AGI SM, kolmas päivä

Ehkä vähän löysällä asenteella Håpin kanssa. Seisoin kolmannen riman edessä ja se alas. Sitten aika hyvää pätkää lähes loppuun, pituuden jälkeen unohdin liikkua ja Håp kävi hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn. Mutta ei välitä yleisöstä, ei metelistä. Menee kuin treeneissä eli hyvä Håp!

Suvin kanssa oikeasti koitin keskittyä. En saanut sellaista "prkl" asennetta kuitenkaan päälle. Aika alussa suoralla juoksin vain eteenpäin ja en katsonut koiraani. Muurin ohi :(. Tosi harmi, Suvi olisi ansainnut nollan. Teki muuten oikeinkin hyvän radan. No positiivista on, että mammakoira on taas iskussa, kulkee hyvin jne. Nyt tarttee vaan itse saada omat ohjauspalikat kasaan.

Vanttu oli sillä aikaa sisustanut alakerran. Repinyt petinsä superlonit tyynyiksi pitkin eteistä, pissinyt Idan esitelmän Suviannesta päälle (ei tainnut tykätä siitä?), jyystänyt keittiön kaappeja, repinyt poltettavan roskiksen sisällön keittiöön ja ja ja.. No sai Annelta kasan leluja tänään, joukossa vinkuva possu, joka oli ihan ässä Vantun mielestä. Kauhea meteli ensin sisällä ja sitten ulkona, kun neiti huudatti uutta aarrettaan.

Illalla Ellu vielä poikkesi ja pennut leikkivät keskenään. Håp ja Suvi molemmat kiukuttelivat Kisselle ja siinä sivussa vähän Vantullekin. Yhteiskuvaa ei saatu, kun Vanttu ei osaa pysyä paikoillaan käskystä. Tokon treenaus nolla.

 "Olen pelottava ja SUURI Kisse"- varo Vanttu.

 Serkukset ja tulevat EO matkakumppanit (eivät edelleen ole huomaavinaankaan toisiaan).

 Kansikuvapoika Omie.

 Koirankouluttajalapseni, joka hoiti hienosti ketyilyn tänään.

 Vanttu sivuprofiilikuva.

Kisse tarjoaa merkkiä.