koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

perjantai 27. joulukuuta 2013

Uusia kujeita

Tai ei mitään ihmeellistä, mutta seuraavan suoden tavoitteita.

Vähän jo aloitettukin nyt loman aikana.
1. Håp opettelee kääntymiset myös, kun olen kauempana esteestä. Lets face it. Mä en ole Luojan lahja pikajuoksumaailmalle. Eli en tule ehtimään kauniisti niiamaan joka esteen eteen ja kääntämään (näillä sylivekeillä kun kyllä kääntyy). Niistoja vahvistetaan myös. Ja Håp opettelee tulemaan käteen (se "kii"). Luultavasti jo näillä tempuilla saadaan monta yhden kohdan hyllyä nollaksi? Lisäksi kontakteja nopeutetaan (ovatkin jo parempia) ja intoa pidetään muutenkin yllä. Pieni epäilys mulla on, että pudottelisikohan se enemmän rimoja tällä hetkellä? Ei siis paljon, mutta silti enemmän kuin ei yhtään? Seuraillaan ja katsotaan, tarviiko sille tehdä mitään.
Håpin tokoura tarvii sen yhden EVL ykkösen vielä. Aika vähän treenattu nyt, pitäisi saada ilmottua joihinkin kisoihin, niin tulisi harjoiteltua. Ehkä Hopsulle sopiikin tälläinen ei tuhat treeniä päivässä systeemi (ollut niissä parissa ohjatussa treenissä viime kuussa tosi hyvä).

2. Suvi EI tee samaa kuin Håp. Meni eilenkin ihan sekaisin, kun kaukaa yritin varmistella käännöstä. Ottaa heti kiellon. Ja kun kääntyy joka tapauksessa, ei 7,5 vuoden ikäistä koiraa enää muuteta. Ja ei siis tarttekaan. Mutta sillä pidetään taitoja yllä ja annetaan vähän lepopäiviäkin. Ja vähän treenataan lisää meille vaikeita asioita. Eli keppien tosi tiukat takaaleikkaukset ja ne käännökset 360 astetta vauhdista. Ja nautitaan tekemisestä. Agi.fi:ssä oli julkaistu nopeimmat radat ja jos miettii kuinka monta tuhatta suoritusta Suomessa vuosittain tehdään, oli minusta aika hienosti, että Suvi oli päässyt kahdella agiradalla etenemään 5.44 m/s ja sijalle 18. En ehkä noin hienoa koiraa saa koskaan enää, eli täytyy nyt iloita sen kanssa menemisestä, niin kauan kun sitä menemistä vielä piisaa!

3. Vanttu jatkaa kokeilukappaleena oloaan. Eli saa tehdä lisää temppuja. Saa olla mun eka juoksukontaktikoira. Ei ehkä sittenkään starttaa tokossa 10 kuukauden ikäisenä vaan harjoittelee ensin. (Saatan muuttaa tämän mielipiteeni vielä). Mutta kyllä mun tavoitteet on ensi vuoden aikana saada se EVL:ään ja agiura siihen pisteeseen, että ensi syyskuun puolessavälin voisi korkata ykköset. Tokossa mennään vähän ehkä liikaakiin omien treenien varassa, en jaksa lisätä aikatauluihin mitään tokoryhmäpaikkaa. Ja ei se missään agiryhmässäkään ole, mutta niitä treenejä nyt tulee muiden koirien ohessa ihan tarpeeksi. Kait. Alkuvuoden tavoitteena noin konkreettisesti on opettaa kepit, ainakin helpoilla lähestymiskulmilla. Ja tehdä muutaman esteen ohjauskuvioratapätkiä. Saa opetella samaa kuin Håp eli kii:tä, kääntymistäkin (vaikka taitaa olla tätinsä kopio tässä) ja ehkä Vantulle tärkeintä "fokusoi eteen", ei kokoajan ohjaajan käteen. Ja tokossa pitää ottaa ohjelmaan "mennään yksin isolle kentälle". Ei muuta kuin koulujen pihoille ja parkkipaikoille reenaan.

Onhan tuossa. Rosso ei saa omaa tavoitelistaansa (pissi mahdollisimman monta puskaa, olisi Rosson oma tavoite). Hurraan kanssa tavoitteena voisi olla GP video. Eli kaikki liikkeet, mutta saa editoida, ei tartte tehdä peräjälkeen. (Lue: tee temppu, kokoa heppa uudelleen, ota muutama kierros vauhtia ja tee uusi temppu. Näistä sitten leikataan...). Mitään kisatavoitteita en taida vieläkään sille laittaa, kun aika ei anna periksi. Hurraa muuten muuttaa uuteen talliin helmikuun alussa, onhan siinäkin taas tavoitetta oppia uudet tavat.

torstai 26. joulukuuta 2013

Lomatreeniä

Mä olen nyt katsonut Onemind joululahjavideon (siis sen minkä sai katsoa ilmaiseksi joulupäivään asti) ja omasta joululahjavideoista ekan Trkmanin Foundations Fun. Ja treeni-intoa tuli molemmista!

Eli sekä Vanttu että Håp ovat harjoitelleet tiukkaa ympyrää merkkitötterön ympäri ja Vanttu tänään vähän siivekkeilläkin. Vanttu on kyllä luomukääntyjä luulen, menee ihan sikkuralla monta kierrosta. Käskyjä en oikein ole laittanut, kun en ole ihan varma mitä laitetaan... Tai aamulla sanoin vasemmalle "ymp" - jostain syystä Sadulta ei tullut kovin ylentävää arviota tästä sanavalinnasta??? Ja Vanttu on lisäksi tehnyt sitä oikealle kääntymistä ja nyt vähän vasemmalle (oik-vas).

Ja eilen Sadun kanssa KKK hallilla. Satu asensi Håpiin "kii", eli pitää tulla Kii käskyllä käteen tökkään. Etenimme tästä heti putkiansaradalle ja eihän se nyt ihan toiminut samantien, mutta saatiin muutama onnistunut. Hauskasti myös Trkmanin videolla oli aika samanlainen harjoitus.Ja aamulla hurrailun jälkeen maneesissa, kun laittelin Vantuunkin "kii:tä", Håp tuli siihen mukaan ilman lupaa toki ja tökki kans. On se kyllä niin superkiltti, että välillä miettii, kuinka mulle voi osua tuollainen "haluan olla mieliksi" ja ajattelen aina ensin versio. Yhteistä säveltä ei ehkä juuri siksi löydy helpolla, että olemme niin kovin erilaisia...

Vanttu teki myös lämiskää, eilen taas tuntui, että ei se vieläkään tajua mitä sillä halutaan tehdä? Eli pomppi monesti yli. No, jos laitan esteen eteen rimanetäisyyden päähän, osuu oikeastaan aina. Jospa tänään katsoisi Trkmanin running contacts...

Vanttu teki myös kuutta vinokeppiä, joka kerta tais mennä oikein. Ja vähän radanpätkää, aika kivasti. Ja tänä aamulla maneesissa seuraamista (nojaa). Ja illalla lasten junnutreeneissä otin Vantun pihalle (pimeää, mutta osittain valot osui). Ihan kauheaa seuraamista, kun äänet kuuluivat hallista ja olisi yksin pitänyt kentällä toimia. En oikein saanut yhtään hyvää pätkää. Päädyin palkkailemaan sivulle tulosta, joka sekin tökki. Tuli vähän sellainen olo, että en taida mennä kisoihin vielä tammikuussa sen kanssa...Täytyy harjoitella yksin kentällä menoa ja paikallaanmakuuta ja ja ja ja. Listaan voi laittaa jokaisen liikkeen jo alokasluokasta. Sekä kaikki kisapalkat, palkkaamattomuudet yms. kanssa. Huoh.

Ja tämän lisäksi kaikenlaista pientä sisätemppuilua. Haluaisin noiden oppivan etutassuilla kävelyn. Aloitin opettamalla Vantulle sohvalta 2on-2offin, voiskohan sen jalostaa siitä? Eivät toki osaa edes takatassuilla kävelyä. Mutta onhan mulla myös temppuvideo! (miten niin olen käyttänyt joulutarjouksen videokaupassa???)

Huomenna Sadun kanssa Sporttikselle, lauantaina Tampereelle ja sunnuntaina Lahteen. Loma sujuu rattoisasti!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Iloista Joulua!

Mukavaa joulunaikaa. Me ajattelimme tehdä pitkiä metsäretkiä, ratsastella ja ehkä treenatakin, jos siltä tuntuu. Ja syödä suklaata, lukea ja nauttia vaan.
Idan kanssa väsäsimme jouluvideon. Mulla oli paljon ideoita mitä halusin kokeilla- mitään uutta temppua ei toki viitsitty ensin opetella. No sennäköistä meno on juutuupissakin sitten. Mutta Håp hyppäsi ekaa kertaa ihmisesteen ja Rosso ryömi, eli hyväkun oli rec nappi päällä! Ja meillä oli hauskaa.
Suvi on kärttyinen, liekö jostain kipeä? Tai sitten tekee juoksua. Eilen ei kyllä ollut kipeä. Olimme Hanskun kanssa 9 kilsan metsäretkellä ja ratsastus siinä välissä (Hanskukin kokeili. Ridaaminen on kuin pyörällä ajo. Edellisestä kerrasta kevyttä ravia varmaan 35 vuotta ja hyvin sujui!).
Vanttu sai retkellä jalkansa kahden lankun väliin. Se on ihan kaheli. Joutui paniikkiin ja kiskoi koipea kuin hullu. Onneksi olin aika lähellä ja sain koiran juntattua äkkiä aloilleen ja Hanskun avulla keploteltua jalan pois. Ja ei ole poikki, ei edes ontunut. Karvaa vähän lähti. Aika ihme, mutta ihana sellainen.
Treenit vähäiset. Viime perjantaina Sporttiksella kaikenlaista, mutta ilman suurta ajatusta. Vanttu osaa kääntyä ilman esteitä oikealle. Tai tekee sellaisen pyörähdyksen oikealle "oik" käskyllä. Lämiskä mitä sattuu hieman. Estehakuisuus aika hyvä. Enemmän Suvi, kääntyy tiukasti, mutta irtoaminen pitää varmistaa. Tai putkiin irtoaa jo kivasti. Håp harjoitteli tiukkoja käännöksiä. Tai Håpille tiukkoja. Suvi teki vaikeita keppien takaaleikkauksia ja pyörityksiä.
Ja se video linkki on https://www.youtube.com/watch?v=zRPSmHcOI4k

 Osallistuimme piparihaasteeseen. Ei onnistunut pitää piparia suussa. Pienellä harjoittelulla pahvinpala pysyy jo Håpilla ja vähän Vantulla. Pipari menee edelleen heti masuun asti.

                                                              IHANAA JOULUA!!!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Lydnad träning hos Jessica

Mun enkuiksi kirjoittamassa joulukirjeessä oli kuulemma todella monta prepositiovirhettä (Jaakko korjasi). No kokeillaan toisella kotimaisella edes otsikko. Joko paljon oikein tai samanverran väärin mitä prepositioihin tulee. (Enkä ole varma mitä on toko ruotsiksi).
Mutta siihen tokoon (mihin otsikon olisi tarkoitus viitata). Hitsi kun koirat olivat kivoja. Vanttu aloitti rallattelemalla pitkin hallia ja pomppimalla mm. Jessican päälle. Mutta pienen yrityksen jälkeen otin sen "käskyn alle" ja teimme aloluokan liikkeet melkein ainakin. Paikkamakuu 30s yksin, istui ennen käskyä lopussa, mutta pysyi. Seuruu remmissä hyvä, ilman remmiä jäi rapsuttamaan kertaalleen kesken kaiken. Hyppy ok, mutta vino loppuasento ja taas istui ennen lupaa. Maahan tippui hyvin, mutta mulla TOSI voimakkaat avut. Pitää mennä suoraan sivulle, nyt kiersin takaa ja meni mutkalle. Seis liikkeestä hyvä stoppi, olisko taas istunut ilman lupaa? Luoksepäästävyys hyvä. Luoksetulossa ei odottanut käskyä ja isolla pompulla sivulle. Eli teki melkein kaiken vaikka toki vähän sinnepäin!!! Loppuun vielä noutoa metallilla ja puulla, hyvä vauhti, mutta varastaa. Palkkaa myös odottamisesta. Ruutua alustalle, tätä voisi tehdä, Kaukoja aika läheltä.
Mutta mun naaman saa virneelle tänään Håp. Ihan kuin Lentsulassa, innokas kuin mikä ja hienolla vauhdilla merkille ja ruutuun. Hyvää seuraamista ja oikeastaan melkein kaikki mitä tehtiin, teki hyvin. Hitsi, mikähän sillä on????  Oikein hyvällä mielellä kohti joulua tälläisten tokotreenien jälkeen. (Vaikka meidän huusholli ei kyllä ihan täytä perinteisen joulusiivouksen kriteerejä).

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

kiirusta

Kiirusta pukkaa, vaikka olen monessa asiassa (jouluun liittyen) ollut muka ajoissa. Mulle tyypillisesti tosin iloitsen ajoissa lähetetyistä joulukorteista ajattelematta, että lähetin vain osan ja osan jätin vielä tekemättä. Tai hankin monta joululahjaa, vaan en tietty jokaiselle. Ja leivoin pipariluomuksen, mutta en ole koristellut tai kasannut sitä. Siivouksesta en viitsi edes sanoa ja ruokia en vielä mieti. Tänään on onneksi vapaapäivä!
Viime viikolla olin Lentsulassa keskiviikkona. Hopsu oli ihan super, ei ehkä supertarkka, mutta teki ekaa kertaa tosi intopiukeena ja jopa varasti merkille. Ja Vanttu.... No oli innokas? Peilasi itseään peileistä monta kertaa (ei ehkä ole ihan se penaalin terävin kynä???). Seuraamisesta lähti leluille, peileille ja vaikkas mihin. Namilla parempi, tehdään nyt sitten nameilla. Istu-maahan tehtiin pupun kautta ja meni Lentsun tekemänä hyvin. Mulla tuppaa jäämään käsi ylös, niin ei oikein hoksaa niitä muutoksia... No sain kuitenkin haasteen läpi kotitreenillä Lentsuopein ja teki minusta kivasti. Toki liian nopsaan enkä mä nyt viiden metrin päässä ole vaan ehkä kahden, mutta silti.
Linkki niihin http://www.youtube.com/watch?v=JKJDj0XOwhA&feature=c4-overview&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA
Ja onneksi mun "liinakoulutuksesta" ei jäänyt ahdistusta. Hyvin on nyt seurannut, tänään aamulla oli ihan punkemassa sivulle, tosin edisti hieman. Tein aamulla kolme liikettä peräjälkeen vain kehuen välissä ja kesti tämän oikeinkin hyvin. Tosin meni luoksetulossa istumasta maahan, korjasin tämän. Liikkeestä maahan oli aika ok (tein kerran palkaten ennen tätä kolmoissettiä). Luoksetulo muuten hyvä. Ja Hurraa se repäisi tehden hienoa ravisulkua ja sitten lopuksi 8 vaihtoa jokaisella. Ja ne oli jopa kohtuu suorat (ratsastin peiliä kohti). Hopsu teki z:n ja tämä oli hyvä. Ja sitten molemmille vähän 2on-2offia muurinlaatikon päällä. Hyvällä asenteella molemmat ja vauhdillakin.
Eilen olimme agikiosissa. Hyvä eka rata Suville, mutta keinulta vitonen. Håpille rima. Seuraavat radat hyllytin Suvin kanssa, Häp teki ihan järkky putkirallatushyl hyppiksellä. Taitaa mennä putkiin, jos ei tiedä mihin pitäisi mennä. Toka rata H:lla ok, tosin puomin ylösmeno (loikkasi reilusti yli) ja taas rima. Noita käännösrimoja (kaksi estettä vierekkäin ja jätän tokalla selän taakse), pitää harjoitella. Niissä tiputtaa aika usein, kun tulee niin lähelle siivekettä ponnistamaan. Olin kuitenkin tyytyväinen parin ekan radan asenteeseen, minkä sain itselleni. Menin varsinkin Suvin kanssa mentaliteetillä "kaikki tai ei mitään".
Vanttu teki kisoissa hienosti lämppäalueen keinua. Ja vauhdilla vähän muutakin, ehkä ei ihan niin hienosti.
Varmaan muutakin tehty, ainakin oikealle kääntymistä kotitreeninä sivulta. Taitaa osata vähän. Ja lapset ovat opettaneet Hurraan kumartamaan. Mun mennessä karsinaan ei tee mitään, mutta Ida sanoi eilen, että oli oikein tarjonnut kumartamista ratsastuksen lopuksi.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Ihan pieleen

meni aamulla. Mulla oli kerrankin aikaa ja maneesi tyhjä. Ajattelin tehdä vähän seuraamista Vantun kanssa peiliä apuna käyttäen. Ei lähtenyt sivulta mukaan vaan jäi tollottaan paikalleen. Tai haahuili metrin päässä. Tai ei pitänyt kontaktia. Mulla hirtti ihan täysin kiinni, laitoin koiran liinaan (ei ollut remmiä mukana) ja kiskaisin napakasti mukaan. No ei auttanut. Tällä positiivisella koulutuksella edes Håp ei uskaltanut sitten tulla muin lähelle. Ja varmaan musta oikein huokui raivoa, kun Hurraakin (joka yleensä tulee kutsusta luo) lähti maneesin toiseen päähän, kun lopetin koirien kouluttamisen ja ajattelin siirtyä ratsastuksen puolelle... Hetki heppailua (meni hyvin-oho) ja uudestaan Vanttu kehiin. Laitoin kiertämään merkkiä ja tällä sain innostumaan, suostui jopa tulemaan melkein sivulle. Jätin tähän. Paha mieli kyllä oli.

Illalla KKK treeniin. No pikkasen oli eri mielentila nyt. Miljoonaa meni Vanttu ja hyvin menikin. Ja osasi seuratakin, tosin tein vain muutaman metrin. Håpkin teki tekniikkapätkiä ja hitsi se meni myös kovaa. Pitäisi ehkä useammin tehdä pieniä settejä, joskus voisi toki miettiä mitä tekee etukäteen eikä aina soveltaa olemassaolevista kuvioista jotain. Vanttu muuten teki tänään lämiskää maassa ja puomilla ja missasi vain kerran!

Tämänpäivän opetus oli, että jos omassa päässä keittää, anna olla, älä treenaa. Ja vaikka Vanttu on aika luupää, sekin on pohjimmiltaan normi paimenkoira ja ei mikään kova. Eli ei saa olla liian tuhma sille.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Yölintu

Neljä kuppia kahvia illalla ja ei tartte nukkua. Kyllästyin tekemään joulukortteja, niin päivitellään nyt sitten vaikka tätä blogia.
Viimeisten EO pisteiden haku aika työlästä. Pitänee kohta todeta, että jospa kolmen EO vuoden jälkeen olisi ihan hyväkin olla yksi kesäloma kotosalla ja vaikka nauttia mökkeilystä? (no en usko tätä itsekään...). Eilen aika haastavat, mutta kivat radat. Håp oli aika pätevä. Kolme hyl tulokseksi. Ekalla tosin kaksi ylimääräistä estettä, mutta tosi vaikean hyppiksen selvitti kolmanneksi vikalle, joka nurinpäin. Vikalla lukitsi puomilta kääntöhypyn sijaan edessä olevan renkaan, muuten kaikki hienosti. Ja aika nopsat kontaktit!!! Vikalla radalla vielä huusin "menemene" tokaa kertaa puomia mennessämme ja Håphan pisti hyvin vauhtia lisää. Ja otti silti hyvän 2on-2offin. Mites musta tuntuu, että jos opin lukemaan Hopsun sääntökirjaa, siitä voi vaikka tulla ihan kelpo peli? Estehakuisuus vaan pitää oppia tajuamaan. Nyt osaan kylä hyödyntää sitä, kun jään valovuoden jälkeen- en vaan ajoissa ollessani tajua, että poimii mun laserin näyttämät hypyt samantien. Ja ne putket...
Suvin ohjasin tyhmästi ekalla-hyl. Ja tokalla kanssa olin typerä-hyl. Kolmannelta radalta kiva nolla, jäi kyllä Pasin ja Wiun ajasta yli sekunnin (siinä on just nyt kyllä mahtava parivaljakko!!!). Vähän meillä on Suvin kanssa huonoa tuuriakin. Koiria 48- ei tarpeeksi EO pisteitä tokasta sijasta (50 olisi tarvittu). Mutta oli se silti hyvä rata, koitetaan olla iloisia edes siitä.
Ja mä luulen oivaltaneeni mitä pitää treenata. Hopsulta ei saa ottaa pois sitä esteintoa, päinvastoin aion lisätä sitä. Mutta sen pitää oppia kääntymään munkin ohjauksella ja putkiansat tulee extratreeniin. Suvi saa tehdä vähän kontaktimuistutuksia (tänään kyllä oikeasti melkein pysäytin sen!!!) ja niitä pyörityshyppyjä vahvistellaan edelleen.
Vanttu teki lopussa keinua (ekalla ohi ja tokalla kesken pois.Sitten muisti ja meni hyvin). Ja kahdella muurin tolpalla kiertoja ja posipäinkäännöksiä. Ei tule ainakaan vauhti loppumaan, jos menee joskus esteet samalla innolla. Hitsi mä tuun hyvälle tuulelle tuon kahelin kanssa. Söi toki neekerinpusut, mun koristeporon, keittiöjakkaran, ja varmaan kaikkea muuta, mitä en ole vielä huomannt- on siinä ne rasittvatkin puolet. Mutta tekee ihan intopiukeana varsinkin sellaisia tehtäviä, missä saa juosta. On Vanttu tehnyt vähän tokoakin, haasteena is-ma-is. Istua ei juuri tehtykään kait, kun se tuntuu hankalalta.
Hurraa muuten teki lauantaina viisi metriä ekaa kertaa sellaista passagea, jota EHKÄ kehtaisi näyttää radallakin. Iso OHO tähän.
Ja noin muuten jouluvalmistelut huolestuttavan ajoissa. Tai oman perheen lahjat hankkimatta, ja osa toki tilatuista tulematta, ja varmasti muutama unohdettu. Mutta kerrankin monta jo nyt ostettu!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Huisin kivaa

Eilen treeneissä ja tänään töissä.
(Töissä paljon ei rutiinijuttuja ja niissä rutiinijutuissakin löytyi ihanasti irtoilevia mätiä hampaita ja kaikkea kivaa. Jokainen saa onneksi kicksinsä eri asioista!)
Ja treeneissä eilen Suvi meni takaaleikkauksen ihan älyhienosti, kun RYTMITIN!!! Ja pidin katseeni suoritettavassa esteessä. Vau.(Satu oli viisas neuvoja tässä).
Ja sitten koitti Satu kääntää Rotia sivuhypylle. Ihan mitä vaan teki, aina hyppäsi vinoon ja ei kääntynyt. Hain autosta Hopsun ja sama jatkui, vaikka lisättiin sylivekit, vastakäännökset jne. Pieni ideariihi ja laitoin, johtimen avuksi. Håp meni ensin hypyn ali, laitettiin rima matalammalle ja raksuttimet alkoivat toimimaan. Lopulta kääntyi kohtuullisesti (ei Suvin veroisesti). Roti autosta ja silläkin toimi pienellä koulutuksella. Vanttu teki pikkurimoilla ja se tuntuu ainakin vielä enemmän Suvilta. Ihan sairaan hienot pikkukäännökset.
Vanttu myös lämiskää ja vähän käänny oikealle käskyä.
Aamulla olin maneesilla ja ministi seuraamista ja Hopsulla jäävät. Ja jollain tallilla Håp teki seissin luoksetulosta.

perjantai 29. marraskuuta 2013

ja paljon treeniä

Jos eilen ei treenattu ollenkaan, tänään sitten senkin edestä.
Aamusta Sporttikselle. Suvi teki käännöksiä ja oli kyllä super tänään. Oisko tiistain opit jotenkin menneet mulle perille? (epätodennäköistä).
Håp teki myös käännöksiä. Pitää edelleen kääntää, kuinka ei ole muuttunut itsekseenkääntyväksi koiraksi parissa päivässä on mysteeri. Muutama hetsauskontakti. Ja lopussa Håp teki tokotempuista istu ja seis, ruutu agiesteiden välissä, ja tunnarikapuloiden päältä piti juosta ruutuun. Tunnarin (nosti väärän). Ohjattua niin, että kapulat putkien, esteiden, tunnarikapuloiden ja ruudun vieressä. Tuli videollekin, mutta laivalla en jaksa ehkä ladata sitä. Intoseuraamista ennen noits häiriötokja ja se oli hyväntuntuista.
Vanttu teki vaikka mitä. Keppejä (vinot 6 kpl), lämiskää, seuraamista (huonoa), haastevideon (aika pliisu, mutta pääsen ehkä sillä läpi), putkea, keinua, rengasta ja kaikkea mitä mieleen tuli.

Tallille. Maastoilua kera koirien ja sitten sain kuningasidean ottaa kuvia irti olevien koirien kanssa Hurraasta. Ensin Vanttu ja Suvi juoksivat hengenvaarallisesti jaloissa. Laitoin ne ns. käskyn alle (ei ollut remmejä) ja pysyivät jotenkin. Mutta Håp juoksi suoraan hepan turpaan kiinni ja Hurraahan onnistui potkaisemaan. Onneksi vain hipaisi, naamaan pari vekkiä hokeista ja ehkä hyvä opetus? Tosi lähellä oli kyllä paljon surullisemmat päivitykset.

No tallilta vastaanoton ja naamanpaikkauksen jälkeen takaisin Sporttikselle Saaren Tuijan oppiin. Hitsi oli kivaa. Sain kokeilla vähän Toron juoksuja ja puominjälkeistä elämää. On se sairaan makee koira ja vielä hienommin opetettu. Ihan eufoorinen olo tuommoisen kanssa mennessä. Tuija tykkäsi Vantustakin. Lämäsee hyvin sylissä olevaa lämiskää ja pikkaisen koholla olevaa. Teimme sitten vähän maassa olevaa (tai siis aikapaljon) lämiskää mun sijoittuessa eri paikkoihin. Ja kontaktinjälkeisen elämän suunnitteluopetusta. Laitetaan nyt ne suunnat ekaksi... Ja kiit ja käsi. Ja ja ja.... Mitään suunniteltua asiaa en tänään sitten ehtinytkään tehdä, kun piti kiirehtiä laivalle. Mika ei sitten tänne ehtinytkään, ollaan nautittu Elsan ja Idan kanssa risteilyelämästä. Vanttu taas muutti Sadun luokse. Toivottavasti Sadun parisuhde kestää somekoiran...(siellä taas miehen piti olla pois tämä viikonloppu, vaan ei olekaan).

torstai 28. marraskuuta 2013

Ei mitään

treeniä, kun olin eläinlääkäripäivillä. Anti aavistuksen laihan puoleinen, kun en hevoskirurgiaa talliolosuhteissa tee ja loppu oli aika tuttua juttua. Mutta hyvä luennoitsija, tykkäsin tavasta toimia (I'm a big believer of speed..., tämä sopii omaan ajattelumalliin oikein kivasti).
Aamulla ennen luentoja aamuvirkkuvuorolla tallilla. Teki Vanttu vähän seuraamista (parempi kuin eilen, mihin ei paljoa tarvittu) ja Håp jäävistä istumisen ja seissin. Iltaruoalle Vanttu teki elämänsä ekan seis liikkeestä ilman apuja (tai varmaan mä venkuroin, mutta en huomaa ja ei mitään videotodistetta) ja kesti metrin eteenpäinmenon ja miniodottamisen ja vielä paluun sivulle-oho tähän.

Lapset olivat Suvin ja Håpin kanssa aksatreeneissä. Oli kait ollut vaikea rata, sanoi Elsa.

Ja taas seuraan hämmentyneenä lapseni ruotsinopiskelua. Ikinä en ole itse jaksanut tuolla tavalla lukea. Opettelee kaikki en/ett muodot ja kyselee koko ajan, voiko näin tai noin sanoa... No, tässä petraantuu omakin toinen kotimainen. Jospa vihdoin oppisin sen kieliopinkin pelkän höpöttämisen lisäksi? Ja mä en todellakaan jaksa osallistua lapsieni koulunkäyntiin, tai näin olen tähän asti ajatellut :-)

Tyhjästä treenistä on paha pitkää tarinaa nyhjästä. Mun tekisi mieli kannettavaa röntgeniä. Ja siistiä kotia. Kumpikin on kait mahdollisia, mutta aika vaikeasti silti toteutettavia haaveita?


Sorlampikuvia tiistailta. Oli aivan ihana päivä!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Aksaa kisoissa

Purinalla kolme luokkaa. Pienestä kaikki on kiinni. Eka rdalta molemmille nollat. Yksi este valui (sama molemmilla). Håp hyppäsi ristiin pyörityksen sijasta ja Suvi lensi epätyypillisesti kauas (aikoi ilmeisesti myös hypätä ristiin). Lähes sama aika, mutta kärjestä reilu sekka.
Toka radalla Håp hyppäsi kolmannen esteen niin vinoon, että keinulta ylösmeno. Lisäksi huusin esteen päällä-rima. Ja tuli jokunen kaarrekin. Suvin sitten varmistin, ettei mene keinulta ohi ja ohjasinkin  A:lle. Muuten hyvä rata. Pöh.
Kolmannella Håpille hylly, vaikka selvisikin alun leijeröinnistä hienosti. Olin inasen myöhässä ja ampui putkelta edessä olevalle hypylle puomin sijaan. Suvilla en leijeröinyt, ehdin hienosti- en sitten ollut katsonut koiraa ja olin ohjannut siivvekkeen vierestä sokkarilla persjätön sijaan. Luulin tehneeni nollan ja rata oli minusta hieno... Hohhoijaa. Opeta itsesi koiran lisäksi sopisi tähän päivään. Nuohan toimivat kuin kello, minä mokasin. Eli ei EO pisteitä, vaikka tarjolla olisi ollut ja lisää ilmoja kehiin. Ei oikein enää jaksaisi.
No oli siellä kisoissa kyllä ihan kivaa, mikäs se on taas mennessä?
Välissä Vanttu teki parkkiksella luoksetulon ja nyt oli vauhti sellainen, kun mä haluan. Yksi leluun ja yksi ihanasti pompaten sivulle. Lisäksi vähän haastetehtävää heittämällä lelu. Tässä on rutkasti parantamisen varaa (siis seis liikkeestä). Ja seuraamista käännöksineen. Ihana Vanttu, joka keskittyy kyllä, jos on hommat meneillään. Muun ajan sitten kohkaa kaikkien perään ja kaikkien päälle. Ja karjuu radan reunalla. Ei siis hauku, vaan pitää ihan kummaa ääntä.
Vantun siskolla oli alkanyt jo juoksut. Miten musta tuntuu, ettei Vanttu ole edes kuullut mistään sellaisesta vielä. Ihan lastentarhaikää vielä.

torstai 21. marraskuuta 2013

Tokoa Sipoossa

Nyt on treeniviikko.
Aamusesta Jessican valvovan silmän alle. Ja hei, koirat oli menneet eteenpäin. Minä toki hitaammin, kuljen vinossa ja käsi jäykistyneenä. Kaikkea ei voi saada.
Vanttu teki ensin noutoa. Toi molemmat kerrat sivulle, ekalla tiputti heti ja tokalla ehdin nappaseen (olin nopea). No nyt pitää treenata, että pitää hetken ilman, että sitä kapulaa otetaan heti pois. Mutta edistystä tässä havaittavissa.
Seuraamisessa mun pitää opetella liikuttamaan (luonnollisesti!!!) sitä vasenta kättä. Voin aloittaa ihan paikoillaan, ja sitten edetä liikkeeseen.
Maahan meni aika ok, seis tehdään kääntymällä koiran eteen. Treenataan pysymistä aika lähellä ensin koiraa, liikuttelemalla molempia namikäsiä ilman, että koira saa liikkua. Aloita maassapysymisellä.
Hypyssä pitää treenata sitä seississä pysymistä.
Paikkamakuuta voisi alkaa harjoittelemaan. Pysyi sen 15 sekkaa aika kivasti tänään, mikä tehtiin.
Luoksetulossa oli kiva vauhti (musta voisi tulla vielä kovempaa).
Ruutua voisi nyt tehdä, kun merkin jo vähän osaa. Älä tee montaa tyhjää peräjälkeen.
Vanttu oli niin pätevä, että meni äkkiä pennelin sessio!

Itseasiassa Håpkin oli aika kiva. Tosi hyvä kahden ruudun treeni, missä lähetettiin peräkkäin kahteen eri ruutuun. Mun kirjastonhoitaja meni ihan sekaisin tästä. Näytettiin kädestä pitäen, että siellä voi olla kaksi ERI ruutua. Välissä tehtiin muuta ja lopuksi meni kuin vettä vaan molempiin ruutuihin. Håp on kyllä meidän perheen ajattelija.
Kaiken muun taisi tehdä aika ok? No ohjatussa (kapulat ruudun lähellä) vähän empi, mutta korjasi hyvin. Merkin vauhtia tehdään nyt lelupalkalla.

Ihan älyttömän kivaa oli taas. On tää koirien reenaaminen vaan hauskaa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

hauskaa ja sääntöjä...

Viime päivityksen jälkeen on käyty tokokisoissa hakemassa kakkostulos, aksakisoissa hakemassa kolme nollaa kuudesta (kaksi Suville ja yksi Håpille). Omatoimitreenejä ja eilen kirkkistreenit Håpille ja Vantulle. Ei jaksa analysoida nyt niitä.

Tänään Janitan luona. Janitan suusta: haluatko sä vaan tohottaa ja pitää hauskaa vai haluatko noudattaa sääntöjä ja voittaa? Kuulemma Suvin kanssa annan 2-3 sekkkaa/rata tasoitusta, kun en tee valsseja ajoissa enkä ajattele koiran linjoja. Tämä lause toki senjälkeen, kun olin selittänyt Håpin suunnitelman ja valittanut ettei tällä määrällä tekniikoita voi olla enää kivaa radalla. Oikeasti Suvin sitten lopussa mennessä pienillä kaarteilla sitä rataa, se oli paitsi nopeaa myös hauskaa.
Jukka-Poikaa kuuntelin kotimatkalla ja hänkin oli sanoittanut tämänpäivän teemaan osuvasti :"Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu
Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu
Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu
Jumittuu, jumittuu
Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat
Joita puolustat
Niihin voimasi satsaat
Ne on niin rakkaat
Pikku harhakuvat"

Eli nyt prkl koitan vihdoin oppia tekemään ohjaukset ajoissa ja miettimään kunnon suunnitelman radalle...

Noinmuuten ne kaikki koirat osasivat, jos minä osasin. Vanttukin teki samaa rataa (ei keppejä eikä kontakteja) pätkissä ja hyvin tekikin. Pimeää putkikulmaa ei osaa eikä poispäinkäännöstä. Ja puree mua radalla ja hyökkii leluun. Mutta on minusta makee. Ainiin. Teki eilen verkkokeppejä ekaa kertaa. Hyppi sujuvasti joka välistä yli, ali, läpi. Ja kun ei päässyt läpi  KARJUI ja sitten hyppäsi yli... Lopuksi onneksi muutama onnistunut. Ne vinokepit (6 kpl) tuntuu jotenkin tajuavan. Nyt on kontaktiahdistus, kun lämiskä ei etene.


 Ja olen sitten sitoutunut haastetokoonkin. Ekana oli vuorossa käännökset. Tällä pääsi läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=nefS6MRcDBM

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kiva arki

Tänään normaali työpäivä ja ehti vähän valoisalla treenaamaan omallakin pihalla.
Ida toimi liikkurina, Håpille ruutu. Nyt pysyi makuulla, vaikka Ida huuteli käskyä. Kierrosta stopit. Ei muuta. Vanttu teki inasen seuraamista ja sitä noutoa. Ei ehkä valmistu ikinä. Kumpikaan näistä liikkeistä.  Mutta sitten keksin, että mun maahan iskettävät kepithän saa vinoon ja niillä voi mennä vinokeppejä. Ja tämä onnistui hienosti. Ihan aukihan ne on ja vaan kuusi, mutta aloitetaan nyt tällä. Oisinko ottanut myös jonkun maahan menon?

Illalla Håpin kanssa Rannikon Timon treeneissä. Jotenkin hänen neuvonsa sopivat Hopsun viemiseen hyvin. Tehdään poispäinkääntöjä, sokkareita, lähetyksiä ja toki niitä vastakäännöksiäkin. Mutta Håp toimii. Kääntyi oikeasti hyvin monessa kohtaa. Lopulta takaaleikkauskin käänsi teinin hyvin. Ihan tuli hyvälle mielelle näistä.

Vanttu teki pari lämiskälle juoksua ihan ok.

Ja nyt otettiin haaste vastaan. Opitaan seuraavan kahden viikon aikana paikallaan käännökset molempiin suuntiin. Harmi, kun Vanttu nukkuu. Ei voi heti aloittaa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Video

Minä olen ihmetellyt, kun Vanttu ei meinaa oppia sitä kapulan pitoa vaan säheltää. Otinpa sitten äsken videolle. Onko tuo nyt ihme, että säheltää, kun tässä näkyy se oppimisympäristö.
Noin ihmistermein kyseessä taitaa olla huonomaineisen alueen levoton ala-aste, jossa taitamaton ja epäpätevä ope yrittää väsyneesti jotain opettaa. No kaikesta huolimatta, Vanttu on vähän mennyt eteenpäin. Sehän tykkää tuosta kapulasta, ei vain malta olla sähläämättä sen kanssa...

Ollos hyvä. En edes laittanut musiikkia päälle. Tosin lopusta leikkasin pois sen kohdan missä kiroilen Rossolle, että ole nyt prkl hiljaa.
http://www.youtube.com/watch?v=k1LU8t92rdY

Muuten tänään vaan töitä. Vanttu ja Håp saivat juoksennella talleilla. R ja S lekottelivat kotioloissa.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Nyt kulkee!

Tavallista onnistuneempi kisapäivä koko sukulaisporukalle.
Ojangossa Saaga 15v ja Leo 2v tekivät molemmilla radoilla nollan kakkosissa ollen toisia ja aaden siis nousunollat. Enää yksi ja teinin kouluttama teinikoira on kolmosissa!! Ja Leon konatktit on ehkä yhdet hienoimmista pysäytyskontakteista mitä tiedän. Menee ihan miljoonaa ja stoppaa täydestä vauhdista. Ainakin treeneissä, kisoissa en ole koiraa nähnyt.
Ja partnerin kanssa Hyvinkäällä. Eka radalla Håpin kanssa onneksi oli kapea halli, sain edes muutaman käännöksen. Ja noin viisitoista hyllyä. Suvi teki hyvän nollan. Satu kuvasi Marikan kameralla eli tuli ihan videollekin. http://www.youtube.com/watch?v=JSYRQpN1lPo&feature=youtube_gdata. Saijan Voltti oli sekunnin nopsampi, mutta enpä tiiä mistä olisin saanut ajan pois. Suppana toinen.
Tokaradalla Håp teki ok nollan, lopussa meni siksakkina, kun en saanut kääntymään ja siinä paloi  aikaa. Satu sanoikin, että huomioiden kuinka paljon minä pyörin, koira kääntyy hämmästyttävän loivasti... No käännökset ovatkin meidän "to treenata" listalla. Håp oli kolmas Raisan ja Jannen jälkeen, eli hyvässä seurassa olimme! Suvin radalla esitin kaikenlaista pyörimistä, jopa pysähdyimme molemmat jossain välissä haukkomaan henkeä. En katsonut tuloksia, mutta minusta sinne mahtui niin monta kieltoa eli lieni hylly.
Vikalla radalla ensin Håpsulle rima ja sitten yritin ehtiä persjättöön puomin jälkeen, en ehtinyt ja hukkasin koiran. Hyppy nurinpäin. Suvi teki hyvän radan. Ei kait siinä oikein ollut mitään mistä kauheasti olisi voinut nipistää. Ehkä A:n osaisi tehdä nopeampaa? Sai tismalleen saman ajan kuin Raisa ja Repo. Raisa oli voittanut edellisen, ja Repo on jo EO paikkansa saanut. Ei uusintaa, Suvi sai paperille ykköstuloksen. Ja minä jäin kiitollisuudenvelkaan.
Satu ja Roti tekivät myös hienon nollan tällä radalla. Pysäytyskontakteilla (tai ainakin selvillä kontakteilla) tuli kolmanneksi ja sai agisertin!!!https://www.facebook.com/photo.php?v=10151804563287832&set=vb.523017831&type=2&theater En tiiä näkyykö linkki, jos ei ole Sadun naamiskaveri.
Kotimatkalla ABC pyysähdys ja lehtipihvi tarjouksessa, aika täydellistä!

Mukava päivä monella tapaa. Eikä pelkästään tulosten takia. Enemmän kait me nauroimme mun torveiluille niillä hyl radoilla. Tai kisakumppanien hölmöilyille. Nettikeskustelujen perusteella agility on nykyään kolmosissa vakavaa ja tosikkomaista. Kisakumppaneilla ei ole kivaa keskenään ja vaikka mitä. Mulla ainakin on kivaa. Tänäänkin oli hauska nähdä Jannea pitkästä aikaa, mulla on taas kaveri kisakentillä joka uskoo ehtivänsä vaikka mihin (toki ehtiikin mua paremmin, mutta on hänellä onneksi tallella se vahva luottamus "juoksen koiraani kovemmin" ohajukseen. Ja Twixy ei ole ihan hidas...). Saijan ja Raisan kanssa hihitimme uudelle taifuuni/spiraali/hurrikaani ohajukselleni, millä aion kinuta Teemulta kahvit. Eihän se ohjaus mihinkään vie, mutta onpahan ihan uusi tekniikka! Sadun kanssa aloitimme höpöttämisen jo autossa puhelimien välityksellä. Ja monta muutakin hauskaa keskustelua radan reunalla käytiin. Mun mielestä se kivan pitäminen on itsestä kiinni ja jos ei hommasta nauti, kannattaa katsoa peiliin, jospa sieltä löytyisi se syy.
Piiri pieni pyörii myös mun koirien kesken!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Luxusta

...on treenata valmiilla radoilla. Mun tiistaitreeneissä voidaan käyttää Jarin edeltävän tunnin rataa. Aika ihanaa, kun tunnin ajasta (3-6 koiraa), ei mene yhtään radanrakentamiseen. Keskiviikkona olin Janitan luona ja sielläkin toki pitkä rata odotti. Ja sokerina pohjalla, sain eilen illalla tekstiviestin tuntemattomasta numerosta (no mun iPhonessa nyt ei ole kuin muutama numero, eli lähes kaikki numerot on tuntemattomia), että jätänkö radan Sporttikselle. Yhtään en tajunnut mikä rata ja mihin mun pitää se viedä. No aamulla ajelin puolseiskan aikoihin treenaamaan (piti ehtiä ridatunnille) ja Juhahan se oli jättänyt ratansa ihan mua varten!. Sain puolessatunnissa tosi hyvät treenit sekä Suville että Håpille. Mitään nollaa toki en saanut, mutta Håp tais oppia vippaustakaakiertoheiton (tai jonkun sellaisen  "heitä poispäinkäännöllä koira sun edessä, kun et ehdi kuitenkaan työntämään" ohjauksen). Vanttu teki vähän vinokeppejä (kuusi kappaletta ihan auki, nyt osaa melkein mennä siitä välistä). Ja V teki myös tokohypyn kerran lelulle ja kerran hyppäsi, huusin seis ja heitin lelun. Hyvin tämä.

Sporttikselta Jennyn treeneihin Tuusulaan. Hurraa siis odotteli traikussa Sporttiksen pihalla. Se on kyllä joissain suhteeessa tosi helppo. Voi lastailla yksin, hyvä kuljettaa ja mukisematta odottelee trailerissa. Ja ei kait ne treenitkään ihan huonosti mennyt, kun valkku totesi Hurraan näyttäneen muutaman oikein hyvänkin pätkän ja toivoi mun edes vähän jaksavan keskittyä se ratsastamiseen...

Muuta en sitten ehtinytkään eläinten kanssa treenata. Vähän töitä, siivousta ja Prismassa käynti. Ida tarvi nokkahuilun. Ainoa nokkahuilu oli Niiskuneitiversio, maksoi 4,5 egee. Tuleekohan lapsestani nyt uusi Sibelius, kun äitee satsasi hurjasti musiikkiuraan? Tai tekihän Vanttu iltaruoalle tatsausta pediltä maahan. En ole oikein muistanut tätä(kään) kotitreeniä. Nyt sitten asensin sen odottamisen ja vapauttamisen samalla. Mun ja Vantun kärsivällisyys on onneksi samoissa millisekunneissa. Olimme tyytyväisiä hetken odottamiseen (namit edessä näkyvissä).

Janitan luona isoimmat ongelmat on mun käsittämätön kyky luulla ehtiväni joka paikkaan. Ja jos voisi mennä kolme metriä lyhyempää reittiä, valitsen silti sen pidemmän??  Ja on nuo koirat niin erilaisia (kirjoitan joka viikko tämän saman asian), että en ihan vielä osaa valita niille sopivia suunnitelmia.

Mitäköhän muuta. Ai joo, niissä ti treeneissä teinikoira vetäisi heti hienon nollan. Ja haki 90 asteen avokulmakepit kaikilla mahdollisilla versioilla, myös tosi kaukaa. Hyvä Håp! Ja mökillä pyörivät supikoiran sonnassa, paitsi Rosso ei.
 Vanttu leikkii kukkulan kuningatarta.
Ja välillä Rossonkin kuva!


lauantai 2. marraskuuta 2013

Vapaata

Pitkä aamulenkki järvimaisemissa Idan, Hurraan ja koirien kanssa. Aivan ihanaa oli.Hurraakin käyttäytyi, eikä kiikutellut Idaa, vaikka meni ilman talutusta yli puolet.

Sieltä aksaihmisten tokotreeneihin. Mutta niinvaan sain apua (eriasia opinko). Jos mä seison ajatellen polvien lukitusta taakse, en pysty venkuroimaan (ja Håpilla on vaikeuksia tulla sivulle...). Täytyy tämä laittaa testitreeniin. Ja paikallaoloissa kuulemma nyökkään hovikumarruksen jokaisen käskyn kanssa. What??? Ruutu oli tänään haasteellinen, kun halusi mennä matkalla oleville merkeille. Ohjattu, tunnari hyvät. Z ei mennyt istumaan ekalla käskyllä. Paikallaanolot koiran osuus hyvä, mutta vähän sekoili muiden antaessa käskyjä. Metallinouto vaisu, mutta hakeehan tuo. Jos heitin 10 metriä sivuun ihan esteen tasalle, ei tuonut takaisin hypyn kautta. Olipa hyödylliset treenit. Mähän en kimpassa treenaa oikein koskaan, pitäisi ehkä kyllä.

Vanttu teki lämiskää ja ruudun (Satu taputti oikeaa kohtaa). Ruutu nyt aika vaiheessa, mutta täytyy aina välillä muistaa tehdä. Lähinnä Vanttu leikki Rotin kanssa. Näillä kahdella valopäällä on kyllä niin yhteinen sävel että. Vauhti tosin korvaa aika usein järjenkäytön. Ja niitä melkein pelkää, kun tulevat miljoonaa kohti ja ikinä ei voi olla varma muistavatko väistää. Kotipihalla Vantulle vielä oman hakua ja sitten laitoin neljästä kepistä aika leveän kujan, jonka läpi sai juosta. Koska eilen ei sitten mennyt kait kertaakaan ilman remmiä niitä vinokeppejä oikein. Tein pienen videopätkänkin Vantun treeneistä. Otin myös Håpin käännöstreeniä videolle. Pitäisi jaksaa katsoa se ajatuksella läpi.

Iltapäivästä vielä 15 kottarillista lehtiä kompostiin pihalta. Ja vasta olisi puolet tehty... Ja tuossa luvussa ei ole aiemmin tällä viikolla viedyt. Olen aika väsähtänyt nyt, taitaa olla huono kunto.

Elsa on tänään opettanut Vantulle kierimistä. Alkuun ei meinannut millään tajuta, nyt on jo aika monesti kierähtänyt. Elsa myös teki istu-seiso asennonvaihtoja. Voisi mennä paremminkin, mutta ihan yhtä huonosti tekee munkin kanssa. Dot oli muuten sairaan makee tänään, sellaisen asenteen kun saisi Vanttuun laitettua...
 Vantun mielestä vielä voi hyvin kahlailla. Olisi varmaan uinutkin...

Mäkin halusin hetkeksi satulaan, pääsääntöisesti Ida kyllä tänään ridasi.

torstai 31. lokakuuta 2013

arjen hulinaa

Viikko vierähtänyt kait lähinnä töitten parissa. Varmaan ennätysmäärä hevosten hampaita laitettu, no onneksi niitä on kiva laittaa.
Eilen olin yhdellä tallilla pelkkä Håp töissä mukana. Päästin sen vikan hepan kohdalla ulos. Noin vartin päästä olimme pois lähdössä. Ei löydy koiraa mistään. Soitin lopulta Inkoon löytöeläinkotiin. Sieltä sanottiin, että Hangontieltä poimittu pieni pystykorva talteen. Pari puhelua ja sain ilmoituksen, että tämä pieni pystykorva on Håp ja sen vopi hakea Pikkalan ABC:ltä. Huhhuh. Håp oli onnellisen näköisenä rullakossa ja söi koirannamia ystävällisen henkilökunnan pitäessä sille seuraa. Aivan ihanaa, että selvisi hengissä. Ja ei pääse enää ikinä sillä tallilla ulos ilman valvontaa.
Ollaan me treenattukin. Ainakin agia. Tiistaina putkensuunohitusrata ja pikkaisen käännöksiä. Eilen Rannikon Timon treeneissä Håpin kanssa. Ja Hopsuhan ihan kääntyi? No ei nyt joka kohdassa, mutta tosi monessa. Mun pitäisi kait luottaa siihen enemmän, RYTMITTÄÄ, ja paljon selvemmin sanoa, että käännös tulossa. Silloin osaa kääntyä...
Tänään junnutreenit. Håp meni Idan kanssakin paremmin. Ida opettelee vastakäännöstä, vedolla ei teinikoira tule mihinkään. Suvi oli ok, hienot kontaktit teki. Rataantutustumisen aikana Vanttu puuhasteli kaikenlaista. Pussia aika ok. Kerran tai kaksi meni ohi, mutta muuten ei tartte enää pitää yhtään auki ja pyrkii suoraan eteenpäin. Rengasta maksikorkeudella. Ok, jos menin toiselle puolelle kutsumaan leluavun kanssa. Ilman apua ei vielä mene. Pari niistoa. Keinua ensin lelulle sitten laitoin lihapullaa päähän liiskattuna ja lähetin yksin eteenpäin. Aika makee? Tai se 2on-2off vähän hakusessa, mutta paranee tuokin. Ja vielä ehti tehdä tokohyppyäkin. Muutama kerta niin, että sanoin hyppy, kun oli hyppäämässä heitin lelun eteen. Hyvä. Kerran sanoinkin seis ja kävelin luo. Peruutti pari askelta, sitten muisti "ai joo, ei saa liikkua". Ja pikkaisen seuraamista ja pari kertaa maahan sivulta. Käsiavulla, mutta oli nopeutunut. Miksiköhän? Tai on tehty maahan kyllä, mutta auttaen ja koira muhun päin.
Ja teki Vanttu eilen kierrosta stoppeja ja sivulle tuloa. Ja Håp teki ohjatun. ja molemmille tunnari. Ekaa kertaa nyt niin, että Vantulla oli kapulakasa sivummalla ja meni hakemaan sitä omaansa lehtien alta vierestä. Osasi??. Se lauta, missä kapulat kiinni, vielä tekemättä. Ja Håpille myös jääviä ja seuraamista.
Ja varmaan jotain muutakin, en enää muista.
 Nämä ylemmän kuvan sankarit joutuvat nykyään naruun, kun päästän Hurraan irti. Eivät hallitse "sisäisiä ääniänsä" ja nipsivät turpaan/kintereisiin ilman kieltolakia.

Hurraa on hassu. Meni ihan itse leikkimään vesilekkejä. Harmi, kun lähellä ei ole paikkaa, missä sen kanssa voisi uida. Saattaisi ihan tykätä.

maanantai 28. lokakuuta 2013

kisoja


Hieno Pörje (Suvin ja Cosmon lapsi).



Ilman suurta menestystä. Tai sitten sitä vaan haluaa liikaa. Håphan teki kuitenkin kaksi nollaa viikonlopun aikana, onhan sekin edistystä. (ja neljässä radassa lukee hyl sen lisäksi).

Suvi lauantaina ok eka rata, paljon osallistujia ja aika riitti kolmanteen sijaan. Ja tämä ohjaaja ei ole onnellinen, koska olisin halunnut voittaa? Rataan mahtui yksi kaarre (meinasi mennä loppuhypylle kääntöhypyn sijaan), muuten oli hyvä. Taisi Suvi tehdä toisenkin nollan suvittaen ja enhän mä siihenkään ole tyytyväinen. Håpin lauanatain nolla oli "mennään kuuhun" rata, irtosi lopussa mun varoessa okseria toiselle puolelle rataa. Kun ei ollut esteitä siinä kohtaa, sain kerittyä takaisin oikealle kartalle. Ei olliut hyvä aika ei... Hyl ratojakin tuli, Suvin jätin selän taakse ja kun en katsonut taisi jättää hypyn tekemättä ja seuraava ainakin nurinpäin.
Sunnuntaina Lempäälään, meinasi ihan hermo ensin mennä kotimatkalla. Ohjasin ilman asennetta, joka radalla Suville yksi kämmi. Ja koira oikeasti kulkisi hyvin. Ihan itse töpeksin. Håp teki yhden ihan ok nollan, jäi silti kärjestä melkein kolme sekuntia. Kontaktit varmaan ja sitten se, että joka hypyllä käännökset pikkaisen valuu... Käännökset nyt supertreeniin, samoin ansaesteiden (varsinkin putket) ohitukset siihen samaan tehotreeniin.
No harmitti kovin, mutta tarkemmin tuumittuna ehkä maailma ei kaadu agilitykisoissa epäonnistumiseen? Ja mulla on terveet koirat, riittää kun itse saan paketin kasaan. ja Hopsu on aika kakara vielä, ehkä sen ei tarttekaan kaikkea vielä osata... Ja Suvi osaa jo paljon, ja osaa olla nopeakin. Jos nyt itse vähän keskittyisin sen kanssa menemiseen ja koko radan ohjaamiseen.

Ja noin muuta pohdiskelua. Koirat ovat kovin erilaisia. Ehkä mun tarttis miettiä enemmän kummankin koiran kanssa vaihtoehtoja, ja opetella erottamaan hankalat paikat niiden kanssa radalla. Ja jos ei pärjää pikkukisoissa, tuskin sitten niissä isommissakaan? Eli vähän keskittyneemmin ja vähän iloisemmalla asenteella seuraaviin koitoksiin.

Lempäälässä oli kyllä kiva tavata Sirpa ja Pörje. Pörje on kyllä aika makee. Kääntyy ja menee kovaa. Ja saa hyvät ajatkin, kun Sirpa ei enää seisottele vuotta kontakteilla :)

Ja Vanttu oli Vanttu. Tohotti onessaan, sama se missä ollaan. Taas on vähän unohtunut treenaus sen kanssa. Mutta ollaan me muutamia asennonvaihtoja tehty ja seississä pysymistä ja seuraamista. Mika kysyi, että milloin Vanttu aloittaa kisaamiseen? Kun vastasin, että 11 kuukauden kuluttua, mieheni kommentoi, että sehän on ihan turhake ennen sitä... No saahan sillä niihin tokokokeisiin mennä ennen "oikeaa" kisauraa. Ja sitäpaitsi Vantun kanssa on hauska treenata, ei se mikään turhake ole. Tai on ainakin kallis turhake, taas on tihulista kasvanut.



perjantai 25. lokakuuta 2013

Tehoaamu

Että mä tykkään mun perjantaiaamuista.
Ensin koirien kanssa Sporttikselle 65 minuuttia meni. Rakensin radanpätkän, Suvi treenasi puomilta sivupyörityksiä ja vähän persjättöjä ja takaakiertoja 360 astetta. Sillä on joku "vika" nyt. Menee niin hyvin! Vanttu aloitti seuraamisella. Seuraavaksi Vanttu teki penen persjättöharkan. Ja välistävetoja. Nämä olivat eilen vaikeita, tänäänkin aluksi, mutta loppuun muutama onnistunut. Vanttu jatkoi rengastreenillä, tarvii lisää. Vanttuhan ei ihan ole se penaalin terävin kynä. Vauhtia on, mutta rengastakin on nyt annettu tarjota ainakin kolmesti. Kyllä Håp ainaskin osti idean aikoinaan aika heti. Vanttuliina paahtaa kovaa, milloin renkaan läpi, milloin siitä sivusta. Ei oo niin nokonuukaa Vantsukan mielestä. Tokohyppy hyvin lelulle, palauttikin sen lelun pari kertaa hypyn kautta. Sitten yksi seis, jumitus ja paluu vierelle. Seisoi vinosti, mutta seisoi!
Håp autosta ulos ja putkenpäänohitustreenit. Niistä tuli myös hypynohitustreenit ja puominohitustreenit, koska en ollut tajunnut pienen teinikoiran kykenevän bongaavan myös nuo ylimääräiset. Mutta meni Håpkin pienellä väännöllä. Ja sitten laitoin tehotreeniin ne käännökset. Tarttee kyllä näitä jatkaa. Mutta ehkä sain sylivekin myytyä? Muutama kontakti. Loppuun z ja metallileikkiä.
Vantulle vielä metallinoutoa. Sillehän on herttaisen yhdentekevää mikä kapula on noudettavissa. Samalla tavalla tuo melkein ja vain melkein sivulle. Mutta kivaa oli, ja mua ainakin nauratti, kun tekee pupua, menee maahan ja lopuksi heittää kapulan eteensä, ei anna mulle...
Ja sitten neiti "oppi" kepit. En jaksanut enää kolmatta kertaa tehdä niillä porteilla, vaan laitoin kuusi vinokeppiä tosi aukinaisena. Koska en jaksanut hakea remmiä autosta, meni heti ilman. ja meni hienosti! Ehkä muutaman kerran missasi jonkun välin, mutta käytännössä juoksi miljoonaa pomppien kujan läpi oikein. Vinokepeillä mennään siis jatkossakin. Ja vähän loppuun sitä lämiskää. Jos lämiskä maassa, ei tajua kyllä ollenkaan.
Ja Sporttikselta Hurraata ratsastamaan. Maastoilua koirien kanssa ja pikkaisen maneesissa. Tänään ei ollut ykkösvaihtopäivä, mutta sainpahan edes ridattua. Ja kokeilin mennä huvikseni ilman suitsia. Ei ihan heti osattu, mutta saan mä sen laukkaan ja raviin ja laajalla kaarteella käännettyä pelkällä istunnallakin...
Mä niin tykkään vapaapäivistä!!!

Ja eilen lapsilla Sepon treenit. Oli ei ihan niin helppo rata. Varsinkin Elsa ja Suvi oli ihan ässiä, Ansaesteiden ohi tuosta vaan ja upeita persjättöjä. Ida esitti myös hyviä pätkiä Håpin kanssa, joskin Hopsu nyt haeskeli noin kymmenen väärääkin estettä. Mutta jossain välissä Seppo on noille saanut aika monta tekniikkaa opetettua ja lapset olivat kyllä niin päteviä. Myös Leo Saaga ohjaimissa alkaa olla sikamakee. ja vielä hienompaa toki siinä, että Saaga on itse koiransa kouluttanut!


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

treenit ne jatkuu

Tai tänään ole mitään tehty. Koirat saivat kirmata yhdellä tallilla puolitoista tuntia ja kyllä ne kirmasivatkin. Harmi, kun Vantun, Rosson ja tallin westien leikkiä ei tullut videolle. Olivat juosseet ison turvekasan päälle ja sieltä pressuliukumäkeä liukuen alas...
Vanttu treenannut ministi ruoalle sitä kävelystä pupuun ja siitä maahan. Jos annan sen tulla mua kohti, saan tämän onnistumaan aina välillä, Ja sivulle, seuraamaan ja muutama kaukojen vaihto "tiukoilla" kriteereillä. Tällä vauhdilla on kisavalmis juuri ennen eläkeikää.
Eilen Jessican luona. Håp teki EVL liikkeet kahdessa osassa. Ekassa innostin ja piippasi, mutta oli innokas (Håpiksi). Tokassa olin vaisumpi, ei piipannut, mutta intokin huono. Ruudun paikkaa vahvistettava, tunnarissa älä sano uutta käskyä, jos ei heti lähde kunnolla haistelemaan (nyt haeskeli hetken maasta nameja). Ohjatussa oli hönö.
Ja Vanttu. Seuraaminen parempaa, ota paljon alussa, kun oikein innokas. Varo kyyläämistä. Hyppyä voisi tehdä enemmän, vaikka ei tuo enään jäänyt mahastaan siihen kiinni. Ekat pari meni kyllä ohi lelulle. Nouto on haasteellista, hakee kyllä, tuo melkein, mutta vain melkein, sivulle. Kokeiltiin nostoa, vaikea on ajoittaa se palkkaaminen oikein. Seisomisessa pysyminen pitää opettaa erikseen. Jessican kanssa pysyi kyllä, mun kanssa esitti pupua, kaukojen vaihtoja, high fiveä...
Näistä tokotreeneistä saa kyllä treeni-intoa.
Illalla agitreenit, lämiskä paranee. Yhtä hyppyä ja putkea miten sattuu ja niin se menikin miten sattuu. Mutta ihanan nopsa keinu Sadun avustuksella. Namipalkka päästä ja siitä lelulle, minä lähetin parin metrin päästä. Ja ei oo hidas!
Håp teki vauhtiratatreeniä, ja vähän putkenpäänohitusta. Pitää vaan uskaltaa sen kanssa ja ohjata...

Ja Hurraa varmaan mätänee talliin, kun en ehdi sitä ratsastaa. Pari kuvaa otin eilen.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Turkupäivä

Kirjoitan nyt ylös taas itselleni muistilistaa (vaikka varmaan olen jo 24 tunnissa unihtanut enemmän kuin puolet).
Lenstulassa

Håp:
-tee innostustreeniä. Eli tullaan kuin kehään, ja palkka voikin tulla vaikka yhden liikkeen jälkeen.
- erottelu/motskatreeni. Oli aika hauska. Lähetettiin merkille ja siitä saikin mennä palkaksi kepeille. Ja sitten takas siihen merkille ja nyt mentiinkiin toisella puolella olevaan ruutuun. Tuntui toimivalta!
-luoksetuloa ihan suoraan palkalle välillä

Vanttu
- hohhoijaa. Tää elohiiripenneli on kyllä aikamoinen työsarka.... No seuruussa jumittaa sitä palloa ja kyylää. Ei palloa. Palkkaa namilla tai repimislelulla oikeasta kädestä.
- tee sitä oman piilotusta niinkauan kuin on lehtiä (osaa kyllä aika kivasti käyttää nenää tässä)
-istu maahan jatka "pupusta" maahan.
- katso asennonvaihdot sivusta, niin näet pysyykö takajalat paikoillaan niissä.
- koita tehdä liikkeestä maahan temputtamalla leikkipupun kautta. Tekee nyt aika hitaan, pystyisi parempaan.
- noudoissa tee muutama jumitusnosto ennen heittoa
-hyppy on nyt "alokas valmis". Eli muutaman kerran teki lelulle hyppyä. Sitten kerran pikkujumituspallolle ja palkka seisomisesta. Vika kerralla lähetin hypylle, seis, jumitin pallokädellä ja kävelin Vantun viereen. Se on siinä!
- pitäisi se alusta opettaa taas. Ruutuun muutaman kerran. Mutta Sadun mukaan lämiskäopetus ja alustaopetus riitelee keskenään, ehkä lämiskä menee nyt edelle hetkeksi ja palataan alustaan, kun osaa runninkin.

Jaakkoagi

Håp
-älä "harakka huttua keittää" tyyliin keitä puuroa esteen edessä seisten pylly pystyssä. Tämä ei käännä koiraa. Vaan tee se sylivekki. Jos hyppää liian läheltä, hyppää vinoon ja ei pysty kääntymään. Pieni vekki ennen ponnistusta auttaa kääntymään. Ja Hopsu pystyy kääntymään, ei vain ihan joka kohdassa osaa.
- Ki Jon Il tyyppinen käden heilautus lähettää sen koiran kuuhun. Jos et heilauttelisi.
- kontakteilla vaadi vaan sitä oikeaa paikkaa systemaattisesti. Koska näyttää pysähtyvän joka tapauksessa ja ei tule läpi luvatta, kannattaa mieluummin olla innostava ja ei huutaa rumasti alas.

Suvi
- sylivekissä vasemmalle mun oikea jalka ja käsi edessä. Liiku, älä pysähdy.
- Suvi ei irtoa niinkuin Håp, mene kohti estettä, kunnes lukinnut sen

Vanttu
-teki sivuirroitusta ja oli pätevä
- persjätöissä ei mennyt, kun en kääntänyt päätä vaan juoksin vaan lentokoneena kädet sivuilla mihin sattuu. Jos osaisin kääntää pääni, menisi koirakin...

Siinäpä se. Illalla olin katsomassa estekisoja. Kivaa sielläkin. Ja kotiin tarttui vaan muutamat sukat ja yksi t-paita. Normaalia parempi suoritus.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Sopivaa treeniä sopivasti

Tai siis oikeastaan olen pohtinut, että mikä on sopiva määrä treeniä?  Ja en mä mihinkään järkevään lopputulokseen ole päässyt. Varmaan mun koirat treenaa aika paljon, Suvilla alkaa olla takana jo vuosia paljon treenaamista. Sen terveys ja pää on kestänyt, ehkä jokaisen koiran ei kestä? Ja varmasti olisi hyvä treenata vaikka vähemmän, mutta ajatuksella. Tämä sopiva ja oikeanlainen treeni on mulle kyllä hankalaa, monesti vaan tekee jotain ilman senkummempaa ideaa...

No viime sunnuntaina ei treenattu, vaan kävin Purinalla agikisoissa. Tai treenasi Vanttu pihalla vähän renkaan tarjoamista. Suvi juoksi tosi hienosti ekan hypärin, tuli toiseksi häviten reilun kymmenyksen Reille. Vaikeasta agiradastakin selvitimme sen hankalan kohdan, sitten kosahti helppoon takaakiertoon. Ja vika rata oli ihan kamalaa tökkimistä.  Håp osasi paljon ja vielä enemmän oli sellaista mitä ei osannut. Vika rata oli itse asiassa Håpille paras, yksi rima mun sähinällä alas, muuten nolla (+yksi iso kaarre).

Eilen en tainnut tehdä normilenkkien lisäksi mitään. Tai jotain ruoalle asennonvaihtoja ajatuksella (!), että Vanttu pitää takajalat paikoillaan. Tänään taas olen pohtinut Vantun seuraamista ja sivulle tuloa. Edelleen jäkittää ja jää esim. lelulle tosi helpolla kyylään, eikä tuu tarpeeksi eteen. Ja jos ei saa namilla houkutella, miten mä sen saan silleen haluamaan oikeaan paikkaan. Saan putkesta tai kierrosta kyllä aika kivasti, mutta en tarjoamalla.
Illalla olin agitreeneissä, reipas juoksurata- Håp aika pätevä, kunhan ennakoin ajoissa käännökset. Suvi meni ohi! ekalla kerralla. Kaksi rimaa sille myös. Mutta hitsi, kun tuo mammakoira menee miljoonaa tällä hetkellä. Vanttu teki Sadun avustuksella lämiskää. Pitää vielä vähän vahvistaa halua lämästä, ei pelkkää maassa makaavaa alustaa vielä osaa painaa kovaa. Muuten Vanttu on Rotimainen. Menee kovaa ja ei ahdistu, vaikka on vähän mitensattuu vaikka kontaktilla. Eli keinulla pitää saada fokusoimaan eteen, nyt tulee kovaa ja jää tuijottamaan mua ollen ihan poikittain siinä alastulolla. Ja Vanttu teki vielä pussiakin. Piti pari kertaa pitää ylhäällä, ennenkuin muisti, että voi mennä kovaa läpi.
Aamupäivästä kävin Elsalle pitämässä ratsastustuntia. Yleisö (yksi henkilö) oli ehdottomasti sitä mieltä, että ammatinvalintani osui oikeaan, kun en ryhtynyt kokopäiväiseksi ratsopeksi. Olen itse samaa mieltä, senverta tuli huudettua. (Mun toiveammatit lukiossa oli ratsope tai ell-lekuri).

Ainiin ja lisäyksenä oppimiseen. Mullahan on nämä kaksi vanhinta lasta, jotka ovat kahlanneet koulunsa (Jaakko jo ylioppilaaksikin) ja eivät osaa ruotsia ollenkaan. Jaakko esitteli itsensä lukion ekalla vielä "jag har Jaakko" ja tokalla "jag är Jaakko". No nyt on Elsallakin alkanut ruotsinkielen opiskelu. Takana aika tasan kaksi kuukautta, osaa esitellä itsensä, kertoa missä asuu, koittaa saada lauseita aikaiseksi noin 20 sanalla. Ja tuolla vauhdilla osaa varmasti lukiossa jo kohtuu kivasti. Ja oppimismetodina motivaatio haluta oppia ja jatkuva yrittäminen. Kai se halu oppia pitäisi saada siihen koiraankin, niin sitten voisi laittaa montakin toistoa ja siitä se "osaan hyvin" sitten tulisi?


lauantai 12. lokakuuta 2013

Toinen ykköstulos!

Mun teinikoirani ei nyt ihan kirmannut, mutta rauhallisen huolellisesti teki kaikki liikkeet ja sai toisen ykköstuloksen. 281p ja toinen sija. Kyllähän se hurjasti häviää innossa ja vauhdissa esim. Hannan Paavolle ja Jaakon Hopelle (tänään kisoissa mukana, Paavo voittikin hienolla esityksellä), mutta hyvä näinkin. En tiedä osaanko/pystynkö/jaksanko nähdä vaivaa ja saada Håpia vauhtikoneeksi tokossa. Ehkä mä käyn vielä ne vikat kerrat jollain kiltillä tuomarilla ja otan sen viimeisen ykköstuloksen "sääliykkösellä".
Mutta noin analysoituna. Paikkaliikkeet 10. Idan mukaan oli kyllä kerran istumisessa haistellut maata? ja vähän pyöritellyt päätä makuussa. Tunnari 10. Kaukot 8 (kaksi käskyä sivulta maahan, ja pikkaisen vinosti makasi loppumakuussa). Metalli 9 tai 8. Pyöräytti kapulaa jalallaan ennenkuin otti suuhun.Mutta palautti hyvin, vaikka heitin taas ihan vinoon.Seuraaminen 8, meille oikeasti aika hyvä seuruu? Ruutuun tartti kaksi käskyä, ekalla oli liian lähellä reunakapulaa 9. Ohjattu 9, minusta meille hyvä, mutta merkki kootussa laukassa, ei kovaa. Z kait 8, olin kuulemma liian lähellä tötteröitä itse ja koiran linja oli jotenkin sivussa sentakia. Lisäksi unohdin yhden mennään käskyn ja Håp tuli mukaan itsestään (näin ei kait saisi tehdä?). Luoksetulossa aika kivat stopit, vauhtia vaan saisi olla enemmän 8.
Minä heilun edelleen, ehkä inasen vähemmän kuin joskus. Mutta nyt keskityin taas niihin väleihin ja koitin pitää pientä bordeshollieta hereillä ja innokkaana.

Huomenna taas agia!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Paljon hyvää

Jotenkin tänään osasi olla kiitollinen aika monesta asiasta. Viikoon on mahtunut muutama tosi ikävä uutinen, niin ehkä sitä sitten niiden valossa osaa arvostaa näitä hyviä juttuja?
Aamulla Hurrailemassa. Nyt on se vaihtoenkka jokaisessa kuusi. Seitsemän oli jo hyvin lähellä...
Upeassa ilmassa sai ratsastaa ja siitä Sporttikselle omatoimitreeneihin. Että mä tykkään näistä perjantaiaamuista. Vanttu teki ensin. Aloitin lämiskätreeneillä. Kun ei kukaan pidä hetsikiinni, ei tule ihan niin miljoonaa lämäsemään, mutta aikas kovaa silti. En kyllä ihan ole varma, että luuleeko Vanttu, että pitää painaa mua vai alustaa? Koska mökillä illalla tuli tosi monta kertaa ja sinkaisi ihan hirveällä voimalla mua vasten (yleensä selkäpuolelle). Sitten vähän päällejuoksua, olisko mennyt kerran tai kaksi ohi, sitten hoksasi mitä pitää tehdä. Keinu 2on-2offilla kahdesti mun ollessa ihan vierellä ja kerran niin, että olin reilusti sivussa. Meinasin aloittaa keppitreenit, mutta en osannut päättää millä systeemillä tekisin. Laitoin sitten kahden "portin" välistä (tai siis kaksi porttia peräkkäin silleen vinossa) muutaman kerran ja päätin sittenkin tehdä sen niinkuin muillakin, vinokepeillä,, sen mä jotenkin osaan. Meni Vanttu ne portitkin, mutta mulla menee sata vuotta tajuta, miten ne laitetaan. Loppuun vielä Vanttu teki seuraamista ministi ja sitten tokohyppyä. Ekaksi lelulle. Nyt hyppy oli ekaa kertaa (Jessicaretken jälkeen) melkein normikokoinen. Ja osasi! Eli hyppy sanalla lähti hienosti lelulle. Sitten meni jo tyhjäänkin. Seisomisen sijasta tosin lakosi maahan, mutta silti hyvä.

Suvi teki keksimäni radan. Hieno putkensuun ohitus käsi komennolla. Mutta tökki alkuun lähetyshypyllä ja niiston tapaisella ohjauksella. Ja meni puomilta putkeen, eikä sivussa olevalle oikealle esteelle. Mutta tämä ratkesi, kun vaan siirryin sen sivuhypyn toiselle puolelle ja jätin Suvin tekemään puomin yksin. Aika vaikea oli myös pituudelle lähetys tyhjään (en ehtinyt yhtään lähellekään sitä pituutta). Mutta Suvi on silti makee melkein kaikessa muussa...

Håp harjoitteli ensin sitä putkensuun ohitusta, laitan nyt siihenkin sen "käsi" sanan. Ei ollut helppoa ei. Mutta pitää vain harjoitella, kun hoksasi idean, meni aika kivasti. Håpille ei ollut puomi vaikea. Ja Hopsu irtosi myös pituudelle. Mutta varasti kerran keinun, kun putki houkutti edessä. Kerran metallinoutohyppy, ihan ok, mutta ei miljoona mennä. Metalli suussa pikkaisen agia. Ja z ja seuraaminen. Ja ruutu hienosti, oikeasti hienosti, pihalla. Ekaksi tosin hetsiruutu alle namikipolle. Ehkä se auttoi, kun meni sitten tyhjäänkin ihan älymakeesti.

Illalla mökillä metsälenkki edelleen upeassa ilmassa. Ja siis ne tämän päivän kiitollisuuden asiat on mm. mulle sopivat ihanat koirat, jotka ovat ainakin tänään terveitä ja ihanan hömelöitä. Ja ei se heppakaan ole ihan huono. Ja kiva työkin.




tiistai 8. lokakuuta 2013

runninki

Jätin Suvin iltatreeneistä pois ja Sadun avustuksella asennettiin se "paina voimalla molemmat tassut" siihen lämiskään. Vanttu osti tämän alkuharjoituksen heti. Mun oma systeemi olikin ihan pölö. Nyt koitan vahvistaa tätä ja kyllä siitä vielä se runninki tulee. Eli koira tulee pikkaisen liikkuvaan lämiskään mun sivulla ja samalla lentää lelu toisesta kädestä, kun molemmat tassut napsahtaa vauhdista siihen alustaan. Hyvä, että ihmisellä on itseään viisaampia ystäviä.
Se sama Satu sai myös Håpin menemään ohjeillaan kaikkein ansaesteiden ohi oikeille esteille. Mä en ihan tajua miten mun olkapäät pitää olla. Jotenkin pitää vastakkaisella kädellä vetää ja uskaltaa liikkua. Vaikka en ihan tajunnutkaan, systeemi selvästi toimi!
Ja tokotuksessa epistolassa oli Håpille ruutu, tunnari, ohjattu, kaukot. Menee liian hyvin. Nyt menee varmasti viikonloppuna pieleen :). Tein ruudun Lentsuopein ja meni ihan agietenemällä sinne! Vanttukin teki ruutua, kipolle kerran, sitten lähetin huvikseni tyhjään ja hitsi vie, sinnehän se ampui. En uskaltanut toistaa. Vanttu haki myös omaa kapulaa lehtien seasta. Kai tässäkin pitäisi edetä. Ja noudossa toi jo mun viereen, vasta sivuun kääntyessä sylkäisi ulos. Jonkinlainen enkka tämäkin.
Lämiskätreenien lisäksi Vanttu teki putki kaksi hyppyä eteen-lähettämällä. Ja viskileikkauksen alkua. Ja pikkaisen niistoa. Ja ihan vaan hypyn tarjoamista. Nyt niin, että hyppy oli poikittain mun edessä. On se vaan kiva treenikaveri ja niin mun käteen sopiva. (ja tänään käsi tuntui sopivan aika hyvin Vantunkin suuhun- eli puri).(Tuhotöiden lista kasvaa joka tunti. En jaksa dokumentoida enää). Jokohan kohta voisi aloittaa jonkinlaisen keppiopetuksen... Jos vaikka tekisi kujaa tai edes keppien ekan välin tarjoamista?

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ihana. Ja niin rasittava.

Vanttu nimittäin. Aamulla huomasin, että oli normaalin yöpuuhastelun (poltettavien roskien järjestely, pehmolelujen suolistus) lisäksi purrut vähän Jaakon kenkää. Lisäksi olivat päässeet yöllä kahdesti ulos, koska Suvi oli jälleen kerran ripulilla. (Taitaa olla, että Purinaruoka ei Suville sovi. Käväisi mielessä, että on viime aikoina ollut maha kuralla aika useasti ja mulla on myös ollut voitettuja Purinoita kohtuu tiuhaan. Pannaan mammakoira muulle sapuskalle takas). No tää rakas pentuni oli koko pitkän työpäivän HÄKISSÄ autossa. Sai vielä olla monella tallilla irti ja varmasti sai ainakin parin tunnin ajan ihan juoksuliikuntaa työpäivän aikana. Oli silti onnistunut vetämään sinne häkkiinsä remmin, jonka puri rikki. Tulimme kotiin ja päätin syöttää Håpille ja Vantulle iltasapuskat tokotreenien lomassa. Sillä aikaa, kun Hopsu teki settiänsä, Vanttu kutoi sukkaa. Eli hävitti puikot mun sukanvarren alusta ja sotki sen lankakerän... Ja suolisti jälleen yhden pehmolelun. Ja söi tyynynkulman. Ja pikkaisen Mikan kuulokkeita. Ja saa kaiken anteeksi, koska osasi seurata edempänä ja kiersi hyvällä vauhdilla puuta, teki makeita istumisia maahanasennosta ja löysi ruudun... Kokeilin myös lämiskän yli juoksua. En jaksanut hakea palloa, niin heitin vain namia. Minusta osti ajatuksen fokusoinnista eteen heti? Vauhtia ei vielä ollut kuin ravin verran. Jospa huomenna heittelisin pallolla. Ja miten mä saan sen voimalla läppäsyn siihen? Oikeasti välillä meinaa mullakin mennä hermo kaikkeen tuhoon, mitä tuo "vahinkoeläin" saa aikaiseksi.Toisaalta mun kirjoittaessa tätä, nukkuu niin kiltin ja tyytyväisen näköisenä vieressä...

Ja Hopsu sai ruokansa, kun teki ruudun, ohjatun, z, istumisen ja seuraamista. Ainoastaan ohjatulle lähti ekaksi väärään suuntaan, otin uusiksi ja senjälkeen oli oikeinkin pätevä. Ehkä vaarallisenkin pätevä, koska viikonloppuna on kisat ja mustahan alkaa tuntua, että Håp osaa ne liikkeet????

Tallivisiittiä ennen kävin napsimassa vähän kuvia, kun oli niin nätti punainen puska taustalla. Rosso ei oikein osunut mihinkään kuvaan.





sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kisoja

Kisaviikonloppu. Eilen pikkukisat Kirkkonummella, niissä kyllä meni koko päivä, kun kisajärjestys olikin eri kun alunperin ilmoitettu. No seura oli hyvää. Suville sain kaksi vitosta aikaiseksi (kielto ja rima). Håp ampui miljoonaan putkeen ja kovaa ampuikin. En enää muista oliko siellä Hopsun kanssa joku hyväkin pätkä.
Illalla ja aamulla 1000kg kivituhkaa kottikärryillä mun kasvimaapoluille. Ihan pikkuisen jäi kesken (1 kottari odottaa huomista). Mun pihatyöt laahaa kyllä taas perässä, sipuleistakin osa edelleen istuttamatta.
Iltapäiväksi Janakkalaan. Mä muistelisin, että Håp teki aikoinaan kakkosissakin siellä tuplat. Eli täytyy olla hyvä kisapaikka! Eka rata hyppis. Suvi teki ihan kivan nollan, mutta aika riitti vain neljänteen sijaan (erot onneksi aika pienet, ei tartte ahdistua). Håp meni tämän radan muuten ok, mutta neljännen kerran putkeen hypyn sijasta tämän viikonlopun aikana. Toka rata oli hauska ja tosi helppo luukutusrata. Mentiin ympyrää vasemmalla kädellä ohjaten 2,5 kierrosta ja sitten maaliin. Ajattelin, ettei ole Suvin rata, kun sen laukka ei ole pitkä ja nyt ei hyötynyt kääntyvästä koirasta. No väärässä olin. Äitikoira ampaisi kaikki kontaktit (4kpl, A kaksi kertaa) hurjaa kyytiä (aika siinä ja siinä ottiko ne). Sai etenemän 5,42 ja voitti ylivoimaisesti. Vau!!! Håp teki (huomattavasti paremmilla kontakteilla ja hitaammilla kanssa) nollalla vikalle esteelle asti. Siinä oli taas millin päässä putkesta ja kiljuin kuin idiootti, ja tuli hypäten vikan esteen. Nolla!
Vika rata Suppana edelleen riskikontakteilla nopein, mutta nyt sai puomilta vitosen. Ja Håp oli nollalla tokavikalle asti. Mun "olen luonnetestattu pinseriksi. Vilkas, toimintakyky paineen alla olematon" ohjauksella aloin jo puomilla (kolmanneksi viimeinen) kiljumaan koiralleni, sain siitä ohjattua toiseksi viimeiselle. En ohjannut ja koira ampui taas avaruuteen lähes kepeille asti. Hurjaa huutoa ja takaisin kartalle. Vika hyppy puhtaasti ja meillä on nyt tuplanolla ja SM-nollat kasassa!!!!

Hyvä mieli. Tosin kisaaminen ei ole pelkästään hauskaa Suvin kanssa, kun yritän niitä viimeisiä EO pisteitä saada kasaan. Pakkovoittaminen ei ole kivaa... Mutta on se vaan uskomaton sesse.

Vanttu turistina. Teki nyt sitten vieraassa paikassakin keinun. Se on ihana. Oikein tykkää siitä pamauttamisesta keinun päässä. 2on-2off vielä vähän hakusessa (kun sitä ei ole oikein asennetukaan), mutta kyllä se pysähtyy sinne päähän jotenkuten. Ja parilla hypyllä eteenmenoa. Ja teki Vanttu vähän seuraamista ja pari istu/maahan. Ja esitti pupua tietty kans.

Eilen molemmille tokotoopeille tunnari. Håpille ruutu ja ohjattu. Vantulle sivua ja seuraamista.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Kaikkea kivaa

Eilen junnujen treenatessa minä hioin Sadun kanssa Vantun juoksukontaktisuunnitelmaa. Puhelun aikana teki myös monta kertaa vauvakeinun, meni putkeen ja kait jonkun maassa makaavan rimankin. Mun ei kuulemma kannattaisi niitä runninkeja opettaa, kun oma juoksuvauhti ei ihan Boltille vedä vertoja. Huihai. Musta on kiva oppia opettamaan jotain uutta. Maailmahan ei kaadu, kun vaihdan sen kontaktityylin ennen kisaikääkin vielä monta kertaa. Ja Vanttua on kiva opettaa.

Tokoteltu on tuon tuostakin vähäsen, kapulan pitäminen on Vanttupantulle tosi vaikeaa. Sylkäisee sen niin mieluusti äkkiä maahan ja nappaa sitten uudestaan. Mutta saadaan me jo muutaman sekunnin toistoja. Ja tänään sain muutaman kerran seuraaman metrin tai kaksi hyvässä paikkaa, kun laitoin koirulin putkeen ja kutsuin siitä sivulle. Kokeillaan nyt mitätahansa, jotta unohtaisi jätättämisen.

Mulla alkoi nyt Sporttisvuoro aina pe aamuisin. Ihanaa. Tänään olimme Elsan kanssa. Elsa opetteli Suvilla pakkovalssia ja jaakotusta. Håp teki Esan radan ennen A:ta kuvion. Tarkka sen kanssa pitää olla, ettei ammu pakkovalssihypyn sijasta edessä olevalle hypylle. Kontakti/putki erottelu ei ollut tänään ongelma. Vanttukin teki vähän Elsan kanssa. Se on hassu pentu. Ei ole keinuongelmaa. Meni itse kolme kertaa koko keinun ilman lupaa, kun silmä vältti. Aika kovaakin kulkee, ainakin penneliksi. Rengasta teimme ehkä nyt tokaa kertaa. Ei vielä tajua, mutta menee silti tarjoamisen kautta kohtuullisesti. Elsan mukaan Vanttu näyttää oppivan kaikki äkkiä. Teimme myös hetsiluoksetuloa, seis putkelta, merkkiä, noutoa ja sitä seuraamista.
Hopsu teki kaukoja ja puomin nopeutusta Elsan palkatessa edestä. Ja Suvi teki keinua tyhjään. Ja Håppana teki Elsan kanssa mysö Z:an istumista.
Ja kun kerran oli lapsi mukana, otin loppuosasta vähän Vanttuvideotakin.
http://www.youtube.com/watch?v=WkxQZHt2eDQ&feature=youtube_gdata

Hurraaratsastusta, liian vähän pihatöitä, siivousta tarpeeksi ja ne paperityöt edelleen odottaa.

 Vanttu on kohta ihan Suvin näköinen. Muuvitkin ihan samat.
 Elsa saa Hurraan kulkemaan hetkittäin jo lähes kivasti.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Jessican luona


 Rakas sittisontiainen

 Mielikuvitusestehyppy. Jostain syystä Hurraa näyttää kuvissa hienommalta kuin livenä.
Håp oli sitten ihmeen pätevä. Teki kaiken hyvin ja innolla??? Eli meni Hopsuksi kovaa ruutuun, haki molemmat ohjatut, kolme kertaa peräkkäin paras luoksetulon stoppi kuin ikinä ennen. No jotta ei nouse hattuun, kävin vaihtamassa sen somepennun tilalle.
Vanttu ei osannut mitään. Seuraamisessa edelleen jätättää. Ihan kuin kyttäisi lelua, tykkäsi Jessica. Samalla tavalla palkataan eteen kuin Lentsulassa, kokeillaan nyt namilla. Ja sitten voi tehdä ohjaaja peruuttaa, koira tulee kohtisuoraan ja siitä käännetään seuraamaan, palkka eteen leikkiä. Tämä oli (kuinka yllättävää), mulle hankalaa. Jessican kanssa Vanttu meni kivasti.
Luoksetulon stoppeja palkaten nopeasta tulosta (samat ohjeet Nadjalta, Lentsulta ja Jessicalta tässä).
Noudossa jatketaan niitä pitoharjoituksia. Varo palkkaamasta sitä tiputusta. Voi myös tehdä ihan läheltä välillä. Ja voisi tehdä hypyn kauttakin, jos koira tietäisi mikä on hyppy. Mun tuleva agikoirani kiersi matalan tokoesteen, kun ei annettu kiertää, hyppäsi tukea ottaen, kerran jäi mahastaa roikkumaan (vaan ei haittaa tuumaa Vanttu). Olipa kamalan näköistä!
Jääviä aika vähän sivulta tai ainakin eri käsky seuraamiseen, ettei ennakoi stoppeja ja jätätä senkin takia. Namia heittäen kauas ja siitä takaisintullessa seis tai maahan (itse voi vielä vähän peruuttaa).


Hyödyllisiä nämä oppitunnit ovat. Kun vielä muistaisi opit itse treenatessa.

Kotimatkalla ensin Vanttu kiersi lämppälenkillä sonnassa (kakki myös sinne halliin)., tallin kohdalla käytiin vähän Hurraan kanssa kävelemässä ja otettiin hupikuvia.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

agiltyä

Eilen Purinalla molemmille kolme rataa. Ekalta nollat, hyvä rata Suville. Huomaa, että lapset menneet viime kerralla. Pysähtyy kontakteille....Tai ainakin puomille ja eilen A:llekin. Keinu on nopsakka, siinä ei odottele. Håp teki kivan eka radan, kontaktit vähän hitaat, mutta muuten kulki ihan ok. Tokarata vaikeahko hyppis nopeille koirille, hyl molemmille. Joskin Hopsun hyllytin kyllä ihan omaa tyhmyyttäni, jätin ohjaamatta yhden hypyn. Ja Suvi ei sitten yllättäen osannut hypätä pituutta yksin????
Vika radalla torveilin Suvin kanssa, en enää edes muista mitä tein. Håp teki nollan, mutta nyt minä pyörin puolukkana taas rata hukassa. No koira meni siitä huolimatta oikeille esteille. Tämä ei saisi tulla tavaksi.

Tänään Ojangossa kahdella radalla. Suvi meni ekana, eivät saaneet ajanottoa käynttin, jäin vähän ihmettelemään, mennäkö vai ei. No, oli vihelletty radalle, niin menin sitten käsiajanotolla. Teki ok radan, olin taas itse hukassa hetkittäin ja Suvi joutui odottelemaan puomilla. No lasten ohjaukset vielä muistissa ja koira odotti. Håp teki minusta oikein hyvän radan. Nyt oli kontaktitkin paremmat. Sai nollan jääden puolisen sekuntia Suvin ajasta. Ei ihan huono! Ja tuli vajaa viidenkymmenen koiran luokassa kolmanneksi. Hyvä Håp! Vieläkin tuosta on mahdollisuus aika paljon petrata. Mun täytyy oppia kääntämään aikaisemmin, reagoi siihen rytmitykseen kyllä, mutta mä rytmitän (jos rytmitän), liian myöhään.
Toka radalla en edes halua miettiä Suvin ohjausta. Unohdin ohjata ja hyl. Håp taas meni sinne minne rintamasuunta näytti eli väärälle hypylle. Ja ei osaa A/putki erottelua kunnolla. Tietää mitä treenata. Ja Suvi ei sitten tosiaankaan pysähtynyt A:lle enää...Puomille sentäs vielä. No ens lauantaina lapset saa taas muistutella kontaktit. Ja mä "pilata" ne sunnuntaina. Sitten tuleekin agivapaa viikonloppu. Kait.

Mutta Håp oikeasti teki aika hienoja pätkiä. Jos ja jos, niin siitähän voi tulla hyvä?
Ida ja Suppana eilen iltalenkillä.