koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

tiistai 27. elokuuta 2013

Tokonisäkäs?

Ei saa kertoa Lentsulle, mutta naamishupailun seurauksena aloitettu tokoharrastus tuntuu hetkittäin aika innostavalta... Tänään oli taas sellainen päivä. Kävin ekaa kertaa Sipooretkellä. Omenamehun puristamisen lisäksi (46 litraa omppumehua maakellarissa oman pihan ompuista), Håp ja Vanttu piipahtivat Jessica Svanljungin opissa.
Håp teki ekaksi EVL liikkeet läpi. Oli kohtuu pätevä, ruutua ei tosin löytänyt kunnolla. Ruudusta sanoi, että ei kannata kutsua takaisin luokse, jos ei löydä, vaan koittaa ohjata kunnes paikka löytyy.
Seuraamisessa oli hyvä paikka (oho), jos jätättää- saa huomauttaa. Kannattaa viritellä (ihankuin olisin kuullut tämän ennenkin?). Hyvä ohje oli ottaa sivulle ja "haltuun" noin metri ennen aloituspistettä kehässä. Silloin ei tule sellaista "noh sivu, tule nyt sivulle, HOOOOOOP sivusivu", mitä me tällä hetkellä tehdään siinä aloituspisteessä. Palkka ei kääntymällä koiraa kohti, vaan poispäin koirasta niin, että Hopsun pitää tulla ikäänkuin hakemaan se liksa. Ja siitä perusasentoon tulemisesta tehdään niin nastaa, että siihen halutaan tulla reippaasti. Ja jos ei tulla reippaasti, saa huomauttaa. Ja mun hidas käynti oli liiankin hidasta.
Merkille meni kovaa, kun laitettiin lelu sinne taakse ja hetsasttiin. Ja taas paljon kaikkea muuta, jonka jo unohdin. Kaukot kuulemma tekee sekatekniikalla, mutta aika hyvin.
Vanttu oli aika super tänään. Sipoossa haki lelua ja vaihtoi sen sitten toiseen. Seuraavaksi leikki kahden lelun leikkiä oikein innoissaan. Sitten teki perusasentoa (auta namilla alkuun ja häivytä nopeasti oli ohje tähän). Seuraamista hyvin metri. Ja aika makee merkki, kun Jessica piti ja mä kävin taputtamassa ja lähetin sen sitten sinne.Luoksetuloa samalla tavoin kuin Lentsulassa tehty, lelu esiin kun vauhti miellyttää tätä vauhtisokeaa ohjaajaa.
Paljon oli samoja ohjeita kuin siellä tutummassa paikassa ja hyvä niin. Kun mun toko-osaaminen on niin kovin hataraa, on mukava, että uudetkin neuvota kuitenkin rakentuu samalle pohjalle.

Töitä ja illaksi agitreeneihin. Suvi ja Håp eivät loistaneet kumpikaan. Se Jaakon radan alku tuotti edelleen ongelmia. Molemmat menivät ekaan putkeen, vaikka pönötin namikäden kanssa. No tämä korjaantui aika nopsaa. Suvi osasi kääntyä kolmoselta putkenpään ohi käsi ohajuksella. Håpkin ehkä seitsemännellä tai seitsemännellätoista kerralla. Mutta Hopsu lukee niitä mun yökkiohjauksia kyllä hyvin (viskileikkaus, päällejuoksu). Suvi vähän sinnepäin.

Sokerina pohjalla Vanttu. Koska mulla ei ole mitään suunnitelmaa, tein sen putkenpään ohituksen. Hieno. Sitten tein kaksi takaakiertoa molemmista suunnista. Hyvin. Sieltä keksinkin laittaa pamauttamaan keinua ekaa kertaa. Vantusta pamauttaminen on siistii. Oli ihan innoissaan hyppimään keinun alastulolle ja räiskimään sitä alas. Enhän mä oikein ole opettanut sitä 2on-2offiakaan vielä, niin laitettiin ohessa vähän sitäkin... Ja lopuksi kaksi kertaa pussiin Tiinan pitäessä toista päätä auki. No problem. Kuinka mä voinkaan olla onnellinen tuon pennelin kanssa treenatessa.

Treenien jälkeen pellolle tuli hieno usva. Mä muuten koitin löytää Sipoosta merenrantaa, mihin olisi päässyt koirien kanssa. Ei ollut ihan helppoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti