Siis sen agilajin kisaura! Ekaksi starttasi Håp (myöhästyin rataantutustumisesta vähän ja lähdin jo toisena, eipähän ehtinyt stressata). Håp meni kuin treeneissä, ei hurjaa kyytiä, mutta tarkasti. Tämä rata palkittiin nollalla, aikakin oli lopulta just ja just luokan nopein (eiks tää ole se tärkein juttu???).
Roti meni senverta kovvoo, että olin vähän jäljessä keinulla, luulin huutaneeni keinun päällä keinu, mutta videon mukaan kiljaisen kyllä ennen keinua. Jostain syystä tuli kesken pois. Ja lentokeinu... (en nähnyt)+ kaksi rimaa... Vähän sählärata. Kilttejä ne kyllä molemmat on, kyselevät kovin siellä radalla, mihin pitää mennä. Ja tällä radalla kiljaisen Rotillekin putkeen läpi sijasta. Hyvin toimi. Pujon muistin.
Toka radalla Håp kaarrattaa ensin kovin ennen keinua, josta vielä pennelin eka lentokeinu. Taisi luulla menevänsä puomille ja hämääntyi kovin, kun matka loppui kesken. Ehkä siitä syystä seuraava rimakin alas. Ja puomilla jäi sitten ylös, josta kerrankin maltoin pyytää oikeaan paikkaan (tiiä sitten, onko siitä mitään iloa?). Lopussa löysi vauhdinkin ja näyttäisi videon perusteella liikkuvan aika kovvoo. Yksi mun rintamasuuntavirhekaarros tosin sinne loppuunkin saatiin.
Roti meni minusta hyvin toka radan. Yksi rotirotirima ja ruma lentokeinu. Oli se saanut kolmannenkin virheen, en tosin tiedä mistä. Keinun ylösmeno? Mutta hitsi se meni kovaa. Tunne on ihan sairaan makee, kun voi lähettää koiran kaukaa putkeen (muistin nyt läpi sanankin) ja koira kääntyy hyvin suorankin putken jälkeen. Ja molemmat pennut hakivat kepit nopean putken jälkeen (muistin kyllä rytmittää omankin liikkeen). Oli niiden kanssa ihana mennä. Huomenna uudestaan (joko meillä on yhden viikonlopun jälkeen enemmän startteja kuin Pörjellä koko urallaan...?).
Aurinkoinen ilma kruunasi ekan kisapäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti