viime tipassa

Koska huomenna on Lentsu, Vanttu teki seuraamista ja käännöksiä. Ja kietämistä (ei oikein muistanut, mutta yritti hypätä puuhun. Söpöä). Ja sivulta maahan mun liikkuessa (tarvii käsiavun ja pysyy nanosekunnin maassa). Ja ruutuun iltaruoalle. Paitsi, että tarjos kahdesti merkkiä, kun ei nähnyt sitä namikippoa. Ja ei sitä merkkiäkään ole tehty moneen viikkoon. Aiotaan esittää se pupu....Se on vahva.

Håpille ei taaskaan muistettu tunnaria. Mutta haki sekä oikean että vasemman ohjatun kapulan vain yhdellä lisäkäskyllä. Ja löysi ruutuun mennen vain kerran makaamaan itse ilman käskyä. Ja hienoa seuraamista ja jäävät oikein heti ekalla yrityksellä. Lähes ykköstulos???

Työpäivä piiiitkä.

Suvi ei tehnyt mitään. Ei päässyt edes tallille, kun mulla oli vain Vanttu ja Håp töissä mukana. Hurraa on ollut parempikin. Mutta vaihdot alkavat sujua pienillä avuilla!

Vanha kuva mun kiltistä koirasta. Aamulla oli työreissulla isolla laitsalla Vantun kanssa. Asiakkaalla oli kolme länderiä, jotka kait sanoivat jotain mun koirille. Håp meni kiltisti istumaan auton luo ja katseli kauhussaan, kun Vanttu tuli a) laitsalle, mikä on ehdottomasti kiellettyä. b) hyppi mun selkään  ottaessani verikoetta c) ei pelännyt niitä ländereitä vaan sai yhden niistä leikkimään kanssaan. Håp katseli ihan sen näköisenä, että mä olen kyllä sanonut Vantullekin, ettei noin saa tehdä! Mä en edelleenkään ymmärrä, kuinka koira voi olla niin kiltti (paitsi metsästäessään).