Mitäs me muistetaan (lupasin kirjoittaa ylös, kun aina muistan vähän sinnepäin ja yleensä väärin). Ruutua ei tehdä tyhjään vaan namikipolle. Väliin voi tehdä yhden tyhjän, mutta sitten taas namikipolle, Kas kun oli unohtunut tämä.
Luoksetulon stoppeja vain puunkierroilla (ilman Suvia, kun lähtee vähän huonosti kiertämään mamman räksyttäessä vieressä). Voi tehdä peräkkäin kaikki (seiso, istu, ja lopuksi aina sivulle suoraan).
Hyppynoutoa pitää tehdä. Meni tänään ohi ekat yritykset.(yleensä on osannut tämän).
Iik on jotenkin silleen eteenpäin nopeasti? Ja sitten sillä tavalla ei tehdä kaukoissa. Ja ei käännytä katsomaan iikissä sitä koiraa.
Kaukoja jonkun merkin avulla, että näen liikkuuko. Ja seisomisesta istumaan pitää tehdä eri tekniikalla (teki tässä sillä iikillä, mikä ei hyvä). Eli niitä läheltä.
Tunnarissa haahuili mutkan kautta kapuloille. Nuuskutteli järjestyksessä (kyllä se niihin muihin koskikin), ja toi oman.
Joka hiivatin liikkeessä mun pitäisi odottaa liikkuria. Ei saa heittää ennen lupaa. Liike loppuu vasta kun sanovat sen liikkeen loppuneen (esim. noudossa ei lopu siihen, että saan kapulan kalasteltua). Ei saa venkuroida.
Jos ei lasketa oravien ihmettelyä, Håp oli aika kiva, vaikka emme nyt ihan virheettömästi asioita osanneetkaan. Teekupin voimalla Turusta Piiralle. Jätin Suvin Leenalle käsiteltäväksi (kehui sen olevan kiltti koira) ja menin autoon nukkumaan hoidon ajaksi. Suvi oli ok, ei lukkoja, vähän lihaskireyttä vasemmalla lantiossa ja oikealla edessä. Kotiin ja hallille vetämään junnutreenit. Junnut olivat onneksi pirteitä. Illan päätteeksi vielä Rossokin aloitti messariin valmistautumisen ja kävi Annelin luona siistiytymässä.
Pitäisi saada Håpille yhdet agitreenit vielä ennen viikonlopun kisoja. Huomenna ei ehdi, mutta joskos perjantaina jaksaisi. Alla Susannan ottama kuva "näin mä kokoan hypylle". Hitsi, kun mä olen ruvennut tykkäämään tuosta preeriakoirastakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti