koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

aurinkoinen turku ja espookin




Aivan mieletömmän hieno ilma. Ja vapaapäivä!!!
Aamulla hurrailemassa, otin kuvia ja paimeniin meni sitten paimennusmoodi päälle ihan kympillä Kuten Tallbergin Minna sanoi joskus, äänet puhuvat- ja varsinkin Suville... Valitettavasti näitä ei ole koulutettu paimennushommiin, niin muut äänet ei sitten oikein menekään läpi, kun vietti vie. Tulipahan jokunen kiva kuva koirien laittaessa Hurraaseen vauhtia.
Ja mukava aamu jatkui mukavilla treeneillä Turussa. Tällä kertaa Jaakon valvovan silmän alla. Pakkovalssin palasia asenneltiin ohjaajaan, koirissa onneksi tämä tekniikka jo on. Ja sitten ihan tuosta vaan, otettiin kädet pois... Eli ohjasin koko radan ilman käsiä. En olisi ikinä uskonut, että ihminen voi tehdä ilman taivasohjausta ensin takaaleikkauksen ja sitten heti perään välistävedon, mutta niin vain voi!!! Ei me tosiaan nollaa tehty kädettöminä, mutta saatiin kyllä koko rata tehtyä, vautsi. Nastaa oppia uutta, tai lähinnä silmiä avaavaa tajuta, mitä se koira oikeasti eniten siitä ohjauksesta havaitsee. (ei käsiä ja ei sitä ääntä...).
Håp teki pikkaisen. Ja senkin kanssa ilman käsiä. Menee virkamiehenä, mutta sai kommentin, että on estehakuinen, hyvähyvä. Lentsulle ei kerrota, että teki pikkaisen agia agivapaalla viikolla. Jaakon kysyessä, että mitä Håp osaa, näytin kyllä asianmukaisen sivulletulon. Ja kotona tehty paikallaanmakuu. Ja Satu lupasi lähteä videoimaan lauantain suorituksen. Minä opettelen kovin olemaan jännittämättä tokokoetta...


tiistai 28. helmikuuta 2012

sporttistreenit


Ylläoleva lause (kuva kopioitu netistä tai jonkun fb-sivulta, en muista enää) valitettavasti kuvaa aamun treenejä. Oli silti hyvät treenit, kun löytyi monta heikkoa kohtaa treenattavaksi.

Tein aamulla Suville radan, missä puomilta sivuun putken kauempaan päähä (su hyllykohta), pöytä putken sisällä, monta pyöritystä ja takaakiertovalssi. Nollalla vasta ehkä kahdeksas yritys... Pyöritykset hyviä, mun juoksu puomin vieressä on säälittävää- koira ehtii mun takaaleikatessa puomille, valovuoden mua ennen kontaktille. Sain putken onnistumaan vasta neljännellä yrityksellä. Tekniikkana puolivalssi ja suvisuvisuvisuvisuvi tiukalla äänellä... Pelkkä puolivalssi ei riitä (valssiin en ehdi), veto nyt ei tosiaankaan toiminut. Tämä täytyy treenata jotenkin. Ja pöytä ei ollut hyvä edes lähettämällä, meni kaksi kertaa putkeen. Ja takaakiertovalssissa tuli rima (ihan vähän olin tiellä)... ja jätti kerran hyppäämättä takaakiertohypyn (joojoo, ehkä ohjasin ehkä en). Mutta putkeen meni pimeästä putkikulmasta ihan super hyvin, vaikka puomi oli houkuttimena! Ja aika kivasti kääntyili tiukat välit valsseilla, sekä irtoili lähettämällä. En ehkä haluaisi kilpailla itse rakentamillani radoilla.

Tarkemmin ajateltuna mä voisin ehkä kloonata Suvin, ja voisko muhun ympätä jonkun geenin, mikä tekisi minusta paremman ohjaajan. Geenimanipulaatio ei ehkä ehdi kuitenkaan tälle kesälle:).

Håp teki innostustreeniä. Hyppyä lelulle (tokohyppyä siis), seuraamista kaikenlaisilla variaatioilla, luoksetuloa (meni kerran nukkumaan tässä= maahan). Ja Rosson kanssa vain suunnitelin tekeväni jotain, en tehnyt. Jaakko jatkaa koiriemme analyysiä. Sekä Hertta että Håp ovat kovin huomiohakuisia ja tykkäävät paijaamisesta. Erona on, että Hertta on itsevarma ja Hertan mielestä koiraa kuuluu rapsuttaa. Ei ole vaihtoehtoa, ettei paijata. Håp taas mielistelee rapsuttamaan, itsevarmuudesta ei tietoakaan vaan katse on anova ja anteeksipyytävä:).

maanantai 27. helmikuuta 2012

tilastonikkari

Croxfordin hengessä katsoin tämän vuoden Suvin tulokset.

23 rataa, 11 nollaa, 7 hyllyä, 3 vitosen rataa, 2 kymppirataa.

Nollaprosentti 47%- sitä pitäisi pystyä parantamaan, vaikka onkin petraantunut viime vuodesta (mutuun perustuva tieto tämä).

Hylly% 30- seitsemästä hylätystä muistan ainakin kolme ns. yhden hyllyn rataa, joissa hylkäys on tullut pienen ohjausvirheen takia. Samalla muistan ainakin kaksi katastrofirataa, missä pakka hajosi virheen tultua ihan kokonaan ja hyllyjä olisi voitu antaa pari kolme samalle radalle. Sellaisista pitäisi päästä eroon.

Kontaktivirheitä on tullut (nyt yritän muistella rehellisesti tätä osaa) kaksi tai kolme kappaletta, kielto tuli eilen ja Ahvenanmaalla, yksi rima ainakin tuli Hyvinkäällä alas, kun huusin riman päällä SUVI. Olisiko lopputulema, että mun täytyy olla tarkka niiden kontaktien kanssa-osaa, mutta ei kisoissa jää mua sinne odottelemaan ja sen mukaan on elettävä ja opittava oma ohjaus ja paikka löytämään. Kiellot ovat huomattavasti vähentyneet ja tässä uskon Janitan ohjeen auttavan lisää jatkossakin (valitaan meille sopivat ohjaukset ja unohdetaan mm. niistot). Rimaongelmaa Suvilla ei ole, tiputtaa todella harvoin kisoissa-sillointällöin treeneissä saattaa tulla pari alas.

Noin äkkiseltään hienointa tässä tilastonikkaroinnissa taitaa olla se, että nollista peräti 8/11 on voittonollia, 2/11 on kakkossijoja ja 1 sijoitus oli yhdeksäs. Eli vauhti riittää kivasti:).

Ja ei ole helppoa Suvilla niiden nollien kerääminen mun ohjauksessa. Pätysen kuva takapuolestani ja Suvin kysyvästä katseesta, että kerro nyt ÄKKIÄ mihin pitää mennä...(kuva on BATin kioista, missä Suvi voitti luokkansa). Mutta kerrankin mun kädet eivät ole taivaissa!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

kisatauolle

Suvi siis. Yksi nolla, Ilkan videolta katsoin, ei se ollut huono, mutta jotenkin näytti liikkuvan einiinhyvin pari putkenjälkeistä väliä. Oli toinen Twixyn jälkeen. Seuraavalla radalla ohjasin puomilta vääräänpäähän putkea, aika olisi ollut oikein hieno. Vikaradalla yksi kielto, en ihan tajua mitä tein väärin-ilmeisesti hätiköin seuraavalle esteelle liikaa. Ekaradan keinu muuten oli pikkaisen liian noppee- tokaradalla teki hienosti, vaikka juoksin muurin taakse ja jätin tekemään ite!. Kokonaissuorituksena ok, mutta harmittaa kovin nuo virhe/rata suoritukset. Jos ja jos. No me jatkamme Suvin kanssa rataharkkaa nollatreenimentaliteetilla ja ensi viikon radoissa on taatusti muutama puomille takaaleikkaus ja sieltä putkenpäidenhakua. Sille saattaa kyllä olla juoksukin tulossa, Rosso on tuijotellut haaveilevan näköisenä peräpäätä ja Suvi näyttänyt hammaskalustoaan vienosti pikkumiehelle (Rosso ei yleensä Suvia juuri haistele ja Suvi ei tosiaankaan näyttele purukalustoaan normiaikoina). Edellisestä juoksustahan on jo yli 13kk, tämä on sellainen kisakoiran unelmaversio. Mukava oli saada tutulta spontaania palautetta, että näytin paremmin keskittyneeltä kuin aiemmin. Tähän olen kovasti satsannut ja mielestäni tänään onnistuin aika hyvin keskittymään joka radalle, vaikka ei ihan triplanollia tehtykään.

Superhauskaa oli mennä yksi rata Funilla. Ei siitäkään nollaa saatu aikaiseksi, kun en saanut sitä(kään) ymmärtämään mun niistoja ja ohjasin lisäksi yhden putken ohi suviohjaustekniikalla (sanotaan putki, mutta ei näytetä estettä, juostaan vaan vierestä). Lisäksi sain koiran varastamaan lähdöstä... Mutta hienosti teki kontaktit alas käskyllä ja saa vapautuksella (kiipee, olisi ollut se oikea...).
Voikun Håp nyt joskus oppisi menemään kovaa, olisi niin kivaa ohjata useampaa nopeaa koiraa.

Håp kävi hallissa tekemässä fiilistokoa ihan pikkaisen ja leikkimässä Breezen kanssa. Hanskulla on pinkit ruututötsät meillekin, Leo oli osannut heti ruudun, kun oli kivan väriset tötsät.
Ja katselin viimeviikon treenejä nauhalta. Ne Håpin kanssa huonosti menneet rataharkkatreenit siis. Minusta Håp matelee estevälit... Ja Suvi ei tehnyt nollaa, olisin ainakin itse antanut pöydästä femman. Mutta äitikoiran vauhdissa ei ole moittimista. Ja EO-joukkuevalintakin tuli emailiin. Suvi on Tatsin, Ninjan ja HelloKittyn kanssa samassa joukkueessa. Ja se kisa on kuulemma taas viesti. Pitää ehkä treenata pari kertaa ennen. Aamulla taisi pentu tehdä pari kiertämistä joko lelupalkkaan kiinni tai miniseuraamiseen ja lelupalkkaan + paikallaolon kotona (lähes kolme minuuttia, tein kaikenlaista pikkuhommaa niin jaksoin odottaa niin kauan, hyvin pysyi).

lauantai 25. helmikuuta 2012

fiilistellen

Taas kerran vanharouva luulee elävänsä ikuisesti ja leikkii Håpin kanssa innoissaan.

Aamuruoalla paikallaanmakuu. Juoksentelua ympäriinsä tallilla, välillä huusin maahan, sikanopea palkkaus -välillä sai hypätä mun syliin ottamaan frisbeen. Välillä seis valeheitolla, kävelin luo ja sai taas frisbeen joko heitolla tai nappaamalla, miniseuraamista muutama askel, pari seis frisbeenheitolla taakse. Meillä oli molemmilla hauskaa ja kyllä meni nopsaa maahan! Yksi luoksetulo lentävään leluun mun taakse ja kovvoo tuli tämänkin. Niin hyvä fiilis jäi näistä minitreeneistä, että maltoin jättää hallitreenit väliin.
Hurraalla ratsastuskoulupäivä-Ida, Elsa, Karoliina ja minä. Ihan kummallista, kun ei ole mitään pakollista koko iltapäivänä (tai päivystys koulukisoissa, mutta siinä oletusarvo on, ettei mua tarvita). Huomenna Suvi pääsee kisoihin ja sitten saa ainakin kuukauden kisatauon.

Iltapäivällä Håpille aurinkoruutua (aurinko paistoi, siitä nimi). Taidan vaihtaa tämän tokottelun tähän fiilistokoon, tehdään vaan täysillä kaikkea kivaa. Lelulle ja alustalle, yhden kerran mietti kaikki muut tosi hyvällä vauhdilla ja pupuloikalla ruutuun:).

perjantai 24. helmikuuta 2012

ruutupaperi

Hitsi, pitää lähteä hakemaan Elsaa ratsastuksesta mutta nopeasti muutama puhelinkeskustelun seurauksena mieleen jäänyt kohta. Kiitos Lentsulle,

Kisoihin on viikko. Nyt tehdään enää kaikki onnistuu treeniä. Eikä tehdä valmiita liikkeitä. Eikä harjoitella palkattomuutta (tämä menee treeniin 3.3 jälkeen).
Saa tehdä paikallaanmakuuta eri ajoilla.
Saa tehdä seis pallonheitolla.
Saa tehdä seis valepallonheitolla (hypyn loppuosa).
Saa tehdä hyppyä lelulle.
Saa tehdä pikkupätkiä seuraamista.
Saa tehdä maahanmenoa, mutta ei liikkeenä vaan palkka heti.
Saa tehdä kieputuksia ja temppuja, palkaten hyvin.

Pitäisi olla "fiilisviikko", eli sairaan kivaa tokoleikkejä.

Ei saisi tehdä aksaa. Tämä on vaikea. Lupaan yrittää. En ihan vielä lupaa, etten tekisi Janitan luona ihan pikkiriikkisen.

Ja aksa on tajuttoman kivaa. Håp on tehnyt tänään elämänsä ekan koko keinun. Ja hienosti teki!!! Vain kerran ilman apua, mutta silti. Nyt on pakko, lähteä hakemaan muksu. Miellelläni hehkuttaisin agia vähän lisää. (Suvikin oli pätevä Elsan kanssa ja Rosso Idan ja Saagan kanssa).

torstai 23. helmikuuta 2012

kuvia ja treeniä


Meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Jos tämä ei ole kaunis koira, mikä on?


Äiti ja poika, samanlaiset on elkeet ja ilmeet. (yllä ja alla).



Poseerauskuvan yritys.


Ei ole pystyt korvat yllä. Ja löytyy vauhtia alla. Hieno Pörje!



Loma jatkui yli neljän tunnin suojalumen lapioinnilla. Tietää lapioineensa. Päälle menin hallille tekemään Sirpalta lainatun radan. Radassa oli haasteellisia kohtia useampi. Meillä tökkäsi Suvin kanssa välistäveto (hyppäsi, mutta ymmärsi sylkkäriksi mun koita hypätä ristiin-ohjauksen), samoin ongelmia putken välissä olevalle pöydälle meno, kun ei lähetetty, vaan piti mennä sivusta ohjaamalla. Melkein nolla lopuksi, koitan ladata joskus viideon.
Ja sitten kuningasjatus tehdä sama rata (-kepit ja keinu) Håpilla. Ja en siis ole tehnyt rataa ennen... No ihan ei sujunut. Päädyin lopulta tekemään kaksi pätkää. Eka pätkä kepeille asti sujui kohtuu nopsaa, Håpille sopii niisto (leijuu, koska Håp siis hyppää sen hypyn ilman, että mun tarvii miettiä jokaista milliä etukäteen, miten kuuluu ohjata- Suville niisto toimii vain, jos teen aivan prikulleen oikein). Keppien jälkeinen pätkä putkeen saattoi mennä yhden kerran melkein. No, onneksi treenaaminen on superkivaa, ei sen kaikkea vielä tarvi osata.
Teki Håp vähän seuraamista. Huomenna asennan taas uuden palkaamattomuussysteemin... Se toimii mun "kisapalkalla" tasan kerran tai kaksi, sitten alkaa valumaan ja en saa sitä innostumaan kunnolla. Agissa innostuttaminen on paljon helpompaa. Säälittävästi se mm. karkasi A:lle tatsaamaan, kun yritin palkata seuraamisesta... Sain kulutettua hallilla melkein kaksi tuntia (radan rakentamiseen meni kyllä ainaski puoli tuntia siitä)- olin varmaan lumitöiden ja agiharkkojen jälkeen ruuhkaisessa postissa ilo ympäristölle.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Ratoja

Oli kiva nähdä Pörje (ja Sirpa:)) tänään. Kuvia, kun saan laitettua. Pörje on minusta kaunis (muistuttaa Suvia ja trikki, mitä muuta voisi toivoa?). Sirpa moitiskeli, että en juurikaan laita Suvin ratoja esille. Niitä ei aina tule kyllä kuvattuakaan, mutta tässä linkki viime viikonlopun voittoratoihin. Se hyllyrata on niin surullista katsottavaa, että mietin hetken kehtaanko julkaista. Näissäkin mua ahdistaa kumarassa juokseminen, myöhässä olevat valssit (ainakin ennen paria putkea ja puominjälkeistä hyppyä) sekä korkea käsi.
http://www.youtube.com/watch?v=Cm0X8gAS0EE&feature=channel

ja ladatessani edellistä, löysin todennäköisesti Tahvanaisen Tiinan ottaman videon viime elokuulta. Laitetaan nyt sekin.
http://www.youtube.com/watch?v=qvn-ZJWHQYc

tiistai 21. helmikuuta 2012

samat sävelet

Olen nyt ruskeatukkainen ja siten älykkäämpi kuin aamulla. Koirille samat jutut kuin eilen, sillä erolla, että Håp osasi merkin.
Vanhemmat kehuneet koirat, on kuulemma niin ihmeellistä, että neljä koiraa vain nukkuu sisällä eikä touhota. Håp käy öisin välillä vanhusten sängyllä nukkumassa. Saavat tulla jatkossakin.

maanantai 20. helmikuuta 2012

tempunalku

tässä se nyt on- eihän tuo kovin reippaasti vielä mene ja en ole itse paikoillaan, mutta aikaisempaan tasoon nähden olen aika ylpeä, että ollaan päästy näinkin pitkälle:)

http://www.youtube.com/watch?v=nUA8ssYEKwI&feature=youtube_gdata

kuvapläjäys vol2


Aivan mahtava ilma. Erikaa käy sääliksi, on kolannut kotipihan 20-30 senttiä märkää lunta. Lomapaikassa ei tarvi kolata... Koirat ovat kirmanneet aamulla aakkeellalaakkeella, päivällä hauskasti nimetyllä Roskarukalla ja illalla jäällä. Minä olen aloittanut hiihtokauden. Kokonaista 2 kilometriä hiihdetty ja hyvin sujui. Ei tullut edes hiki, vaikka menin reipasta kyytiä:).


Ensin pari kuvaa, missä Håp esiintyy minusta kauniina. Ja sitten seuraavaksi shakaalikuva!


Ei tuosta kyllä saa näyttelybc:tä, vaikka mitä tekisi. Paljon lähempänä preeriakoiraa.






Mutta kivaa on ollut. Håpilla on tokoloma. Aamulla jäähallin parkkiksella luoksetuloa, kerran stopilla. Se mun käsi oli ylhäällä vielä siinä vaiheessa, kun kutsuin luokse. Ihmettelin, että mitä se siellä tekee? Mun raajat elää omaa elämäänsä tokossakin. Seuraamista. Seis liikkeestä leunheitoilla. Tulivat pikkaisen terävimmiksi ehkä. Olen kovin yrittänyt seistä suorassa ja olla vilkuilematta koiraa, eli en aina tiedä mitä Håp tekee. Mökkiretkellä illalla merkkiä ja noutoja. Nyt ekaa kertaa heitin kapulan ensin, enkä pitänyt Håpista kiinni. Ekalla kerralla meinasi lähteä heti heitosta, hoksasi heti ja odotti sen jälkeen lupaa lähteä noutamaan. Ensimmäinen nouto oli supervauhdikas, sitten toi hieman hitaammin- tein muutaman juoksemalla takaperin karkuun ja tämä toi lisää vauhtia. Merkkiä, tänään ei meinannut ollenkaan lähteä merkille? Laitoin sitten kiertämään merkkitötteröä ja siitä seuraamaan. Ja en punkenut koiran päälle, kun jäi jalasta irti , vaan siirryin pois- kuinka ollakaaan tuli heti lähemmäksi. Pakkoko noitten opejen on olla aina oikeassa??
Kaikkein hienointa on, että Håp lähes peruuttaa mun ympäri. Saattaa olla, että ihan videoin sen todistusaineistoksi... Olisi eka "temppu". minkä osaan opettaa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

kuvapläjäys


Ensin työ sitten huvi. Mökkitiellä merkkitreeniä. Eihän tuo ihan suorana sen merkin takana ole. Mutta menee sinne kivalla vauhdilla.

Äiti ja tytär poseeraa vanhempien mökillä.


Hertalla menee taas lujaa?


Kääpiösnautseri yksin meren jäällä.


Tämä lumimäärä vetää vakavaksi pienen käppänän.


Ei jaksa poseerata koko aikaa.



Håpilla ei ollut vaikeuksia voittaa Nerolabbiksen ja Rosson välistä juoksukisaa.


Kuvasta ei näy, mutta Håpilla on ahven suussa. Kalastajan vikaa. (Löysi jonkun meren jäälle jätetyn kalan). Ei ole kylmä, mutta kyllä tuulee ja lunta piisaa. Hiihtolmalla siis ollaan, tänään vaihdoin hiihdon laskiaispulliin. Ja lisäksi tuo merenjäällä piipahdus. Muuten mukavaa seurustelua siskonperheen luona, Nero on Håpin kanssa samanikäinen ja leikki sujuu. Rosson mielestä Nero on ärsyttävä pojannulikka ja ärähtelee sille. Suvissa ei ole puumanaisen vikaa, koska sekään ei jaksa pikkupojan kanssa leikkiä. Hertta keskittyy seurustelemaan ihmisten kanssa.

lauantai 18. helmikuuta 2012

hienot koirat

Lisäys. Jaakko on taas puhunut. Tietenkin Håpistä tulee äitiänsä parempi agilitykoira. Muuten jalostuksessa ei ole mitään järkeä. Ja Håpilla on agilitykoiran rakenne ja Suvi on vaan todella kaunis. Tässä ei tarvi itse ajatella, kun lapsi tekee sen mun puolesta. Tai Jaakko sanoi, ettei mun tarvitsisi tälläisia miettiä, vaan kuulemma tietää ihan ammattinikin perusteella ilman miettimisiä.

Sotkin KKK:n tuomarijärjestelyt oikein perusteellisesti, mutta lopulta Anne sai taivuteltua Esan maksituomariksi ja pääsin kisaamaan. Kannatti. Suvi voitti kaksi luokkaa. Hanskulla on radat videolla, täytyy ladata jossain vaiheessa. Ekalla radalla suvitus puomin jälkeen, olin valssissa myöhässä eli omaan piikkiin menee, muuten kait ok. Keskimmäinen rata takaaleikkasin pituudelle (olin suunnitellut valssin), ohi renkaasta ja senjälkeen pakka hajosi kokonaan. Vika rata hyppis ja siinä ei minusta ollut mitään oikein huonoa kohtaa (jätän pienen mahdollisuuden korjata tämä lause nähtyäni videon:)). Rossokin teki kaksi rataa, ekalla ohajsin suvimaisesti yhden takaakierron, tuli välistä. Toka rata Rossoksi hyvä nolla. Annastiina totesi kivasti, että Rosso ihan hymyili radan jälkeen- kai sitä pitäisi jaksaa ilmottaa aina välillä, kun tykkäähän se mamman kanssa vietetystä ajasta. Suvi tekee kokoajan suurempia saappaita Håpille täytettäväksi... Tänäänkin mammakoira kääntyili tosi hienosti heikommallakin ohjauksella.

Håp teki lämppäriesteillä hyppyjä. Jotain vikaa siinä täytyy olla, kun menee just niinkuin ohjataan ja tekee kaiken. Lisäksi seuraamista, paikallaanoloa, jäävät, luoksetulo, pikkaisen istu-maahan-istuja, lainamerkillä merkkiä (se oli joka kerta hyvä!)- eli ruutua, noutoja ja hyppyjä lukuunottamatta kaikki liikkeet mitä tokosta muistin... Palkkana ekassa setissä lelu ja toisessa nami. Lelulla menee innokkaammin, namilla seuraaminen tiukempaa.

Ja Håp harjoittelee saavia, mun ympäri peruutusta, kierron mun ympäri se oppi jo, pujottelun se osaa myös jalkojen välistä yhteen suuntaan.

Ajoin yötävasten Kokkolaan ja koirien kanssa autossa ehti kuudessa tunnissa pohtia vaikka mitä (ja hoilata koirien korvat kipeiksi sekä radion kappaleita että cd:ltä mm. Abbaa). Mulla on hienot koirat, todella pätevät kouluttajat- peiliin saa katsoa, jos ei tulosta tule. Siinä oli ajomatkan pohdinnat yhteen lauseeseen kiteytettynä!

perjantai 17. helmikuuta 2012

säikähdyksellä


Vanharouva on Håpin idoli. Itseasiassa niissä on jotain samaa, vaikka Hertta onkin paljon jästipäisempi ja kovempi. Touhukkaita ja toimeliaita ja oppivat molemmat äkkiä. Ja haluavat puuhastella. Ja ihmisten ja muiden koirien ystäviä molemmat.

Hertta oli aamulla tallilla mukana ja söi Hurraan kengityksen aikana onnellisena kavionpalasia, kunnes yhtäkkiä petti takapää. Saimme autoon ja vein kotiin. Kipulääkehoitoa. Olin jo hakemassa lopetusaineita, mutta jäin sitten kattelemaan vielä hetkeksi. Joku tuli tunnin kuluttua ovelle ja sinnehän se vanhus halusi vahtia pitämään... Eli nyt sitten taas kävelee, oli lasten agitreenien aikana syönyt uunista pullat (siinä ei vielä lapsilukkoa), avannut ulko-oven ja käynyt tarpeillaan. Ihmesissi, nyt on itketty lopettamista toiseen kertaan (sai samanlaisen kohtauksen n. 3kk sitten). Hommasi itselleen myös Kokkolaloman samalla. En uskalla jättää hoitoon, vaan pääsee sittenkin muiden kanssa hiihtolomalle (euttiaineet matkalaukussa kaiken varalta). Kauheinta on katella sitä halvauskohtauksen aikana, kun on niin hädissään toimimattomasta takapäästä :(.

Ja tuomarimuutoksen takia Suvilta jää huomiset kisat väliin. Sekin tylsää. Rosso pääsee parille startille, mutta se oli eilen niin maahan sidottu, että hohhoijaa jo valmiiksi.

Hyviin uutisiin kuuluu paitsi lasten treenit (Suvi ei kyllä mennyt kovin ihanasti, vaikka keinun kontaktit olikin hienot), että Håp teki ensimmäisen (kait, en enää ihan muista olenko jotain jo tehnyt) viskileikkauksensa ikäänkuin olisi tehnyt niitä aina. Ja kai se seuraa pätkittäin hyvin. Tein palkatta muutaman pätkän tai sai siis pujotella palkaksi mun jalkojen välistä. Toimisiko? Ja hyvin menee maahan ja kesti mun kävelyn sen taaksekin. Puomia pari kertaa ja kontaktia, ei ihan supervauhti tässä, mutta laukkaahan tuo. Muutama este ja ne kivasti.

torstai 16. helmikuuta 2012

peruspäivä


Aamun maneesitreenit (nämä oli siis Hurraan, mutta Håp nipisti vähän treeniaikaa itselleen). Seuraamista peilien avustuksella ja olisko mulla ollut nami palkkana. Vähän vaisusti, mutta innokkaasti se tarjosi mun kiertämistä muutaman kerran jo ennen istumista sivulle... Nää mun itsenäiset treenit tuottaa koko ajan uusia virhemahdollisuuksia.
Koirien kannalta tylsä työpäivä, olivat autossa.
Illalla Suvi testaili kaikenlaisia keppikulmia, hyvin se kepit osaa. Kontaktilla (puomi) meni kertaalleen vähän hitaasti loppuun ja jäi pari kertaa pikkaisen liian ylös. Suvin kanssa on kyllä niin kiva mennä!
Häppaleenalla oli joku aito elukkakarva leluna. Oli aivan onnessaan leluvalinnasta. Ja esitti hienoja pyörityksiä, ja lisäksi mä niin nautin, kun mulla on ehkä kasvamassa pentu, joka oppii sikamakeet niistot!!! Sylkkärikin toimi. Yritin pitää lelua tänään piilossa, tosin Håp nappasi sen välillä mun taskusta. Kontaktille hetsaamalla ja siinä etunamipalkka. Puomi tänään kokonaan, ja vauhti kasvaa, vaikka ei vielä äidilleen vedä vertoja. Keinun kontaktille pamautusta ja siitä etupalkkaa. Ja jotta ei menisi ihan katteettomaksi kehumiseksi, tein lopuksi seuraamista sillä karvalelulla. Ja ei pitänyt koko ajan kontaktia, irtosi välillä, silti mä luulen, että lelulla saan sen innokkaammaksi? Nyt mulla oli se karvaräyhkä kainalossa piilossa, mistä sai sen joko pomppaamalla napata tai tiputin. Ihan vipaksi hyppyä. Olisi pitänyt ekaksi pyytää seisomaan, mutta nyt tein ekaksi lelulle ja sitten kerran seis. Hyvä, mutta pitäisi muistaa kokeilla ilman palkan näkymistä ensimmäisellä yrityksellä- jäin miettimään sitä kisahyppyä Kotkassa ja vaikka siellä toki oli se viereinen häiriö, olen tehnyt aika vähän jos ollenkaan hyppyä ilman lelupalkkaa ekalla hyppykerralla.
Omaan asentoon olen yrittänyt kiinnittää huomiota. Silti huomaan välillä kuikulevani maata ja käveleväni vinossa...

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Hertan jalanjäljissä

Nimittäin Håp. Herttahan on ollut meidän ainoa hyötykoira, kun osaa hakea hukkuneet esineet. Suvilla ei ehkä ole hajuaistia, tai se hajuaisti on suuntautunut vain ruoan varastamiseen. Rosso on Rosso ja kukaan ei opeta sille mitään. Mutta Håp on osoittanut eilen ja tänään lumitöitä tehdessä varsin päteväksi pallon etsijäksi. Löysi narupallon eilen ja sitä on sitten heitelty lumikinoksiin. Aamulla haki varmaan viisi minuuttia ja löysi kuin löysikin. Jospa rupeaisi opettamaan seuraavaksi kadonneen hanskan etsintää.
Muuten aika treenivapaa päivä. Tai töissä seuraamista monella tallilla. Välillä jäävät. Ja niitä temputuksia. Mahdollisesti ruotsin miljonääriäitien kanssa samaan aikaan kontaktiopetusta. Säälittävästi se on ainoa asia telkkarista mitä tällä hetkellä katson. Paljon ovat koirat saaneet tänään leikkiliikuntaa, kun osui samaan päivään useampi talli, missä koirat saa olla vapaana. Päivän edistysaskelia oli, kun Elsa ratsasti Hurraata ja heppa kulki ensimmäistä kertaa hetkiä peräänannossa (lapsi tosin ei tätä tajunnut:)).
Alla kuva mökiltä eilen, missä koirat testasivat käsityöhetken tuotoksena syntynyttä lelua.

Vanharouvan takapää huojuu entistä enemmän, mutta niin vaan se haluaa olla lumitöissä loppuun asti ja leikkii Håpin kanssa mielellään. Ja meillä muuten on roskakaapissa nyt lapsilukko!!

tiistai 14. helmikuuta 2012

hyvät treenit

Aamulla Juhan kanssa sporttiksella. Ei siksi, että kaikki olisi sujunut, vaan siksi, että tuntui kuin olisi taas oppinut jotain.
Suvilla extempore esteistä koottu rata. Pyörityksillä parempi ympyrässä olevat kolme estettä ja tiukasti kepeille kuin valssaten. Olisin luullut toisinpäin. Puomilta persjättö ja pyörittämällä sivuttain edessä oleva hyppy. Tältä oli kiire puomin alla olevan putken päähän ja mun täytyy uskaltaa lähettää se kontaktinkin jälkeen seuraavalle esteelle, ilman että menen siihen esteeseen itse kiinni. Pöytä suht ok lähettämisen tapaisella.

Håp teki pikkuradanpätkän aluksi. En muista onko tehnyt pituutta neljällä palikalla ennen, ei ongelma kunhan ohjasin sinne. Kepit aika auki aluksi, lopussa pikkaisen joutui pujottelemaankin. Vikan esteen ohjasin ohi ainakin kahdesti. Juha oli laittanut linkin yhteen yritykseen, tässä se, ohi vikan tässä.
http://www.youtube.com/watch?v=T8bi6wpCLt0
ja kiltti Juha latasi loputkin, taisi se mennä pituudenkin ohi pari kertaa:) Ja pitäisi näitä treenejä kuvata useammin. Ei nimittäin ole fiksu idea juosta lelu kädessä. (Mulla on treeneissä lelu kroonisesti kädessä, Suvi on jo oppinut olemaan välittämättä, Håp selvästi välittää, vaikka en sitä itse hoksaa).
http://www.youtube.com/watch?v=PbCsb5XlUvY

Håp teki myös pikkaisen hyppytreeniä, ekalla kerralla pomppi parit hypyt yhdellä laukalla, sitten tuli järki mukaan. Keinun paukuttelua. Tässä ongelma ei ollut niinkään se paukauttaminen, mutta onnistuin kadottamaan kontaktin koiraan aina suorituksen jälkeen- korjauskierros =kun sai namin kauempaa, imutin siitä takaisin keinulle ja taas vapautus namille, meni hyvin. Kerran karkasi kokokeinun, mutta olin onneksi vieressä ja autoin painamalla keinun alas. Puomin kontakti menee Janitan viimekerran opeilla hurjaavauhtia paremmaksi. Tänään jäi etujalat kontaktipinnalle vain ekalla yrityksellä, senjälkeen kaikki oikeaan paikkaan. Taas hukkasin koiran vapautuksen jälkeen, pienellä treenikaverin avustuksella vähän rotia tähän.

Lopussa Håp teki loppusuoraa, missä myös rengas. Oisko mennyt kerran ohi jokaisen putkenjälkeisen esteen, sitten yritti oikoa palkalle ohittaen vikan tai tokavikan. Lopuksi hoksasi, että mentävä ne on kaikki, jos frisbeelle haluaa ja meni hyvin. Ei ehkä miljoonaa, mutta hyvin.

Tottisosuus sporttiksella käsitti yhden metallinoudon ja nostelun. Pitää opettaa se odottamaan, kun heitän. Muuten noutaa kivasti. Seuraamista kotona, peruutusta mun ympäri ja kiertoa mun ympäri. Pujottelua jalkojen välistä. Ja sitten kokeilin kieputustakin sivulla ja ihankuin olisi oppinut tykkään tästä?

Treenien jälkeen sain puhelinsoiton. Idioottina olen jättänyt tammikussa ennen pakkasia mökin oven apposelleen. Eikun ajamaan Karjalohjalle ja sulkemaan ovi, mökki oli syväjäässä- kaikki kaappien ovetkin olivat kauniita lumihiutasia täynnä:). Koirat tykkäs kirmata järven jäällä, eli ei kai sekään retki hukkaan mennyt.

Hyvää Ystävänpäivää!
Mika yllätti tuomalla irtokarkkipussin. Elsa oli valinnut just oikeita nameja. Nyt on masu täynnä ja hyvä mieli:). Jos vaikka lähtisi lumitöihin...

maanantai 13. helmikuuta 2012

intona

Lauantai-iltapäivällä aloitin treenaamiseen kohti seuraavaa pettymystä:). Ja innostuneena. Olen nyt kokeillut asentaa Håppiin peruuttamalla ympäri (vaatii lisätreeniä), kiertäminen etukautta jo aika hyvä, pujottelu hyvä jalkojen välistä. Sirpan ehdottama lelunnappaus testiin kohta.

Ja näitä kaikkea tehty kisapalkkausmaisesti. Nyt kun tajusin mitä se tarkoittaa. Ja tajusin katseltuani open ystävällisesti laittaman videolinkin, että ihan kuin ratsastuksessa istunnalla, tokossa ohjaajan asennolla on väliä. Eli nyt on treenattu myös selkä suorassa kulkemista.

Eilen Elsan junnutreenien sivussa KKK:n hallisaa tein kaikenlaista Håpilla. Meni muuten lukkoon vieressä räksyttävästä keskisnautseristakin ja ei lähtenyt hypylle eka käskyllä.
Mutta taisin oivaltaa miten sitä kontaktin alasmenoa opetellaan, namialustalla edessä aluksi ja loppuun pari frisbeepalkkaa. Ekat kolme neljä jäi ylös, en sanonut mitään ,en antanut mennä namille, otin pois ja laitoin uudestaan. Jos en ihan väärin muista, teki kaikki loput (ehkä noin kymmenen) toistoa hienosti. Toistot ei tehty ihan peräjälkeen, vaan välissä huili hetken tai teki muuta. Fokus oli edessä, ei mussa ja meni heti oikeaan paikkaan. Hyvä pentu!

Kotona ja tänään tallilla treenattu istu-maahan-istua. Kotona lisäksi muitakin variaatioita, eli välillä seisomaan (nou-down, istu-upp). Tulee ehkä tarkkaavaisemmaksi, jos välillä joutuu seisomaankin, muuten menee helposti istumaahanistumaahan miten sattuu, tai vain makaa.

Eilen iltapäivä Croxfordin seminaarissa. Osaava setä, paljon analyysejä käytti valmennussysteemissään. En ehkä ihan jaksaisi itse paperille niin paljon laittaa, ostin kuitenkin heti treeneihin kisanomaiset leikkikisatreenit (chase the ace-nopea nolla alle ja muut sitä jahtaamaan, monta lyhyttä rataa samalle pohjalle, ei saa mennä kuin kerran- bad luck, jos et osaa, ja varmaan joitain muitakin.). Ja tunnistin itseni monesta esimerkistä

Ja Håp seuraa nykyään jokapaikassa hetken. Ja koitan saada sen sille superkivaksi. Tänään kävi pikkurusselille rähjäämään, kun russeli yritti tulla leikkimään kesken Håpin tärkeän seuruun. Eli hyvä alku, jos asettaa seuraamisen kaverin kanssa leikkimisen edelle?

Hurraan kanssa peltotreenissä. Hurraan mahdollisesti uran tähtihetki koettu, kun se on (anonyymi) Hipposlehden kansikuvapoika.

lauantai 11. helmikuuta 2012

illanjatkot


Mun ei ehkä pitäisi aloittaa mitään uutta. Kun haluaisin heti olla hyvä, mitään ei silti opi tällä päällä hetkessä, eli treenaamiseen menee kauan ja kun näkee itse, kuinka ei-hyvä on, menee hermo.
Jokatapauksessa meillä alkoi nyt Håpin ja mun vireennostoviikot. Aion treenata yksin ja yhdessä, häiriössä ja ei-häiriössä. Porvoossa mulla on pentu, joka haluaa tehdä hommia mun kanssa eikä yleisön. Ja jolle kerrotaan (tavalla, josta en vielä ole varma) kokoajan, kuinka pätevä se on! Jos se sittenkin lähtee kisaamaan naapurin noutokapulan perään, menköön. Ainakin on tehnyt ne edeltävät liikkeet iloisempana. Ja iloisena se onneksi tänäänkin sinne viereiseen kehään oli menossa:).
(ja aion luottavaisena nyt opettaa sille niitä kaukojakin parinviikon ajan. Tehköön vikan viikon ennen Porvoota ilman istumaahanmenoja).

kisat

No ei loistettu. Ja aika paljon tässäkin lajissa pitäisi ohjaajan osata enemmän.

Alkuhan oli enteilevä. Rekisterikirja mulla hukassa ja kopiolla mentiin. Satu saapui aamulla mukanaan rokotustodistus, joka jostain käsittämättömästä syystä paljastui Rosson rokotustodistukseksi. Mua jännitti niin, että puolet tavaroista oli unohtua. Kisapaikalle tultuamme olimme kuulemma myöhässä ja koirilta ei meinannut löytyä mikrosirut (laite temppuili). Antaisin toki moitteita myös miehelleni, jonka henkinen valmennus käsitti räkäisen naurun sanoessani, että mua jännittää...

Opiksi itselle monta asiaa. Ensinnäkin tokokisoissa voi olla paljonkin häiriötä, kuten tänään oli (toinen rata vieressä ja paljon koiria, haukkuviakin yleisössä). Näihin pitää totuttaa Håppi. Håpin ilme kun oli hyvin yleisöön keskittynyt, vaikka esittikin osaamiaan asioita. Liikkurin kysymykseen oletko valmis, saa odottaa. Nyt en ollut valmis, mutta antoi silti aina käskyn ruveta tekemään ja mä en tajunnut, että olisin voinut avata suuni. Mun ihan aikuisten oikeasti pitää opettaa sille koiralle joku kisapalkka, ei toimi nyt, kun en saa sen huomiota takas itseeni. Kaikesta huolimatta luulen, että kokemus oli Håpille ihan kiva, siitä olisi vaan ollut vielä kivempaa leikkiä niiden radanvarsikoirien kanssa. Ja nyt tarttui hallin pohjan kivituhka märkiin tassuihin ja koira nosteli jalkojaan kolmijalkaisena. Ehkä ulkoilutus hangessa just ennen, ei ollut se fiksuin vaihtoehto.

Mutta yksittäin

Luoksepäästävyys 10

Paikallaanmakuu 10 (ensimmäinen sessio uusiksi, kun mäykky ryntäsi radan ulkopuolelle jonkun koiran kimppuun, Roti lähti vierestä ja hetken tuumittuaan Håpkin nousi)

Seuraaminen taluttimella 8,5. Minusta huono, mutta pysyi vieressä, ja oli kuulemma tuomarin mukaan todella hieno yhtä pientä irtaantumista lukuunottamatta.

Seuraaminen ilman t. 6,5 Tässä en saanut huomiota muhun ja haahuili musta ihan missä sattuu katsellen yleisöön.

Liikkeestä maahan 9. En kattonut kait koiraani käskyä antaessani, en tiedä miten meni. Paitsi enhän mä muuta tehnytkään kuin tuijottanut alas. Siunattu video.

Luoksetulo 9.5. Jäi tuijottamaan yleisöä vinosti, mutta tuli hyvin sivulle sivu käskyllä.

Liikkestä seis. 8,5. Saattoi istua just ennen käskyä.

Hyppy 0. Tämä harmittaa ihan sikana. Alle kahden metrin päässä oli voi hyppy ja just samaan aikaan meni toinen koira. Håp näki jotain liikettä siellä pressun takana, en ymmärtänyt odottaa vaan annoin taas ymmärtää olevani valmis. Prkl. Tarvi kaksi over sanaa, hyppäsi oli pysähtyvinään seis käskyllä, mutta jatkoikin ilmeisesti noutokapulan liikkeen perään lähes naapurin puolelle... Siellä sitten odotti mua ja meni käskyllä istumaan. Olisi pitänyt odottaa naapurin suoritus.

Yleisvaikutelma 8. Kiva suoritus. Kuulemma näkee, että koira osaa tehtävät. Oikein hyvän näköisiä pätkiä, kontaktinpitoa ohjaajaan harjoiteltava. Nyt koira liikaa reagoi yleisöön.

Eli ope ollut koko ajan oikeassa. Ei ehkä yllättävää. Koira olisi valmis ohjaaja ei. Mutta uudelleen mennään:).

Ja kasvattiRoti teki hienosti kaiken minkä osasi. Kuten tuomari totesi Sadulle: upeaa yhteistyötä, aivan ihana koira. Opettaisit vielä nuo liikkeet... (mutta Rotikin pysyi paikallaanmakuun!!!).

Osa suorituksista videolla. Sitten loppui akku. En tiedä uskallanko katsoa.

On sitä nolattu itsensä ennenkin. Videolle oli tallentunut seuraamiset (taisin leikata sen näin laitan remmin väärin kaulallekohdan pois) ja osa paikallaanmakuusta. Itkuhan tästä tulee.
http://www.youtube.com/watch?v=95DwKyO6P6U&feature=BFa&list=ULLCOJ77lFAiQ&lf=mfu_in_order

ja loppuun Satu ja Roti
http://www.youtube.com/watch?v=fmqLSST68ww&feature=mfu_channel&list=UL

torstai 9. helmikuuta 2012

tällä mennään viikonloppua kohti



Naamakirja ei petä koskaan (Johannan sivuilta kopioitu tämä). Maneesissa heppoja, en päässyt peilitreeneihin. Ei muuta treeniä, paitsi huutamista Håpille (kun jahtasi hevosia, kun yritti syödä tallin myytävät koiranruoat, kun meni ladulle jne). Musta tuntuu, että se jo katteleekin mua alta kulmain. Heihei hyvä motivaatio.
No, jos ihan vähän tekisi sohvakontakteja jollain supernamilla, ehkä meistä tulee vielä kavereita taas.
Ja nyt on lapsilukot ostettu ja delegoitu Mikalle laitettavaksi...

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

pitkäkestoinen suoritus

Muhun on varmaan sisäänrakennettu tietty määrä unta/viikko. Eli nukuttuani kuumeen takia yhden vuorokauden, heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen ihan pirteänä. Tarkasti ottaen heräsin ääniin alakerrasta.

Håp on ilmeisesti sitämieltä, että tokokisa on pitkäkestoinen suoritus ja tarvii hiilihydraattitankkauksen. Oli tyhjentänyt pitkin alakertaa roskiksen, huvittavinta oli, että keittiöstä oli otettu suolapurkki jota oli käytetty keittiön matolle roskien päälle ja viety sitten ruokahuoneen matolle seuraavien roskien viereen. Ilmeisesti meidän syömät ruoantähteet on liian laimeasti maustettu.
Lisäksi oli sontinut sisälle. Voisiko joku kertoa miten bordercolliesta saa sisäsiistin? Muut koirat osaavat tämän alle rokotusikäisinä ja nämä bc-mallit ei koskaan 100%????

Ja lisäinfona mua jännittää ne hiivatin tokokisat miljoona kertaa enemmän kuin mitkään agikisat...

Alla kaksi 100% (tai no Hertan peräpää saattaa nukkuessa vähän falskata), Suvi (joka on teoriassa sisäsiisti, ei vain osaa pyytää ulos, mutta pystyy pidättämään normaalisti pitkänkin yön yli. Tai pyytäähän se hönkimällä oven edessä, mutta ei sitä kukaan yläkertaan kuule) ja Hoppaleena, joka ei tee sisälle kuin kerran viikossa...(eli aina, kun en päästä ulos puolenyön aikoihin viimeistä kertaa). Ottaisivat Hertasta mallia, joka haukkuu niin, että naapuritkin herää, jos ei ovi aukene hädän tullessa.

Turku


Ei ole helppoa olla kääpiösnautseri näillä lumimäärillä.


Kuva otettu tänään moottoritien viereiseltä pellolta, missä kävin lämppärilenkillä.


Puolikuntoisena ei ehkä pitäisi treenata. Håp oli tokotuksessa yhtä vaisu kuin ohjaajansa. Seuraamista tehtiin kovasti, täytyy kiinnittää käännöksiin huomiota. Ohjaajan käännöksiin siis. Eli katso mihin olet menossa ja älä pyöristä kulmia. Ja jos koira valuu, ei työnnytä sitä kohti vaan mieluummin otetaan mukaan menemällä poispäin sivuun. Hyppy pitäisi saada menemään kauemmaksi, ei onnistu ennen lauantaita, eli menköön näillä. Avohyppyä kokeiltiin ekaa kertaa, tee loppua erikseen (istumisesta kutsu luo). Ja jos se haluttu ykköstulos tulee alosta, avon luoksetulosta seisomisesta koitetaan innostaa se loppuluoksetulo. Kauhea ajatus, että ei ole yhtään tokotuntia ennen seuraavia kisoja... Täytyy koittaa kinuta edes yksi.

Suvi paikkasi Janitan luona minkä ehti ohjaajan huonoa liikkumista ja ohjausta. On se hyvä, että koira on teknisesti taitava:). Minä koitan nyt muistaa, etten niitä poispäinkäännöksiä tee. Ja teen valsseja, jos pystyn, kun ne toimii.
Håp teki ekan radanpätkän suorastaan hienosti. Tokapätkällä oli putkijarrutus (ei ennen tehty). Ekalla yrityksellä en jarruttanut ja hienosti irtosi... Toisella yrityksellä jarrutin sitten niin, ettei mennyt putkeen ollenkaan. Maailman kiltein pentu se on, kun hoksasi kolmannesta kerrasta mitä haluttiin ja oppi jarrun. Putken jälkeen pitää ohjata hyppy, Håp ei vielä lue niin hyvin rataa, että ilmaiseksi hyppelisi ilman sitä ohjausta (Supsukka jo melkein katsoo ne numerotkin). Kontakteille saatiin hyvät neuvot. Reipas vapautus etupalkalle, ei montaa käskyä, jos ei hae oikeaa paikkaa- nosta pois ja ota uudelleen.
Ainiin, voin sitten nostaa Håpin hypyt samantien ylös. Karkasi Suvin radalle remmi perässä ja hyppäsi Suvin perässä 60 sentin hypyn ilman mitään ongelmia (remmi vasta tiputti riman...). (ihan en vielä silti nosta, tänään teki ekaa kertaa 40 senttiä).

Ja kotimatkalla kävin showlinkissä hakemassa Håpalle rekisteritodistuksen, olin hukannut alkuperäisen, enkä sitten ollut koskaan rekannut sitä omille nimille ja tietty alkuperäisessä oli ne omistajatiedot... Onneksi ei kilpailu-ura tyssännyt tähän!