Tokokisoihin aikaa reilu kuukausi ja Håp joutuu reenaamaan monta kertaa päivässä. Jarmo Riski (hiihtovalmentaja) oli sanonut, että treenaamisessa vähän liian vähän on parempi kuin piirun verran liikaa. En usko tämän pätevän meihin. Sama setä sanoi, että kun onnistut treeneissä tänään, sinun ei tarvitse motivoida itseäsi huomiseksi, koska hyvä fiilis pitää siitä huolen. Yritän soveltaa tätä Håpin kohdalla, itse en vielä sellaista onnistumisen iloa ole tokossa onnistunut kokemaan, että riittäisi motivointiin. Paremmin puree pelko itsensä ja ennenkaikkea koutsin häpäisemisestä yleisön edessä- sen välttämiseksi kuukausi on pirun lyhyt aika.
Mutta niihin treeneihin. Olen nyt aamuisin treenannut seuraamista maneesin peilien edessä (tänään jäi Hurraakin ratsastamatta, kun aika lipsahti pennelin koulimiseen). On aika kamalaa noin yleisvaikutelmaltaan. Ei pysy siinä jalan vieressä vaan valuu välillä vähän sivuun. Välillä jätättää. Tulee sinne onnistuneitakin pätkiä, olen koittanut nyt vähentää namia ja siirtyä (taas uuteen) kisapalkkaan. Illalla kokeilin kirkkiksellä ekaa kertaa seuraamista remmissä, eipä ollut sekään ihan kympin arvoista. Mutta yritän pitää seuraamisen kauhian kovasti kivana Håpille, vaikka se sarvi omassa päässä kasvaakin... Ollaan me tehty merkkiäkin, paranee. Tänään kerran olisiko termi ohjattu nouto, kun haki siltä merkiltä kerran vasemmalta ja kerran oikealta kapulan. Tuo kapulan kivasti sivulle. Metallilla maneesin hiekasta nostelua ja hetipalkkaa nostosta. Kerran koko nouto metallilla, ja nyt se tuo sen ihan sivulle asti! Hyppyä pallolle, Elsa oli pallon takana Rosson kanssa ja meinasi olla liian iso häiriö (hyppäsi, mutta jätti kerran menemättä sille pallolle). Luoksetuloja, välillä suoraan sivulle, välillä pallo lentää mun taakse. Seisomista enempi suorapalkalla ja ihan välillä koko liikkeenä. Noin viisikymmentä (en oikeasti ole laskenut) maahan menoa palkaten aika nopsaa, välillä seuruusta maahan. Nämä alkaa mennä paremmin kai.
Håpsukka teki myös agia. Puomille nyt ihan puolimieluusti ilman houkutteluja. A:lla ja keinulla vain kontaktin vahvistamista (ei koko estettä, eihän tuo ole keinua koskaan mennytkään). Vinokepit alkaa olla jo aika hienot, oikaisee tosin palkalle, jos jätän pallon päähän. Heittämällä keskittyy hyvin ja tekee koko keppisarjan. Ja mä saan olla melkein missä vain, en tosin tulla koiraa kohti. Vielä en ole laittanut hakemaan vaikeista kulmista, vaan saa mennä aika suoraan sisään. Muutaman esteen ja putken rata. Tuli ohi huitaisuohjauksilla muutaman kerran, huolellisella ohjauksella meni ok.
Ja paikallaanoloja tehty pari kolme per päivä eri ajoilla. Pysyy näissä kotikutoisissa häiriöissä hyvin, mutta ei aina nouse maasta sivulle yhdellä käskyllä. Ohjeiden mukaan puolet onkin vapautettu suoraan palkalle.
Aamulla Ahvenanhaminaan. Suvi teki vikat käännös/kontaktitreenit. Hienoja pyörityksiä, niistoissa pari surkeaa tökkäisyä. Mutta hyvä mieli sen kanssa treenaamisesta jäi. On siitä aikas taitava jo tullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti