taisi onnistua, mutta puomin jälkeen auttamatta myöhässä. Ja välillä unohtelin rataakin. Meni kait se jotenkin. Radan jälkeen tein monta niistoharjoitusta, oliskohan opetuksena, että niitä todella tarvii harjoitella. Ja mun tarvii juosta kovempaa. Ei niisä niistoissa, mutta muuten. Ida videoi, mutta sen käsi tärisi niin, ettei siitä syystä oikein kivaa katsottavaa. Toinen syy on sitten taitamattomuudessa... Ja nyt en puhu kuvaajasta. Täytyy katsoa, saisinko edes jonkun julkaisukelpoisen pätkän. Treenimotivaatiota kyllä tuon videon katsominen lisäsi, jatkossa aion olla parempi.

Håpinkin suorituksia videoitiin. Agiosuudessa meni minne ohjattiin (niistot Suvia paremmat tänäänkin), aika ok, ei kovin kovvoo kylläkään. Mutta sitten. Miten voi melkein kaikki unohtua yhdessä yössä? Seuraaminen kamalaa. Ei pysy liki, jätättää. Ihan kiinni siinä namikädessä, ja jos ei ole namia ei ole koiraakaan. Huoh. Noudossa tiputti taas just ennenkuin istui. Metallin tiputti vielä pikkaisen aikaisemmin. Hyppynoudossa sama- tippuu vähän ennenkuin sivu valmis. Ja mun naama venähtää koko ajan enemmän. Kotona ruutua hetsaamalla, ensin tarjosi seisomista taas yhden törpön takana. Merkki oli löysä p... Seis liikkeestä oli hyvä- siinävaiheessa hovikuvaaja Elsa oli jo luovuttanut. Maahanmenoa leikkimällä, että menisi nopeammin, nojaa. Niitä lähikaukoja, katselin Lenstun ihanaa jouluvideota ja aika paljon pitää Håpin nopeuttaa omiansa, että on edes sinnepäin yhtähyvät vaihdot. Pikkaisen siis masentava oli tämänpäivän treenien taso ja ehkä eniten mua harmittaa oma pää. Varsinkin Håpin kanssa koira hidastuu heti, kun mun tatti otsassa alkaa kasvamaan. Eli opetus, että kiukkuisena ei treeniä jatketa.


Anjan blogista kopsasin Håpille sopivan lausahduksen eli "tankarna och tassarna skall gå i samma tempo"- pikkuneiti selkeästi on tämän omaksunut:).

maanantai 5. joulukuuta 2011

putkeen...


... meni Suvi messarissa junnukisassa Elsan kanssa viikonloppuna. 7 putkea, jotka mentiin 13 kertaa. Hyvin muisti lapsi mihin piti milloinkin mennä ja voittivat koko kisan. Äitinsä vääristyneen kilpailuvietin perinyt lapsi tosin sanoi mulle viikko ennen kisaa, että on ihan kamalaa, jos ei voita. Kilpailupaikalla säikähti, kun putkien kohdalla oli numerot, ettei hän ole koskaan mennt numeroitua rataa:). Elsa on nyt sitten mennyt ensimmäisen agikisansa Hartwall areenalla Omien kanssa ja seuraavan messarissa- joskos olisi aika siirtyä hieman pienempien yleisömäärien halleihin. Suvi on kyllä aika uskomaton koira. Messarissa ei välittänyt ihmisistä, muista koirista, äänistä, alustoista tai ylipäätään mistään. Nukkui radan vieressä pitkin pituuttaan ja heräsi vasta, kun tajusi, että kyseessä on agility!

Muuten Suvin kanssa olen nyt päättänyt satsata treenaamisessa meille vaikeisiin asioihin. Tervetuloa niistot, sylivekkijaakotukset, käsialhaallaohjaus, liikkeen rytmitys, johdonmukaiset kontaktivapautukset...

Håp on tehnyt kotiläksyjä edelleen. Rupesi istu-maahan istussa siirtymään eteenpäin vaihdoissa. Olen nyt palkannut tiuhemmin ja ehkä se auttaa. Seuraaminen nami takaa oikeasta kädestä sujuu aika hyvin. Ruutua tehty hetsaamalla, aika ok. Merkin sijasta tarjosi tänään useamman puun takana seisomista. Eilen hallilla hyppynoutoa ja seisomista hypyn jälkeen, suht ok (vieläkin saisi olla terävämpi seis ja toi kapulan vinoheitosta pari kertaa ohi esteen). Tänään seisomisessa pysymisen harjoittelua pallolla, aika hienosti?

lauantai 3. joulukuuta 2011

Porvoota ja pikkureeniä

Aamusesta kaksi virallista starttia Suvilla. Hyppiksen sain ohjattua aika hyvin (oli paljon pitkiä estevälejä ja putkensuita tyrkyllä ja 45 asteen käännöksiä). Suvi meni ilman pitkiä kaarteita, mutta ehkä vähän joutui kysymään mennäänkö tämä este. Nolla riiitti kolmanteen sijaan. Ikävä ihminen ei ollut tähän tyytyväinen, vaikka pitäisi... Onneksi koira ei käy tulostauluja katsomassa. Suvi oli oikein onnellisen oloinen:). Agiradalla ohjasin väärälle esteelle keinun jälkeen, senverran kummastutti miten se koira nyt sinne menee mihin näytetään, että luvattoman paljon sekoilua tämän virheen jälkeen. A kaksi kertaa ja pysäytin molemmat kerrat maahan kontaktin jälkeen :P.
Nollakoirana Annen radalla, kontaktit pysäytettiin ennen puomia, missä tein persjätön, huusin saa vaan en sitä koiraa katsonut, enkä tiedä mitä se siellä teki. Ohi ainakin seuraavan esteen, eli se ainakaan persjättöä lukenut (miten voisikaan, kun en katso, argrh). Tällä radalla kolme niistopersjättöä peräkkäin. Vika oli hyvä, eka huono ja keskimmäinen siltä väliltä.

Håp teki agia lämmittelyalueen kahdella hypyllä. Takaaleikkaus takkusi, muutaman toiston jälkeen parempi. Käännökset hyviä ja palkkantui onnessaan muutenkin kuin frisbeetä heittämällä, eli edistystä sekin. Pikkaisen seuraamista lämppäalueella, leikkimistä samannäköisen mustan kelpiepennun kanssa (vain kerran karkasivat radalle, en onneksi pitänyt irti muuta kuin taukojen aikana). Taisi se tehdä maahanmenojakin, ovat häiriössä huonompia kuin kotona. Kotosalla ruutua hetsaamalla ja namikipolle kerran. Istu-maahan -istua ruoalle, ja aamusapuskalla kapulan pitoa (tämä on nyt mennyt oikeasti eteenpäin, jos tiputtaa, käy yleensä itse nostamassa heti uudestaan). Jossain välissä yksi nouto-toi loppuun asti!!!

Julukorttikuvausta- ei yhtään "the" otosta. Yritin mä kuvata Porvoossakin, tänään on sellainen ei onnistu kuvat päivä. Alla olevassa kuvassa koirankouluttajalapseni saa koiratkin hämilleen, mutta tämähän onkin se "koirien hypetystä" tarjoava versio.

torstai 1. joulukuuta 2011

Moka on lahja

Suunnitelmista toteutukseen.
Tein Juhan radan alun Suvilla, kun se oli mulle viikonloppuna niin vaikea. Marco sanoi eilen luennolla, että moka on lahja. Nämä lahjat voin sitten jatkossa jättää väliin. Samat virheet kuin viikonloppuna ja muutama lisää. Tai pyörityksestä takaakiertoon ennen puomia taisi onnistua joka kerta. Olin päällejuoksuissa tiellä ja rimat lenteli tai ei hypännyt ollenkaan. Tein myös Ellun kontaktikotiläksyt sekä pihalla että hallissa. Periaatteessa ok, mutta vapautuu myös yes sanalla, suvisanalla, ei sanalla.... Ja tuli se kaksi kertaa läpi, kun jatkoin ohjaustakin. Eli ehkä ne oli sitten hyvät kontaktitreenit, kun sain korjailtua virheitä?
Håp teki ensin pihalla vähän niistoja ja takaakiertoja. Ok. Suvin treenien jälkeen tein saman alun sen kanssa kuin Suvilla. Ohjauksen ollessa sieltä syvältä, meni miten sattuu, mutta lopulta välistävedot ihan kohtalaiset. Parin päivän istu/maahan koulu muuten saanut aikaan sen, että istuu lähdössä hienosti ja menee heti istumaan! Hopsukalla myös pussia, ekaksi yksi kerta autettuna, sitten haki jo hypyltäkin ihan itse. Rengasta, kerran kaksi tuli välistä. Ajateltuja niistoja tehtiin myös, ne taitaa olla Håpin juttu. Olin ihan hämmästynyt, kun Suvi ei oikein niistä niistelyistä perusta. Pikkaisen tatsausta ja häiriötä siinä. Lopuksi ajattelin tehdä yhden merkin sellaiselle isolle tötterölle. Otin sivulle ja lähetin merkille. Harmi, kun ei ollut videota. Juoksi ensin A:lle, teki hienoa nenäkosketusta, siitä keinulle ja sama toistui. Kun ei vieläkään ollut oikea asia, kävi aika kaukana hyppäämässä renkaan ihan oikein... Yksi kerta merkkiä sitten vierestä ja senjälkeen kerran kauempaa. Stoppasin kerrankin ajoissa ja pysähtyi hyvin.

Suunnittelua

Mietiskelen illan teemaa, jospas tekisimme käännöksiä... Håp voisi kokeilla niistoja, niitä ei kait sen kanssa ole tehtykään.
Kotiläksyiksi tulleita kaukoja reenattu kovasti. Meni jo ne vaaditut kuusi kertaa istu-maahan peräkkäin! Pitotreenejäkin tehty, samoin ruutu namikipolla asennettu pihalle ja sinne viiletetty muutamaan otteeseen. Eilen tosin olin pois kotoa välin 6-21.00, eli eipä juuri mitään koirien kanssa silloin tehty. Seuraaminen sujuu aika hyvin ilman namia vasemmassa kädessä, kunhan pidän matkat lyhyinä. Hyvä Håp.
Håp on syönyt molemmat turvavyöt autosta, hyi. Taitaa olla pakollinen kuvio mun joka koiralle tuo harjoitus.
Hurraan GP leiritys jatkuu vielä huomiseen. Kivaa olla taas Rusalla hetki, paljon mukavia muistoja vuosikymmenten takaa (ja edelleen samoja ihmisiä:)). Heppa oli jopa kiva tänään, tosin vaihdoissa on vino vasemmalle, eikä meinannut vaihtaa ollenkaan, jos pidin asetuksen oikealle. Viisas ope (Janne) totesi, ettei ole ongelma kuin ykkösvaihdoissa, pystyy tekemään edestakaisin, mutta ei montaa peräkkäin. Löytyipä syy siihenkin vaikeuteen, hyvä.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Lentsulassa

Tai ihan ensiksi Suvi Piiralla. Parempi kuin viimeksi, lantio oli suora, mutta vasemmalta ristiselässä juntturaa. Ja selässä mutenkin jäykkyyttä, epäili putkikaatumisen aiheuttamisiksi.

Håp (jolla Jaakon mukaan ainoana olentona maailmassa oikea asenne, kun Jaakko tulee kotiin. Eli Jaakon ystäväksi haluavat, piipatkaa miljoonaa, hyppikää innostuneesti ja näyttäkää idiootilta) näytti ensin niitä kaukoja läheltä. Down-nou ja istu-upp saivat hiljaisen hyväksynnän, ma-isu-ma oli kamala. Kuulemma mun ISTU(prkl) ja nyrkki pysyvästi ylös samalla ei innosta koiraa iloiseen asennonvaihtoon, ihmeellistä sinänsä. Tätä yritin treenata illalla kotona, meni pari kertaa jo hyvin ja sitten taas unohti osaavansa istua. Ei löytänyt ensimmäisen kerran jälkeen ruutua merkin kautta. Vaikutti minusta jo jälkeenjääneeltä, Lentsun mukaan toimi loogisesti antamieni ohjeiden mukaan? Merkillä stoppi nopeammaksi, en saa jäädä odottamaan, että valuu itse pysähdykseen, vaan seis terävästi pari nanosekuntia aiemmin. Ruutua tehdään nyt kotona suorapalkalla kaukaa ja läheltä alustalle hetsaamalla pallopalkalla. Hyppynoutoa tai siinä seisomisessa pysymistä harjoitellaan "valepallolla" heittämällä, kun lähtee hakemaan, seis, jumitus pallolla, kävely luo ja palkkana se pallo lentääkin sitten oikeasti. Tämä oli hauskaa meistä molemmista, treenattiin siten tätäkin kotona ja sujui!
Seuraamisessa häivytetään namikättä (tämänkin voi muuten ymmärtää monella tapaa väärin).
Muutenkin ope oli hieman huolissaan mun itsenäisestä treenaamisesta, ei niinkään ettenkö treenaisi, vaan enemmän siitä laatupuolesta. Ihan täällä kuitenkin annettuja ohjeita noudatetaan (ja pikkaisen unohdetaan, vähän sovelletaan ja hieman ymmäretään alun alkaen väärin:)).
Huomenna aamuvarhain Hurraa ratsastamaan. Sillä tosin ollut aamulla jalka paksu ja ripuli. Toivottavasti parempi aamusesta. Kasin jälkeen aionkin siirtyä messariin eläinlääkäripäiville-ainakin erilainen päivä tiedossa Marcon luentoja kuunnellessa. Ja taitaa meillä olla pari kokoustakin- tuleepa yhdessä päivässä koko viikon (tai kuukauden) annos sisälläistumista ja paperityötä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Toptiimi


Pitkä lauantaipäivä, mutta sen verran odottelua aina muiden mennessä, että ehti hyvin koirien kanssa ulos ja Håppaakin treenaamaan.

Juhan ohjeet Suville (tai siis mullehan ne oli kaikki, koira edelleen toimii hyvin). Keskity. Älä huiskase, vaan ohjaava käsi loppuun asti!! Elina keksittyi huolehtimaan, että se hiton käsi pysyy siellä alhaalla. Kontaktitreeneissä Suvi pelitti yllättävän hyvin, liekö huomannut kontaktiopen olevan ennestään tuttu. Sulkemista hyvin harkitusti, sekaisin pysäytystä ja nopeaa vapautusta. Kisoihin otan nyt pariksi kuukaudeksi teemaksi yhdellä radalla pysähtyy… Kontaktiongelma open mukaan ohjaajalla, ei koiralla. Kuinka yllättävää.

Jarin juoksuradalla sunnuntaina ei yhtään rataa tosi hyvin, vaikka taisi nollalla pari mennäkin. Lauantain radoista jäi mieleen putkenjälkeinen elämä, vaikka on kiire se putkea seuraava hyppy on ohjattava. Persjätöt Suvi lukee hyvin (tai mitä se ei lukisi, jos ohjaaja vain muistaisi ohjata). Aika väsyneeltä Suvi vaikutti la ilallla.

Håp teki viikonlopun aikana aikas paljon tokoa. Ruutua alustalle ja merkiltä namikipolle. Ruudun loppuosaa. Merkkiä (minusta menee nyt aika hyvin merkille, ellei karkaa ruutuun). Seuraamista, oli jotenkin hidas tässä. Noutoa metallilla ja puukapulalla. Edelleenkään ei palauta ihan loppuun, vaan tiputtaa just ennen sivulletuloa. Pitoa sivulla ja nostoa ja siitä sivulle, tämä onnistuu välillä.Mollan ja Paulan kanssa juoksuleikkejä pihalla- mä luulen, että Håp antoi toptiimille arvosanan 5 (paras).

Agilityakin Håp teki. Rengasta pihalla. Pääsi tatsauksen mallioppilaaksi Ellulle- kovin pätevästi nokki. Su lopuksi putkia, pimeää putkikulmaa (ei tänään tässä hyvä yhtään), vähän lisää tatsausta, pussia, takaakiertoja, takaaleikkausta, valssia. Joo, taas karkasi ohjaajalta mopo käsistä- oli vaan niin kivaa, etten hoksannut lopettaa. Meni kuitenkin kivasti ja vaikka häiriköikin hieman muita, keskittyi isossa häiriössä (samalla radalla kolme muuta koiraa, jotka meni ajoittain kovaakin ohi) aika hienosti.

Kooma kävi. Kovin on surku näky sisko- on kyllä nyt parempi, mutta edelleen pää tilttaa ja vaisun oloinen. Tunnisti kyllä äitinsä ja ehkä Hopsukankin (ovat siskokset muuten kuin kaksi marjaa ulkonäön suhteen). Voikun pikkuinen nyt toipuisi ihan ennalleen…

Torstaina oli Vapun hyppykurssi. Mulle tuli hyvämieli Vapun kommentista, että onpa Håp eloisampi kuin edellisellä kerralla. Mun asennekoulu on kyllä tuottanut tulosta, tykkään kovasti tehdä pennun kanssa treenejä ja Håp kiittää menemällä kovempaa ja olemalla innostuneempi. Kumma laji tämä koirantreenaus, jos saadaan ohjaajan pääkoppa kuosiin on kaikki loppu tosi helppoa. Pääkoppaluento myös leirillä, paljon tuttua, mutta hyvää asiaa. Mielikuvaharjoittelussa olen kyllä onneton, ei musta saa pehmeää pilveä tekemälläkään, vaan ajaudun ihan muihin tunnelmiin.

Fysiikkaharjoitukset yhdistettynä agilityjuoksuun saanevat aikaan sen, että ensi viikon GP-leirillä on yksi erittäin kipeä ratsastaja. Aion kuitenkin jatkossa juoksennella päkiät edellä, sitä hophophyppyä en oppinut. Hurraa oli viikonlopun aikana lennättänyt Karoliinan maastossa, tuhma hevonen.

Lauantaina Liedossa kävimme myös jonkinmatkan päässä olevalla pellolla- läheisestä talosta karkasi hupaisa koira, joka leikki innoissaan Suvin ja Håpin kanssa. Omistaja ei ehkä ollut ihan niin innoissaan, kun joutui hakemaan koiransa aika kaukaa pois, ei se omistaja onneksi kovin ahdistunut ollut, taisi jopa vähän tykätä katsoa juoksevia koiria. Heti leikin jälkeen laitoin Håpin remmiin, mutta bongasi jäniksen ennenkuin otin siitä remminpäästä kiinni ja enpä ole koskaan nähnyt sen juoksevan ihan sukkana miljoonaa. Kohti autotietä tosin, onneksi ei käynyt kuinkaan.