Mä ajattelin kerrankin tehdä jotain tilastoa (en ole ennen tehnyt) ja katella mitä viime vuonna tapahtui koirarintamalla.
Suvi kisasi Suomessa 72 starttia, lisäksi kolme Tallinnassa ja EO-kisat Ruotsissa. Nollaprosentti 37,5. Näistä voittoja 16 kpl (nollia 27). Tilastoon vaa agi.fi otetut tulokset, kun muista ei mitään ylhäällä ja muisti pätkii. EO:ssa pääsi finaaliin, minkä mä taas tyrin itse kaatamalla esteen. Mutta oli siellä karsintaradalla 360 koirasta 9. ja ei ollut nappirata, eli olin tyytyväinen. Eestistä sai valioon oikeuttavan tuloksen, mutta en ole saanut haetuksi (myös Ruotsin hyppy ja agivaliotitteli edelleen hakematta). Ensi vuonna päätavoite on EO ja kontaktien saaminen vielä varmemmaksi ilman, että nopeus kärsii. Ja mun radanlukutaidon parantaminen, niin että osaan valita nopeimmat vaihtoehdot meille.
Håp aloitti tokouransa 10 kk ikäisenä. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä, mutta sai se parin kisan jälkeen ALO 1 tuloksen, sitten myös muutaman kisan jälkeen AVO1 tuloksen. VOI korkattiin marraskuussa ilman sanottavaa menestystä, mutta nyt alkoi kuitenkin yhteistyö toimia ja koira ei ollut ahdistunut kehässä. Reteesti vuoden 2013 tavoitteeksi tokorintamalla laitetaan valiotitteli (ja valiojuhlat).
Agilityura alkoi paremmin. Eka startti 6.10 ja heti nollavoitto! Seuraavana viikonloppuna nousi kakkosiin, ja 3.11 kolmosiin. En ole laittanut ylös starttien määrää, mutta oisko tuo tehyt alemmissa luokissa noin puolissa starteissa nollan? Håp väläyttelee kisoissakin jo vauhtia, mutta ei ole äitinsä kaltainen "haluan itse olla ekana maalissa ja käännyn pennin päällä". Mun pitää siis oppia kääntämään se, videolta näkee hyvin kuinka koira osaa kyllä kääntyä pienellä kaartella, mutta vauhdin kasvaessa minä en muista, että tämä yksilö pitää kääntää. Olen edelleen päässyt liian helpolla Suvin kanssa. Kolmoskisan startteja en nyt sitten löydä mistään lukumäärää, mutta nollia on saatu kasaan kolme kappaletta. (arvaus starttimäärästä 12-15). Vieläkin radoilla tulee silti turhan usein helppoja virheitä, kun minä oletan liikaa enkä muista, ettei lapsikoira vielä kaikkea osaa.
Ja Håpin kanssa tavoitteena on saada karsintanollat kasaan ainakin SM-kisoihin. Ja saada ekat sertit. Tavoitteena on myös nipistää ajoista nelisen sekuntia. Ja tämä tehdään käännöksillä, nopeimmilla kontakteilla ja keppien haun nopeutuksella. Ja eteen käskyn opettamisella. Aikatavoite on kova, mutta mä onneksi tykkään treenaamisesta.
Ja siitä aasinsiltaa siihen treenaamiseen. Mä olen nyt käynyt syksyn lähinnä ohjatuissa treeneissä. Maanantaisin Anun ryhmässä Håpin kanssa, tiistaisin Niinun luona KKK treeneissä joko Håpin tai Suvin kanssa, ke ollut vapaaharkkaryhmätreenit (näihin osallistunut satunnaisesti) ennen omaa koulutusvuoroa ja to on lapset treenanneet Sepon treeneissä Suvin ja Rosson. Lisäksi olen käynyt hakemassa Janitan luota lisäoppia n. kuusi kertaa syksyn aikana. Jotenkin mä kaipaan ehkä sitä omaa treeniaikaa kerta viikkoon (viime vuonna meillä oli Juhan kanssa yksi kerta sporttiksella ja se oli musta toimiva), mutta en nyt oikein haluaisin luopua ma tai ti ajoistakaan... Ryhmätreeneissä vaan aika per koira on aika vähäinen niihin kuluvaan kokonaisaikaan nähden, toisaalta nissä on joku aina puuttumassa heti ohjaajan virheisiin. Täytyy vielä miettiä. Tokoa treenaan Lentsun ohjeilla ja varmaan mulle tekisi hyvää joku ryhmäpaikkakin ja lisäoppi, kun omat taidot on mitä on, mutta tässä en aio muuttaa mitään. Menköön teemalla vähän, mutta laadukasta (se oppi nääs, treenaamisessa luotan määrän korvaavan laadun).
Me ammuimme yhden raketin. Hertta tapansa mukaan edelleen pelkää paukkuja. Håp oli mun kanssa hetken pihalla tekemässä lumitöitä. Paukkeisiin ei sanonut kertakaikkiaan mitään (edes pää ei noussut, kun haisteli jotain). Raketteja katseli sen verta, että pää nousi, mutta ei onneksi mitään pelkäämiseen viittaavaakaan. Ja sisällä nukkui kuten Rosso ja Suvikin.
Ja jotta ei unohtuisi, on meillä ne kaksi muutakin koiraa. Rosson vuosi on käsittänyt temppukoulua ja muutaman agikisan. Idan kanssa tuplanolla oli paras saavutus. Temppukoulussa on opittu give me five, aloitettu pupua, osataan kieriä ja tanssia. Eilen Ida opetti Rossolle (8v!) sivulletulon. Siitä kuulemma voi jatkaa askel kerrallaan ja tulee seuraaminen. Sitten voi opettaa pysähtymiset. Ja kun osaa ne, saa aloittaa kaukojen opettelun. Tämä siis kaikki Idan eilen Rossolle kertomaa :). Minä en ole tehnyt Rosson kanssa muuta kuin lenkkeillyt, on siirtynyt vallan lasten harrastuskoiraksi.
Ja Hertan suurin saavutus vuodelta 2012 on, että se on edelleen hengissä!
Ja ihan loppuun Sirpalta lainattu uusi agilitytermi. Hän harrastaisi mieluiten "love&peace-agilityä". Siinä olisi minusta tavoitetta meille kaikille vuodelle 2013!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti