Ennen agiässämmiä

Ollaan treenattu kovasti tokoa Håpin kanssa asenteella, että treenataan vaan,jos ohjastaja hyvällä tuulella ja pitää olla innostettavissa oleva koira. Namilla ja lelulla palkkaillaan, mutta olen vähän lisännyt repimislelujen osuutta... Epistolassa on ollut niitä kaukoja, lisäsin nyt seisomisenkin sinne joukkoon (sitä tehdään vasta ihan läheltä). Koska en ihan muistanut, millä sanoilla Håpin pitikään mistäkin asennosta nousta, olen käyttänyt kaikkiin vaihtoihin seisomiseen NOU sanaa. Ei se silleen sinkaise ylös, mutta tekee aika hyvin maasta seisomaan läheltä ilman, että tassut liikkuu yhtään. Ja ne istumiset sujuu jo tosi kaukaa... Ruutuakin kokeiltiin, ei muistanut mitään. Meni joka tötterön taakse merkkiä tarjoamaan. lelulle hyvin. Ja kiva merkki. Seuraamista tehdään nyt vähän joka paikassa ja paljon täyskäännöksiä. Tulee välillä jo tarjoamaankin sitä:). Maahan liikkeestä tehty vain leikkimällä, tämä ei ole yhtäkivan näköistä kuin siellä viime viikonloppuna mun mielestä hyvinmenevillä. Jotain vikaa mussa varmaan on, kun olen niin tohkeissani tästä muka tylsästä lajista.

 Tässä kuva meidän jalkapallosta. Koska mulla on näin hieno kotona, en raaskinut ostaa narunpäässä roikkuvaa palloa tokoässämmistä.

 Myös lapset valjastettu innostustreeneihin.

 Ja kun Lentsu tykkäs, että mut muistetaan sieltä Kuopiosta ohjaajan kaukohypyistä- tässä todiste, että olen vahva periyttäjä.

 Koirien jälleennäkeminen viikonlopun eron jälkeen oli liikkis.

 Håp ui!!! Siis pyytämällä tai keppiä heittämällä, mutta silti. Hieno juttu minusta.

 Näin elämäni ehkä ensimmäiset kurjet mökkipellolla.

 Mökkimerkki.

 Narulelulla leikkivät myös äitee ja kakara.

 Suvi treenaa viikonloppua varten. Aika tasaväkistä kisailua jo.

 Äidin selän takaa voin ja uskallan näyttää kieltä sille. T. Håp

 Lisää treeniä.

 Olen vielä(kin) hengissä. T. Hertta

 Loput kuvat Sorlammilta.

Ja kuten ylläolevasta on helppo huomata, agia tehty paljon vähemmän. Suvilla piti olla viimeistelytreenit ja olikin, mutta innostuttiin Sadun kanssa tekemään rata ensin jälkikasvulla. Vaikea 18 esteen rata, joka mm. edellytti koiran osaavan itsenäisen puomin, poispäinkäännöksen puomilta jne. ei ehkä ihan ollut lasten kauraa. Menihän se jotenkin, ei ehkä ihan mitä just nyt Håpilla pitäisi treenata. Kotipihatreenissä on kepit, nyt menee 8 keppiä aika kivasti. Suvi teki viimeistelytreenit ekalla yrityksellä nollalla, vaan ei ollut sujuva nolla. Seuraavilla sain sitten jo virheitäkin ja aion mennä huomenna vielä viimeistelemään viimeistelyt. Suvi periaatteessa kyllä osaa tosi hyvin, mun pitää vain osata tehdä meille sopiva suunnitelma. Silti haluan tehdä vielä vähän kontakteja ja pari pyöritystä eri kulmissa olevilla esteillä. Musta on  ihan sairaan kivaa lähteä Jyväskylään! Aamutouhuajana mulla on vielä sekä joukkue että yksilöradat aamusta-kivaa sekin. Finaaliin, jos päästään jaksan varmasti odottella!

Muuten tehty lähinnä metsälenkkejä, talleiltu ja oltiin yksi yö mökillä. Töissä mulla on ollut lähinnä Håp (ja välillä Rosso) mukana. Håp saa näpsäkästi monet pikkutreenit työpäivän lomaan.