hosupetteri

Aamulla väsyneenä käännyin väärään suuntaan kotoa lähtiessä ja ajauduin kamerakuvaan kehäkolmosella. Jonka jälkeen jouduin aamuruuhkaan matkalla tallille (normireitillä ei ole ruuhkaa). Tallilla Håp melkein törmäsi autoon ja Rosso yritti juosta auton alle. Hevonen sentäs näytti tyytyväiseltä.
Nopsaa kotiin ja pako Turkuun uuden potilasohjelman opettelemisen sijaan.
Ensin meni Håp. Joka menee minne ohjataan ja nyt on käynyt selville, että Suvi lukee ajatuksia. Ja ohjasin vähän mihin sattuu. No ehkä mä tuon kanssa opin ohjaamaan. Tai sitten Håpkin oppii lukemaan ajatuksia. Teki Hopsukka ainakin yhden sairaan hienon keppihaun. Ja sille toimii niistot edelleen. Yes. Ja taisi osata pimeän putkikulman. Ja olen opettanut sen vapautumaan liikkeestä. Ei voi olla totta, argrh.
Sitten meni Suvi. Mä en osaa siis ohjata. Tai osaan, mutta en viitsi tehdä? Valssi ei alkanut ponnistuspaikkaa kohden (eilen ei jatkunut seuraavaa estettä kohti). Kepeillä en pitänyt rintamasuuntaa loppuun asti ja nyin. Tein pakkovalssin paikkaan, mihin se ei sovi. Ja tämän siis jo Håpilla, ja sitten toistin Suvilla... Jalat viisaa mihin sattuu ja kädet taivaisiin. Yritin persjättöä paikkaan mihin ei voi ehtiä. Edes Håpilla. En katsonut koiraa. Ja mitä vielä. Nyt ensi kerralla keskityn. Hitsi vieköön. Kaikesta huolimatta Suvi siiis koko ajan liikkuu kovaa ja yrittää niin kovin keksiä mihin pitäisi mennä. Ja pelastelee kaiken minkä voi matkalla. Kaikkea ei tällä huitomisella voi.

Illalla hallilla. Håpilla namialustalle kontakteja. Teen nyt sitten välillä samalla systeemillä kuin aikoinaan Suvilla. Ja minusta tuo namialusta satunnaisesti toimii hyvin. Tais se tehdä keppejäkin. Suvi teki puomia pari kertaa. Lähetystä muurin takaa 90 asteen avokulmassa kepeille.

Olen Håp. Metsäjänis.

Håpin toko-osuus lyhyt. Seuraamista ja kotikaukoja kahden metrin päästä.