EO lauantai

Hyvällä fiiliksellä aamun radalle. Ja oli varmaan yksi meidän hienoimmista radoista aina esteelle 18. Liian tiukka SUVI ja myöhässä oleva valssi- este 18 nurinpäin.
Meinasin hetkeksi jo masentua, Sami Oksa sanoi sopivasti, että muista agility on hauskaa, eikä sen ole tarkoituskaan olla helppoa. Uudella innolla agiradalle. Ei ihan nappisuoritus, yksi pakkovalssi muuttui autistiohjaukseksi (Tuulia huusi radan reunalta, että OHJAA!!!!). Koira seilasi hieman, mutta teki nollan. Ja tälläkin tyylillä oli 370 koiran joukosta 9. Kulkee ihan sairaan kovaa. Hyvä Suvi. Ja kontaktit pelittää nyt hyvin.
Illan finaaliradalle lähdin asenteella, että mahtavaa saada mennä. Ja aion nauttia. Ja nautinkin! Olin valinnut onnistuessaan nopean ohajusvaihtoehdon luottaen Suvin kykyyn kääntyä. Suvi kääntyikin, mutta kun esteväli oli noin 30 senttiä, minä en mahtunut ja rikoin itse seuraavan esteen. Riski ei kannattanut, mutta en minä vieläkään muuttaisi tuota suunnitelmaa. Mallaisin vain itseni siitä välistä paremmin... Ainahan hylky harmittaa, ehkä lapsellisestikin olen silti iloinen, että ekaa kertaa oikeasti tajusin Suvin onnistuessaan pystyvän ihan kärjen vauhtiin maailmallakin. Niitä nollia vaan pitää pystyä tekemään enemmän. Ja aion jatkossakin nauttia ihanasta koirastani, voipi olla, ettei noin nopiaa enää osu kohdalle!
Nopeista koirista täytyy kyllä kehua Trkmanin Bu ja Bi koiria. Juoksukontakteja suosivilla radoilla veti kyllä niin makeet radat, että oksat pois.

Muutama tunti unta palloon ja huomenna nollia joukkueradoilla!

EO tunnelmaa

Muutama ansaittu tai ei luppopäivä ennen huomista. Koirat ovat käyneet uimassa (mun koirat tosin vain kahlailleet, tänään Håp jopa ui ihan vähän. Täällä on tosi kuuma, Kristiansandin kaupat olemme topeista tyhjentäneet.Ja kait mä olen kaikkea muutakin ostellut)
Lentsulle tiedoksi, että raahasimme jopa tokohypyn tänne. Vaan ei ole käytetty. Håp saanut minitokotreenejä. Jykkeä kävimme moikkaamassa jossain Helsingborgin lähellä. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa. Minä kokeilin släkkiä eilen, ei ole mun laji. Kokeilin myös mölkkyä. Ei sekään ole mun laji. Minigolfia en kokeillut, kun tiedän, että se ei ole mun laji. Aksasta meillä oli treenit tänään. Zeljko ystävällisesti totesi, että minuutin TREENIN aikana törmäsin lähes keinuun. Kuulemma mun persoonallinen tyyli on vaikea jäjitellä, mutta helposti tunnistettavissa. Kummallinen keinu, kun se toinen pää nousikin ylös, koiran mennessä alas...???
Håp treenasi joukkueessa oloa osallistumalla kulkueeseen. Olisi halunnut päästä varsinkin Tanskan joukkueeseen, karkasikin sinne kertaalleen, kun en huomannut. Melkein kantoi lippua tai siis kantoikin, mutta onneton yritti pureskella sitä keppiä... Koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Varsinkin Omie ja Suvi ovat edelleen kuin vanha pariskunta. Kulkueen jälkeen, kun palasimme hotlaan, nukkuivat vierivieressä sängyllä.

 Höpsö Chi, joka on varsinainen vesisammakko!

 Mun omat poseeraa.

 Tuulian släkkinäytös. Kyykkyyn ja ylös.

 Mölkky ja minigolfmestari.

 Mölkkyilyä kera koirien.

 Pro Ellu släkkää.

 Koirakuiskaaja no2.

 Mustasaaren pariskunta. Se toinen oli tosi pro, vaikka oli ihan eka kerta.

 Mölkkytuomarit.

 Tyyli on släkissä vapaa.

 Ei ihan tämän muiden lajien mestarin laji.

 Jaakko släkkää.

Hittikin släkkää.
Huomenna Suvin startit aamulla noin ysiltä (tutustuminen 7.40) ja puolenpäivän hujakoilla. Ja finaali illalla, toki! Finaaliin pääsee molemmilta radoilta 25 koiraa ja koiria on makseissa 370, eli aikas kovvaa saapinollalla  mennä, jos haluaa huomiseksi kolme starttia.

Ja lopuksi se wannabekoirakuiskaaja. Vauhti on tärkeämpää kuin tarkkuus.

korvat

Håpin korvat löytyi. Tai siis kohtalaisen näkyvillähän nuo on aina olleet, mutta eilisen jälkeen se tänään kuulikin niillä.
Aamulla tallilla seuraamista oikean käden lelupalkalla. Illasta kuuntelutreenit. Ja Håp kuulee! Näytin ruudun, otin sivulle, heitin kapulan ja sanoin ruutu. Lähti (ei yllätys) kapulaa kohti, mutta kääntyikin puolessa välissä ja meni ruutuun . Ei ihan superpaikkaan, mutta sinnepäin. Ja siitä puun kiertoon ja sitten kapulalle. Hyvä Håp. Kierrosta vielä kaukoja, kohtalaisesti. Sisällä ruoan kanssa asennonvaihtoja, meinasi sisälläkin pomppia istumisessa eteen? Oho. Aina jotain.

Ja päivällä Mikan kanssa Tamminiemen kahvilassa etukäteen 20v hääpäivää juhlistamassa. Isot oli omppupiirakat. Ja hyvää. Siitä vielä Helsinkiretkelle. Loppuaika pyykinpesua ja huomiseen reissuun ajatuksen asteella valmistautumista. Ja Hanskun kanssa mustikassa. Kiva päivä. Suvi on vain lenkkeillyt. Ja aloitin istu-maahan opettamisen sille lähinnä huvin vuoksi.

viikonloppu

Käydään viikonloppu joskus läpi. Nyt lähinnä jäi mieleen, että pistelaskusysteemi oli super, radat olivat sopivan helppoja, että joukkueeseen valikoitui just superkoirakot joka kokoryhmässä. Se, että olisi ollut kiva olla siinä porukassa itsekin, on toinen juttu. Jännitys säilyi ihan loppuun asti.
Suvi liikkuu hyvin. Minä tein muutaman todella tyhmän virheen-siitä kahdelle radalle hyl. Vika radan hyl oli melkein tarkoitettu, halusin kokeilla persjättöä puomin jälkeen. En ole siihen koskaan ehtinyt, enkä ehtinyt nytkään. Ja kun vielä katsoin väärälle puolelle, fiksu koira otti sen puolen esteen niinkuin ohajuksen mukaan pitikin... Sattui vaan olemaan väärä este.Mutta kaikesta huolimatta hyvillä mielin Ruotsiin. Koira on kunnossa ja Teivaisen sanoja lainatakseni, nollaradat olivat ihan kelvollisia. Tehdään niitä pari enemmän viikonloppuna.

Ja karsinnoista Lentsulaan. Kuinka voi pieni tokokoiran alku olla toope. Ekat kuuntelutreenit ja mä niin sympatiseeraan Oulua! Mutta Håp (ja mä) oli niin huono, ettei sille voinut olla nauramatta. Ei kuuntele mitään, tekee aina edellistä asiaa. Kun se saatiin vihdoin tajuamaan, että puun voi kiertää kapula suussa, lähti sitten seuraavaan kiertoon (mistä olisi pitänyt tehdä kaukoja) niin, että ensin haki kauempana olleen noutokapulan varmuuden vuoksi suuhunsa (eihän sitä puuta voikaan kiertää ilman kapulaa, tuntui ajattelevan). Hypyn jälkeen lähti kierrä käskyllä kiertämään sen hypyn ja hyppäsi takaisinpäin... Kerran jäi roikkumaan keskelle hyppyä. Kaukoissa hyppeli eteenpäin joka istumisessa. Ruutua ei muistanut, vaan lähti sinne hypylle. Ja mitä vielä. Mutta ilmeisesti hauskatoko on just tätä. Saa nauraa höpsölle koiralle, omista toilailusta nyt puhumattakaan.

viimeistelyä

Ei malttaisi odottaa viikonloppua... Eilen Turkkusessa, jokusen riman Suvi otti alas- liekö paimennus edellisenä päiivänä vaikuttanut? Ja oli munkin suorituksessa petrattavaa, kepeiltä sain kääntymään väärään suuntaan tosi monta kertaa. Tulipahan opittua ihan uusi asia! Mutta oli kiva treenata ja jäi hyvä mieli.Illalla tein vielä (tai yöllä ennen kahtatoista...) episten rataa ja vähän takaakiertotreeniä. Takaakierroissa oikealta pitää olla tarkka, muuten meni kyllä hyvin. Tänään saa tehdä vielä vähän hyppyharkkaa ja sitten treenit on treenattu.

Håpkin teki jotain. On se minusta hidas agissa edelleen, mutta ehkä se siitä syttyy? Illalla en enää sen kanssa tehnyt mitään. Tänään sai aamulla pihatokot. Teimme ruutua läheltä näyttäen-hyvin. Merkkiä, kunhan tajusi, ettei mennä ruututolpille-hyvä.Seuraamista-ihan super. Ekaa kertaa painoi niinkuin Toto mun jalkaa vasten!!!! Millä mä saisin sen noin innokkaaksi kisatilanteissa? Tänäänkin heti namia saatuaan oli rauhallisempi, mutta lelupalkka alkuun ilman namia ollenkaan toimii kyllä kaikkein parhaiten. Heti namituksen jälkeen ei halua leikkiä. Tämä on pikkaisen ärsyttävä piirre. Lopuksi namipalkalla tunnaria. On se vähän lottomeiningillä.( Pitää muuten ostaa niitä tunnarikapuloita lisää.) Ekalla toi mitä sattuu, toisella yritti ottaa sen maahan tiputetun ekan väärän, mutta sitten haki kaksi kertaa oman hyvin.

Paimennuspäivä. Tai jotain.

Håp pääsi Rotin kanssa Eijan luo lampaita katsomaan. Alku ei ollut aivan toivoton, juoksenteli häntä pystyssä perässä. Isossa aitauksessa pässejä sitten jahtasi ilman mitään tajua. Takaisin pikkuaitaukseen säyseille uuheille ja nyt lähinnä käveli kukkaislapsen tavoin. Otin sitten Suvin (vaikka olin ajatellut säästellä sitä karsintoihin, ettei vaan loukkaa). Suvi on oikea koira. Eihän sekään niitä lampaita ole monesti nähnyt, mutta selkeä idea äitikoiralla on. Ja into. Ja vauhti. Rotikin oli alun jälkeen aika hyvä. Kivaa oli (Håpista huolimatta).

 Ovat ainakin ulkoilleet tänään. Aamulla maastoilemassa, paimennuksen jälkeen mustikassa. Illalla vielä mustikassa otos kaksi. Suvi ja Håp saivat jonkin iltavillin ja menivät tuhatta ja sataa puiden ympäri. Ruoan kanssa ekaa kertaa kokeilin kaukoissa myös seisomista ilman käsiapuja (läheltä kylläkin). Nousi muutaman kerran makuulta ylös liikuttamatta lainkaan etujalkoja. Eiks se ole hyvä asia? Istumasta noustessa liikuttaa ainakin toista tassua. Ja teki se päivän tunnarinkin. Eka toi hienosti oman. Toisella yrityksellä toi ekalla kerralla väärän, sitten oikean. Ja vikalla kerralla heti oman.

tokoo

Ja yhden hypyn treeniä Håpin kanssa.
Aamun epistolassa ruutua läheltä tyhjään, kaukaa lelulle. Merkkiä (tästä tykkää). Metallinoutoa, ei suostunut kiertämään puita metallikapula suussa. Noutaa kyllä metskunkin ok. Mikan iloksi (rutisi jo, kun olen hankkinut pari siivekkeetöntä hyppyä lisää), pitäisi hankkia nurmikon koristeeksi se tokohyppykin. Seuraamista. Puiden kierrosta leluluoksetuloon, stoppiin ja vaan seuraavan puun kiertoon.

Ja yhden hypyn kääntymistreeniä. Korkealla hypyllä teki ankkahyppyjä. Mähän keksin Kokkolassa, että Håp hyppää liian kauas, ei käänny siivekettä nuollen (se siis lukee melkein kaikki ohjaukset oikein, mutta saisi kääntyä paljon tiukemmin). Eli eikun treeniin. Aika kivasti hyppäsi ja kokosi itsensä, jos laitoin suoraan esteen eteen ja siitä piti kääntyä. Tolpan ympäri hyppy vaatii harjoitusta, mutta meni matalammalla kohtuu ok.

Ajattelin mennä mustikkaan illalla, mutta tuo ilma on kyllä surkea.Ja ehkä Håp pääsee lampaita katsomaan huomenna! Lapset on ulkoistettu, joten eihän mulla ole kuin aikaa...

Ainiin. Me teimme tunnariakin. Eka yritys näytti melkein lupaavalta, eli tökki kyllä vaikka mitä, mutta toi oman. Seuraavat kaksi kertaa koitti tarjota ihan summamutikassa. Yksi pelkkä oman palikan haku väliin ja vikat (teinköhän kaksi kertaa?) ihan oikein.

päivitysjumi

Niin paljon muka tapahtunut ja kun ei heti kirjoita, tuppaa unohtumaan.

Håp kävi avoimessa luokassa torstaina. Ei kuulemma ole avoimen luokan rata, vaan koe? Menin sen sellaisella agiratatyyppisellä vauhdilla, koirani oli sellainen  hidas kultainen noutaja, joka laahusti perässä, kun sen ohjaaja huuteli kymmenen metrin päästä ohjeita. Tuomari yritti puuttua peliin joka käänteessä ja pyysi odottamaan lähtölupaa. Kultainen noutajani oli kultainen (ja ahdistunut). Teki ihan kaiken, mutta menetti paikallaanmakuuta (siinä kun olen piilossa, niin en pysty pilaamaan tätä liikettä-ainoa 10) lukuunottamatta joka liikkeestä pisteitä. Tarjolla oli ilman lupaa käskyttämistä, kaksoiskäskyjä, vartalo-ohjausta- you name it. Harmitti, mutta oppia ikä kaikki. Koira pitää saada innostuneemmaksi myös koetilanteessa ja mut rauhallisemmaksi.

Ja Suvin kanssa mulla on ollut nyt pitkään huono kausi. Joka radalla aina jotain. Samoin treeneissä sama ongelma. Ehkä viime sunnuntain jutustelut tai jokin niksahti ja uskalsin lähteä Kokkolassa radalle tekemään meidän juttuja. Eli hartiat köyryssä. kädet taivaassa, mutta ajatuksella että osataan me näinkin. Kontaktit piti pysäytellä, ihan en taas malttanut, paitsi la aamulla ja su aamulla. Toisaalta, nyt otti ne kyllä silti varmasti, vaikka ei vapautus saata odottanutkaan. Ehkä sekin on vähän meidän juttu... Tuloksena neljästä radasta kolme nollavoittoa! Ja yks hyl, kun idioottina yritin sylkkäriä myöhässä olleen suunnitelmasta poikkeavan takaakierron ja takaaleikkauksen jälkeen (piti tehdä takaakiertovalssi ja toinen valssi perään). Hyvä muistutus tämäkin. Suvi siis kulkee taas kovvoo ja on ihan innoissaan. Hyvä. Ja viikonloppu oli kyllä muutenkin kuin ratojen osalta terapiaa. Morsiussaaren (isä, äiti, Annukan perhe) huolto pelasi, oli shampanjatarjoilua, grillattiin sapuskaa ja sauna oli valmiina kahviherkkujen lisäksi tietty. Ihanaa.

Håppa treenannut innostustokoa, leluleikkimistä, harkkahypyillä agia, metallinoutoa, noutonappaisua, maahanmenoja. Ja pullan varastamista pöydältä.

treenit jatkuu

Mulla on sitten hyvät kouluttajat. Sekä tokossa että agissa.

Tänään tokottelua Turussa. Håp oli sellainen hiljainen ja hyvä takapenkin tyttö. Sen voi laittaa sinne takapenkille, kun ei anna villien poikien häiritä ja haluaa kovasti osata kaiken. Toisaalta se ei ole kovin lahjakas, niin se joutuu paljon ponnistelemaan saavutuksiensa eteen. Ja ahdistuu, jos on kovin tiukka aikatavoite, tekee mieluummin hyvin, tarkasti ja vaikka vähän hitaamminkin. Kotiolot eivät ole kovin kummoiset. Äiti pääsi peruskoulusta (ALO1), ja pärjää käytännön ammatissa (agi). On opiskellut työn ohessa, mutta ei paljoa yleissivistyksestä perusta. Haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Sisaruksista veli on lähinnä osallistunut mister kisoihin nuorempana, ei paljoa opiskelua tai työntekoa arvosta, mutta tykkäisi silti saada kunnon liksaa. Isosisko on sairaseläkkeellä, tosin hiljaisesti arvostaa pikkusisarensa touhuilua. Varsinkin, jos vinkuva tennispallo jää jonnekin lojumaan. Sen puolikuuro ja sokea, lähes liikuntakyvytön sisko vieläkin löytää heti. Ja tätä joukkoa ohjaa henkilö, joka ei joko ymmärrä, kuuntele tai muista puoliakaan, mitä sille yritetään opettaa.

Eli höpöhöpön jälkeen asiaan. Håp siis teki aika kivasti, sitä vauhtia saisi vieläkin olla lisää, mutta kyllä se yrittää. Minäkin yritän, mutta aika monesta liikkeestä koira kuulemma olisi ansainnut kympin ja ohjaaja korkeintaan kasin...Torstaina taas kisoihin. Ja Suvi saa lisätreeniä viikonlopun kisojen jälkeen. Kiitos- tarpeeseen tulee.

Ja Håpin kanssa harjoitellaan kapulan napaamista (tämä oli mulle supervaikeaa). Hyppynoutoa. Kapula suussa puun kiertoa. Jotain muuta kapulajuttua? Sitten tehdään ruutua läheltä näyttämällä paikka. Ja kaukaa lelulle tai namikipolle. Ja loppuosaa erikseen. Lisäksi maahanmenojen nopeutusta ohjaajan reisijumpalla. Jäävissä seis saisi olla vielä napakampi, pallo voisi lentää useammin. Ja luoksetulon stopissa, jos pallo kädessä, se lentää kans, ei saa huijata? Ja tunnari päivässä... Sivulle tuli nopsempaa. Ja merkkiäkin sai tehdä. Ja piti keksiä joku kiva vauhtiliike, mikä saa koiran villiksi (tästä mulle tulikin se takapenkin kiltti ja kunnollinen tyttö mieleen, ei tuo vain ole sellainen röökiä polttava (hähhhää Lentsu) opelle niskoja nakkeleva oppilas).

Illalla pitkähkö metsälenkki. Tallikaverin lievästi kehitysvammainen poika oli kadonnut meidän lenkkimetsään ja ollut hukassa yli viisi tuntia. Ajatus oli lähteä häntä etsimään, mutta onneksi poika sitten löytyi melkein 20 kilsan päästä Nuuksiosta. No, mun koirat tykkäsi metsäretkestä kovin. Ja Rossokin on haettu kotiin.

pikkuista

Treeniä ja elämästä nauttimista. Håp on tehnyt kehikkoa, pitäisi ehkä ottaa siihen nyt sana, niin saataisiin temppu eteenpäin? Lisäksi tehnyt puomin alaosaa, noutoa, seuraamista, ruutua lelulle ja namikipolle. Kerran tyhjään, ei tajua. Håp on hassu. Tekee kuin hidastetusta filmistä sitä touchia ja kehikkoa. Sitten taas noutoa aika kivalla vauhdilla. Ja samalla tavoin innostuneena teki keppejä ja yhtä estettä.
Sain sillä yhdellä esteellä (mökin estesetin toinen este odottaa korjaamista) hyvät treenit sekä Suville että Håpille. Eli Hoppaleena teki sylivekkijaakotusta ja siitä kepeille, takaakierrosta kepeille ja niitä pelkkiä keppejä. Tulee sille kepeillä virheitä, eikä osaa hakea kulmista sisäänmenoja, mutta oppi hyppään hyvin kääntymällä sen yhden esteen! Lisäksi Lindan hyppyharkkaa, tosin pallopalkalla (taas oma sovellus, pyöritin pallolla sitä siivekkeen ympäri ja meni ihanasti?). Ja Suville nostin riman vajaan 70 senttiin (alempi oli alle 65 cm). Ja siitä saksalaista, sekä erilaisia takaakiertoviritelmiä. Ja niin vaan sain sekä riman tippumaan että koiran kieltäytymään mun onnettomalla ohjauksella. Ja olin melkein onnellinen tästä, kun pystyin siis kotipihalla ihan treenaamaan niitä eilisä hankalia kohtia!!! Ja mulla ja kyllä koirillakin oli kivaa:).

Lisäksi olemme poimineet mustikoita, ajaneet nurtsin, kitkeneet, lukeneet dekkaria, virkanneet mattoa! ja nauttineet.Mikan venekin saatiin vesille ilman isompaa perheriitaa. Ihana loma! Nyt lenkille.

treeniä

Next levelillä yhden päivän. Kaksi kisanomaista rataa. Eka yritys ei ollut huono, yksi rima alas, kun nykäisin taakse riman päällä, muuten se rata tuntui hyvältä. Ekan radan perusteella Suvi kestää kepeillä melkein mitä vain, tai ei saatu virhettä aikaiseksi vaikka välillä Mikko käveli keppien läpikin:D.  Sylivekkikin toimii, jos pidän käden alhaalla ja katson sitä koiraa. Pakkovalssi kyllä on meidän juttu, jos se vaan muuten rataan sopii.Ratahäiriötreeni ei ollut mulle hankalaa, Suvi meni kerran Mikon halpaan, kun hän meni putken suun ohi ja koira tulkitsi Mikon jalat mun jaloiksi :).

Toka rata meni ihan pyllylleen. Puomiputki erottelu ei ole  niin varma kuin haluaisin. Lisäksi saksalainen ja takaakiertopersjättö takkusi, kun en sitä koiran laskeutumispaikkaa muista katsoa... Hohhoijaa. Jos nyt jotain positiivista, kontaktit on nyt hyvät. Ensi viikonloppuna aion keskittyä niihin ratoihin ja tehdä kunnon kontaktit. Jaakon kanssa hyödyllinen pääkoppakeskustelu, ei kai se meidän osaaminen ole kokonaan minnekään hävinnyt, tuntuu vaan hetkellisesti olevan jossain paikassa nimeltä hukka.

Håpin juoksu taitaa olla ohi. Tai ainakaan Tarmo ei mennyt neidistä sekaisin. Kiinnostuneena haisteli, mutta Hoppaleena laittoin hännän koipien väliin ja näytti ahdistuneelta. Huomiset kisat jää kuitenkin väliin, kun jäin mökille. Håp teki ihan ministi tokottelua Purinalla pihalla ja vähän enempi mökkipihalla. Kierrosta stoppia ja istumasta suoraan pallonheittostoppiin. Ja nopeita maaahan menoja Suvin kanssa kilpaa. Iloinen räksytys säestää tätä kisaa.

mukavaa

Moni asia. Ensinnäkin masokistipäivän jälkeen pääsin tavoitteeseeni ja en joudu kalenteritytöksi. Lisäksi mökillä on mukavaa. Koirat ovat nauttineet metsäretkistä, Herttaa en aamulla ottanut juoksulenkille mukaan, pääsee illan kävelyretkelle. Kovasti se olisi kyllä ollut tulossa mukaan. Rosso on Hanskulassa hoidossa, Håp ei kyllä enää oikein juoksuiselta näytä, mutta kun en sitä alkua tiedä varmaksi, en uskalla pitää yhdessä.
Håp on tehnyt avon liikkeitä ja juossut ruutuun namikipolle. Helpotin nyt sen ruudun, kun on niin unohtanut, mitä siellä tehdään. Luoksetulon stopit kokeilin metsässä, ei hyvät. Palasin takas siihen, että pallo lentää. Lisäksi Håp on tehnyt leikkipuomin (pelkkä kapea alaosa) paikkaa ja kehikon läpi kävelyä (kohta taidan lisätä siihen putken, niin saan vauhtiakin).
Huomenna pääsen päiväksi nextlevelille. Mukavaa sekin. Ja saatan mennä maanantaina Purinalle kisoihin Suvin kanssa. Ja ehkä Håpin, jos on juoksuton. Tosin on kolmosen radat...

Mua huvitti ylläoleva kuva. Rukouksen voimin kurssitettu ja agilityjumala on siis nainen?

Ihana vapaapäivä mökillä. Håpilla aamulla tokotreenit pihalla. Muut koirat karkasi sisältä, Elsa videoi, kun Rosso yritti astua Hoppaa samalla kun pentu yritti seurata. Aika kauheaa katsottavaa. Ja noutokapulan haki sitten Suvi, Håp ei äidiltään uskaltanut ottaa vaan palasi takasin sivulle ilman kapulaa...
Muuten Håp uitettu namin perässä. Yritin lisäksi tehdä sillä Lindan yhden hypyn treeniä mökillä. Joko se on sokea, liikuntakyvytön tai vain todella tyhmä. Ei mennyt riman yli sitten millään. Yritti ali, työnsi päällään pois ja ties mitä variaatioita. Suvi kävi välillä ilman lupaa näyttämässä, että tollo- hyppää se. Illalla hallilla onneksi tajusi, eli ehkä se on vaan sokea ja auringonvalo häikäisi. Ei muuten muista vieläkään mitään ruutukomentoa. Hohhoijaa. Ja ei tykkää, kun mun naama venähtää. Omalla hallilla teki kepit, puomia läpijuoksuttamalla (haluan sen vauhdin sinne) ja keinua osittain läpijuoksuttaen (ei tosin juokse, kun heijaa sen keinun alas).
Loppuaika hallilla menikin nollanhauksi siinä enkkujen radassa. Ei me oltaisi kisatilanteessa nollaa tehty :(. Mutta yritys x ilmeisesti tallentui videolle ja nolla se vihdoin oli. Radassa tuli kyllä pari kohtaa, mitkä pitää muistaa. Peppuohjaus kaksinkerroin on aina huono- seiso suorassa ja lähetä se oikealle esteelle (meni kolme kertaa pussiin putken sijasta mun pyllistellessä). Putken takaa ei hae puomia, jos ei näe sitä. Täytyy kääntää nenu osoittamaan sitä puomia. Kepit hakee, vaikka yritän estellä ja pujottelee hienosti.
Illalla aloitin vielä Håpin kanssa Lindan puomitreenit maassa olevan kehikon läpi. Ihanaa, kun sen kanssa on edes vähän tehty tarjoamista- hoksasi läpijuoksun tai tarkemmin sanottuna kävelyn tosi nopsaa. Jätettiin siihen.
Onneksi Suvi sai sunnuntaiksi vielä treenipaikan- tulee tarpeeseen.

Alimmainen kuva on otettu Supsukan 6v synttärikuvaksi.

Suvi 6v

Tosin unohdin synttärit, isäni on syntynyt samana päivänä ja avatessani illalla naamakirjan, huomasin jonkun isipappaani onnitelleen. Sovitaan, että Suvin synttärilahja oli Mecklenburgin kurssi. Nyt taisi löytyä sellainen ohjaustyyli, jota Suvi lukisi! Tietenkin edelleen pienenä esteenä, että tässäkin kuuluisi välillä rauhoittaa oma ohjaus. Mä kuulemma tanssahtelen paikoillani, kun pitäisi pysähtyä (joskin kommentoi Suvin lukevan mun tätäkin ohjausta yllättävän hyvin. Miksi tämä ei mua hämmästytä). Vaikea oli pitää rintamasuunta suoritettavaa estettä kohti ilman, että sai neuvoa muuten kuin liikkeen pysäytyksellä käännöksen tulevan. Mutta ne kerrat, kun sain oikein ajoitettua liikkeeni, Suvi kääntyi hienosti. Sai kehuja "hyvä kääntymiskoira!". Ja taisi saada pariin otteeseenkin koira kehuja, ohjaaja ei (tässäkään ei hirveästi uutta).
Mutta minä siis tykkäsin kurssista ihan kovin ja odotan huomista ihan innoissani! Täytyy jossain välissä laitella ylös, ettei ihan kaikki unohdu. Neuvoi kääntymisharjoituksia. 360 astetta, koiran pitää taipua rungosta- ei vipata takajalkoja, vaan kasata ne hyppyyn. Siis sekä collection että bend. Ja tämän voi tehdä yhdelläkin hypyllä, kun se sujuu, lisätään korkeutta ja otetaan pikku hiljaa vauhti mukaan. Lisäksi koiran syviä vatsalihaksia voisi jumpata "side sit-upeilla". Eli koira kyljellään ja siitä kliksautetaan etupäätä ylös. Linda ei juuri takaaleikkauksia tehnyt, hänen tyylissään koiran piti aina tulla (jos ohjaaja seisoi esteen landing saitilla päin koiraa), esteen ja ohjaajan väliin, ei ohjaajan taakse. Täytyy huomenna koittaa pyytää muksuja videoimaan, oikein harmitti, kun piti lähteä iltapäiväksi pois :( (lapset Salossa siihen mennessä 6 tuntia keskenään).

Ja monta muuta asiaa...

kukkaislapsi

Håp siis. Saattaa olla juoksussaan jo pidemmällä kuin luulen. Veritippoja oli siellä täällä, söpöintä? että niitä oli myös ruokapöydän tuolinpäällysteellä . Ja useampi, eli on istuskellut tuolilla kuten ihmiset ikään :). Ja Rosson mielestä tärppipäivät on ihan melkein siinä. Ja Hoppaleena katselee hämmästyneenä, miksi se nyt haluaakin olla mun kaveri? Saattaa olla, että jätän Rosson Jaakon hellään huomaan. Jaakon mukaan kylläkin Håp ja hän (ei Rosso) ovat "free spirit" luonteisia, en ihan tiedä mitä sillä tarkoitti.

Sunnuntai meni kuten pe ja lakin. Kivaa, mutta ei tuloksellisesti. Suvi juoksi hyvin Elsan kanssa, pysähtyi kontakteille, harmittava kielto pituudelta ja siitä putkeen ilman lupaa. Mun kanssa pysähtyi myös hyvin kontakteille, mutta pysähtyi myös JOKAISEEN takaakiertohyppyyn. En tiedä oliko kipeä vai muuten outo. Videon perusteella ohjaan kyllä pysähdysohjauksella, mutta aika samanlaisesti kuin yleensä. Rosso tankkasi itsensä ennen junnuässämmiä isolla pussilla kuivattua sydäntä. Ei liikkunut sitten yhtään mihinkään, vaan haahuili sinnetänne. Lopulta lähes pois kentältä, kun minä avasin sieltä kentän laidalta sanaisen arkkuni. Ida parka.

Håp sai laserlaitteen (no vähän se on töihinkin tarkoitettu). Mä alan muuttua päiväpäivältä lähemmäksi huuhaalääkäriä.

Tänään koirat olleet kunnon juoksulenkillä, pihalla ja tallilla. Ekaa kertaa myös Håp ravasi, ei laukannut koko aikaa. Ei enää onnu, eikä edes aro puristelua. Voip olla, että laserointi on vähän turhaa, mutta aloitettiin sekin.Treeninä muutama liikkeestä stoppi pallonheitolla. Ja innostusseuraamista lelulla.