koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kolmosiin!

Vuoden vikat kisat (vain Vantun kanssa, muita ei ollut ilmoitettu).
Olin jo kuullut, että ovat ajoissa, mutta silti meinasin myöhästyä rataantutustumisesta. Lämppähyppyjä ehdin onneksi tehdä palkintojenjaon aikana (Vanttu lähti toisena). Hyppäsi viisi kertaa ja pudotti kolme rimaa... Eli todella luottavaisena radalle :D. Pysyi lähdössä vain parilla ylimääräisellä käskyllä. Hyvä alku, mutta keppien jälkeen olinkin sitten jo myöhässä ja suunnitelmat menivät uusiksi. Valssien sijasta takaaleikkaus putkelle ja keinulle. Keinulla himmasin itse ja karjuin keinua. Odotti! Sama systeemi A:lla ja odotti hienosti mun lyllertäessä valssaamaan eteen. Lopussa ei toki lukenut takaaleikkausta (tai ehkä siinä ei ollut mitään leikkausta?) ja jatkoi suoraan. Tämän olin onneksi ennakoinut jo rataantutustumisessa ja onnistuin huutelemaan talenttini vikalle hypylle. Nolla, ei kovin nopia, mutta riitti sertiin ja toiseen sijaan. Tosi hyvä fiilis. Nyt pääsee kaikkien kanssa samana päivänä ja samoihin luokkiin kisaamaan.
Noin muuten se kullannuppu kyllä menee niin jumalatonta vauhtia treeneissä, että enhän mä kerkeä mihinkään. Ja kun  ei ole teknisesti kovin taitava vielä, taitaa tulla pitkä tie ennen kolmosen nollia...
https://www.youtube.com/watch?v=5LSnqXM_KHA&feature=youtu.be

Taijan mies oli ihanasti videoinutkin meidän räpellykset. Linkin takaa ne löytyy!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

It's beginning to look a lot like Christmas!

Hämmentävää, mutta mä olen kaikissa joulutouhuissa aika ajoissa. Ehkä siksi, että suosiolla olen jättänyt ison osan tekemättä?
Eli aikaa lenkkeillä ja treenata. Tänään satoi Espoossa inasen luntakin, kun olimme Hurraan ja koirien kanssa kävelyllä. Ja sitten KKK:n agihallilla paistoi aurinko. Ihanaa! Vain Vanttu teki agia. Perjantaina kaikki käännökset valui, tänään jos tein valssit ajoissa, kääntyi ihan pennin päällä. Ja selvisi keppihaasteesta!!!! A:lle ei sitten osannut pysähtyä ollenkaan, jos tein sokkarin edessä. Yhden onnistuneen jälkeen lkkirmasi taas kaksi läpi. Lopetin lopulta siihen yhteen onnistuneeseen.
Kohta Sennin tokotreeneihin. Toko ei treeneistä huolimatta suju. Ei stoppaa nopeasti, kaukoissa takajalat liikkuu, istuu hitaasti, seuraa kait hyvin? Ja ruutu on aika ok. Merkkiä en ole tehnyt, pitäisi kyllä.










perjantai 19. joulukuuta 2014

Enempi tuumailua kuin tekemistä?

Viime sunnuntaina koko köörillä Lempäälään. Eka radalta napsahti voitto Håpille ja Roti toinen!!! Koiriakin 53, eli olipas nuo päteviä. Eivät olleet huikean nopeita, mutta menivät esteet oikeassa järjestyksessä ja Hooppa osaa nyt pienen muistuttelun jälkeen ne kontaktiktit! Toka radalla unohdin ohjata Hopsulla vikan putken ja siitä ohi. Siihen meni tuplanolla. Mutta Satupa tekaisi sellaisenkin!!! Ja Sirpa ja Pörje olivat voittaneet JATin kisoissa yhden kolmosten luokan. Hyvä Supsukan lapset :D Se äitikoirakin teki yhden nollan. Itse torveilin putkeenlähetyksen ja keinun. Niissä paloi aikaa, muuten hyvä rata.
Vanttu meni kovaa. Siinäpä se lyhyesti ne positiiviset kohdat?
Tokon treenaaminen vähän sellaista ei selkeää ideaa mitä tehdään. Stopit on huonot.
Treeneissä tiistaina ja torstaina. Vanttu kyllä irtoaa, mutta josko sille ne käännöksetkin opettaisi? Kääntyy välillä ihan sairaan makeesti ja välillä hyppää kuin Håp ihan ilman kropan kääntöä? Tänään kokeilin lelulla vahvistaen käännättää. Josko nyt näitä loman aikana. Håp törmäsi renkaaseen Lempäälän kolmannella radalla ja tais ottaa vähän osumaa selkään. Ollut inasen jäykkä minusta.
Ilmosin Vantun Lahteen, mutta maltoin jättää nuo kolmosen koirat pois sekä Riksusta että Lahdesta. Mä en oikeasti halua sinne EO:hn?
Ja nuos porsaskoirat karkaa taas (oli parin viikon tauko, että eivät tätä tehneet) tien yli äkäisen naapurin pihaan, heti kun silmä välttää. Mikään ei saa mua niin raivon partaalle kuin tuon tien ylitys.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Harmaata

Mä tykkäisin ottaa kuvia, mutta viime viikkoina en ole nähnyt aurinkoa kuin vilauksesta ja aina silloin olen ollut töissä... Ja, koska aloitin valivalilla, jatkan. Olen ollut yli viikon kipeänä, jopa niin, että viime viikonloppuna peruin kisat. Eli oikeasti pipi.

Mutta nyt on muutamana päivänä vähän treenattukin. Vanttu tokoa ja agia, muut agia.
Sennin kurssille raahauduin viime su kuumeessa. Koska ei oltu mitään treenattu, ei me mitään osattukaan. Kaukoja kokeiltiin laittamalla namia eteen ja antamalla siitä. Mahdollisti mun menemisen vähän kauemmaksi. Ne hiton seiso maahan ei ole hyvät (eikä seiso istukaan ole). Aina liikahtaa inasen takatassu. No, jatkan tällä ja koitan huomata ne onnistuneet ja superpalkata ne. Kokeilimme me takapalkallakin. Hauska sen takapalkan kanssa, kun luvan saatuaan kirmaa sinne ihan onskuna. Mutta ei se auta tassujen pysymiseen yhtään.
Tänään tein Sporttiksella hyppyä metallilla (jäiköhän muuten sinne se metalli...). Ekan heitin keppien taakse kauas vinoon. Lähti hypyn kautta, mutta toi ilman hyppyä. Toinen parempi heitto ja ok muutenkin. Tunnari oli eka super (vahingossa?), toka räjäytti koko potin ja toi mitä sattuu, kolmas hieno. Hienoa seuraamista muutaman käännöksenkin kanssa.

Agin tiimoilta käväisin ke Turussa Janitalla. Keppien sulkukulmaan niin, että putki siinä loivalla mutkalla vieressä ja hypyn kautta tiukasti piti mennä. Tein kaikilla koirilla samat virheet. 1. lähetys liian kaukaa ja keskelle keppejä 2. juokse liian lähelle ja peitä kepit-koira putkeen 3. mene oikeaan paikkaan ja avaa rintamasuunta sinne putkeen-koira menee putkeen 4. jää pikkuisen liian kauas- koira menee kakkosväliin 5. Huuda ihan pirusti. Koira pyörii väkkäränä ja huutaa myös (Suvianne) JOS menin pikkuisen keppien puolenvälin taakse, ihan keppien vieressä, katse siellä mihin halusin koiran menevän, pidin käden alhaala ja sanoin nätisti kepit- JOKA koira meni oikein. Kannatti silti tehdä ne virheet aina uudelleen?

Tiistainakin treenasimme keppien hakua muiden esteiden välistä, Vantulle lähtöä, Håpille A:ta niinettä kiritän vieressä (ottanut tässä kahdesti nyt virheen kisoissa), takaakiertohyppyjä ja vedätystä renkaalle Vantulla, Suvi vaan kokeili vähän tuota kaikkea. Oli treenit ajatuksella ja oli tosi kivaa.

Tänä aamuna Sporttiksella keppihaastekokeilu. Håp meni tokalla kerralla ilman sen kummempaa kokeilua. Suvianne tarvi kerran namin ekaan väliin, sitten meni tosi hienosti, Vanttumuru kävi kislan päässä hyppäämässä hypyn, jotta sai paremman ja helpomman lähestymisen kepeille. Ja tämän keksi ihan itse. Oli vakaasti sitä mieltä, että kepeiltä ei voi mennä takaisin uudestaan kepeille. Täytyy hakea joku muu este siihen väliin. Muuten Vanttu oli kyllä aika pro. Ei yhtään rimaakaan alas!!


maanantai 1. joulukuuta 2014

2 ja 2

Kakkosluokkalaisella nyt kaksi nollaa. Ja olipa se hieno eilen toisella radalla. Teki pysäytyskontaktit ja meni kovaa. Kakkoseksi, muutaman sadasosan Himolle hävisi, ei harmita, kun oli minusta ehkä meidän paras rata so far? Ekalla radalla huusin renkaalla KEPIT ja rengas hajosi. Otin putken kautta uusiksi (korjasin itse sen renkaan siinä välissä) ja suoraan keppien kautta maaliin.
Vantun tokotreenitkin jatkuvat. Eilen vähän noutoa ja istumista liikkeestä niin, että tulee mua kohti ja naksuttelen. Tätä tehty vähän tänään (lisäsin seisomisen ja istumisenkin siihen, inasen ymmällään, kun ei voinut tehdä vain yhtä asentoa). Kaukoja ruoalle. Paranevat hitaasti. Eilen teimme myös noutoa. Minä sanoin noinniinkuin etukäteen, että ei yleensä varasta, mutta metallia ei niin mielellään ehkä tuo. No Vanttu varasti muutaman kerran ja ei mitään ongelmaa tuoda sitä metallia :) . Kokeilimme sitten vaatia kontaktia muhun, ennenkuin sanon käskyn.
Lauantaina Kotkassa. En jaksa käydä läpi. Olin huono. Kahdella radalla mokasin Håpin nollan kolmanneksi vikalla hypyllä. Ja molemmissa tein muka niiston ja koira hyppäsi vinosti "väärään" suuntaan (siis oikein päin hyppy, mutta eri siivekkeen puolelle meni). Ja mä jäin ihmettelemään, enkä tehnyt mitään. Ei tuu meille Hoopan kans nyt nollia...
Muuten tehty vaan metsälenkkejä ja se metsästävä kirjastonhoitaja on ajanut pupuja. Välillä ottanut Vantunkin mukaan. Pöh tälle.
Ja aamulla oli Kirkkonummella hevosten tarhojen vieressä pellolla NELJÄ hirveä. Hevoset (tai hirvet) eivät olleet moksiskaan. Hienon näköistä!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sitä samaa tälläkin viikolla....

Agikisoissa käyty viikonloppuna ahkerasti. Niitä kuuluisia hyviä pätkiä jokaiselle (ja myös niitä ei niin toivottuja hohhoijaa pätkiä jokaiselle). Suvi teki yhden tosi hyvä radan. Ihan kuin joskus ennenvanhaan. Kääntyi pienesti, meni takaakierrot ilman empimistä ja oli minusta hieno. Kolmas sija kovassa seurassa. Happy. Vanttu voitti yhden radan vitosella Turkkusessa /Tsaulla muuten tosi lämmin uusi halli! Viikonlopun nollat meni kaikki (2) Suppanalle. Tosin se toinen nolla oli kamalaa ohjausta. Tällä hetkellä mun agia kuvaa sanat "ohjaaja hidas, ei osaa ohjata estettä kerrallaan, ei saa kunnon asennetta aikaiseksi". Koirat on ihan kivoja kaikki. Tai Håpin kontaktit pitää taas uudistaa. Otti A:lla virheen yhdellä radalla ja puomikin oli sinnepäin.
Eli tänään treenattiin sitten Håpille kontakteja heittämällä lelu alastulolla. Ja kappas, kirjastonhoitaja säntäsi täysiä lelun perään eikä mitään pysähtymistä missään! Pari muistuttelua ja jo alkoi toimia. A:kin. Vähän erottelutehtävää ja putkensuun ohitusta. Ja vippasua. Aika kiva oli. Vanttu teki kaikkea samaa. Se katteli mua A:lla (ja juoksi samalla läpi kontaktin), että eiks tää nykyään tehdä näin? Tai ainakin oon saanut tän näin tehdä kisoissa... Puomin muisti, että pysähtyä pitä(isi). Laitoin menemään keppejä leijeröiden esteitä. Olipa se siinä hyvä? Pari päällejuoksuhyppyä (kun niissä tulee helposti se rima). Ei tullut tänään.
Ja sitten tokoon. Olipa hyvä idea ilmoittautua ihan kurssille. Eilen näytimme ensin miten kontaktin pidossa edistytty. Teki (pienen) pätkän ihan älykivan tuntuista seuraamista ja sai kovasti kehujakin siitä. Ja sitten...Ois pitänyt osata liikkeitäkin??? Kaukoilla aloitettiin ja ei me siitä mihinkään päästy. Olen olleut löperö kriteereissäni. Enkä edes huomaa, että ne takajalat liikkuu. Ja olen antanut mennä kaukaa huonommalla tekniikalla. Senni sanoi ihan oikein, että koiralle on olemassa vain yksi (oikea) tekniikka. Ja sillä tehdään kaikilta etäisyyksiltä. Hyi mua. Nyt tehdään läheltä ja ollaan tarkkoja. Ja opetetaan luopuminen. Seuraa sitä namikättä niin kovin tarkasti.Ja tehdään myös liikkeestä istumista naksutellen siitä istumisesta (ja toivotaan, että vaan nopeutuisi). Tänään laitoimme läksyt treenilistalle. Namikädestä luopuminen on vaikeaa, mutta sain muutaman onnistuneen yritelmän. Istumiseen pitäisi olla peili (pitää lainata jotain maneesia työretkillä). Kaukojakin teimme, tämä tie taitaa olla pitkä ennenkuin niistä tulee hyvät. Ja teimme me inasen sitä seuruuta ja kontaktin pitoakin. Onpas kivaa tokotellakin.

maanantai 17. marraskuuta 2014

sosiaalinen palkka

Heti käytäntöön eiliset opit. Tokotreenit KKK porukalla (4 koiraa). Paikkamakuu ok. Istuminen paikoillaan pysyi ehkä minuutin tai puoli. Nousi hyvin sieltä kaukaa ja meni hetken päästä taas maate.
Ja sitten ihan pikkuisen eilistä maasta sivulle innostusta. Oli ihan täpönä. Ja samalla kaavalla tunnariin. Ekalla kerralla vinkui mun vierellä Sadun laittaessa kapuloita ja lopulta ei malttanut vaan sinkaisi mun huuleen kuin sanoen, että enks oo hieno? Haki oman vähän hätäisesti ja koskien väärään. Tokalla malttoi olla sivulla, hienolla vauhdilla kapuloille. Nosti heti oman ja Sadun sanoessa yes, sinkaisi liikkuriSadun viereen istumaan kapula suussa todella tyytyväinen ja innostunut ilme naamalla. Ja hieno kontakti!
Meillä on iloinen ilme- ei ihan taida riittää :D

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Toiminnallinen viikonloppu.

Lauantaina Vantulle kolme kakkosen agirataa. Ja on se kakkosiin valmis. Kahdella radalla kääntörima ja oisko toinen rata nyt ollut hylkin jostain (en enää muista, koska ollut liikaa kaikkea). Kamalat lähtörutiinit. Vika rata mulla oli kiire ratsastusvalkkuun, menin ekana ja lähdin heti pois. Nollan teki jo aika "liukkailla" kontakteilla, ja kamalalla lähdöllä. Mutta oli kyllä muuten kivantuntuinen. Joku rima kolahti, ei tippunut. Oli voittanut tämän. Eli eka nolla kakkosista!
Tänään aamulla tokokokeeseen. En edes jaksa kahlata koetta läpi. Minä olin huono. Piste.
Iltapäiväksi kolme starttia Suville Elsan ja Idan kanssa, Håpille mun kanssa kaksi ja Idan kanssa yksi. Nyt ei tuu Hopsullekaan nollia, mutta se kyllä menee musta kivasti ja tänäänkin kääntyi monessa kohtaa hyvin. Jospa en ahdistuisi? Elsa taiteili ihan kamalan nollan Suvin kanssa. Ei saa valittaa. Lapsen ainoa virallinen startti tänä vuonna ja nolla% siis sata :D. Aika oli ehkä tunnin hitaampi kuin voittajalla.
Illan piristi tokotreenit. Ilmoitin Vantun Piskipajalle Senni Huotarin tokoryhmään. Ja hitsi, heti saatiin hyviä vinkkejä. Minä siis haluan itsestäni viilipytyn ja koirasta vielä touhukkaamman ja motivoituneemman. Paljoa en pyydä???
Harjoittelimme sivulletuloa ja kontaktinpitoa. Paljon sosiaalista palkkaa ja siitä tehdää koiralle kivaa. Enempi lelulla palkkausta kuin namilla, että saadaan into pysymään. Vähän samankaltaista seuruun tarjoamista kuin Lentsulassa. Ei varmaan mitään avaruustiedettä, mutta mulle hyvää treeniä ja harvapäänä kun en mitään muista, osittain uuttakin asiaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kakkosluokkalainen

Tämä viikko oli oikein raivattu Vantun kisapläjäykselle. Eikä turhaan! Eilen Ojangossa ekalta nätti ja rauhallinen nolla, kontaktit pysäytettiin, keinu autettiin hidastamalla omaa vauhtia ja koira kiitti menemällä nätisti. Oli tosin noussut lähdössä seisomaan ja annoin silti lähteä... Voitti, mutta ei millään superajalla.
Toka radalla vedin kaksi kertaa kepeiltä olkapäilläni pois. Kerran lähetin huonosti kepeille eli yhteensä ne kepit neljä kertaa :). Loppuun ex tempore sokkari (kun kerta Sennikin teki) ja yksi rima, kun Vanttu pisti kaasun päälle saadakseen mut kiinni.
Kolmas rata varasti lähdössä ja yleisöstä huudeltiin "tulee jo". Annoin silti jatkaa rataa. Lopussa olin A:n väärällä puolella (kun en vaan muka ehtinyt) ja juoksi A:n läpi, onneksi osuen siihen kontaktipintaan. Nolla tämäkin ja toinen sija. Ja kovin epälooginen ohjaaja...
Tänään Turkuun. Eka hyppis, meinasi mennä loppuhypyn kepeiltä, mutta teki hienon pelastuksen viime senteillä. Irtosi ihan sairaan hienosti sekä hypyille että putkiin. Loppusuora (pitkä sellainen) rämähti suoraan renkaaseen ja se rikki. Ok rata, jos ei laske keppien jälkeistä kunniamutkaa ja rengasta.
Agiradalla meni hyvin. Ei toki enää odottanut siellä puomillakaan. (Eilen oli puomi vielä hieno). Saati A:lla. Minä meinasin kaataa yhden esteen, koira meni kaikki oikein. Ei saanut hyllyä mun toikkaroinnista vaan nollan ja niin on Vanttu kakkosissa. Jee! Voitti tämän. Tänään osasi olla lähdöt, vaikka jouduinkin pyytämään maahan sieltä kauempaa kertaalleen kummallakin radalla.
Onpas mukavaa. Varmaan olisi hyvä mennä näitä helpompia ratoja vielä kauan, mutta minä kyllä haluaisin sessen asap kolmosiin. Hosupetteri mikä hosupetteri.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Vapaata


Hassua, kun ei mitään pakollista koko viikonloppuna. Oiskohan eka tänä vuonna?
Pihaa haravoitu. Käyty eilen Mikan kanssa pitkällä metsälenkillä (koirat toki mukana) ja tänä aamuna olin heposen kanssa med hundarna toki edelleen oikein reippaalla ratsastuslenkillä metsässä. Ihanaa!

En ole edes treenannut, paitsi Vanttu vähän temppuja. Häpeäminen vuorossa. Ei häpeä, mutta puhaltamalla läppäsee tassulla naamaa. Kiitos vinkistä Janita ja Lentsu. Ja inasen tokoa. Nyt on luoksetulon stpit ihan hukassa. Liikkeenomaisesti ennakoi ja ei tuu kovaa. Putkesta tai kierrosta tai metsälenkillä kutsuttuna tulee kovaa, mutta ei pysähdy... Ja niiden kaukojen seiso-istu on liikkuvainen. Ja paljoa muuta ei kait tehtykään.

Agipuolella viime viikolla tiistaina nopsat ratatreenit Håpilla ja Vantulla (Hansku meni Suvilla, joka teki nollan ohjaajasta huolimatta). Ti oli putkijarrurata. Hyvä treeni varsinkin Hopsulle. To kävin "nopsaa" tekemässä Rannikon Timon ke-ilta radan. Hitto mä olen hidas. Edelleen vain Håp ja Vanttu. Pitkien välien välistäveto/serpentiini/takaakierto kohta ei meinannut onnistua ollenkaan. Mikan ehdotus: opettele juoksemaan kovempaa, olisi ehkä ratkaisu tuohon kohtaan. Pe aamuna aika nopsat tekniikkatreenit edelleen vaan Håpille ja Vantulle. Putkensuun ohitusta "käsi" sanalla. Keppejä mutkaputken väliin lopettaen ja aloittaen. Hassu Vanttu, joka ei edes katsonut putkensuuta vaan pujotteli aina loppuun asti??? Håpkin pujotteli loppuun, mutta aloittaessa meni kerran putkeen. Vähän kokeilua, mikä kääntäisi ihan perus kuviossa parhaiten. Eli kaksi estettä vierekkäin ja toinen niistä joko päällejuoksuna, valssilla toiselta puolelta, sokkarilla tai takaaleikkaamalla. Ja se eka niistolla, vain kääntämällä, vastakäännöksellä, lähettämällä. Håpille paras se vastakäännös tai lähetys. Niistolla jäin jälkeen ja meni seuraavan esteen hypättyään väärään päähän putkea. Vanttu moneasti ohi, jos vain lähetin. Toisaalta se kääntyi aika hyvin valssilla tai ihan vaan kääntymällä. Oisinko tehnyt vielä pimeää putkikulmaa Vantulla (ei ongelmaa) ja lähetystä putken takaa keinulle (no problem, ehkä Vantulla vähän hidasti sitä keinua).

Kotitreeninä kapulan pitoa. Tunnarikapula selvästi haasteellisin. Tippuu, tippuu. Mutta hetkittäin pysyy. Auttaisi, jos muistaisin sanoa sen irti oikeassa kohtaa. Enkä sanoisi hyvä, kiitos, ohhos, odota. Kuinka voi olla irti sana niin vaikea muistaa?

Ensi viikonloppuna kuusi rataa Vantulle. Muille ei mitään. Koitan psyykata itseni jo nyt viettämään lähes agivapaan ensi kesän. Ei EO:ta, ei mitään "pakkoa" kisata. Saas nähdä maltanko.


tiistai 21. lokakuuta 2014

ratatreeniä

Tein pitkän radan valmiiksi olleista esteistä. Ekaksi piti osata kaukaa sivuirroitus. Sitten piti osata mennä putkensuun ohi hypylle takaakiertoon. Kolmas tehtävä (8 este) oli mennä kepeille hankalasta kulmasta (hyppy vei kolmanteen väliin). Kepeiltä piti osata kääntyä taaksepäin. Viides tehtävä oli puomi/putki erottelu ja siitä piti osata putkijarru (kuudes). Putkelta matkattiin parin esteen kautta takaaleikkaushypylle (tämä on meille tehtävä kans eli 7.) ja siitä sen leikkauksen piti kääntää kauempaan putkenpäähän (tehtävä 8)..
Ja suoritukset.
Vanttu ei osannut sivuirroitusta. Selvitti takaakierron. Kepeille oikein, mutta pyörähdyksen ja pitkän mutkan kautta. Hienot erottelut ja putkijarrut. Leikkausta ei lukenut kaukaa, vaan kääntyi väärään suuntaan. Putkenpään ohitus (uusitulla takaaleikkausella) ok.
Seuraavaksi Suvi. Tais mennä kaikki oikein? Eikun ekalla meni putki-putkessa väärin. Sanomalla käsi meni oikein.
Håp. Ei osannut sivuirrotusta. Takaakierrosta putkeen. Kepeille ehkä oikein sisään, mutta ei kääntynyt vaan hyppäsi viereisen hypyn ekaksi. Kaksi kertaa puomille putken sijaan. EI lue putkijarrua. VIISI kertaa väärään putkenpäähän putki-putki kohdassa. Ns. takaaleikkausesta ainakin kahdesti ellei kolmesti väärään putkenpäähän.

Lopputulema. Suvi on teknisesti taitava, osaa kepit ja erottelut sekä käsi komennolla osaa mennä ohi näkyvän putkenpään. Vanttu on hämmästyttävän näpsä? Mutta sen kanssa pitää harjoitella kaukaa esteiden ohjaamista (alun sivuirroitus oli haastava). Ja toki keppikulmia. Ja Håååååp. Ihan enstex. Opeta putkijarru. Opeta "käsi" sanalla putkenpään ohitus. Ole tarkkana oman vartalosi kanssa. Toisaalta Hopsu menee kyllä hyvällä draivilla ja aika "voimakkaan" näköisesti nyt. Sitä en halua pois. Vaan tekniikkaa pitää petrata. Ja olihan se vähän sääli, että Håp meni joka ikiseen ansaan, mitä radalle keksin laittaa...

Ja ihan lopuksi. Onneksi en ole tuomari. Mun radoille ei tulisi kukaan.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei ihan riitä

Molemmat viikonlopun päivät täynnä kisoja. Eilen Vanttu kolme rataa. Menee eteenpäin, oli oikeasti kait jo aika hyväkin. Kahdella ekalla radalla pussin ohi ohjaus. Kokeneempi koira olisi varmaan sen pussin napannut (vaikka en sinne ohjannutkaan), Vanttu ei napannut... Kolmannella radalla en hoksannut mun juoksulinjan vievän ohi esteen. Komea kunniakierros putken toiselle puolelle, sieltä ohitetulle esteelle ja maaliin muuten ilman virheitä. Ei YHTÄÄN rimaa, ei YHTÄÄN keppivirhettä... Muttamutta, ei YHTÄÄN rataa, missä olisi ohjattu joka este. Prkl. Ei vieläkään yhtään kisakirjamerkintää.
Tänään håp. Håp teki aika täydellistä rataa hienoilla pysäytyskontakteilla ekalla radalla. Ja sitten minä menin kaatumaan ja kun en osaa edes nopsaa nousta, esteen ohitus ekalla. Ja siitä toki hienosti kaikki muu. Tokalla radalla otti yhden riman, mulle tuli paha mieli ja vaihdoin valssin (jolla olisi kääntynyt) persjättöön, joka taas ohjasi kepeille puomin sijaan. Ja vikalla unohdin tehdä vastakäännöksen esteelle 17, meni sitten 18 ohi... Voisin sirotella itseni päälle tuhkaa. Mutta koitan ajatella, että molemmat sesset olivat päteviä. Ohjaajanhan voi vaikka vaihtaa???
Vanttu on tehnyt eilen hienon ruudun, tänään hienon tunnarin. Kai näillä voi mennä tokokokeeseen ensi viikonloppuna. Ja iltaruoalle ajattelin kokeilla, osaisiko vielä pyöriä vadin päällä ympäri. Meni ekaksi siihen istumaan pupuasennossa :D . Mutta osasi sitten pyöriäkin taas pienin käsiävuin.
Ainiin. Hooppaleenan kisakirja paikassa nimeltä hukka. Olen sen viikollöa jossain nähnyt, en vaan muista missä. Ärsyttävää. Ja noin muuten mulla on menossa varastojen siivous. En tarvitse loppuelämäni aikana yhtään villalankakerää, pussilakanaa, alulakanaa, askartelutarvikkeita, fleecetakkeja, numero neljän neulepuikkoja, tyynyliinoja...



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pientä siellä täällä

Eilen Jaakon treeneissä. Oli sellainen "meidän uusi sponsori on putkifirma" rata. Tosin ne putket eivät olleet vaikeita. Vaikeaa oli, että loput esteet piti tehdä poispäinkäännöillä tai muuten vaan takaa ohjaten. Note to self: Håpin kanssa pyöristä linja. Vantun kanssa vaikka olet kauempana vie liikkeellä loppuun asti ettei tule kesken pois. Suvilla ÄLÄ käytä vastaista kättä. Koiranpuoleisella kädellä ja kokeillaan nyt opettaa vaikka irtoverkoilla, ettei pyöri. Toimi? Vantulle huomautettiin alkuun rimasta (sama rima kolmesti ainakin alas). Oikein näki, kun yritti sen jälkeen. Ja V sai hurjasti kehuja nopeista ja hienoista kontakteistaan, ne toki ehtii nopeasti pilaamaankin, tiedän! Ja totesi Jaakko meidän yhteistyönkin jo olevan toisilleen sopivaa tai jotain sinnepäin. Ja Håpkin lukee puolivalsseja. Sillä sen sai oikeaan putkenpäään.

Ja jutunjuuri katkesi tätä kirjoittaessa, koska Jaakko soitti. Hitsi mä olen kaivannut lapseni analyyseja. Meidän koirista ainoastaan Suvilla on menestymisen jano. Muissakin voi olla jotain raw potentiaalia, mutta Håp nauttii vain oikein menemisestä ei menestymisestä. Ja Vanttu on ihan liian täynnä itseään jaksaakseen miettiä pärjäämistä. Kunhan nauttii tekemisestä... Jaakko myös sanoi kaivanneensa eläimiä. Hankkinee varmaan joskus oman koiran, kun elämäntilanne sen sallii tai näin luulen. Tuskin innostuu harrastamisesta, mutta nauttii lenkkeilystä.

Tokotreeneissäkin maanantaina ja Vanntuhan taisi olla aika ok. Tunnari, luoksetulo (minusta hieno!), ruutu ja seuraamista. Minä sain moitteita venkuroinnista. Olen sitä Lentsun ehdottamaa seuruun tarjoamista tehnyt, koska se tuntuu toimivan. Nyt lisäsin tänään "muutu patsaaksi ja odota, että tarjoaa sivua". Ja taitaa toimia tämäkin. Muutama supernapakka sivulletulo iltaruoan kanssa näin. Tätä ajattelin voivani käyttää kokeissakin. Eli YRITÄN opetella olemaan heilumatta...

Muutama sänkkärilenkki ja musta on ihana katsoa kuinka Håp rakastaa juoksemista. Toki noi muutkin, mutta Håp menee ihan älykovaa ja on makeen näköinen.

Ja pitäisi ehkä katsoa joku temppuvideo taas. En muka keksi uusia temppuja. Vanttu opetteli kierimisen. Ihanan nopsaa pyörähtää ympäri, vaan yhteen suuntaan tosin ja käsiavuin.
Koneessa on imurista löytynyt muistikortti ja siellä kuva kesän alun tokotreeneistä. Kumpikaan kuvan koirista ei ollut treeneissä mukana :D

lauantai 11. lokakuuta 2014

Aamutreenit

Sporttistreenit alkoivat (mun omat, ei siellä muita ole). Tänä vuonna olen vaan joka toinen viikko.
Teemana kepit. Hitsi, kun Suvianne ja Håp olivat päteviä. En keksinyt mitään, mitä tekemällä saisin ne pois kesken. Håpiin asennettiin (taas kerran) "älä mene putkeen, vaikka hyppykaaresi loppuukin ihan siihen viereen, jos ei kerta käsketä mennä putkeen". Kumma, mutta tekemällä se käännös edellisellä hypyllä ajoissa ja sanomalla "kii", ei mene siihen putkeen? Suvikin kokeili kerran, sehän on tommoisissa ihan pro. Mutta sitten Suvi teki niistohyppyjä. Menee ne pyörittämällä, jotenkin taas kerran piti kokeilla niitä niistoja. No ei mee.
Vanttu teki lähtöjä. Pitää sitä katsoa, mutta nyt saa jättää jo aika monen esteen taakse. Vanttu teki myös kontakteja. Saa sen hetsattua pois alastulolta aika helposti, ja ei kestä lentävää lelua, mutta aika kivasti se jo menee kovaa oikeaan paikkaan puomilla. Eka keinu oli lento (ja ihan oikea lento), kun luuli menevänsä puomille. Toisella kerralla jarrasi tosi hyvin, vaikka juoksin kovaa ohi. Ja sitten me teimme höpsökeppejä. Ihan videoinkin :D. https://www.youtube.com/watch?v=Hv16OpAhIro&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA
Ihan ekaksi hallilla tein tunnarin. Juoksi miljoonaa, ei musta haistellut mitään, nappasi täydestä vauhdista oikean kapulan ja toi. Tein heti uudestaan ja laitoin ihan eri paikkaan. Ihan sama vauhti, ei haistelua, ja oikea kapula. En ymmärrä.  Lopuksi agitreenien jälkeen istumista hetsaamalla ja uudella käskyllä sshhit (jos kerta Håpilla on iiiik, kun oli musta aina niin vaikeaa, olkoon Vantulla shit, kun on niin tyhmä liike). Ja Vantun parhaat kaukot ever. Joka vaihto, kisamatka ja todella vähän ylimääräisiä liikahduksia. Ja putkesta seis, putkesta seuraamaan ja lopuksi (kun ei osannut odottaa, putkesta maahan).
Illalla vielä Jennyn treenit. Hurraalla ei ollut ihan paras päivä. Oli musta ep tai ainakin tahditti sulkutaivutuksessa vasemmalle. Teki kyllä aika ok laukkajakson ravityön jälkeen. Tallissa hoksasin vej:ssä uuden liikaluun, ei nyt kauhiasti aristanut, mutta jospas kattelis tarkemmin huomenissa.

Hissuksiin

Kaikkea pientä koirapuuhastelua. Tokoa vähän. nyt on tunnari taas tuuliajoilla. Ruutu on muka hieno, tosin omalla pihalla on keksinyt, että sen ruutunauhan kuskaaminen on ehkä hienompaa kuin ruutuun sihtaaminen. Istuu välillä nopsempaa hetsauksien ansiosta?
Aksassa oli jo minusta aika hyvä rimojen kanssa, torstaina kävin Villen koulutuksessa (Suvin voittopalkinto kesältä), ja rimoja lenteli ihan urakalla :(  Mutta menee kepit?
Huomenna on Håpilla kisat, ensi viikonlopuksi ilmosin molemmiksi päiviksi Hyvinkäälle. Lauantaina taitaa mennä Vanttu ja sunnuntaina Håp. Joku idea mulla on, miksi Suviannea ei ole ilmottu. En ihan muista? Ehkä tuntuu vaan niin kalliilta ilmoittaa kolmea koiraa? Suvi teki viime torstaina Elsan kanssa kait kolme nollaa peräkkäin. Eikun palautti kerran konaktille, kun lähti inasen ennen lupaa. Mutta siis ihan tajuttoman hyvin lapsi ohjasi ja koira meni.
Ja Hopu menee kovempaa Idan kanssa kuin mun? Lapsi haluaisi kisatakin. Minä haluaisin saada sen voiton (Idallahan on voitto Håpin kans...) ja tuplanollan karsintoihin. Sitten sais muksu mennä... Tosin kiire ei kait oo. Muuta kuin mun päässä.
Ja mtäs muuta. Håp on aloittaut jahtikauden. Ihan sietämätön. Lähtee supikoiran ja jänisten perään. Ja lähtee toki peurankin perään, niitä onneksi näkee harvemmin. Kohta en uskalla pitää sitä enää metsässä ollenkaan irti. Iso ärsytys tämä.
 Piggylandskoirien kyky malttaa on puutteellinen. Aina toinen varastaa :D
 Suviannen taivaassa on monta jalkapalloa.
 Bordercollie on tosi älykäs koirarotu.
 Kympin ruutu.
 Tämä söpöstelijä on metsässä pelottava saalistaja.
Rosson osa on tulla mukana...

torstai 2. lokakuuta 2014

Vantun päivä

Mä olen Vanttu. Aamulenkillä olin varma, että musta tulee isona peuranmetsästäjä tai vähintäänkin ajokoira. Kauhiasti jäljestin ja sain hajuja, saalista ei tullut. En ymmärrä miksi mun matte huusi naama punaisena ja kurkku käheänä, että tänne.
Pääsin uuteen autoon ainoana koirana työreissulle mukaan. Kivoin paikka oli vika talli, missä oli jätetty kodinovi auki ja söin säkillisen Royal Caninia. Harmi, että oli jotain light versiota.
Kotona rupesin miettimään, että joulu on tulollaan. Harjoittelin paketoimista. Koska mulla ei oikein ollut  mitään lahjoja (herkut olen syönyt itse ja kaikki lelut olen ihan vahingossa rikkonut), niin tein sellaista syheröä lahjapakettinarusta lattialle. Yksi rulla riitti paketoimaan lattian keittiöstä eteiseen.
En syönyt kevythäkkiä. Saatan syödä sen huomenna. Tai viimeistään lauantaina.
Siinäpä tää päivä meni. Hain mä tunnariakin, toki tiesin, mikä on oma, mutta heitin sen edeltävän kapulan komeasti sivuun ja nostin sitten vasta hajukapulan. Seuraamistakin tein, kun mun matte on niin liikuttavan onnellisen näköinen mun toljottaessa sitä silmiin siinä sen sivulla. Palkaksi sain lihapullia. Ainiin, niitä lihapullia sai useamman rikkomalla semmoisen sinisen takintaskun ja syömällä suoraan sieltä. Jostain syystä mun maten naama ei ollut tästä yhtä iloinen. Käväisin mä junnutreeneissäkin näyttämässä, ettei kepit ole juttu eikä mitään. En silti ole varma viitsinkö sunnuntaina pujotella ihan kaikkia. Johan mä olen tehnyt ne monesti ihan loppuun, aina ei varmasti tartte. Lähdössä mun piti pysyä, vaikka yritinkin nousta monta kertaa. Onneksi tuo matteni ei kuitenkaan pakota mua kisoissa menemään maate. saan varmaan lähteä, jos vaan hiippailen vähän sitä kohti. Ida oli jotenkin hankalampi, sen kanssa en ehkä mene enää, kun en jaksa ootella siellä lähtöpaikalla. Mä tykkään sellaisesta kiireen tunteesta...
Ja en saanut iltaruokaa. Miksiköhän?


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Vaikkas mitä pitäisi kirjoitella

Vaan, kun pitää taukoa, ei muista mitä on tehty. No ainakin paljon on taas treenailtu ja kisattukin.
Vanttu on nyt mennyt yhteensä 10 starttia ilman ensimmäistäkään nollaa... Positiivista on, että vauhtia piisaa, osaa kääntyä, osaa irrota, hallitsee takaaohjaukset (olen aina myöhässä sen kanssa, niin mun suunnittelemat valssit muuttuvat radalla huispaisutakaaohjauksiksi. Ja negatiivista on, että ei osaa kunnolla keppejä, ei pysy kunnolla lähdössä ja rimoja tulee liian helposti alas. Paitsi, että meni Idan kanssa, joka vaati lähdön, ei ottanut rimoja ja osasi kepit.. (mutta yhden hypyn ohitus sentäs tuli!). Mulla on kyllä vielä luja luottamus huliviliin, että hyvä siitä tulee. Nih.
Tokokisatkin ovat menneet koko ajan huonommin. Tai ollaan me tuloksia saatu, vaan ei sitä ykköstä ja ilme on ollut liian vaisu (ja minä heilun yhä entiseen malliin). No eilen olin Lentsulassa. Monta hyvää ohjetta (jos vaan muistaisi ne kaikki!!!). Seuraamisessa tee kaksi liikettä palkatta alle, seuruuta, heti, kun on hyvä- superpalkka. Ja toinen tehtävä: anna tarjota seuraamista, huom tarjota!, älä auta. Kun tulee sivulle seuraamaan, heitä nannaa eteen. Tämä tehtävä sai alle kahden minuutin aikaan iloista, innokasta ja hyvää seuruuta. Tein tänäänkin Hanskun kera iltalenkin päätteeksi ja hoksattuaan idean, oli hyvä. Älä nyt unohda tätä temppua? Hyppynoutoa treenataan menemällä metri sivuun ja heittämällä siitä. Saa alkuun auttaa kädellä hypyn yli mennessä ja tullessa. Ruutua voi tehdä EVL tyyliin merkiltä, samoin ohjattua voisi alkaa harjoitella suoraan siltä merkiltä (mähän en halua tehdä merkkiä muuten, ennenkuin on saanut ykkösen VOIsta. Oma änkky tämä). Kaukoissa opeta kierto, vaikka seisot koirasi edessä. Luoksetulossa käytä apupalkkaajaa ekassa stopissa (pallo lentää taakse). Älä ole itse liian innokas liikkeiden välissä, on paremmin mukana, jos olen inasen rauhallisempi. Istumista tehtiin nopeutettuna peruuttamalla itse ja vetämällä koira istumaan. Tein yhden tänään sivulta (temputettuani ensin) ja hitsi, ekaa kertaa istui tosi napakasti. Tunnaria voisi tehdä kaukaa ja vauhtiliikkeiden jälkeen, jotta silti malttaisi haistella, kun on innoissaan ja menee kovaa. Metallinoudossa ei kait ollut ihmeellistä.
Noin muuten. Piirinmestikset viime viikonloppuna. Mulle ei menstystä, vaikka Håpin hyppis oli kyllä hyvä. Suoran putken putkijarrua en tehnyt ja se valahti, muuten ei kait mitään kummallista ja oli nopsa ja meni mihin sanottiin. Sijoitus 4/69. Suville suvituksia ekalta ja rima tokalta radalta. Ja sitten Ida meni kaikilla kolmella sunnuntaina junnupiirinmestiksissä. Hitto vie, Vantulla se hypyn ohitus ja Håpilla ja Suvilla nollat. En nähnyt kuin Vantun radat, mutta oli ilmeisesti ohjannut tosi hyvin. Ylpeä äiti. Sijoitukset 2 ja 3. Voittajan radan ehdin näkemään, ja se oli ihan älymakee mudi.


Håpin veli Leo.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Korjaussarja

Pikkuhiljaa alan muistamaan, miten Suvianne on koulutettu. Miljoona kisastarttia ja väliviikot treenataan kaikkea sitä, mitä ei edellisenä viikonloppuna osattu. Ja näin tullee tapahtumaan Vantunkin kanssa.
Eikun aamuaikaisesta hallille. Keppejä. Ja kappas, niin vaan tuli tokavikasta ulos. Verkot kahteen vikaan väliin. Tuli pois ennen verkkoja. Kerran sanottiin, että mene nyt hyvä ystävä loppuun asti. Ehkä viisi toistoa kovasti hetsaten verkkojen kanssa (heitin lelun palkaksi). Hyvin. Ja kappas. Meni myös ilman verkkoja. Valmis?
Metallinoutoa hypyllä (ei ollut puukapulaa mukana). Heitin tarkoituksella ihan minne sattuu. Piti auttaa kädellä takas, mutta sitten tais muistaa. Vanttu on ihana, kun ei välitä mikä kapula lentää. Ehkä se tykkää puusta metallia enemmän, mutta hyvin tuo hakee kilisevätkin kapulat.
Ja olin jo lähdössä pois, kun muistin ne lähdöt. Jos nyt jotain positiivista, niin se, että mä voin treenata ihan yksinkin hallissa niitä. En tarvi mitään häiriöitä. Ei nääs pysy edes hiljaisessa hallissa, missä on vain minä, Vanttu ja esteet :D. Monta kertaa palasin luo, sanoin höpsis ja kävelin kolmen esteen taakse. Ja aina nousi. Lopulta mulla hirtti kiinni, palasin luo, nappasin kauluksesta ja sanoin tosi rumasti. Maahan ja odo prkl.Ja sen jälkeen sai kävellä minne vaan ja pysyi...Kolme toistoa ihan nätisti tämän jälkeen ja no problem. Eihän hermoja saisi menettää, mutta näytti kyllä tänään auttavan?
Ja ihan viimeksi iltasesta Rusan makeella valtavalla hiekkakentällä ruutua, kaukot, luoksetuloa kierroilla, tunnari, istuminen. Ruutu makee. On nopia ja nyt meni ihan keskelle joka kerta. Kaukot ihan ok, tuijotti vähän sivulle (oli aika paljon ohikulkijoita ja muuta häiriötä), mutta teki. Ei mennyt istumaan, jos en vähän auttanut vaan meni makaamaan. Se siitä supervarmasta liikkeestä. Tunnari vain kerran, kun oli niin hieno (Ida vei).
Siinä se. Noin muuten on ollut tuhma. Söi mun ihanat puiset sukakpuikot (ja purki mun sukantekelettä). Söi patjan autosta. Söi asiakkaan croissantit hänen laukustaan, joka oli tallikeittiön pöydällä. Puraisi mua tokotreeneissä rumasti (luuli ottavansa lelua).
Keväinen kuva joltain harvinaiselta päivältä, kun Rossokin on päättänyt tykätä leikkiä Vantun kanssa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kisaura korkattu

Ja ristiriitaisin tuntein. Vanttu on makee. Irtoaa ja kääntyy ja kyllä, tämä kaikki samassa paketissa. Ja näin siis myös kisatilanteessa. Mutta. Mähän olen toki treenaillut varmaan jonkun mielestä paljonkin. Aiemmilla koirilla olen tehnyt paljon rataharkkaa ja paljon kaikkea muutakin. Mm. kepit on aloitettu aikaisin ja niissä epiksissä on ravattu monta kertaa ennen kisaiän alkua. Ja Vantun kanssa halusin sitten kokeilla eri systeemiä. Tehdään, mutta pikkupätkiä. Kepit vasta kunnolla aloitettu yli vuotiaana. Ja paljon on vaan lähetetty esteelle viereltä ja tehty pikkupätkä siihen. Ja mitä tällä treenimetodilla saadaan aikaiseksi 18 kk:n ikäiselle koiralle? No menee kovaa. On estehakuinen ja silti kuuntelee ohjausta. Ei osaa itsenäisiä keppejä. Ei osaa lähtöä. Ei itseasiassa osaa niitä keppejä edes ei itsenäisesti... Menee niin kovaa, että en ehdi. Ja kun en ehdi, menee väärälle esteelle. Kun kiihty, tulee helposti rima. Ja rima tulee, jos yhtään häiriköin esteen päällä. Ei osaa edes eteen käskyä. Ja ei se niitä keppejä mene kovaa. Puomi on aika ok, sinne pysähtyy. A:lle pysähtyy, jos pakotetaan, mutta silloin tulee sen lopun hitaasti. Jos saa tehdä melkein juoksuna läpi, on ihan ok vauhtinen.Mutta eihän me sellaista olla tarkasti ottaen edes treenattu. Ja silti annoin semmoisia kisatilanteessa tehdä? Samoin päästin radalle, vaikka nousi seisomaan (koska olen idiootti). Olemme vielä KAUAN ykkösissä, jos en opeta koiralleni keppejä, lähtöä, kontakti/puomi erottelua, suuntakäskyjä, sivuirroitusta lähdössä, kontakteille takaaleikkausta ja mitä vielä. Mutta kyllä Vanttu senverta näytti hienoja pätkiä, että JOS osaan nuo opettaa, siitä tulee ihan sairaan hieno.
Viikonlopun aikana siis kuusi ykkösen rataa. Mukaan mahtui ihan mun odottamia luukutusratoja, jossa vauhti kasvoi kovaksi. Ja tänään pari rataa, jotka mun mielestä ois voinut olla vaikka kolmosenkin ratoja? Kumma kyllä ne kovavauhtiset ei tunnu Vantulle ihan mahdottomalta, koska sitä voi ohjata takaaleikkauksinkin (oli oikeastaan parempi, jos osallistuin vähän vähemmän ja annoin koiran tehdä siellä edessä). Keppisulkeiset me tarvitsemme, johan on kumma, jos mun sesse ei osaa itse tehdä keppejä loppuun asti ja oikein. Oli sitten mikä tahansa putki edessä tai vaikka kuinka kiire mihin tahansa. Nih.
https://www.youtube.com/watch?v=XjlslT7EYHM&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA
https://www.youtube.com/watch?v=09ZXOASH8us&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA

Eiliseltä pari videota. Tämänpäivän on osittain kuvattu. Lataan, jos jaksan.

Ainiin, Håp tuli eilen toiseksi nollallaan ja menee jo oikeasti kovaa. Taas mukaan mahtui yksi kaarre (pitkä) muuten hienolle radalle. Mä niin haluaisin yhden nappirata-ajan sille. Ihan vain, jotta tietäisin, pääseekö sillä ihan kärkeen, jos kaikki saadaan onnistumaan.

torstai 11. syyskuuta 2014

Lisää treeniä

Tänään piti olla Vantun treenivapaapäivä, mutta Elsan jalka oli kipiä, niin menin taas junnutreenit wannabejunnuna. Noin lyhyesti analysoituna Vanttu teki kaikki samat virheet kuin Håp Idan kanssa ja pari päälle. Mutta kyllä se edelleen osaa sekä irrota että kääntyä. Ja kuumua ja sählätä. Ja ei edelleenkään osaa sitä lähtöä, saapa nyt nähdä maltanko lauantaina vaatia kunnon odottamisen... Ihan pakko olisi malttaa. Ja on se edelleen vaan niin sairaan kiva. Ja olen mä edelleen niin sairaan epälooginen. Niitä vapautussanojakin on puolenkymmentä, sitä saa sanaa toki (ainoa oikea vapautussana meillä) en muista sanoa.
Tokon treenistä vastasi tunnari Sporttiksen pihalla. Taas ei malttanut ekalla. pöh. Tokalla kyllä. Ja laitoin mä luottavaisena sen merkille seisomaan ja yhden kapulan heitin siitä kauas sivuun, odotutin sekunnin ja pyysin noutamaan. Hyvin haki. Melkein valmis ohjattu? Merkkiä en kyllä aio tehdä ennenkuin saan VOI ykkösen. Enkä liikkeestä maahan tai seis. Kun kerta on tainnut saada liikkeestä istumisesta joka kerta 9 tai 10. Ei pilata sitä vielä. ja pitäisi aktivoitua ja varata joku tokotreenitunti. Voisko Jessica tai Lentsu vaan laittaa mulle jonku ajan ja sanoa, että silloin tulet?

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syränkoira

Ei mitään mainittavia tuloksia, mutta aina monta syrämmenkuvaa fb päivityksiin. Semmoinen on Vanttu. Eilen tokokokeessa. Osasi kokeessa ekaa kertaa sen tunnarin!! Ja sitten mä huusin liian myöhään ruudussa maahan ja heitin hyppynoudossa kapulan minne sattuu (ja en auttanut tuomaan takas hypyn kautta- Vanttu ei ole Håp, joka korjaa aina mun heittovirheet). Ruudussa maksan nyt siitä, että musta on makeeta, kun koira menee kovaa. Koska ei ihan osaa itse sitä paikkaa ja huudan suoraan sen maahan, menee hetki harjoitellessa huutopaikkaa. Luoksetulossa osuin eilen oikeaan kohtaan, hienot stopit ja hyvä vauhti.
Ja tänään Vantulla Timon treeneissä. Kaikenlaista opittavaa, kepeillä ei sulkukulmaan taivu ekaan väliin ilman auttamista. Lähtö on....huono. Mutta oli siellä hyvääkin. Aika kiva yhdistelmä irtoavaa ja kääntyvää koiraa mun syränkoira on. Sille vaan pitää muistaa sanoa se hyppy ja pitää rintamasuunta, jos haluaa sen irtoavan kauemmas. Ja pakkovalsseissa ei tule nuolemalla, ei taida vaan vielä osata?
Hauskaa mennä aksakisoihin lauantaina!

Aamulenkillä omankodin metsikössä.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Vapaata

Eli eikun epiksiin :D! Tai aamulla ihanalle maastoretkelle ida Allulla, Elsa Hurraalla ja mä koirien kanssa. Sieltä just sopivasti AST:n kentälle. Ida meni hienosti kaksi rataa Håpilla, ekalla väärään putkenpäähän ja tokalla yksi rima luokan nopeimmalla ajalla. Vanttu näytti, kuinka ne ykköset tulee jatkossa samalla lailla tutuiksi kuin aikoinaan Suviannella ... Eli lähöpysyminen TOSI haasteellista. Ja rimat lentelee myös helpolla. Ekalla kuumui kovin ja tuli lisäksi huonosta ohjauksesta johtuvia ohimenoja ja kaarteita. Toka rata Vantulla kyllä aika hieno, kontaktit on (vielä) hyvät, odottaa vapautusta (oho tähän), mutta tuli sieltä taas yksi rima (kääntörima) alas. Saapa nähdä milloin saan vireen hallintaan vai saanko milloinkaan... Toki ilahduttaa etenemät, Vanttu meni muutaman kymmenyksen Håpia hitaammin ja oli nuo kaksi luokan nopeimmat aika selkeästikin. Vaan muut osasivat tehdä niitä nollia! Vanttu menettää kepeillä aikaa, ne on vielä hitaat, mutta saa pisteitä keskittymisestä. Teki molemmilla kerroilla huolella loppuun asti. Mua hurjasti jänskättää ensi viikon ykköskisat.

 Makee sumu oli aamulla.
Kasvaakohan tälle koskaan ne karvat, vai jääköhän siitä bikinimalli for ever?

torstai 4. syyskuuta 2014

Hermot (ne huonot) menee

Ensin aamulla auto huoltoon ja pikkueksymisen kautta lenkki kotiin (juoksin ehkä 200 metriä, kutsutaan juoksulenkiksi, matka oli reilu 4 kilsaa). Töihin lasten Micralla ja toki aika paljon ajamista (ja sitäkin enemmän töitä) tänään. Justjust ehdin hakemaan Elsan ja vain vähän myöhässä agitreeneihin.
Tuurasin Idaa ja otin Vantun hohhoijaa. No ei ollut ratakaan helppo, mutta ois sinne muutaman riman voinut jättää pystyyn tai edes ohjata osalle sen radan esteistä heti oikein. Povaan pitkää uraa ykkösissä, jos ei tahti muutu. Tokoa ei tänään ehtinyt kuin yhden tunnarin verran. Toi ekaksi väärän, kun hakusi äkkiä iltaruoalle ja ei malttanut. Tokalla malttoi ja hyvin toi oman. Povaan myös pitkää uraa VOI ssa ennenkuin tulee ykköstulos.
Elsalle luvattu kypäränostoretki ja pikkasen myöhässä kotiin poimimaan omppuja. Pimeä tuli ja kauhia kasa jäi maahan ja vielä enempi puihin. Huomiseksi sain 60 kilolle puristusajan, pelkästään säkitettiin ehkä 100 kiloa...Ja saimme pomittua just yli puolet tiputetuista.
Ja hetki sitten tajusin, että tänään oli vika päivä lunastaa joku autonvakuutuspalautusmaksulappu. Hitto. Ja ne nurtsinsiemenetkin on ostamatta möksän pihalle. Mutta möksän pihalla on nyt mun oma pikku riviera (lue tuotu hiekkaa rannalle). Ihanaa.

 Tärähtänyt kuva, mutta Raila ihmetteli, miksi en osta montaa lelua. Ei mun tartte, kun yhdelläkin saavat hupia aikaiseksi...

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vanttufani

Olen minä. Tänään meni ruutuun ekaa kertaa niin kovaa, että liirasi siihen maahan asentoon. Mähän päätin opettaa suoraan maahan silläkin uhalla, että menee sitten joskus kokeessa ohi. Näyttää vaan niin paljon makeemmalta. On mennyt treeneissä aika kivasti ennenkin, mutta nyt oli siis etenemät kohillaan. Hyvä Vanttu.
Ollaan me taidettu käydä kerran kokeessakin sitten viime päivityksen. Kakkostulos tunnarin nollauksella, hienolla seuraamisella (oikeasti!) ja ihan tuomarinkin kehumalla ruudulla. Paikkamakuukin tais olla kymppi ja istuminen liikkeestä hyvä ja kaukotkin ok. Metallinouto ja luoksetulo vähän sinnepäin.
Ja on V kiva agissakin. Tänään haki ensin keppien leijeröinnillä pituuden ja siitä ne kepit. Ja osaa irrota ja kääntyäkin kivasti. Mutta pakkovalssihypyissä pitää olla tarkka, tulee helposti mun mukaan ja jättäää hyppäämättä. Samoin saksalainen saattaa olla sama kuin esteen ohitus, jos en katso laskeutumispaikkaa. Akilleen kantapää on rimat. Niitä ei tule paljon, mutta valitettavasti se yksi per rata tai joka toinen rata on mulle liikaa. Eikä meidän lähtöpysyminenkään ole kaksinen. Nykyään makaa...
Suppana ja Hopsu kävivät viikonloppuna agikisoissa. Håpille suhtok rata rimalla ja yksi nolla ihan kivoilla ajoilla. Ja sitten kolmas rata, missä A:n sijasta putkeen ja putken sijasta A:lle... Suville kaksi aika hidasta nollaa ja yksi ihan sairaan kivan tuntuinen rata, missä ohjasin tokavikan esteen (putki) vain huutamalla putki ja koira meni väärään päähään.
Suvi käväisi myös Piiralla tänään ja oli hyvässä kunnossa. Vantun ekat kisatartit lähestyy- luvassa on ainakin iloista hauhau rähinää, kun minä en koirani mielestä osaa kertoa ajoissa mihin mennään.
Tänään illalla Timon treeneissä. Ihan uusi ajatus??? Katso koiraa :D . Jos mun koirani ei pyöri puolukkana (Håp ei edes osaa), niin sitten minä pyörin koira ja rata hukassa miten sattuu.

lauantai 23. elokuuta 2014

Piirinmestikset

Tai siis mulle vaan joukkuesellainen.
Ekaksi kaksi rataa Håpilla ja yksi agirata Suvilla. Aika hyvin. Agiradalla Håpille rima ja mä vähän unohdin rataa ja ei kai se puomikaan ollut hyvä (hidas). Mutta H teki sairaan hienon hyppiksen. En ehtinyt persjättöön ja hyppäsi mun jalkoihn ja hukkasin koko koiran. Silti nopsakka aika ja sijoitus 5/68. Ja jäi sekan verran kärkeen (joka oli Rairai ihan sairaan hienolla radalla), eli ei paha.
Suvi ei pääse ikinä eläkkeelle. Teki kaksi rataa tänään. Agiradasta en tiedä mitä oisin saanut paremmaksi 4/71. Ja joukkuehyppis vähän ohjaajan kipsaama nolla, mutta siis nolla. Vanharouva on nyt tehnyt nollan joka joukkueradalla kesän aikana (neljä kpl). Ja näistä kaksi ankkurina. Hyvä Suvi!

Ja Vantulle taas uusi koepaikka. Hieno tunnari agikisoissa. Ruutua monesta suunnasta mökkipihalla (hyvin). Kaukot on huonot. Läheltä joo, kaukaa ei. Istua osaa ja noutaa. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

 Hurraa on satunnaisratsastuksessa. Hetkittäin menee kivasti (auttaisi, jos treenaisi enemmän).
 Ida uskaltautui vähän laukkaamaankin maastossa.
Mun suosikkijoukkuekaverit :-) (ja siis saimme joukkuepronssia!).

torstai 21. elokuuta 2014

Onnistumisia

Nimittäin treeneissä. Vanttu haki tänään kepit hypyn takaa 90 asteen avolkulmassa putki puolenmetrin päässä keppien alusta houkuttimena. Ja EKALLA oikein!!! Teki 5 minuutin agitreeneissä muutenkin kaiken niin sairaan hienosti, että' pitäiskö lopettaa koko agi tähän. Kääntyi, irtosi, osasi, ei tiputtanut yhtään rimaa ja meni kovaa.
Osasi se treeneissä tokoakin....
Ja illalla kokeeseen. Sama domare kuin maanantaina (Ilkka Sten). Mä tykkäsin enenmmän tämänpäivän Vantusta kuin maanantain. Vaikka surkeastihan meillä tavallaan meni. Paikkamakuu kymppi. Seuraaminen 8,5. Kerran jäi jälkeen, mutta valovuoden iloisempaa kuin maanantaina. Molemmat noudot 10, vaikka heitin hyppynoudon melkein kehänauhan ulkopuolelle ihan vinoon. Istuminen tais olla 9. Ja loput liikkeet me sitten nollattiin :D. Luoksetulossa seiskäskyllä pyörähti ympäri ja rupesi syömään jotain maasta. Tarvi ainakin kaksi käskyä jatkaakseen. Ruudun juoksi iloisesti ruudun taa makaamaan reilusti nauhojen ulkopuolelle. Korjasi ruudun läpi mennen siihen nauhan etupuolelle nukkumaan. Tunnarissa haisteli hetken maata, sitten kyllä huolella kaksi kapulaa ja toi sen toisen (väärän). Kaukoissa minä sotkin kaikki käskyt ja tuli reilusti eteen (mihin se hieno tekniikka hävisi kahdessa päivässä???).  Lopuksi en muistanut mikä on maasta sivulle käsky. Kokeilin "maahan", "down", "sivulle"- hohhoijaa.
Tuomarin kaunis kommentti lopuksi (olisi pitänyt saada videolle). Näytti Vantun päätä ja sanoi, että "kyllä nyt tarttis saada paljon vähemmän nopeutta, että tuon aivot ehtisi mukaan...". Mähän olin tästä kommentista onnellinen!. Saattoi sama setä seuruun jälkeenkin jotain mumista, kuinka tuolla vauhdilla ehditään mennä rata moneenkertaan tms.
Niintainäin. Mä otan mieluummin muutaman kympin ja monta nollaa, kuin kaikista jotain aika huonoa. Toki mä ottaisin mieluiten kaikista kympit.
Rosso sai hepulit ja haki muutaman kerran palloa. Ei tapahdu kovin usein.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tokokoe

Vantun kanssa ex tempore kokeessa. Otetaan nämä nyt maksettuina treeneinä, niin ei niin harmita puolivalmiilla koiralla tai ohjaajalla kokeissa käydä. Tällä kertaa osasi paikkamakuun (ei humautettavaa, 10). Sekoitettu liikejärkkä. Hyppynouto ja metallinouto 9. En tiedä mistä meni piste, teki hyvin (eikun metallin tais palauttaa osittain ravilla?). Seuraaminen kauheaa laamailua. 6. Nyt olin itse rauhallisempi (en osaa olla rauhallinen). Eli en hetsannut, en huudellut jne. Ei ainakaa sitä seuruuta paranna? Istuminen kait 9 (vähän hidas, muuten ok). Luoksetulo ei mennyt sivulta maahan ekalla, maahan liikkeestä kaksi käskyä 6. Tunnari, ihan tyhmä. Oli kyllä epävarman oloinen, mutta otti ekan mihin nenä osui ja toi sen sikarina suussa 0. Ruutuun lähti väärään kulmaan, tuli takas mun luo, uusi lähetys ja ok paikka, maahan käskyllä istumaan. Ja siitä toki maahan 0. Kaukot aika kivat vaihdot (siis tekniikka), taas kaksoiskäsky sivulta maahan ja varmaan joku niihin vaihtoihinkin 7.
Jäi varaa parantaa. Ei välitä sateesta. Noin positiivisesti ajateltuna.
Ja mä sain mun lempparilelut takas! Olin jättänyt ne Karkkilaan ja ihanasti sieltä palautuivat ystävällisen tokoaktiivin toimesta.
Noin muuten, Vanttu ei ehkä sittenkään ole ihan niin vahva hermorakenteeltaan, kuin äkkiseltään luulisi. Sehän on rohkean oloinen meidän laumassa ja lauman mukana joka paikassa. Nyt se on pari kertaa ollut mulla yksin mukana. Säikähti kaatunutta roskista ekalla kerralla ja tänään talleilla halusi jäädä autoon ja ei uskaltanut tulla ulos häkistä. Täytyypä ottaa se nyt aika usein yksin reissuun mukaan, että tottuu elämään ilman Suvin ja Håpin tukea.
Tokoa on toki treenattukin, kun on noita kokeita. Pitäisi mennä uusiin paikkoihin yksin. Vanttuhan on aika pätevä näissä "teen yksin ilman häiriöitä" treeneissä. Keskittyy, tekee nopeasti ja tarkasti ja useimmiten oikein. Se on vasta ne häiriöt, missä laamailu ja koomailu tulee esiin. Hohhoijaa. Syyskuun puolessavälin alkaa agiura(kisat siis) ja en taida ehtiä saada siitä VOI koiraa ennen sitä (tai siis ykkösVOI koiraa).

Agissa Vanttu on pähee. Sehän menee aika kovaa, kepitkin parantuneet vinokeppitreenillä, kontaktit nopeutuu (ei vielä tarpeeksi nopeat) ja osaa irrota ja osaa kääntyä. On se mun kädessä kiinni, mutta eilen Sadun ohjeilla saimme Vantun aika ok lukemaan rataakin mun roikkukäsien sijasta. Tykkään.
Rimoja tulee ehkä muutama liikaa, mutta ei vielä ihan ahdistukseen saakka. Eilen oli osa rimoista 65 (osa 55) ja oisko ottanut koko treenin aikana yksi tai kaksi alas.

Viikon agimenestyksestä vastasi Ida ja Håp. Voittivat hypärin AST:n kisoissa ja olipa hieno rata. Minä en sitä paikanpäällä nähnyt, mutta Hansku oli videoinut. Nuohan sopivat toisilleen tosi hyvin. Håp  melkein näyttäisi menevän Idan kanssa kovempaa kuin mun?https://www.facebook.com/photo.php?v=10152660302259777&set=vb.536214776&type=2&theater&notif_t=like
(En ole varma, näkyykö muille kuin mun fb kamuille).



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Titteleitä ja tokotreenejä

Håpsusta hyppyvalio viime viikonloppuna. Ensin kaksi agirataa yhdellä rimalla ja toisella lisäksi kielto. Hyppis kohtuu kiva nolla. Valitsin pakkovalssin paikkaan mihin pakkovalssi ei olisi sopinut ja meinasi mennä yhden esteen väärältä puolelta. Korjasi onneksi ja nollalla kakkoseksi aika paljon Rein aikaa hitaammalla ajalla (vajaa pari sekkaa). Tajusin sunnuntaina, että Hooppa on vasta rapiat kolme vuotta ja triplavalio, ei hullummin koiralta, joka mun mielestä on "ihan ok, mutta ei mikään ihmeellinen!" Ja onhan se kiltti, jos joku oikeasti yrittää tehdä oikein, se on kyllä Hopsu. Olen muuten tehnyt sen kanssa ihan ministi tokoakin. Tehdään vaan innokkaalla asenteella ja ihan vähän, on ollut aika makee? Ruutua ei vieläkään osaa ihan kunnolla, menee siihen etureunaan kuten teki aina kokeessakin. Onhan se sisällä, vaan ei ihan siellä missä pitäisi.

Vanttu taas on musta sikahieno, vaikka ei tulevaisuudessa saisi mitään aikaiseksi :). Eilen treeneissä oli jäänyt edelliseltä koiralta lätkä (ei ollut namia siinä enää) puomin päähän ja näytti aika toimivalta tavalta saada Vanttu menemään miljoonaa ihan loppuun asti (olin sivussa ja takana). Hetsasin vähän sen ollessa puomilla ja silti stoppasi! Se on hassu yhdistelmä kääntyvää ja irtoavaa agikoiraa. Tulee helpommin pois hypyltä kuin Håp, jos sihahdan liian voimakkaasti tai yritän "valmistella" käännöksen. Toisaalta saattaa lentää kauas, jos en tee yhtään mitään (näissä kohdissa taas Suvi kääntyisi joka tapauksessa, Suvillehan ei sihistä, se ottaa aina kiellon, jos yritän kääntämällä kääntää. Kun sitä ei tartte....). Voipi mennä opettelemassa joku aika, kun näillä kolmella syyskuun puolivälin jälkeen kisailen. Eipähän tartte mennä samanlaisilla koirilla, vaikka sukulaisia ovatkin. Keppien vauhtia on nyt tehty kotipihalla olevilla vinokepeillä (12 kpl). Ovat aika auki, kun haluan koiran menevän tosi kovaa. Ja se menee tosi kovaa! Parissa hallitreeneissä on myös mennyt kovempaa ne kepit. Tosin tänään, kun pitikin mennä putken välissä oleviin keppeihin (sekä sisään sieltä mol puolin että pujotella loppuun sinne putkiväliin), hidastui aikalailla, kun tuli muutama stiplu. Tehtävä toki oli haasteellinen, Håpkaan ei osannut ollenkaan (V oli melkein parempi tässä).

Tokoakin tehdään Vantun kanssa kokoajan. Kun kerta olen ilmonnut sen kokeissiinkin. Laitoin myöhässä useamman ilmon, kun ajattelin, ettei paikkoja saa. No nyt niitä on sitten useampi... Hienoja liikkeestä istumisia tänään. Ruutua tehty aika helppona, eli siellä on ollut lätkä aika usein ekaksi ennen tyhjää. Tunnarissa oli maanantaina kimppatreeneissä (näitä kerran kuussa yhdet, aina en tosin pääse) ihan kuutamolla, kun taisi olla ekaa kertaa hajustetut kapulat. Eilen Sadun hajustamilla toi aina oman, mutta siirteli niitä muita haistellessaan. Tänään niilla Sadun hajustamilla, mutta mun viemillä ok. Mulla on yksi puukapula, missä jotain liimaa. Sitä ei tykkää tuoda. Tai toi se tänään hyppynoudossa, mutta ei ollut oma iloinen vanttutuonti ollenkaan.

Kohtahan se on kisaiässä (siinä oikeassa lajissa). Kuukausi vielä!

Ja Suvi on ollut ok. Se on vaan niin taju lihava. Pöh.

https://www.youtube.com/watch?v=s7TzRGDd8-M&feature=youtube_gdata

Linkin takaa löytyy Hopsun hyppis.
 Tää mun päivieni ilo on omasta mielestään osa suomalaista designia. Toki on syönyt tuosta Aallon pöydästä jalat vähän koristeellisemmaksi ja muotoillyt sen koriosan. Nykyään tykkää nukkua Kastehelmikynttilöidem kanssa pöydällä.


torstai 7. elokuuta 2014

uusia ajatuksia?

Tai no aika vähän. Mutta Vanttu ja Håp palasivat leiriltä. Vantun kanssa tokottelua pihalla. Sai lähteä hommiin vasta, kun otti katsekontaktin. Ja mä patsastelin tekemättä mitään senajan. Ehkä toimii. Vielä kun mä opin olemaan hosumatta ne liikkeet ja liikkeiden välit- helppoa kuin heinän teko????

Ja Elsa kommentoi, että Vanttu oli ollut tosi hidas ja epävarma kepeillä. On se mustakin semihidas, mutta ei tosi.Mulla on pihalla kaksi kuuden kepin sarjaa (erilaiset). Laitoin toiset vinoksi ja eikun hetsaamaan ja itse liikkumaan mihin sattuu. Ja hyvin meni. Ei se "ui" niitä keppejä, mutta ei se nyt ihan hidas ollut.

Ja puunympäriagia eri ohjauksilla. Välillä vierähti kaarteet pitkäksi, iso osa "suvimaisesti".

Håpin valiotittelit vahvistettu ja Vantun lonkat A:ta ja kyynärät O/O. Yes!


Eilen livahdin illaksi mökille. Onhan se älytöntä ajaa Karjalohjalle muutaman iltatunnin takia, mutta soutaessani Lohjanjärvellä ilta-auringossa, ajattelin, että "worth every penny".