Tampere

Vieläkään en jaksa treenata edes Håppia, mutta onneksi lähdin Tampereelle. Idan murtumaepisodi, joka vieläkin kesken vähän sotki viikonlopun aikatauluja.
Tampereella hyvää oli, että hoksasin etten osaa kepeillä valssia edessä. Laitetaan treeniin (ja tuli heti treeni-intoa, kun hoksasi jotain mitä voi treenata!). Hyvää oli myös, että vika radalla (joka oli kohtuu vaikea ohikuljetuksineen), sain Suvin hyvin mukaani eikä ollut väärille esteille menossa. Se, että ei ottanut puomin kontaktia ei ollut hyvä asia, mutta niitä sivuvalssejakin voi nyt sitten treenata.
Hyppärin voitti. Oli minusta hidas ja kyseli kovin mennäänkö putkiin, mutta taisi muut nopsat koirat saada virheitä. Ei siinä pitkiä kaarteita kait ollut, mutta jotenkin vain tuntui tököltä.

Ja hienoa on, että Pörje saanut avosta ykköstuloksen ja Spes alokasluokasta saman. On Suvi periyttänyt hienoja tokogeenejä! (ja pennut saaneet aikas taitavat kodit, mutta sitä ei kuuluteta ihan yhtä isolla äänellä:D). Kuvassa Leo, joka saa nyt esittää Spesiä, kun ovat niin saman näköiset...

Lisäys: illan pimeinä tai ainakin hämärinä tunteina tein vielä vähän pihahommia. Håp alkaa olla kovin touhuissaan, kun ei ole saanut tehdä mitään kunnollista moneen päivään. Toi frisbeetä niin monesti, että innostuin pikkutokoihin. Olipas mukava tuo pennelin asenne! Tuolla draivilla kun oppisi tekemään, voisi tuosta tullakin jotain. Ja epistolassa oli seuraaminen, maahanmeno, seisominen seuruusta, stopit ja kaukot. Mutta kaikkia kait vain kerran ja niitä nopeita istumisia monta kertaa. Paranoo...